Tiikerikakkua sukureseptillä ja ajatuksia kuolemasta

Kynttilä valaisee ja lämmittää aikansa. Se sammuu, kun on palanut loppuun. 

Olimme viikko sitten Miehen äidinpuoleisen suvun hautajaisissa. Edesmenneen äitini sanoin "oli hyvät hautajaiset". Hyvästien jättäminen vainajalle on tärkeää tänne jääville omaisille, lähisukulaisille ja ystäville. On lupa itkeä ja ikävöidä rakasta vainajaa. Miehen täti oli iäkäs ja sairastanut jo pitkään, joten kuolema ei tullut yllättäen. Sittenkin ihmisen poismeno hämmentää ja herättää ajatuksia tuonpuoleisesta. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? 

Ihmisellä on ruumis, henki ja sielu. Ymmärrämme hyvin, että kun henki lähtee, sydän lakkaa lyömästä ja ruumis alkaa kylmetä. Maan tomuksi muuttuminen vie oman aikansa, mutta se on elollisten olentojen kohtalo. Mutta minne menee sielu? on paljon haastavampi pohdiskelun aihe. Ihmisiä tämä asia on kiinnostanut aina, mutta kukaan ei vieläkään ole voinut antaa tähän yksiselitteistä vastausta. Näin siitä huolimatta, että tiedonsiirto kulkee tänä päivänä sekunnin murto-osissa pitkiä matkoja. Uskon asioista on turha kiistellä, meillä on oikeus uskoa tahtomme mukaan.

Palaan syvistä pohdiskeluista tämän postaukseni toiseen aiheeseen. Hautajaisissa muistellaan vainajan eri elämänvaiheita. Oli mielenkiintoista kuunnella Miehen tädin nuoruusaikoja hänen veljentyttärensä Marjan muistelemana. Täti asui naapurissa ja opettti monia tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja nuorelle sukulaiselleen. Tiikerikakun leipominen oli heidän mieluinen yhteinen tehtävänsä. Nyt kakun resepti ja leivontaohjeet säilyvät täällä blogissani tulevillekin sukupolville, sillä sain luvan julkaista sen. 

Olen postannut tiikerikakun ohjeen aiemminkin, mutta tämä on nimenomaan tädin kakkuohje. Sen leipominen oli varmaan ihana askare sodanjälkeisinä vuosina, kun puutetta oli kaikesta. Juuri nyt kodissamme leijailee herkullinen tiikerikakun tuoksu. Leivoin kakun samalla, kun seurasin Suomen viestimiesten mielenkiintoista MM-hiihtourakkaa Itävallan Seefeldissä. Ei päästy juomaan mitalikahveja, mutta kakku onnistui hyvin! 

Tiikerikakku 70 vuoden ikäisellä reseptillä (tarkoitettu n. 2½ l kakkuvuokaan)

250 g voita

4-5 kananmunaa (painoi 230 g)

n. 2½ dl sokeria (painoi 230 g)

5 dl vehnäjauhoja (kakkujauhoja)

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl kuohukermaa (tai maitoa)

3 rkl kaakaota + 2 rkl sokeria

Kakkuvuoan voiteluun n. 2 rkl voita + korppujauhoja

Paistetaan 175 ast uunin alatasolla n. 50-60 min (loppuvaiheessa leivinpaperi päälle, jos pinta ruskistuu liikaa)

1. Ota voi ja kananmunat huoneenlämpöön vähintään tunti ennen leivontaa.
2. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
3. Mittaa ainekset valmiiksi. Yhdistä leivinjauhe ja vaniljasokeri jauhoihin sekä pieni määrä sokeria kaakaojauheeseen. (näin siihen ei jää paakkuja)
4. Vaahdota pehmeä voi kulhossa vaaleaksi. (Ennen käsivoimin, nyt sähkövatkaimella.)
5. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi toisessa kulhossa.
6. Yhdistä vaahdot ja lisää siihen jauhot sekä kerma vuoronperään. Älä vispaa enää, sekoittele esim lastalla. 
7. Ota taikinasta n. 1/3 osa ja siirrä toiseen kulhoon, sekoita siihen kaakaojauhe.
8. Lusikoi vuoan pohjalle vaaleaa taikinaa ja sen jälkeen pikkulusikoilla (tai pursotuspussilla) 'nokareita' sekä tummasta että vaaleasta taikinasta. (dominonappuloiden tapaan vuoroin vaaleaa, vuoroin tummaa) Toinen vaihtoehto on lisätä vaalean taikinan pinnalle tummaa taikinaa ja 'pyöräyttää' sitä haarukalla. Alimmaiseksi ja päällimmäiseksi vaaleaa taikinaa!
9. Tasoittele pinta ja paista kakku 175 ast/n. 50-60 min. Kokeile kypsyyttä tikulla ja kun tikkuun ei tartu taikinaa, se on kypsää.
10. Kumoa kakku vuoasta hieman jäähtyneenä ja tomusokeroi pinta myöhemmin. Leikkaa kakusta paloja kakun jäähtymisen jälkeen.

En tiedä oliko taika reseptin aineissa vai tekotavassa. Kaksivaiheinen vaahdottaminen ei tuntunut vaikealle ja 2 kulhoa olisi likaantuntut joka tapauksessa. En ole aiemmin saanut niin hyvinkohonnutta, kuohkeaa ja herkullista tiikerikakkua. Tai ehkä taika on siinä, että tämä kakku on rakkaudella ihanaa Miehen tätiä muistellen leivottu. Hän tuli yhteisinä Joutsenon vuosina hyvin tutuksi ja läheiseksi minullekin. Ihan mahtava juttu, että pääsin kirjoittamaan tämän ohjeen blogiini. Lämpöinen kiitokseni siitä! 😘

Tiikerikakku on ollut suosikkini kauan, mutta vasta tänään opin tekemään oikeat raidat kakkuun. Raskaampi kaakaotaikina tuppaa painumaan pohjalle ja oikein lusikoituna muodostaa oikeannäköiset raidat. Nyt olen tyytyväinen leipomukseeni! 😄

Lieköhän tämän tiikerikakun resepti peräti Ameriikasta lähtöisin?

Vielä toinen muistelutilaisuudessa koskettanut juttu. Miehen ukki kävi 'hakemassa' nuorikkonsa Ameriikasta saakka. Hän, suvun mamma sai rapakon takaa paketteja vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Ameriikan ihmeet ilahduttivat, mutta aina paketista paljastuneet tavarat eivät olleet tarkoituksenmukaisia maatilalla. Ne säilyivät siisteinä käytttämättömyyttään, mutta onneksi säilytettiin  muistona talon vintillä. Ne kertovat edelleen 1800-luvun puolella syntyneen mamman  eli Miehen mummun elämänmatkasta. Itse ehdin nähdä mammaa vain kerran ja silti hän teki minuun suuren vaikutuksen. 

Eräästä paketista paljastuivat nätit ja sinänsä tukevatekoiset 'korkkarit', mutta eipä niillä sodanjälkeisinä vuosina ollut paljon käyttöä. Tanssittiin harvoin ja käveltiin hiekkateitä pitkin. Nyt kengät siirtyivät suvun nuorten neitokaisten omistukseen muistona Ameriikan paketeista. Tämäntyyppisiä muistoja ja niiden herättämiä lämpöisiä ajatuksia olen minäkin, 70-luvulla sukuun 'naitu' viikon mittaan mietiskellyt. Ikääntyminen ei tunnu aina ilolle, mutta sukulaisuussuhteiden merkitys korostuu vuosien vierimisen myötä. Myös Miehen suku on tullut läheiseksi itselleni 46 yhdessä vietetyn vuoden aikana. 

Helmikuun aikana tuskin kukaan on välttynyt lukemasta ja kuulemasta kuolemaan liittyviä uutisia. Iäkkään ihmisen kuolema tuntuu luonnolliselle ja sen voi ymmärtää. Entä sitten, kun elinvuosia olisi kuulunut olla vielä runsaasti jäljellä. Itselläni on usko, että jokaisen elämän päivät ovat määrätyt jo varhain. Terveydestä sekä omasta ja läheisten hyvinvoinnista on joka tapauksessa pidettävä hyvää huolta. Ne hetket, jotka meille on annettu elettäviksi, kannattaa elää mahdollisimman oikein. 

Näitä ajatuksia ja pohdintoja voisi jatkaa loputtomiin. Välillä on tunne, että kysymyksiä on turha esittää, koska niihin ei voi saada tyhjentäviä vastauksia. Uskon parhaiden hetkien koittavan maanpäällisen vaelluksen jälkeen ja siitä huolimatta elämä täällä maan päällä voi olla ihanaa. Vaikeat ja helpommat päivät ovat ELÄMÄÄ!

Lauhat, lempeät tuulet

hänet mukaanne ottakaa

ja hellästi kantakaa sinne

missä uupunut levätä saa.

Hyvää vointia ja mielenrauhaa sinulle, joka päätit lukea tämän postaukseni! 🙏 Kiitos! ❤️