Kurpitsavohvelit suppilovahveromuhennoksella

Suppilovahveromuhennos, -kastike ja -keitto ovat helppotekoisia herkkuja. Timjani tykkää sienestä ja päinvastoin.

Nyt niitä taas saa suoraan luonnosta!  Torilta ostaen suppikset ovat yhtä maukkaita, mutta huikea riemun tunne sienten löytymisestä jää kokematta. 

Eilen täällä Hämeessä sakea sumu viipyi pitkälle iltapäivään. Ruskan värit eivät päässeet oikeuksiinsa ja näkyvyys oli olematon. Olimme suunnitelleet sieniretkeä ajatuksena löytää suppilovahveroita. Hieman harmitti maiseman harmaus. Mutta kuin taikaiskusta sumu häipyi, aurinko ilmestyi näkyviin ja metsä alkoi kutsua puoleensa. Riemulla ei ollut rajoja, kun alun hapuilun jälkeen suppiksia alkoi ilmestyä näkökenttääni tutussa suppismetsässämme.

Herkullinen kantarelli loisti kuin majakka sammalikon keskellä.

Ilman tuota kuvassa näkyvää kantarellia oma sienikorini olisi jäänyt tyhjäksi. Jouduin jäämään lähelle tien reunaa ja autoamme, koska metsä on vaikeakulkuinen. Polut puuttuvat ja jalkani ei nouse kovin korkealle. Talon Mies eli mieheni Jukka sen sijaan riensi tarkistamaan The SuppisPaikan. Siitä samasta sammalikosta on joka syksy löytynyt varma saalis. Eikä se pettänyt nytkään!

Mutta hieman vielä omasta löydöstäni. Kyykistyessäni poimimaan kantarellia katseeni harhautui sivummalle. Jippii!! Suppiksia näkyvillä. Vanhana sienestäjäni tiesin heti, että lähistöllä niitä täytyy olla lisää. Ja niinhän niitä oli. Löysin muutaman kymmenen metrin alueelta yhä lisää ja lisää sieniä. Huikeaa! Kiersin samaan aluetta joka suuntaan ja aina ilmestyi lisää suppiksia. Olin varma, että niitä pompsahteli maan uumenista ihan minun ilokseni. Hetki sitten kävelin ohi ilman näköhavaintoa näistä metsän herkuista. Näköni oli tarkentunut suppilovahverotaajuudelle :))

Sain loppujen lopuksi lähes yhtä paljon sieniä kuin talon Mies. Kylläpä olimme molemmat riemuissamme onnistuneesta retkestämme.

Tässä yhteinen sienisaaliimme myöhemmin illalla kotikeittiön pöydällä.

Tätä kirjoittaessani suurin osa sienisaaliistamme kuivuu kuivurissa. Vuosien mittaan olen huomannut, että juuri suppikset ovat helppoja käyttää ja parhaimmillaan kuivattuina. Parikymmentä vuotta sitten hankittu edullinen peruskuivuri pelittää hyvin edelleen.

Kurpitsa on toinen tämän hetken herkkuni. Mielessäni pyörii toinen toistaan herkullisempia reseptejä erilaisista kurpitsoista. Suosikkejani ovat myskikurpitsa ja tietenkin monikäyttöinen kesäkurpitsa.

Alimpana koristekurpitsa, sitten spagettikurpitsa ja ylimpänä hokkaidokurpitsa.

Spagettikurpitsa ja hokkaidokurpitsa odottavat kulhossani oikean reseptin ilmestymistä. Tuttu myskikurpitsa kypsyi torstaiaamuna uunissa samalla kun tein omenapiirasta. Kauniin oranssi, hieman pähkinäisen makuinen kypsä herkku on monikäyttöinen. Torstain Hämeen-Sanomien ruokaliite antoi lisää ideoita kurpitsaruokiin.

Klikkaahan linkkiä!  Inspiroidu kurpitsaresepteistä

Vohvelit ovat suurta herkkuani ja nämä kurpitsavohvelit erityisen hyviä. Rapeus ei ole näiden vohveleiden juttu vaan pehmoinen rakenne ja hyvä maku. Idean näihin sain kummitytöltäni, joka kertoi tehneensä kesäkurpitsavohveleita. Lisukkeena suppilovahverokastiketta se kuulosti todella herkulle. Pakkohan niitä oli tehdä! Kiitos Annika hyvästä vinkistä!

Taikina noin 12 vohveliin (linkki aiempiin vohveleihini Ripeät rapeat vohvelit )

2 dl (myski)kurpitsasosetta
2 dl maitoa (hasselpähkinämaitoa minulla)
2 dl vichyä/kivennäisvettä
1 tl suolaa
3 kananmunaa
2 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta + 1½-2 dl vehnäjauhoja (soseen paksuudesta riippuen)

50 g (½ dl) öljyä tai sulaa voita

Ohjeet

• Valmista sose sauvasekoittimella kypsästä kurpitsasta. (n. 40 min /200 ast)
• Vispaa aineet sekaisin luetellussa järjestyksessä. Lisää rasva vasta myöhemmin!
• Annan taikinan tekeytyä vähintään ½ tuntia ennen paistoa.
• Tainasta voi paistaa uusia vohveleita pitkin päivää, koska juuri paistetut vohvelit maistuvat parhaimmille.

Torstaiaamut ovat nykyisin lempiaamujani. Ruokaliite ja aamukahvi inspiroivat kokkauksiin. 

Suppilovahveromuhennos

Noin 1 litra tuoreita suppiksia
2 rkl voita
2-3 salottisipulia
(pari valkosipulinkynttä)
½-1 tl suolaa (oman maun mukaan)
1 dl kuohukermaa (tai 2 dl ruokakermaa+1 rkl vehnäjauhoja)
tuoretta tai kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä

Ohjeet 

• Puhdista suppikset ja lisää ne kuumennettuun paistokasariin.
• Kiehuttele hieman sekoitellen, kunnes neste on haihtunut.
• Pilko sipulit ja lisää ne sekä voi pannulle.
• Kuullottele keskilämmöllä.
• Lisää hieman vehnäjauhoja, jos käytät ruokakermaa.
• Lisää kerma ja kiehuttele, kunnes muhennos on paksua.
• Mausta suolalla, pippurilla ja riivityillä timjamin lehdillä tai kuivatulla timjamilla.

Päiväkahvivohveleihin makeutta antoivat lemon curd, kermavaahto ja makea kurpitsahillo kanelilla.  Tuoreet puolukat sopivat hyvin mukaan.

Herkuttelimme vohveleilla aamulla, päiväkahveilla ja iltapalalla. Lisukkeet olivat joka kerta erilaiset, joten kyllästymisestä ei ollut pelkoa. Näitä voisi tehdä pian uudelleenkin.

Aroniamarjat eivät tuntuneet ihan kypsille, joten toimivat nyt vain koristeena. Tumma balsamico riitti mausteeksi.

Aamiaiseksi nautittu kurpitsavohveli karamellisoidulla sipulilla, kurpitsakuutioilla ja fetajuustolla saattoi olla paras nauttimamme aamiainen pitkiin aikoihin. Suosittelen lämpöisesti!

Muutama kuva vielä Hauhon vanhalta kylänraitilta. Ajelimme onnistuneen sieniretken päätteeksi ihailemaan mahtavaa kirkkoa, vanhoja rakennuksia, upeita maisemia ja hauskaa tilataidetta hämäläisessä maalaismaisemassa.

Ystävällinen tilataideteoksen tekijän tytär esitteli meille hauskaa nähtävyyttä. Kiitos paljon!

Uskomattoman upea Muraali ja makea omenapai

On se todella mahtava ja uskomattoman upea nähtävyys. Hämeenlinnan muraali eli seinämaalaus on saanut mielestäni ansaittua julkisuutta myös valtakunnan uutisissa. Pari tuntia sitten paikan päällä käyneenä olo on edelleen hämmentynyt. Kuinka kukaan voi olla noin taitava, mestari suorastaan. Ovatkohan blogini lukijat jo kuulleet australialaistaiteilija Guido van Heltenin ikuistamasta taideteoksesta? Se on tehty isojen viljasiilojen kylkeen. Mykistävä näky hyvällä tavalla!
Kantolan muraali Hämeenlinnassa

Omenanpalat ovat kypsyneet kansitaikinan alla kypsiksi, Amerikan Apple pien tapaan.

Oma tämän päivän leipomukseni taisi maistua paremmin muille kuin mulle. .talon Mies kehui herkulliseksi ja raikkaaksi. Minun makuuni se oli hieman liian ylimakea. Syy saattaa olla siinä, että olen yrittänyt minimoida sokerin omasta ruokavaliostani. Pitäisi pikku hiljaa mahtua entisiin vaatteisiini, nyt verkkarit alkavat kyllästyttää. 

Tälle päivälle sattui sopivasti eilen julkistettuun muraaliin tutustuminen ja muraalin läheisyydessä työskentelevän ystäväni tapaaminen. Maistelimme vielä hieman lämpöistä omenapaita teen kanssa. Tämän jälkeen tulen yhdistämään muistikuvani omenapaista nuoreen ystävääni ja mahtavaan taideteokseen Hämeenlinnan Kantolassa. Aika makeat muistijäljet!

Kuvissa kokonaisuutta ei saa riittävän hyvin näkyville. Tämä on koettava livenä.

Onkohan tämä nyt se kuuluisa "moni kakku päältä kaunis" vai oikeasti herkullista?

Kaupasta ostamani kotimaiset omenat ovat tehneet niin hyvin kauppansa, että löysin aamulla hedelmävadista vain 3 omenaa, kun aikomaani piiraaseen olisi tarvinnut 5. Suunnitelmanmuutos ja vallitsevaan tilanteeseen sopeutuminen. Tein eri ohjeella hieman pienemmän omenaherkun. Ehkäpä teen myöhemmin vakio-omenapiiraani.

Jauhot, tomusokeri ja kylmä paloiteltu voi leikkautuu yleiskoneessa murumaiseksi hetkessä.

Liitän useamman kuvan taikinan tekemisestä, koska näin tehden omenapaitaikina onnistui paremmin kuin osasin odottaakaan. Turhaan olen käsin tehnyt tähän saakka, kun koneella onnistuu paremmin ja helpommin. Vuosikausia yleiskoneeni oli kaapin perillä, mutta nykyisin lähes jatkuvasti käytössä. Suosittelen, jos omistat koneen.

Keltuaisten lisäämisen jälkeen taikina näyttää murumaiselle, mutta hetkisen käsin "puristelemalla" muuttuu sileäksi taikinaksi. Ei kannata kovin pitkään vaivata, että mureus säilyy.

Jotkut tykkäävät laittaa valmiin taikinan "möykkynä" tekeytymään jääkaappiin. Olen huomannut helpommaksi tavaksi kaulita taikinan kelmujen välissä saman tien ja siirtää sitten tunniksi jääkaappiin. Näin se ei murene kaulittaessa.

Erota 1/3 taikinasta kantta varten. Kaulitse sekin saman tien valmiiksi.

Aineet omenapaihin 24 cm vuokaan (Alkuperäisen ohjeen ainemääriä on hieman muutettu. Lisää n. 1/4 aineita, jos teet isompaan vuokaan)

4 dl vehnäjauhoja

1-3 dl tomusokeria (oman makeanmieltymyksen mukaan)

150 g jääkaappikylmää voita (jos teet taikinan kokonaan yleiskoneella)

2 kananmunan keltuaista tai ½ dl kylmää vettä

Yhdistä jauho-sokeriseos murumaiseksi voin kanssa. Lisää keltuaiset, vaivaa tasaiseksi ja jätä tunniksi tekeytymään jääkaappiin.

Täytteen aineet

1 dl (karkeaa) mantelijauhetta

2 dl vähäsokerista omenahilloa (ei välttämätön)

1 dl creme fraichea

1 dl kuohukermaa

1 kananmuna

½-1 dl Multi-hyytelösokeria (sopii maitopohjaisiin ruokiin)

1-2 rkl kanelia

1-2 rkl vaniljasokeria

3-4 omenaa pilkottuna

Ohjeet

1. Voitele ja leivitä piirasvuoka. Pese ja pilko omenat.
2. Kaulitse/taputtele taikina vuokaan.
3. Ripottele mantelijauhe taikinan päälle.
4. Sivele pohjalle omenahilloa, jos haluat.
5. Yhdistä maitotuotteet ja mausteet sekä kananmuna kastikkeeksi. (Laita 2 munaa, ellei sinulla ole Multi-sokeria) 
6. Annostele omenat tasaisesti vuokaan ja ripottele vielä hieman kanelia ja vaniljaa pinnalle. Kaada kastike omenapalojen päälle.
7. Mittaa että kansitaikina on riittävän iso ja siirrä kaulimen tai muovikelmujen avulla omenapalojen päälle.
8. Tasoittele reunat ja voitele pinta kananmunalla.
9. Paista n. 200 ast / n. 40 min uunin keskitasolla. 
10. Suojaa pinta puolivälissä leivinpaperilla, jos ruskistuu liikaa.

Pistele taikinaan reikiä ennen uuniin laittoa. Paista 200 ast/n. 40 min

Tämä taikina käyttäytyi hieman eri tavalla uunissa kuin yleensä leipomani omenapiirastaikina. Oliskohan rasvaa liikaa vai miksi päällisen kuviot "sulivat" uunissa?

Vaniljakastiketta ei tarvita erikseen tämän omenapain kanssa. Se löytyy valmiina pain sisältä.

Toivottavasti sivu latautuu, vaikka tällä kertaa tulee paljon kuvia. Lopuksi haluan laittaa vielä yhden upean kuvan tämän päivän "taidenäyttelystäni". Tämä on erittäin mieluinen ja tervetullut taideteos ihan kaikille kaupunkilaisille ja täällä vieraileville. Tervetuloa katsomaan!

Herkulliset uunipaistetut lihikset

Kuuma lihapiirakka, kurkkusalaatti, sinappi ja ketsuppi tuovat muistoja mieleen vuosikymmenten takaa.

Pitkän aamulenkin (pari km) virkistämänä halusin leipoa tänään lihapiirakoita. Olen suunnitellut itse asiassa koko bloggaukseni ajan postaavani jonakin päivänä tämän ohjeen. Löysin alkuperäisen ohjeen 44 vuotta sitten Regina-nimisestä lehdestä. Matkustin "Lättähattu"-junalla Kiuruvedeltä opiskelupaikkakunnalleni Savonlinnaan ja aikani kuluksi selailin jonkun jättämää "hömppälehteä". Sieltä se ohje löytyi! Olimme juuri menneet talon Miehen kanssa kihloihin ja muuttaneet yhteen asumaan. Halusin yllättää rakkaani leipomalla hänelle vastustamattoman hyviä lihapiirakoita. Niistä tuli vuosikausiksi yksi bravuurileipomuksistani ja tein niitä usein. Hän suorastaan rakasti niitä ja on muistellut usein alkuvuosiemme herkkua.

On yksi joka näyttää samalle kuin 70-luvulla. Kaurapelto lainehtii valmiina puitavaksi kotimme lähellä.

Aamulenkilläni oli aikaa muistella menneitä. Olen kai siinä iässä, jossa muistot tulvivat mieleen tahdoin tai en. Hyviä muistoja on tosi kiva muistella pidempäänkin. Tämän päivän ohjeeni ei ole "yksi yhteen" alkuperäisen kanssa, sillä tuohon aikaan en käyttänyt valkosipulia puhumattakaan chilistä. Sipulia sen sijaan tuli todella paljon. Ostin jopa sipulisilppurin helpottamaan pilkkomista. Talon Mies teki yleensä sen osuuden leipomisurakasta.

Tämä on jo vähän uudempi versio sipulinleikkurista. On jäänyt vähälle käytölle.

Siihen aikaan kaupassa oli tasan keltasipulia. Ne olivat ihan hyviä, joten enpä muunlaisia sipuleita kaivannutkaan. Luulen, että me molemmat olimme tottuneet kodeissamme sipulin makuun lähes ruoassa kuin ruoassa. Ketsuppi oli aika uutta ja pitsan makuun pääsimme samoihin aikoihin. Hyvälle ruoka maistui jo tuolloin :))

Aineet noin 32 lihapiirakkaan

5 dl maitoa (kokomaitoa)
2 rkl sokeria
2 pussia kuivahiivaa tai 1 pkt tuorehiivaa
2 tl suolaa
6 dl hiivaleipäjauhoja
6-7 dl vehnäjauhoja
50 g pehmyttä voita (tai öljyä)

Voiteluun kananmunaa/seesaminsiemeniä

Täyte

2 dl puuroriisiä (tai risottoriisiä)
4-5 dl vettä
1 tl suolaa

Keitä riisit pehmeiksi ja lisää jauhelihaseokseen. (Laitoin ensin 4 dl ja lisäsin ½ dl myöhemmin. koska riisit tuntuivat vielä hieman liian koville.)

Jauhelihaseos

1 rkl öljyä
700 g broilerin tai naudan jauhelihaa (vähempikin varmaan riittäisi)
4 salottisipulia pilkottuna (pitkulaisia banaanisipuleita minulla)
1 iso yksikyntinen valkosipuli pilkottuna
1 tl suolaa
mustapippuria
(chiliä, jos sitä haluat)

Kuumenna paistinpannu, lisää öljy/voi sekä jauheliha (älä sekoita heti, vaan anna ruskistua rauhassa). 
Pilko sipulit ja lisää ruskistuneen jauhelihaan sekaan. Kuullottele ja lisää mausteita oman makusi mukaan.

Ohjeet

1. Aloita lihapiirakoiden teko taikinan valmistuksella ja ota jauheliha huoneenlämpöön n.½ tuntia ennen ruskistusta.
2. Lämmitä maito 42 ast, jos käytät kuivahiivaa. (37 ast/tuorehiivalle)
3. Lisää sokeri ja hiiva, sekoita hieman. (odota n. 10 min, jotta hiiva "käynnistyy ts alkaa poreilla)
4. Lisää jauhoja pienissä erissä ja vispaa tai anna yleiskoneen käydä nopeilla kierroksilla alkuun. Vaihda taikinakoukut jauhojen lisäämisen puolivälissä.
5. Kone saa käydä ts alustus jatkua 10-15 min. Lisää pehmeä voi loppupuolella.
6. Älä lisää kaikkia jauhoja kerralla, jos taikina tuntuu jo sopivan kimmoisalle. Kova taikina on hankalampi leipoa eikä maku ole niin hyvä.
7. Jätä taikina kohoamaan n. 1 tunnin ajaksi liinan alle, jos aiot leipoa heti.

Tein tänään taikinan aamulla, mutta leivoin vasta iltapäivällä. Jätin taikinan kohoamaan jääkaappiin, jossa se säilyy hyvin leivontakuntoisena vaikka pari päivää. Olen oppinut säästämään itseäni ja teen taikinan alusta loppuun yleiskoneen leivontakulhossa.. Kaikki taikinat ovat onnistuneet yhtä hyvin kuin käsin alustamalla, kunhan lopetan jauhojen lisäämisen oikeassa kohtaa. (taikina alkaa "kiivetä" ylöspäin pitkin taikinakoukun vartta)

Ohjeet leipomiseen

1. Jaa taikina 3-4 osaan ja kaulitse yksi kerrallaan muutaman millin paksuiseksi levyksi jauhotetulla leivinalustalla. 
2. Ota sopivan kokoisella muotilla (halkaisija n. 10 cm, teräväreunainen astia) ympyrän muotoisia piirakkapohjia. 
3. Toinen vaihtoehto on kaulita taikina levyksi ja jakaa neliöiksi. 
4. Lisää lusikallinen täytettä taikinan toiselle puolelle ja kastele vedellä toinen puoli. Paina lihapiirakka huolellisesti kiinni. Painele haarukalla reunat, jos haluat ne siistimmän näköisiksi.
5.  Kohota piirakoita sen aikaa, kun uuni kuumenee.
6. Voitele pellillinen kerrallaan vähän vatkatulla kananmunalla ja ripottele halutessasi pinnalle siemeniä. Pistele muutamia reikiä esim cocktailtikulla.
7. Paista n. 200-220 ast / 10-12 min, kunnes ovat kullanruskeita ja kypsiä.

Talon Mies palasi golfkilpailustaan juuri samalla hetkellä, kun vedin ensimmäistä pellillistä uunista. Tuoksut olivat kuulema mahtavat, toivat mieleen muistoja menneestä. Päiväkahvilla sitten maisteltiin, muisteltiin ja vähän vertailtiinkin makua vuosikymmeniä sitten leipomiini. Olivat kuulema hyviä silloin ja yhtä hyviä nytkin!

Ainut oikea lisuke lihapiirakoille tuntui olevan sinappi-ketsuppi-kurkkusalaatti  kokonaisuus. Nyt näitä syötiin päiväkahvin kanssa, ennen vanhaan muistimme mukaan kylmä maito oli ainut oikea kyytipoika. Mutta muistihan saattaa jo pettää ;)

Puolet taikinasta odottaa vielä jääkaapissa. Huomenna saadaan taas uunilämpöisiä lihiksiä ja loput tänä päivänä leivotuista menevät pakastimeen. On se vaan ihmeen virkistävää leipoa välillä muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Kääretorttu ja kierrepullat olivat muita bravuurejani. Ehkä muistoja ja makuja niistä tulee jatkossa.

Uskomatonta että tein tänä aamuna tunnin lenkin sauvakävellen ja lähes ilman kipuja. Polveni kipeytyy edelleen, mutta ei kohtuuttoman paljon. Korvien välissä ollut "vuoren korkuinen" pelko kaikista ikuisena rampana olemisen kauheuksista on takana. Kyllä täältä vielä tullaan ja ensi kesänä kierretään golfkisoja talon Miehen kanssa. Tai jos ei kisoja niin ainakin muuten vaan pelaillaan ja nautitaan ulkoilusta ja kivasta peliseurasta. Golfarit ovat mukavaa ja reilua porukkaa.

Gluteenittomat maapähkinävoipikkuleivät

Gluteenittomista leivistä, pullista, kakuista, pikkuleivistä jne  on tullut trendikästä tarjottavaa. En ota enemmän kantaa gluteenittomien tarjottavien paremmuuteen, mutta tunnen ihmisiä joille ne ovat pakollisia. Ruoansulatus ei pysty käsittelemään tavallisilla jauhoilla leivottuja herkkuja. Onneksi nykyisin on paljon enemmän gluteenittomia jauhoja kuin muutaman vuosikymmen sitten. 

Gluteenittomat kaurajauhot ja isot kaurahiutaleet ovat suosikkejani nykyään.

Kuopuksemme ei voinut pienempänä käyttää maitotuotteita ollenkaan maidon sisältämän proteiinin johdosta. Sillä ei ole mitään tekemistä laktoosin kanssa, jota taas oma elimistöni ei pysty käsittelemään. Olen saanut sen perintönä äidin geeneistä ja tottunut tilanteeseen. No mutta summa summarum! Tiedän nykyisin aika paljon erityisruokavalioista ja haluaisin oppia leipomaan parempia gluteenittomia tarjottavia. Viime viikolla sain siihen taas hyvää harjoitusta, kun leivoin lapsenlapseni synttäreille lähes kaiken gluteenittomilla jauhoilla. Ei ollut helppoa, mutta otin sen haasteena. Semper, Farina. Vuohelan herkku ym ovat tulleet tutuiksi.

Uusi löytö on Gluteeniton jauhoseos täysjyväkaurasta. Toimii tämäkin.

Tässä hyvä linkki, jos kaipaat lisätietoa gluteenittomista jauhoista. Gluteenitonta leivontaa 

Nämä viime viikolla tekemäni pikkuleivät eivät ole kaikkein makeimmasta päästä, mutta sokeria voi tottakai lisätä oman maun mukaan. Suklaista, pähkinäistä ja terveellistäkin tarjottavaa halusin leipoa. Näissä pikkuleivissä on mukavasti pureskeltavaa.

Aineet maapähkinävoipikkuleipiin tai kekseihin (20-30 kpl koosta riippuen)

250 g sokeritonta maapähkinävoita (ei Nutellaa)

2 rkl kookoöljyä tms rasvaa

2 kananmunaa

1 dl kookossokeria

1-2 dl sokeria

1-2 rkl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

2 dl isoja kaurahiutaleita

2 dl kaurajauhoja

2 dl gluteenitonta täysjyväkauraista jauhoseosta (S-ryhmät)

2 dl pähkinäseosta

2 dl Lempi hapatettua kermaa (Arla)

150 g suklaarouhetta (Bronberg)

Sekoittele kuivat aineet keskenään, lisää munat ja muut aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja nosta lusikalle kekoja leivinpaperoidulle pellille. Paista ruskeiksi n. 180-200 ast/10-15 min uunin keskitasolla.

 (Oman uunini lämpötila vaihteli 168 ast ja 226 asteen välillä, vaikka lämpötilan olisi kuulunut olla sama koko ajan. Tarkkaile tilannetta ja älä anna keksien palaa!)

Onnekseni vahdin pikkuleipiäni koko ajan ja kokeilin kypsyyttä ottamalla ajoissa yhden tarkastelun alle. Kun se näytti ruskistuneen pohjastakin, otin pellin pois uunista. Samoin jouduin vahtimaan toistakin pellillistä ja ihme ja kumma eivät päässeet nekään palamaan. 

Nämä taisivat olla helppotekoisimpia leipomiani pikkuleipiä. Siihen nähden sekä maku että ulkonäkö onnistuivat hyvin. Voisin leipoa uudelleenkin, sillä maistuvat sekä päiväkahvin että iltateen kanssa todella hyville. Tuli iso annos samalla vaivalla! :))  

Tuoreena ja vielä hieman lämpöisinä nämä pikkuleivät ovat parhaimmillaan kylmän maidon kanssa.

Tämä päivä urakoitiin talon Miehen kanssa Lakeside golfin metsäisillä väylillä mukavassa syyssäässä.

Upea kuvatervehdys ystävältäni sunnuntai-iltana Puumalan maisemista. Sain luvan liittää kuvan blogiini.