Parasta kantarellikeittoa

Tämän kesän sateista on tuskailtu kerta jos toinenkin. Liika on liikaa tässäkin luonnon annissa. Olen aiemminkin sanonut, että jokaisella pilvellä on hopeareunus. Sateisen kesän ansiosta olemme saaneet harvinaisen runsaan sienisadon. Meillä on jo riittävästi kantarelleja pakastimessa tulevan talven varalle, mutta eilen teki mieli lähteä kuljeksimaan sienimetsäämme. Kantarellejahan sieltä lähti mukaan reilu litra.

Aika moni on kysellyt hyvää kantarellikeiton ohjetta saadessaan tietää, että kokkaan mielelläni. Olen luullut postanneeni jossakin vaiheessa ohjeen blogiini, mutta enpä ollutkaan. Tänä aamuna näppäilin vihdoinkin kuvia tästä jokasyksyisestä lempikeitostamme. "Less is More" eli vähemmän on enemmän tässäkin asiassa. Kantarellien hieno maku tulee parhaiten esiin, kun keitossa ei ole liikaa mausteita.

Aineet kantarellikeittoon (2-4 hengelle)

½ l tuoreita kantarelleja (n. 2 dl esikäsiteltyjä)

30 g / 2 rkl voita

2 salottisipulia

3 dl kuohukermaa

2 dl täysmaitoa

½ - 1 tl suolaa (oman maun mukaan)

ripaus mustapippuria

timjamia tm yrttiä

Ohjeet

1. Puhdista ja pieni sienet, laita paistokasari levylle lämpiämään.
2. Kuullottele sieniä kuumalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. 
3. Lisää voi, sekoitttele ja lisää pilkotut sipulit.
4. Kuullottele muutama min ja lisää kerma sekä maito vähitellen.
5. Anna poreilla hiljalleen 10-15 min, kunnes keitto on saonnut.
6. Mausta lopuksi suolalla, pippurilla ja halutessasi yrteillä.

Aika moni on oppinut sakeuttamaan sienikeiton vehnäjauhoilla tai Maizenalla. Tein itsekin aikoinaan niin, mutta olen sittemmin oppinut tekemään mielestäni aidosti sienille maistuvaa keittoa. Mutta kuten sanottu; makuja on monia ja tärkeintä että itse tykkää. Liemikuutiot eivät omaan makuuni sovi ollenkaan sienikeittoon, koska niiden vahva maku peittää sienen herkän oman aromin. 

Sienikeitto sakeutuu ilman vehnäjauhoja, jos käyttää kuohukermaa ja antaa poreilla rauhassa lempeällä lämmöllä. Tämän ohjeen sain lähes 30 v sitten asuessamme vielä Etelä-Karjalan maisemissa. Taipalsaaren lomakylän yhteydessä olevassa ravintolassa saimme kantarellikeittoa, jonka makua ei voi unohtaa. Se oli sanalla sanoen täydellistä. Onneksi ystävällinen tarjoilija kysyi keittiöstä ohjeen keittoon ja kertoi sen meille. Sen jälkeen olemme saaneet nauttia mielestäni maailman parhaasta kantarellikeitosta. Helppoa ja hyvää! mikäs sen mukavampaa.

Viimeiset leipäviipaleet pari päivää sitten leipomastani pataleivästä maistuivat hyvin sienikeiton kanssa. Ruskistin leipiä paistinpannulla tilkassa voita ja raastoin hieman valkosipulia pinnalle. Tällä kertaa laitoin pienen määrän valkosipulia keittoonkin :))

Sienikastikkeen etenkin lihalle teen hieman toisin. Kuullotan ensin muutaman pekoniviipaleen ja kuullottelen sieniä siitä irronneessa rasvassa. Pekonin maku sopii hyvin sienikastikkeeseen, jos hakee voimakkaampaa makua. Runsaasti sipulia ja pitkä keittoaika tekevät sienikastikkeesta herkullista lisuketta sekä lihalle että kalalle.

Lupailin eilen tehdä tänään ruokaa kyssäkaalista. Sorry Anonyymi! Lupaan postata jo suunnittelemani ohjeen lähiaikoina. Tänään oli niin hieno sää, että ulkoilu oli parasta mahdollista rentoutumista. Ruska ja syksyn upeat värit näkyvät jo Hämeessä.

Tänään oli mukavaa kokeilla golflyönnin onnistumista Aulangon Hugolla. Vaihtelevaa oli peli.

Aika huikea auringonlasku lauantai-iltana tullessamme sienireisulta kohti kotia.