Karjalanpaistia kokemuksella jouluksi

Mureaa lihaa, sienisalaattia, lanttulaatikkoa ja kasvislaatikkoa. Keitinperunat ja imelletty perunalaatikko puuttuvat tältä perinneruokalautaselta. 

Tämä on ensimmäinen (muistaakseni) postaukseni punaisesta lihasta, enkä saa tästä millään ihmeellä kaunista sivua. Nyt tulin oikeastaan ensimmäistä kertaa ajatelleeksi asiaa. Kasvisten ja hedelmien värikylläinen kauneus viehättää aina vaan enemmän. Olemme talon Miehen kanssa silti syöneet punaista lihaa tähän ikään enemmän kuin suurin osa maailman ihmisistä koskaan. Me länsimaalaiset hyvinvointi-ihmiset emme tule ajatelleeksi koko asiaa, kunnes jotakin tapahtuu. Oma terveys on tärkein syy opetella uuteen ruokavalioon. Ei voi olla enää huomioimatta tutkimustuloksia. Punaista lihaa voi syödä, mutta kannattaa harkita kuinka paljon ja kuinka usein. Riista ja lampaan liha ovat kuuluneet muutaman kerran vuodessa ruokapöytäämme.

** Tähän saakka pääsin eilen, kun koneeni ilmoitti tarvitsevansa lepoa. Onneksi ei ollut vakavampaa ja yön yli levättyään alkoi taas toimia! **

Porkkana, sipulit ja pippuri kuuluvat karjalanpaistin mausteisiin suolan lisäksi.  Chiliä ja valkosipulia voi testata, mutta ne eivät kuulu alkuperäiseen reseptiin.  

Jo kauan aikaa sitten opettelin tekemään hyviä jouluruokia. Kinkkua jonkun verran joka joulu, kalkkunaa toisinaan ja karjalanpaistia lapsuudesta lähtien. Viime vuosina kaloista on tullut entistä tärkeämpiä jouluruokamme raaka-aineita. Kasvispitoisista pääruoista saamme kiittää perheemme nuoria. Nyttemmin tykkäämme niistä itsekin.

Karjalanpaistissa kuuluu olla sekä possun että naudan lihaa. Lihamestari osaa leikata oikeat määrät.

Pikkusiskoni kannustamana postaan tämän ohjeeni ja omat vinkkini hyvään ja onnistuneeseen karjalanpaistiin. Tiedän sen olevan ainakin jossakin päin Suomea lähes pakollinen joulupöydän ruoka. Taitaa olla kuitenkin lähinnä miesten makuun, ainakin meillä. Talon Mies on tottunut syömään lapsesta saakka tätä sekä jouluna että muulloinkin ja tykkää edelleen. Alkuun en osannut tehdä tästä hyvää ja ostin valmiiksi pakattuja lihoja. Nyttemmin en voisi kuvitellakaan hankkivani noita epämääräisen näköisiä muovirasioissa olevia eläimen ruhon osia, milloin mitäkin.

Lähes yhtä tärkeä juttu ovat karjalanpaistin tekoon tarvittavat astiat. On lähes mahdoton tehdä hyvää paistia muilla kuin valurautaisella paistinpannulla ja mielellään myös valurautaisella padalla. Onneksi olen perinyt yli 60 vuotta vanhat valmistusastiat talon Miehen kummitädiltä. Ne ovat maailman parhaat tähän ruokaan ja kestävät ruskistukseen vaadittavan kovan kuumennuksen. Hyvälaatuinen teflonpintakin kestänee saman, mutta valurauta on "jautaa".

Lihojen täytyy olla ennen ruskistamista vähintään tunti huoneen lämmössä. Niiden pitäisi olla lämpöisiä kauttaaltaan eikä vain pinnalta. Ruskistuminen ei onnistu kunnolla, jos paistinpannu jäähtyy kesken ruskistamisen. Lihan nesteet alkavat tulla esille ja kuohua pannulla. Sen jälkeen on mahdoton saada enää kauniin ruskeaa pintaa lihoihin.  Sekin on kantapään kautta opeteltu, jopa useamman kerran.

Kasvisten ruskistaminen ei ole välttämätöntä, mutta itse tykkään antaa niille hieman väriä samalla paistinpannulla. Lihat olen siirtänyt pataan sitä mukaa, kun niitä on ruskistunut vähän kerrallaan. Ei kannata yrittää ruskistaa kerralla kaikkea. Kuumakin paistinpannu voi jäähtyä siinä menossa. 🍳

Paistinpannulle jää hyvät aineet jokaisen paistosatsin jälkeen. Ne kannattaa siirtää pataan kuohuttamalla hieman vettä pannulla. Silloin ei tarvita erikseen mitään lihaliemikuutioita. Suola, pippuri ja muutama laakerinlehti riittävät mausteiksi.

P.S. Muistan yhä, kuinka äitini sukulainen Mari-täti opetti tämän paistin teon ollessani noin 12-vuotias. Olin joulun alla siivousapulaisena ja vähän kokkausapunakin, koska sekä Mari-täti että Heikki-setä olivat jo iäkkäitä. Lihoja ei suinkaan ruskistettu etukäteen. Kaikki lihat paloiteltiin ja siirrettiin suoraan voilla voideltuun rautapataan. Muut aineet mukaan ja paisti sai muhia tuntikausia puulämmitteisessä uunissa. Karjalanpaistin jälkeen leivoimme herkullisia Serina-kakkuja. Olen yrittänyt etsiä alkuperäisten serina (vai serena?) pikkuleipien ohjetta, mutta vielä ei ole tärpännyt. Oi sentään, että ne maistuivat ihanille kahvin kanssa siivousurakan jälkeen. Aika jännää, kuinka tämä muisto tupsahti yksˋkaks mieleeni tätä postausta kirjoittaessani. 💖

Aineet ja muutama vinkki karjalanpaistiini (riittää ainakin 10 ruokailijalle)

500 g hyvää possunlihaa
500 g hyvää naudanlihaa
n. 50 g voita ruskistukseen (vähempikin riittää)
2-3 porkkanaa
sipulia (5 salottisipulia tai vastaava määrä muita sipuleita)
n. 1 l vettä
2 - 3 tl suolaa
n. 1 - 2 rkl pippureita (musta, valko, rose tms.)
muutama laakerinlehti

• Ruskista lihat pieni määrä kerrallaan voissa paistinpannulla.
• Varo, ettei voi pääse kuitenkaan palamaan. Jos näin käy, suosittelen suosiolla heittämään palaneen voin pois ja aloittamaan homman alusta pestyllä pannulla.
• Saatuasi kaikki lihat ruskistettuina pataan, lisää sinne myös kasvikset.
• Lisää kiehuvan kuumaa vettä pataan niin paljon, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
• Pippurit kannattaa laittaa pienessä pussukassa pataan ja ottaa lopuksi pois. 
• Laita uuni alkuun n. 220 ast ja laske lämpöä n. ½ tunnin kuluttua reilusti. Pata saa muhia tuntikausia uunissa, jos lämpö on n. 120 astetta. 
• Pieni loraus kuohukermaa tarjolle tuotaessa pehmentää makua, mutta ei kuulu alkuperäiseen karjalanpaistiin.  

Löysin sentään jotakin kaunista koneeltani myös tämän postaukseni lopuksi. Joulukuun alussa kävimme ihailemassa Helsingin jouluvaloja ja vierailimme Tuomiokirkon edessä olleilla Tuomaan markkinoilla. Kuvat ilahduttavat itseäni muistellessani kivaa reissua.

Joulukuun 4. päivänä muutamat ruusut ilahduttivat kukkasillaan Esplanadin puiston kulkijoita.

Lempikahvilamme näköalat ihastuttavat Tuomaan markkinoilla kiertelyn jälkeen. 

Karuselli keskellä talvea on hauska ja kaunis.  Pienet ja isotkin ihmiset ilahtuvat tästä. ☺ 

Kaunista ja jouluista! Jouluista ja kaunista!

Vuosi sitten olimme samanlaisella reissulla pääkaupungin jouluvaloja ihaillen. 

Jouluvalot ja kauniit taideteokset piristävät kaikkia ohikulkijoita ja turisteja Helsingin keskustan puistoissa ja katujen varsilla. Vielä niitä ehtii ihailemaan ja vuoden kuluttua ne pystytetään uudelleen. Lumi tuli ja lumi suli eteläisessä Suomessa. Täällä Hämeenlinnassa on lämpöasteita tällä hetkellä. Mutta vielä maa on valkoinen. Meidän komea lumilyhty on sulanut lähes kokonaan. Olen tosi kiitollinen, että jouluna luonto oli kauniin talvinen ja puhtaan valkoinen. Muistot ja kiitosmieli siitä pysyvät :) Joulukuusemme saa olla tänä vuonna sisällä ainakin uuteen vuoteen saakka, ehkä jopa loppiaiseen. Neulasia tippuu harvakseltaan alas, mutta niitä riittää. 🎄

Mukavia välipäiviä kaikille teille suurenmoisille ihmisille, jotka kävitte lukemassa tämän postaukseni! Nyt odotellaan ilotulituksia ja muuta mukavaa uuden vuoden aattona. Nauttikaahan vielä herkuista! Kohta alkaa tammikuu ja pakollinen painon pudotus. Siis meillä alkaa, ei välttämättä teillä. 🎿