Kuulin jo muutama viikko sitten huhupuheita uudehkosta ravintolasta pääkaupunkiseudulla. Kannatti käydä tänään tutustumassa paikkaan! Saatiin ystävällistä, nopeaa ja hyvää palvelua, vaikka tupsahdettiin paikalle 'siestan aikaan'. Voisikohan Suomesta saada aitoa elikkäs sitä parasta napolilaista pizzaa?
Eteisen tuotteista piti kysellä, olisikohan näitä voinut ostaa kotiin? |
Sain lisävinkkiä ja -suosituksia tutustua ravintolaan ystävältä, joka asuu samoilla kulmilla. Äkkiäkös täältä Hämeenlinnasta Oulunkylään piipahtaa lounaalle tai oikeammin varhaiselle päivälliselle. Noo, oli meillä muitakin asioita pääkaupunkiseudulle.
Pöytävarauksemme oli klo 16 eli olisimme olleet iltakattauksen ensimmäisiä asiakkaita. Taas! 😊 Viikonloppuiltaisin on tosiaankin suositeltavaa tehdä pöytävaraus, jotta pääsee lepuuttamaan jalkojaan saman tien, kun astuu viihtyisiin sisätiloihin. Tykkäsin ravintolan tyylistä; Tule juuri sellaisena kuin tulet ja viihdy kuin kotonasi! Ainakin me Miehen kanssa koimme näin.
Juhlavan kokoisia herkkupurkkeja oli aseteltu hauskasti näkyville. Kiva idea! Osaan kuvitella ja melkein kuulin korvissani iloisen puheensorinan pimentyvinä iltoina lämpöisen takkatulen loimutessa. Komea kuparinen pitsauuni asiakkaiden näkyvillä antoi lisää kodikkuutta. Lapsiasiakkaat seuraavat varmaan innolla oman pitsansa vauhdikasta paistumista tulikuumassa uunissa. Turvallisuussyistä toki kauempaa tiskin toiselta puolelta.
Mutta sitten itse pitsaan. Valitsin listalta uutuuden sekä itselleni että kuulema ravintolalle. Osa aineista kuulosti aika eksoottiselle pitsan yhteydessä; sitruunaa ja veriappelsiinia. Mutta lohen parhaimmistoa, katkarapuja ja rucolaa. Mikä ettei! Enpä olisi tuota itse hoksannut.
Oikea, aito napolilainen pitsavalinta olisi tietenkin ollut Margherita. Sorrentolaisen sitruunan maku jopa taikinassa alkoi kiinnostaa kuitenkin liikaa. Tein hyvän valinnan, sillä pitsa oli mahdottoman maukasta. Tykkäsin! Tykkäsin! 😋 Kuulin taikinan olevan ainutta oikeaa eli 24 tunnin kohotuksella tehtyä ja vieläpä terveellisistä jauhoista kyseltyäni maukkaan pohjan salaisuutta.
Jos olisi pakko jotakin epäkohtaa keksiä, se voisi olla pitsan lämpötila. Tiesin kyllä mitä tilasin. Eihän pohja voi pysyä kauaa kuumana, jos päälle tulee kylmiä täytteitä.
Pitsa oli hyvää tällaisenaan eikä kaivannut muita makuja. Lautasen virkaa toimittanut puualunen miellytti myös. Viimeistä murua myöten tyhjenivät molempien lautaset, toki sitrushedelmien kuoret jäivät tähteeksi.
Mies oli myös tyytyväinen omaan valintaansa eli pizza Bella Donnaan! 😀😋 Ei kai tuon niminen pizza voisi mitenkään olla huono valinta. Mozzarellaa, gorgonzolaa, saksanpähkinä-pestoa, kylmäsavustettua naudanlihaa, parmesaanilastuja ja balsamiviinietikkaa! Maiskis ja vielä muutama vihreä lehti koristeena.
Ehkäpä seuraavalla kerralla otan sellaisen pizzan, jossa on mielenkiintoisen näköisiä chilirihmoja. Listalla oli niin monta kutsuvan tuntuista ruokaa, että valitseminen meinasi olla vaikein tehtävä. Mutta eipä hätää, pääseehän sinne uudelleen! Capperiin on helppo ajaa navigaattorin opastamana, mutta pysäköinti kadun varteen saattaa kysyä kärsivällisyyttä.
Kyllä uskallan suositella Capperia monenlaiseen nälkään. Me halusimme syödä tänään ehdottomasti pizzat, vaikka ruokalista antipastoineen ja salaatteineen ym herkkuineen näytti muutenkin oikein hyvälle. Virkistävä kokemus kertakaikkiaan raskaan sairaalareissun jälkeen. "Hyvä ruoka, parempi mieli!" on niin totta. Parasta, ettei tätä ravintolakokemusta varten tarvinnut Italiaan saakka matkustaa. Meille tämä edusti aitoa napolilaista pizzaa.
Ihan mahdottoman mukavaa ja lupsakkaa viikonloppua ystävät teille! Tsemppiä! ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini.