Sadonkorjaajan paistos ja kotimaisemia

Muutama vuosikymmen sitten tätä piirasta tehtiin eniten syksyllä oman puutarhan sadosta. Nyt useimpia tuoreita kasviksia voi ostaa ympäri vuoden.

Etenkin elämän vaikeimpina aikoina ystävien merkitys korostuu. Osaanko itse olla ystävä toiselle? Entä osaanko auttaa riittävän hienotunteisella, lämpöisellä tavalla? Viimeisen vuoden aikana elämäni on muuttunut täydellisesti polvileikkauksen takia, joten on runsaasti aikaa miettiä näitä elämän perusasioita. Olen hyvin kiitollinen kaikista ihanista ystävistäni, jotka ovat jaksaneet kuunnella kipuiluni vuodatuksia. 💟

Kevät ja kasvun ihme kuuluvat yhteen. Miten jostain niin pienestä voi kasvaa suurta ja kaunista?

Piti saada kivuton polvi ja mahdollisuus liikkua entistä enemmän useamman vuoden 'ontumisen' jälkeen. Enpä tiennyt olleeni oikeastaan aika onnellinen, kun polveeni koski vain esim liian pitkään jatkuneen yhtäjaksoisen asfaltilla kävelyn tai tiukan tennismatsin jälkeen. Tai kyllähän se kipuili useimpina päivinä. 🤔  Vuosi leikkauksesta eikä jalkani ole vieläkään hyväksynyt uutta tekoniveltä. Kädet toimivat onneksi normaalisti ja satulatuolilla pääsee huristelemaan keittiön klinkkerilattialla. Ruokablogin pitäminen on hyvä ajanviete ja harrastus, sillä kokkailuun en tunnu koskaan kyllästyvän.

Kevät on edistynyt tänä vuonna aika erikoisella tavalla. Ensin pitkä kylmä ja sateinen jakso ja sitten yht'äkkiä aurinkoa ja lämpöä taivaan täydeltä. Kevätluonnon seuraaminen on kuulunut elämääni vuosikymmeniä, mutta tänä keväänä joudun liikkumaan aika paljon auton ja kyynärsauvojen avulla. Hienoa joka tapauksessa oli pakata piknikkori ja lähteä Miehen kanssa kiertelemään oman kotikaupunkimme nähtävyyksiä eilen.

Aulanko ja sen upea puistometsä täytyy kokea itse. Kuvat ja kauniit lauseet eivät riitä. Aika ihmeellistä, että ajaessamme toukokuun ensimmäisenä lauantaina iltapäivällä kohti Aulankoa jouduimme kymmenen auton hitaasti kulkevaan letkaan. Ihmeellisempää, että kaikki autot kääntyivät Aulangon nökötornin suuntaan. Autoja oli parkkipaikalla kymmenittäin ja ihmisiä tuntui riittävän kaikille poluille. Aulangolla niitä on runsaasti sekä lampien ympärillä että metsässä. Kyllä sinne hyvin mahtuu enemmänkin ulkoilijoita, mutta joka tapauksessa ihmisten määrä yllätti. Positiivisesti tietenkin! 😀🙋

Tunnistatko tämän kevään kukkijan? Näitä näkyi satamäärin Aulangon metsässä.

Tällä kertaa meidän täytyi tyytyä kiertelemään puistometsää autolla ja pysähtyä nauttimaan jälkkärikaffet lammen rannalle pöydän ääreen. Lammelta puhalteli välillä hieman viileä tuuli ja kahvi lämmitti ihanasti. Oli helppo unohtaa hetkeksi kaikki maailman murheet. Luonnolla ja etenkin kevätluonnolla on hyvää tekevä vaikutus. Sini- ja valkovuokot kukkivat juuri nyt isoina 'mattoina' joka puolella Hämettä. 

Nuotion ääressä istuminen vaikuttaa lähes meditatiivisesti, mutta saman tekee veden seuraaminen. Jatkuva veden liike, lintujen lentely ja ääntely sekä auringon välke veden pinnalla on pitkän talven jälkeen hienoa tarkkailtavaa.  Asuin lapsuuteni ja pitkän ajanjakson myöhemminkin järven rannalla, enkä koskaan kyllästynyt sen seuraamiseen sulan veden aikaan. Vesi ja kivet ovat selkeästi omat  'voimaluontoni'.

Aulangon Hugo-golfkentän 9. väylä vihertää kutsuvasti. Kunpa pääsisin tänä kesänä tuonne lyömään hyviä swingejä ja pitkiä lyöntejä valkoisella pallolla! 😄

Nämä upeat kiviset rauniot löytyivät keskeltä Hämeenlinnan kaupunginpuistoa läheltä kesäteatteria, jonka katsomoon on nyt rakenteilla katos.

Kotikaupungissamme on paljon muitakin hienoja paikkoja Aulangon lisäksi. Asuimme aikoinaan Kaupunginpuiston läheisyydessä ja kuljin usein pyörällä kohti kaupunkia puiston reunaa kiertävää polkua seuraten. Sitä oli ilo viilettää ja ihailla samalla sekä Vanajavettä että puiston kasvillisuutta. 

Lajit luonnossa lisääntyvät lämpöisen sään johdosta vilkkaasti. Viikon kuluttua luonto ympärillämme näyttää jo paljon vihreämmälle ja kukkivia lajeja tulee joka päivä lisää. Tämä päivä ja tämä hetki on ainutkertainen ja siksi niin tärkeä. Haluan kirjoittaa ja liittää kuvia tänne blogiini, vaikka kyseessä on ruokablogi. Toisaalta ravinnon alkuperän voi usein liittää johonkin vihreään, joten ollaan ikään kuin ruoan alkulähteillä. Lisäksi toivon lapsenlasteni eksyvän jonakin päivänä blogiini. Heillekin Hämeenlinna on tuttu ja toivottavasti ikimuistoinen mummin ja ukin kotipaikka. Lehtomaiset puistot ja niiden kasvillisuus on hyvin monimuotoista ja kaunista. Kyllä tätä luontoa kelpaa kuvailla ja ihailla sekä kertoa muillekin.

Tämän piiraan voi tehdä valmispohjaankin. Kananmunia saa  laittaa 2 kpl.

Tämä blogipostaukseni meni päinvastoin kuin yleensä. Liitän aika usein postaukseni loppuun kuvia kasveista tai muista luontoon liittyvistä asioista. Nyt liitän loppuun reseptin kertakaikkiaan mieltäni ilahduttaneesta sipulipiiraasta. Naapurin 90v pappa kutsui meidät viime viikolla kotiinsa kaffelle ja oli leipaissut tämän piiraan. Oli niin hyvää, että oli ihan pakko santsata. 😋 Jätin muut tarjottavat (karjalanpiirakat, pullan ja pikkuleivät) suosiolla hänelle ja Miehelle. En jaksa lakata ihailemasta mahtavaa naapuriamme ja hänen ehtymätöntä energiaansa. Olisipa itsellä puoletkin tuosta! 

Nauttikaa ihmiset keväästä ja sen tuomasta uuden kesän ihmeestä! Oikein ihanaa viikkoa ja aurinkoa ihan joka ikiselle tämän postaukseni lukeneelle! Olen kiitollinen, että tykkäät käydä kurkkaamassa blogini kuulumisia. 💓

P.S. Ruttojuuri on tuo runsaskasvuinen kevään kukkija. Etelänruttojuurella on punaiset kukat, joten kuvassa on kai (?) eri alalaji.