Kalakukko kätkee sisäänsä pikkumuikkuja

Itsetehty muikkukukko kultasi välittömästi lapsuuteni makumuistot. Kerrassaan herkullista perinneruokaa!

'Kalakukko' - kalaa ja kukkoa? On varmaan vaikea ymmärtää tuota savolaisen perinneruoan nimeä puhumattakaan ruoan ideaa, ellei ole kotoisin Savosta. Sain itse maistaa ruiskuoreen tehtyä, pitkään haudutettua kalakukkoa jo lapsena. Meidän vesissä kasvoi enemmän ahvenia ja särkiä kuin muikkuja. Samalla tavalla hautuvat pikkukalat ruotoineen päivineen olivatpa ne muikkuja tai ahvenia. Oliko se sitten niin hyvää herkkua, että päädyin vuosikymmenien päästä valmistamaan sitä itse? Hmm... ei se ainakaan pahaa ollut, mutta rehellisesti sanottuna ei suurinta herkkuakaan. Mitä nyt kala, liha ja leipä voi olla? Perusruokaa ilman hifistelyä.

Ostin kilon muikkuja, joista 700 g meni kukkoon ja 300 g paistoin iltapalaksi. Namskista nam!

Ajelin eilen Kuopion ohi moottoritietä pitkin ja huomasin vitostien varressa ilmoituksen. "Irene Partasen kalakukkoja myytävänä!" En malttanut pysähtyä, mutta pienen loman jälkeen ajatukset alkoivat siirtyä arkeen ja ruokablogini postaukseen. Mitä uutta ja erilaista ruokaa tekisin. Sain maistella ystävieni luona niin uskomattomia herkkuja, että omat ideat eivät tuntuneet miltään. Mukavat muistot mielessä ajelin eteenpäin.

Puumalan torilta ostetun muikkuveneen kalat olivat hyviä ja rapsakoita. Kyllä Kalakontin tytöt osaavat!

Puumalaa lähestyessäni alkoi tehdä mieli vastapaistettuja pikkumuikkuja. Nälkä kurni vatsassa monen ajotunnin jälkeen. Onnekseni muikut oli paistettu laktoosittomalla voilla. Maltoin siirtää herkuttelua mökille pääsyyn saakka, jotta Mieskin pääsi apajille. Tuoreiden Puruveden pikkumuikkujen voittaneita ei ole!

Kuopion Matkuksen Ikeasta ostettu kätevä sihti on testattu. Toimii! Kilo muikkuja mahtui hyvin tähän.

Tehokkaan jääpalapaketoinnin ansiosta valmiiksi peratut muikut olivat säilyneet raikkaina loppukotimatkan ajan. Kello lähenteli iltaseitsemää kaartaessamme auton kotipihaan! Uskomatonta, että jaksoin kuin jaksoinkin ryhtyä kalakukon tekoon. Sain ohjeen ystävältäni, joka taitaa kalakukon teon salat.  Jätin valmiin kukon hautumaan yöksi uuniin pieneen lämpöön. Jännittynein mielin maistelin juuri äsken ensimmäistä itsetekemääni kalakukkoa. Pohja oli vielä hieman kovaa, mutta kaikki muu kukossa ylitti odotukseni. Samaa mieltä oli Mieskin. Nyt kukko pääsi hautumaan sanomalehteen ja villapeitteeseen käärittynä. Lounaalla se on pehmeää, toivottavasti.

Kalakukon kuoritaikina saa olla aika kiinteää ja jopa tiukkaa.

Riisit pohjalle keräämään mahdollisen kosteuden ja kalat sekä liha kerroksittain päälle.

Jouduin kääntämään kuoren keskellä olevan kalakeon toisinpäin, sillä reunojen taittaminen päällekkäin ei olisi onnistunut muuten. (Otin kuvan vain tästä vaiheesta.)

Siinä se nyt komeilee, elämäni ensimmäinen kalakukko uunivalmiina.

Aito kalakukko kuuluu syödä (kuulema) leikkaamalla aukko kuoreen. Mutta miten se tästä jatkuu?

Kalakukon tekeminen ei ollut mielestäni ollenkaan vaikeaa tai monimutkaista. Puilla lämmitetyn leivinuunin jälkilämmössä siitä tulee toki aidompi, mutta sähköuuni paistaa ihan riittävän hyvänmakuisen muikkukukon. Todistimme asian juuri äsken.

Liian paksu ruistaikinakuori ei ole omaan makuuni. Nyt sain tehdä mieluiseni kuoren.

Aineet ja omat ohjeeni isokokoiseen kalakukkoon (Klikkaa, jos haluat alkuperäisen ohjeen)

Kuoritaikina
3½ dl vettä (alkuper. vain 3 dl, mutta lisäsin ½ dl)
2 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja (2 dl täysjyväj ja 2 dl erikoisvehnäj minulla)
3/4 dl rypsiöljyä

Täyte
700 g perattuja muikkuja tms pikkukaloja
2 pkt pekonia (tai 250 g siankylkeä)
3/4 rkl suolaa
1 rkl riisiä tai ohrasuurimoita

• Tein kuoritaikinan sekoittamalla jauhot ja suolan huoneenlämpöiseen veteen. Sekoitin taikinaa käsin ja Mies valutti lopussa öljyä sekaan.
• Napsin keittiösaksilla muikkujen peräevät pois (ei pakollista) samalla, kun Mies levitteli pekonit uunipellille. 
• Paahdoin pekonisiivuja pari minuuttia grillivastuksen alla, jolloin niistä irtosi lähes dl nestettä. (rasvaa?)
• Valutin nesteen astiaan ja lisäsin siihen suolan. Kehittelin samalla idean suolata muikut nopsaan.
• Kaadoin huuhdellut ja kuivatut muikut isompaan astiaan, kippasin nesteen mukaan ja sekoittelin. Näin suola jakautui tasaisesti kaloille ja oli näppärää sekä nopsaa.
• Kaulitsin kuoritaikinasta n. 30 x 40 cm levyn, ripottelin riisit keskelle ja pinosin muikut päälle. Soikion muotoinen levy kannattaa kaulita runsaasti jauhotetulla alustalla ja jättää keskeltä paksummaksi kuin reunoilta. (Levyn voi nostaa leivinpaperoidulle pellille tässä vaiheessa.)
• Kalakukon vaativin vaihe oli taikinakuoren sulkeminen siististi. Veden, veitsen ja kärsivällisyyden ansiosta onnistuin kohtuullisen hyvin. Nestettä ei ollut tihkunut paiston aikana kuoresta ulos, joten voinen kai olla tyytyväinen. 
• Paistoin kukkoa ensin n. 200 lämmössä reilun tunnin. Voitelin pinnan voilla ja käärin kukon sekä leivinpaperiin että folioon. Pienensin lämpöä n. 150 asteeseen ja annoin paistumisen jatkua parisen tuntia. Huom! Kukon voi paistaa Look-paistopussissakin.
• Muikkukukko oli yön yli uunissa n. 70 ast lämmössä. Aamulla käärin sen sanomalehti-villapeittokääreeseen pehmenemään. Sen kuuluisi pehmetä kolmisen tuntia, mutta leikkasin ensimmäiset palat ja otin kuvat tunnin  kuluttua. 

Kalakukkoa syödään perinteisesti voilla sipaistuna, tai oikeastaan kunnon voipalalla. Tykkään itse syödä tämäntyyppisiä kalaruokia kastikkeen kanssa, joten rikoin vähän perinnesääntöjä ja valmistin nopeatekoisen kastikkeen kukolle.

Kukon pohja pehmeni ja muuttui helpommin leikattavaksi parissa tunnissa.

Nyt saimme Miehen kanssa syödä kalakukkoa omilla makumieltymyksillä. Mies testasi voilla sipaisuakin, mutta kastikkeen kanssa oli kuulema parempaa. Tai no, "molempi parempi!" sanoi hän.

Kastike kalakukolle

1 prk smetanaa
½ dl majoneesia (Hellmanns)
n. ½ dl tillisilppua
½ sitruunan mehu
ripaus suolaa ja sokeria
ruohosipulia

• Sekoita aineet keskenään ja jätä hetkiseksi tekeytymään. 

Maakuntaruokien maistelu on mielenkiintoista. Suomessa on paljon perinteisiä herkkuja, joita en ole edes maistanut, saatikka valmistanut. Seuraavana haasteena aion yrittää uskomattoman hyvän, mutta vaikealle kuulostavan rieskan teon.

Isosiskoni tietää makumieltymykseni. Eilisellä aamupalalla oli muitakin ihania herkkuja. 

Kaurasydämet olivat saaneet siskoni tekeminä pyöreän muodon. Makukin oli täydellinen!

Ystäväni, entisen työtoverini valmistama juustokakku 'vei kielen mennessään'. Täydellistä!

Yllä muutama kuva viikon varrella syömistäni herkuista. Kohta täytynee aloittaa keventäminen, mutta ei vielä tänään. Suurin osa kalakukosta on vielä syömättä. 😋

Sydämelliset kiitokseni ystävät ennen kaikkea yhteisistä ihanista hetkistä ja tottakai kaikista herkuistakin! Olen niin kiitollinen, että kokoonnumme välillä päivittämään porukalla kuulumisia. 💞 Mieleenpainuvin hetki viikossani oli nähdä siskoni esiintyminen kesäteatterin lavalla. Minusta ei siihen olisi! 😘

Hienoa kesäistä viikonloppua sinulle blogini lukija! Minulla oli jo hieman ikävä sinua! ❤ Toivon myös sinulle unohtumattomia kohtaamisia ystävien kanssa! Puhelin on kätevä keksintö silloin, jos ei ole mahdollisuutta tavata. Vuoroja ei kannata laskea vaan tarttua 'luuriin' aina silloin, kun kaipaus iskee. Elämä ilman ystäviä olisi ikävää.