Parasta leipää on juureen tehty leipä

Leipä maistuu syystä tai toisesta kovalla helteelläkin. Itsetehty leipä, salaatti ja mansikat ovat pelastaneet ruokailuhuolemme kuluneella viikolla. Nykyinen leipäintoiluni liittyy hiivattoman leivän kehittelyyn. Uskomatonta, että onnistuin tekemään toimivan leipäjuuren. Ja ihmeellistä, että leipäni kohosivat ja paistuivat ihan täydellisesti. Olen haaveillut jo pitkään kotona tehdystä, ilman hiivaa leivotusta vaaleasta leivästä. Alkukesän lähes 'leivätön' jakso päättyy, koska tämäntyyppinen leipä tuntuu sopivan hyvin vatsalleni. Vihdoinkin hyvää leipää! mahtava juttu.   

Lapsuudessani rukiinen juureen leivottu leipä oli itsestäänselvyys. Myös ohraleipää valmistui äidin taitavien käsien pyörittelemänä säännöllisesti. Siihen aikaan en osannut ajatella, oliko leivän kohottamiseen käytetty hiivaa vai leivottu juureen. Taikinatiinun tai 'leipäkorvon' paikka oli leivinuunin päällä. Ihmettelin äidille ääneen, miksi hän oli jättänyt tiinun 'likaiseksi'. Lienenkö ymmärtänyt äitini selvityksen leipäjuuren tärkeydestä. Talolle oli kunnia-asia omistaa hyvä leipäjuuri!

Mansikkaheinä-blogin tunnusleivän voisi koristella mansikanlehdin. eikö? 

Löysin pari kuukautta sitten vinkin leivän tekoon liittyvästä kirjasta. Eliisa Kuuselan kirja Leipävallankumous on lähes järisyttävä teos. "Parhaaseen leipään tarvitaan vain vettä, jauhoja ja suolaa." sanoo Eliisa kirjansa alkusanoiksi. "Hapanjuurella leivottu leipä on vatsaystävällistä ja ravinteikasta. Sen maku vie jalat alta!" Se on niin totta, vaikka tähän saakka luulin hiivan olevan välttämättömyys. Taidan olla sielultani leiväntekijä itsekin. Huomaan postanneeni blogiini aika monta kertaa leivästä. Nyt olen sanalla sanoen leipähurmiossa onnistuneen juurenteon johdosta.

Jauhoilla on merkittävä osuus onnistuneen leivän syntymisessä. Tuoreet, mielellään luonnonmukaisesti tuotetut jauhot varmistavat leivän hyvän maun ja rakenteen. Leivänteon juurille pääsyyn ei ole oikotietä. Kerran onnistunut juuri sen sijaan voi säilyä toimivana vuosikymmeniä.  

Hurjasta hellekaudesta on hyötyä leipäjuuren teossa. Onnistunut juuri tarvitsee hyvät olosuhteet ja riittävän lämpötilan alkaakseen toimia virkeästi. Sitä minun viisi päivää hellimä juureni todellakin teki; kuohui ja pulputti. Kuudentena aamuna huomasin osan  leipäjuurestani valuneen yön aikana alustalle. Suurin osa sentään säilyi, joten leivän teko saattoi alkaa. Juurta säilyi vielä riittävästi kaikkien tulevien leipieni emojuureksi.

Varmin tapa testata leipäjuuren toimivuus on ns 'veteentiputustesti'. Jos juuripallero kelluu veden pinnalla, juuri varmasti toimii. Tämä hetki oli leiväntekoprosessini jännittävin. Vihdoinkin tiesin osuneeni 'kultasuoneen' eli parin kokeilun jälkeen onnistuin. Edellinen yritelmä alkoi pilaantua, samoin jo muutama vuosi sitten tekemäni kokeilu. Tarkoitan tällä sitä, että oman leipäjuuren teko on mahdollista, mutta kannattaa noudattaa ohjeita kirjaimellisesti. Fusku tai liika kiire kostautuu! 

Nyt elättelen jo toiveita leipoa juuren avulla pitaleipiä, patonkia, sämpylöitä, pitsapohjaa, foccaciaa, ciabattaa jne. Terveellisten kokojyväjauhojen lisääminen taikinaan mahdollistaa luvallisen leivänsyönnin. Leipä maistuu useimpien mielestä hyvälle, joten terveellinen ja täydellisen makuinen ilman hiivaa leivottu leipä täyttää vaativankin leivänpurijan toiveet. Näissä ensimmäisissä leivissäni on vain pieni osuus grahamjauhoja, sillä halusin varmistaa täydellisen kohoamisen. Tavalliset , mielellään luomuvehnäjauhot leipoutuvat hyvin ja käyttäytyvät toivotulla tavalla.

Aineet ja ohjeita kahteen vehnäiseen hapanjuurileipään

200 g leipäjuurta

700 g (7 dl) haaleaa vettä

950 g puolikarkeita vehnäjauhoja

50 g graham (täysjyvävehnä) jauhoja

20 g (1 rkl) suolaa 

(Alla olevat ohjeet löytyvät perusteellisemmin 'Ruokavallankumous'-kirjan sivuilta.)

1. Valmistele juuri.
2. Sekoita taikina.
3. Anna taikinan tekeytyä tunnin ajan.
4. Lisää suola ja taittele taikinaa, kunnes se on kimmoisaa.
5. Ensikohota taikina.
6. Muotoile leivät.
7. Jälkikohota.
8. Paista leivät. ( 250 ast/20 min ? 220 ast/20 min.)

Itse en lähtisi missään tapauksessa tekemään tätä leipää perehtymättä ensin kirjan mainioon ja perusteelliseen opastukseen. Lämmin kiitos Eliisa Kuusela innoittamisesta ja oppaana toimimisesta!

Ensin luin kirjaa lähes viikon joka päivä. Samoja sivuja uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärsin, mistä on kyse. Leiväntekoprosessi kysyy suurta paneutumista ja innostusta asiaan. Itselleni lapsuuden muistot leivän tuoksuisesta kodista on ollut ehkä suurin kannustaja. 

Halusin kertoa teille lukijoilleni tämän oman juureen leivotun leivän tarinani, vaikka vinkit ja ohjeet ovat kokonaan Eliisa Kuuselalta. Ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on haaveillut samanlaisesta 'leipäherätyksestä'. Helppoa tämä touhu ei missään tapauksessa ollut. Juuren teko ei paljoa rasita, mutta ensimmäisiin leipiin pitää varata koko päivä. Monen työvaiheen kautta saa epäilemättä parasta leipää. 

Lopuksi vielä aika hauska tarina leipäjuureni matkasta valmiiksi leiväksi. Aloitin juuren teon viikko sitten torstaina miettimättä perusteellisemmin jatkoa. Tiesin tulevani alkuviikosta pääkaupunkiseudulle mieluisaan tehtävään eli hoitamaan nuortemme kahta kissaneitiä. Tulin tällä kertaa junalla, joten nuori juureni pääsi laukussani matkustamaan reilun sadan kilometrin matkan etelään. Toinen vaihtoehto olisi ollut heittää juuri taas pois ja aloittaa viikonloppuna alusta. Hyvin juuri sieti matkanteon ja toisaalta ekat leivät uudessa ympäristössä ovat ikimuistoisia.

Nämä neidit eivät perusta leivästä olipa se kuinka herkullista tahansa. Heillä on aivan omat ruokansa. Tärkeintä, että ruoka maistuu helteelläkin. Veden lipitys sujuu kissoilta luonnollisesti, toivottavasti myös ihmiset muistavat asian tärkeyden! 

Hyvää loppuviikkoa ystävä! Kiitos paljon, kun jaksoit käydä klikkaamassa blogini kuulumisia! Tämä viikko on kulunut monenlaisissa touhuissa sekä kissojen että lastenlasten kanssa. Ruoan tekeminen tuntuu nyt 'pakkopullalta', mutta leivän leipominen oli ihanaa! Kaikki leipää maistaneet ovat kehuneet sen makua tosi paljon.

P.S: Juurenteossa tulee 'ylijäämäjuurta', jota ei saa heittää viemäriin. Eliisan vinkin innostamani käytin sitä lettutaikinan pohjaksi. Tuli muuten mahtavia räiskäleitä!

Vaikka mikään muu ei maistuisi helteillä, räiskäleensyöntiin ei tarvinnut kauaa houkutella. Kaikki meni!

11.8. tein jo neljännen kerran leipää omalla juurella. Taikina tuntui ihan täydellisen kimmoisalle ja leipoutuvalle. Eipä ollut yllätys, että leipä onnistui loistavasti. Suurin ongelma lienee, että tämä leipä maistuu ihan käsittämättömän herkulliselle, joten sitä tekee mieli ottaa lisää koko ajan. Mies on samoin leipäni lumoissa. Onneksi pakastaminen ei pilaa hyvää makua. Toinen leipä meni pakkaseen heti jäähdyttyään.