Venäläinen lounasbuffet Bellevuessa ja Helsingin nähtävyyksiä

Tarinoita keisareista ja kenraalikuvernööreistä, "Molotovin coctaileja", salakuljetusta, kieltolakeja, mesenaatteja, kansallisaarteita ja venäläisiä herkkuja... tätä kaikkea sisältyi Linnan Marttojen erittäin mielenkiintoiseen retkipäivään. Koska tämä on ruokablogi, keskityn eniten päivän ruoka-antiin, mutta kerron päivän muistakin tapahtumista. Olenpa onnekas, että jalkani parani riittävästi parin viikon kipuilun jälkeen ja pääsin kuin pääsinkin kovasti odottamaani reissuun.

Päivän ensimmäinen pysähdyspaikka oli ennen retkibussiin astumista. Vanajaveden rantamaisema oli lumoavan kaunis aamukahdeksalta saapuessani Miehen kyydissä Hämeenlinnan keskustaan. Retkipäivä alkoi loistavasti ja matka pääkaupunkiin sujui rattoisasti mukavassa seurassa. Kiva puheensorina siivitti reilun tunnin mittaista matkaamme. Välillä matkaoppaamme Marjo kertoi tulevan retken käyntikohteista.

Pääkaupunkimme on itselleni tuttu ja silti sain tänään nähdä rakennuksia ja paikkoja, joista en aiemmin tiennyt mitään. Retkemme aiheena oli "Venäläinen Helsinki". Kiertoajelumme opas Ulla-Maija (Ullis) Rouhiainen osasi asiansa ja kertoili juuri oikeat asiat ja näytti mielenkiintoisimmat rakennukset ja kohteet.

Yllä muutama kuva paikoista, joissa pysähdyimme ja pääsin näppäämään kuvia. Reilu kaksituntinen tuntui lyhyelle ajalle, olisin kuunnellut Ulliksen asiantuntemusta pidempäänkin. Tuskinpa olisi muuten välähtänyt mieleeni lähteä tutustumaan Hietaniemen Ortodoksiseen hautausmaahan ja nähdä esim Kirkan viimeinen leposija. Suomen historia avautui tänään uudella tavalla ja erilaisesta näkökulmasta. 

Sitten varsinaiseen asiaan eli ruokaan. Linnan Marttojen retkivastaavat olivat jälleen kerran osanneet valita loistavan kohteen ruokailuumme. Kaunis miljöö, ystävällinen ja osaava henkilökunta sekä mukava ilmapiiri teki ruokailustamme juhlahetken. Pääasia eli herkullinen ja monipuolinen venäläistyyppinen ruoka oli iloinen yllätys.

Tokihan kulttuuri kiinnosti, mutta ravintola Bellevuen Zakuska herkkupöytä oli katettu valmiiksi ihan meidän retkeläisten iloksi. Ihanaa ruokailla ravintolassa, jossa tuntee olonsa tervetulleeksi. Tykkäsin ja lupasin tulla uudelleenkin Miehen kanssa, sillä kaikesta jäi hyvä maku kieleen ja mieleen. Tyytyväisyyttä tuntui olevan ilmassa!

Venäläinen ruokailu on hyvä aloittaa borschkeitolla ja mustalla leivällä.

Hapankaali, hatsapurileipä, blinit, tattijulienne ja monet muut herkut 'veivät kielen mennessään'.

Venäläinen sieniruoka "Julienne" oli ihan käsittämättömän herkullista. Tätä ruokaa aion kokeilla itsekin. Tattikausi on tältä kesältä ohi, mutta onnistuisikohan kuivatuista? Hmm..! Pienessä, kauniissa metallisessa annosvuoassa tarjoiltu ruoka oli niin hyvää, että sitä oli pakko santsata! Namskista! Sienisalaatti oli toinen suosikkini.

Tein muutama viikko sitten 'hatsapurileipää' ensimmäisen kerran. Halusin leipoa sitä saman tien ja postasin ohjeen blogiini. Löydät linkin halutessasi täältä. Bellevuen maukas hatsapuripiiras oli samantyyppistä ja todella hyvää.

Onkohan venäläinen herkkupöytä ilman blinejä mistään kotoisin? Tänään niitä oli runsaasti ja lisukkeet täydellisiä, joten emme jääneet 'nuolemaan näppejä' siinä suhteessa. Kasviksista jäivät eniten mieleeni raikkaat, liemessä marinoidut herkut. Jopa lanttu oli saatu maultaan ihmeen hyväksi ja kukkakaalit sulivat suussa. Jokainen sai varmaankin tästä pöydästä herkkuja omiin mieltymyksiinsä. Minä maistelin reippaana tyttönä lähes kaikkea ja tykkäsin lähes kaikesta. 😋

Kännykkäkameralla ottamani kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kaikille ihanille herkuille. Kannattaa mennä itse maistelemaan, jos satutte lähistölle eli Katajanokan maisemiin. Bellevuen sijainti on ihanteellinen Uspenskin kadetraalissa eli Helsingin ortodoksisessa pääkirkossa vieraileville. Vain pari korttelia alamäkeen ja olet perillä. Ravintolan aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä. Suosittelen jättämään jälkiruoille riittävästi tilaa tässä ravintolassa. Porkkanakakku oli oma suosikkini, mutta karpalokiisseli kermavaahdolla kelpasi mainiosti sekin. Juustot hunaja-saksanpähkinälisällä olisivat maistuneet, jos vatsa olisi vielä jotakin vetänyt.

No huh huh! Vadelmahillolla makeutetun teen maku huulilla lähdettiin jatkamaan kulttuurikierrosta. Lämpöiset kiitokset mielessäni suunnistin bussiin. Rakastan kokkaamista, mutta ammattitaitoisen kokin valmistamaa ruokaa on ihana syödä.

Tämä teatterin aulassa ollut kuva näytti hykerryttävän hauskalle. 

Viimeinen kohteemme oli Rautatientorin laidalla sijaitseva rakennus eli Suomen Kansallisteatteri. Talon arkkitehtuuriin, taideaarteisiin sekä teatterin ja oopperan historiaan  meidät johdatteli asiansatunteva ammattilainen FM Kristiina Pyrrö. En voi kuin ihailla hänen uskomattoman miellyttävää ja suorastaan mykistävää opastustaan. Nyt me mukanaolleet Linnan Martat ja 'Martit' tiedämme vuodesta 1872  toimineen maailman vanhimman suomenkielisen teatterin historiasta paljon! Oivallinen käyntikohde tuo graniittinen, linnamainen rakennus. Kannatta kurkata netistä  myös ohjelmistoa!

Olihan mukava päivä mukavassa seurassa! Kotimatka sujui rattoisasti kahvin ja maukkaan voisilmäpullan maku suussa. Nautimme ne teatterin lämpiössä kierroksen päätteeksi.
Todella isot ja lämpöiset kiitokseni retkivastaaville ja kaikille mukanaolleille! Sekä sää että reissu  pääkaupunkiin olivat täydellisen onnistuneita!

Kiitoskukkaset retkestä Marjolle, Eijalle ja Annelille! Jarmolle myös Marttahistoriikista paluumatkalla! 

Kikhernepastaa broilerikastikkeella

Kikhernepasta-annokseen riittävät makua antamaan tällä kertaa korianteri ja Grana Padano juustoraaste.

Pastaa se on kikhernepastakin ja vieläpä hyvää sellaista! Löysin kikhernepastan ja -nuudelit alun perin vahingossa. Kivan näköinen pussi ja kotimainen (Palmusto) tuote kiinnostavat aina. Tämä tuote oli lisäksi sopivan kokoisessa pakkauksessa, terveellisen tuntuinen ja luontaisesti gluteeniton. Testasin ja ihastuin enkä ole tähän päivään mennessä kyllästynyt. Olemme syöneet Miehen kanssa eräänkin aterian broilerikastikkeella kyseisiä tuotteita, vaikka moni muukin pastakastike toimii tässä. Mikäli ruokailen yksin, riittää pelkkä pasta, hieman sitruunaöljyä/voita ja esim viipaloitua avokadoa ja yrttisilppua. Mies tykkää tästä pastasta, mutta haluaa tuhdimman kastikkeen. 

Tällä viikolla aikataulumme ovat vaatineet nopeaa ruoan valmistusta. Pasta on yleensäkin pikaista ruokaa ja kikhernepasta suorastaan nopeaa. Keittoaika on vain n. 5-6 min. Kastikkeen tekeminen vie pidemmän ajan, joten teen sen yleensä ensin ja jätän hautumaan siksi aikaa, kun pasta kiehuu. Siinä ajassa ehtii tehdä salaatin ja raastaa juuston. Mies tosin hoitelee meillä nuo hommelit, jos sattuu olemaan kotosalla.

Ostan erittäin harvoin valmiiksi maustettua tai viipaloitua broileria. En epäile yhtään niiden sopivuutta kastikkeisiin, mutta tapa mikä tapa. Tykkään maustaa broilerin lempimausteillani ja viipaloida sen sopiviksi paloiksi. Tällä kertaa taisi olla leikkeitä.

Syksyn väri-iloittelu on näkynyt viime aikoina ruoanlaitossani ja lautasillamme. Juuresten raastaminen käsipelillä vei tällä kertaa eniten aikaa. Raitajuuri- ja porkkanaraaste tekivät kastikkeen entistä terveellisemmäksi ja herkullisemmaksi. Kasviksia tuli riittävästi ilman salaattiakin. Kikherne on sitä paitsi superkasvis!

Korianteri on oma lempiyrttini nykyään. Onpa ihanaa, että sen maku sopii makunystyröilleni.

Broilerikastiketta ja kikhernepastaa (riittää -4 hengelle)

4 kpl broilerin rintaleikkeitä (maustamattomia)

n. 2 rkl öljyä

n. 1 tl suolaa

2-4 tl mausteita (jerk, mango-curry, kurkuma, paprika yms)

ripaus mustapippuria

2-3 salottisipulia

1 yksikyntinen valkosipuli

halutessasi juuresraastetta (2-3 porkkana ja raitajuurta)

n. 2 - 4 dl kana- tai kasvislientä (osa haihtuu, jos hautuu pitkään)

n. ½ dl Sweet Chili saucea (halutessasi) tms chiliä

2 dl ruokakermaa (naturel tai lempimaustettuasi)

Lisäksi 1 pussi (200 g) kikhernepastaa

reilu kattilallinen kiehuvaa vettä + 1 rkl suolaa

Annosten pinnalle raastettua parmesania tms juustoa ja yrttejä

1. Valmista ensin kastike ja jätä se hautumaan lempeälle lämmölle siksi aikaa, kun keität pastan.
2. Paloittele broilerinleikkeet reiluiksi paloiksi ja raasta juurekset valmiiksi. Silppua myös salottisipulit valmiiksi.
3. Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, lisää öljy ja hetken päästä broilerit. (Makuasia, tykkäätkö ottaa broileriin tumman pinnan ruskistamalla. Minä tykkään, vaikka se ei taida olla kaikkein terveellisin ruoanlaittotapa.)
4. Anna broilerin paistua kunnolla joka puolelta, kääntele pihdeillä tai lastalla. 
5. Mausta broileripalat tässä vaiheessa ja kääntele niitä hetkinen pannulla. 
6. Pienennä lämpöä, lisää vähän öljyä tai voita ja lisää sipulisilppu pannulle. Raasta tai viipaloi valkosipuli mukaan. Kuullota hetkinen, lisää lämpöä ja kippaa juuresraaste pannulle. Kääntele taas hetkinen ja lisää sitten nesteet.
7. Jätä kastike hiljaiselle lämmölle ja keitä pasta pussin ohjeen mukaan.
8. Maistele kastiketta siinä vaiheessa, kun pasta alkaa olla valmista. Lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. Yrtit antavat mukavan lisämaun kastikkeelle, jos niitä on sopivasti saatavilla.

Hyvä pasta ei välttämättä vaadi kastiketta. Tämä juuresraasteella 'rikastettu' kastike oli niin hyvää, että sitä teki mieli välillä lisätä annokseen. Tätä aion tehdä uudelleen!

  

Viikko on jälleen lopuillaan ja viikonloppu lähestyy. Nyt olisi juuri oikea aika käydä katsomassa, löytyykö suppilovahveroita lempisienipaikastamme. Niitä on kuulema alkanut ilmestyä ja olisivat valmiita poimittaviksi.

Hups! Ehdin jo julkaista postauksen keskeneräisenä! Meinasi unohtua kiitokset ja toivotukset. Minulla ei ole nyt kiire minnekään ja olo on muutenkin rentoutunut. Kävin taas hoidattamassa jalkojani kylpylässä jumpaten ja uiden.
Toivottavasti siellä puut eivät kaatuilleet tai myrsky haitannut muutenkaan menoa. Täällä Hämeessä oli välillä aikamoinen myräkkä.
Ihanaa loppuviikkoa sinulle ja kiitos paljon, että kävit lukemassa tämän postauksen! 💞 

Ciabattaleipää syksyn väreissä

Juureentehty ciabattaleipä kurpitsalla ja pinaatilla leikittelee syksyn väreissä.

"Ruoalla ei saa leikkiä!" Kukapa meistä ei olisi kuullut tuota lausetta lapsuudessaan tai sanonut itse omille lapsilleen. Ja tottahan se onkin. Ruokaa pitää kunnioittaa ja sitä ei saa tuhlata, mutta kyllähän toki sillä saa leikitellä. Kuinkahan moni "rekka" ajoi tunneliin tai lentokone sukelsi pilveen syöttäessäni omia muksujani ja myöhemmin lapsenlapsia. Ja ruokalusikallinen toisensa jälkeen sukelsi suuhun ihan huomaamatta. Lapset eivät välillä malttaisi millään jatkaa syömistä, kun enin nälkä on ohi. 

Syksyn värit ilmestyivät tänä syksynä lähes 'varkain' kotimme lähellä oleviin puihin. Ei ollut pakkasöitä ja silti lehdet alkoivat hehkua ihanasti. Olisikohan ikkunoista avautuva näkymä vai viime viikolla ostamani hokkaidokurpitsa ollut syynä tämän päivän leipäleikittelyyni. Tämä oli joka tapauksessa hauskaa leivontaa!

Kurpitsalajikkeisiin voit tutustua halutessasi vaikka tästä linkistä!

Paloiteltu hokkaidokurpitsa kypsyi 180 asteessa n. 40 min. Soseutin sauvasekoittimella.

Toinen puoli leipätaikinaani sai menneen ihanan kesän muistoksi vihreän värin. Terassilla olevassa yrttilaatikossani kasvu alkaa hiipua. Olen erittäinen tyytyväinen yrttieni tuottamaan satoon ja nyt keräilen viimeisiä talven varalle. Niitä on helppo kuivattaa ja valmistaa yrttiöljyiksi. Uuden-Seelannin pinaatin lehdet alkoivat kellastua, joten ne napsin kokonaan pois. Valmistin niistä pakastepinaatin tyylistä pinaattisosetta, joka pääsi leipätaikinaani sellaisenaan. 

Tällä kertaa tein esitaikinan Eliisa Kuuselan Leipävallankumous kirjan ohjeiden mukaan. Tein hieman pienemmän taikinan ja jaoin sen kahteen osaan. Varsinaisiin taikinoihin sain värejä kasvissoseistani. Keltaiseen taikinaan lisäsin 2 tl aitoa kurkumaa. Pinaattitaikina jäi hieman haaleaksi, mutta mielestäni ihan kauniiksi.

Jaoin esitaikinan kahteen osaan ja tein molemmat taikinat siitä lähtien erikseen.

Yläkuvassa juuri valmistuneet taikinat lähdössä kylmäkohotukseen ja alakuvassa valmiit, kohonneet taikinat. Kurpitsasose ja pinaatti ei vaikuttanut juurikaan kohoamiseen. 

Kaksi taikinalevyä päällekkäin ja sen jälkeen rullalle. Näin syntyi värileikkiä ciabattaleipään.

Toiseen ciabattaan pirskottelin hieman pistaasiöljyä ja kurpitsansiemeniä. Maussa ei ollut suuria eroja.

Taikina kahteen reilunkokoiseen ciabattaan sekä Eliisa Kuuselan ohjeita leivontaan

200 g esitaikinaa (juureentehtyä)

550 g haaleaa vettä

750 g puolikarkeita vehnäjauhoja

50 g ruisjauhoja

20 g suolaa

• Sekoita taikina lisäämällä juuren sekaan vesi ja jauhot.
• Anna tekeytyä tunnin ajan (=autolyysi) ja lisää sen jälkeen suola.
• Vaivaa taikinaa 4 min yleiskoneen hitaimmalla teholla ja sen jälkeen 2 min hieman nopeammalla teholla. Voit alustaa taikinan myös käsin tai vatkaimen taikinakoukuilla kuten itse tein.
• Laita taikina öljyttyyn, kannelliseen muovirasiaan.
• Venytä ja taita taikinaa 5 kertaa ensimmäisten 3 tunnin aikana.
• Vie taikina sen jälkeen jääkaappiin (max +4 ast) kylmäkohoamaan 12-18 h ajaksi.
• Jaa taikina kohotuksen jälkeen jauhotetulla leivintasolla 2 tai 3 osaan. Voit leipoa tämän taikinan halutessasi myös sämpylöiksi.
• Taikinaa kuuluisi käsitellä kohoamisen jälkeen mahdollisimman vähän, jotta rakenne ei 'litisty'. (Itse jouduin kaulitsemaan taikinaa, joten taikina saattoi vähän kärsiä.)   
• Leivottuasi haluamasi malliset leivät, anna niiden kohota leivinpaperoidulla pellillä puolesta kahteen tuntiin (=kylmässä kohonnut taikina).
• Laita uuni kuumenemaan 250 ast. Laita pelti uuniin ja laske saman tien lämpöä 220 asteeseen. Paista leipiä 20 - 25 min. Kopsuttele pohjaa varmistaaksesi kypsyyden! (kumisee, jos kypsä)
• Laita vesiastia (kiehuvaa) uuniin, jos haluat leipiin rapean pinnan. 
• Nosta leivät ritilälle jäähtymään ja herkuttele sellaisenaan tai levitteen kanssa.

Paistoin omat ciabattani aamupäivällä ennen vesijumppaan menoa. Maistoin lämpöistä leipää sellaisenaan, guacamolen ja levitteen kanssa. Hmm... maistui! 😋

Juureentehty ciabatta pysyy kuohkeana jäähdyttyäänkin. Olipas ihanan erilaista leipää!

Uskomatonta kuinka paljon parempaa ciabattaleipä oli jäähdyttyään. Kurpitsasosetta jäi tähteeksi sen verran (2 dl), että tein siitä 'maailman nopeimman keiton'. Lämmitin soseen kattilassa ja lisäsin saman verran vettä (1dl) ja kookoksen makuista ruokakermaa (1dl). Pieni ripaus suolaa keittoon ja pistaasiöljyä sekä kurpitsansiemeniä pinnalle. Viimeiset pisarat keittoa oli 'pakko' dipata ciabattapalalla suihin. Ihan parasta tekemääni kurpitsakeittoa tai ainakin ylivoimaisesti helppotekoisinta.

Testasin kurpitsasosekeittoa molemmilla kermoilla. Omaan makuuni kermainen kookos selkeästi makoisampaa. Cheddar&paahdettu sipuli maistuu varmaan  vielä monessakin ruoassa.

No mitähän tästä opimme? Ruoalla voi ja pitääkin välillä leikitellä, ettei syöminen menisi liian totiseksi touhuksi. Terveellinen itsetehty leipä on sitäpaitsi aina hyvää!

Aulangon kylpylän taide ilahduttaa! Valoisa, siisti ja mieluisa kuntoutuspaikka sopii myös rentoutumiseen. 

Kiitän sinua taas kerran lämpöisesti siitä, että käytit aikaasi blogini lukemiseen. Tiedätkö, että pidän siitä kovasti! Ilman lukijoitani blogin kirjoittaminen olisi paljon ikävämpää ajanvietettä. Kunpa vielä saisin välillä ihan pienenpienen kommentin siitä, oletko koskaan onnistunut tekemään ohjeillani kelvollista suuhunpantavaa! 😘

Tuosta toiveestani ei tarvitse ottaa paineita, ilahdutat blogin kirjoittajaa lukemalla blogiani. Kiitos sinulle siitä! ❤