Pääsin lokakuun viimeisen päivän iltana Linnan Marttojen järjestämään mielenkiintoiseen ja juhlavaan iltaan. Maistelimme jännittyneinä ammattilaisten valmistamia ruokia. Häme Menussa ovat luonto ja vuodenajat mukana perinnettä unohtamatta. Tilaisuus upeassa Raatihuoneen ravintolassa oli vaikuttava ja ainutkertainen. Puheensorina kaikui illan muutaman tunnin aikana holvimaisessa tilassa valtoimenaan ja innostuneena.
"Hyvä ruoka hivelee sielua yhtä hyvin, kuin ravitsee kehoa, sen kyllyydestä virtaa lempeä hyväntahtoisuus!" Jotenkin näillä sanoilla Chef Rotisseur, food designer Pirjo Päivärinta Maunviljelijät Oy:stä aloitti Häme Menun ruokaluennon ja maistelumatkan. Iloinen Linnan Marttojen porukka lähti uteliaan kiinnostuneena 'matkalle mukaan'.
"Hyvä ruoka hivelee sielua yhtä hyvin, kuin ravitsee kehoa, sen kyllyydestä virtaa lempeä hyväntahtoisuus!" Jotenkin näillä sanoilla Chef Rotisseur, food designer Pirjo Päivärinta Maunviljelijät Oy:stä aloitti Häme Menun ruokaluennon ja maistelumatkan. Iloinen Linnan Marttojen porukka lähti uteliaan kiinnostuneena 'matkalle mukaan'.
Alkudrinkkien (alkoholiton) kohotus ja maistelu antoi ensimakua illan teemasta. Pirjo Päivärinta kertoi seikkaperäisesti ja suurella innostuksella Häme Menun raaka-aineista, lähiluonnon antimista. Harvoin olen saanut maistaa niin monia uusia makuja muutaman tunnin aikana. Luonto on ihmeen rikas ja antoisa, totesin maisteltuani kaikkia tarjolle tulleita annoksia. Oli hienoa odottaan valmista annosta eteensä pöydässä istuen. Ilmassa oli suorastaan juhlan tuntua!
Alkuruoka koostui tuttuakin tutummasta kalasta. Mutta ne värit ja ruoan koostumus oli kaikkea muuta kuin tuttua. Uskomatonta, mitä uusia makuvivahteita saadaan hauen fileeseen! Katajalla, Napueginillä (=Kyrö Distillery ruisgini), suolalla ja sokerilla pari vuorokautta graavattu haukifile oli saanut loistavan punaisen värin viimeisten tuntien aikana punajuuresta. Järvihaukipatee valkoviinikastikkeella täydensi kala-annosta. Annabella-peruna, puna- ja keltaporkkanasta sekä punajuuresta ja speltistä koostunut 'erilainen rosolli' sai lisämakua paikallisesta tryffelistä. Häme Menun erinomainen startti maistui meidän pöytäseurueelle!
Mennään metsään eli metsän antia! Mennään ojanpientareille ja kallioseinämille eli makean makuja! Näitä ja paljon muutakin luonto tarjoaa meille suomalaisille ihan ilmaiseksi. "Ilman maanomistajan lupaa et voi ottaa luonnosta mitä tahansa!" muisti Pirjo korostaa illan kuluessa ja etenkin jälkiruokaan päästessämme.
Pääruokana maistelimme paikallista riistaa. Annoksen alkuun haimme itse pöydästä herkullista salaattia. Tammenlehti- rucolasalaatti, pelargonian kukkaset, kuivatut mustikat ja timotein siemenet saivat lisämakua ihanasta salaattikastikkeesta sekä friteeratuista palsternakan ja porkkanoiden (pun ja kelt) kuorista. Luit aivan oikein, kuorista! Ne olivat niin rapeita ja herkullisia, että monet kyselivät Pirjolta ohjetta. Seuraavalla kerralla otan itsekin kuoret mukaan, kun valmistan juuressipsejä. (3.5.2018 postauksessa on ohje, jota en saa nyt linkittymään tähän. Sorry!)
Pääruoka-annoksen ehdoton makusuosikkini oli mustaherukan lehdin maustettu kastike. Oi että olen haaveillut itse saavani vielä joskus taidon valmistaa maukasta, suorastaan makumaailman huipulle johdattavaa kastiketta. Jänis-peurapihvin päällä oli muutama suikale yllättävää lihaa, majavaa. Hmm.. Valkolupiinin verso ja omia makunystyröitäni hellivä selleripyre piristivät lihaisaa annosta. Kaikki lautasen raaka-aineet oli saalistettu ja kerätty läheltä, eli paikallisia Hämäläisiä makuja maisteltiin mielenkiinnolla. Kokonaisuudessaan tämäkin varsin onnistunut ruoka-annos.
Pöydän kaunis "luonnonkoriste" alkuillasta. Vasta myöhemmin ymmärsin, että puiselle alustalle asetellut jäkälät oli tarkoitus nauttia osana jälkiruoakaa. 😂
Tottahan toki tämäkin ateria sai makean päätöksen. Autottomat (tai kuskilliset) Martat pääsivät maistelemaan Lepaan mainiota jälkiruokaviiniä. (en minä autollinen) Valko- ja punaviinit niitä maisteleville oli tietenkin suunniteltu kulloiseenkiin annokseen.
Kuvasin tilaisuuden alussa pöydälle aseteltua jäkäläasetelmaa ja ihmettelin sen osuutta ateriointiin. Koristeitako? Loppuillan aikana asia selvisi ja ajattelin hiukan hämmentyneenä edessä häämöttävää 'makuelämystä'.
Pannacotta annoksessa maistuivat kallioimarteen juuri (hieman salmiakkinen) sekä mesiangervon kukan aromit aika runsaan makeuden ohella. Pannacotan pinnalla lillui pieni kerros suomuurainkiisseliä. Makea ja hyvänmakuinen jälkiruoka luonnon antimista jätti 'suut makiaksi' muillekin kuin itselleni.Vilkas puheensorina kertoi Marttojen kiinnostuksesta ruokaan.
Kerron vielä tuon poronpallojäkälän osuuden. Pirjo oli kerännyt jäkälät lähimaastosta ja friteerannut sekä maustanut ne Kultasuklaan (Iittalassa) suklaalla ja männynsiemenillä. Oliko hyvää, ajattet varmaankin. Omalla tavallaan oli hyvää, mutta joka tapauksessa erinomaisen mielenkiintoista. Jäkälän maku jäi vähän varjoon suklaan kanssa. Tykkäsin ihan oikeasti siitä, että sain maistaa näin erikoista jälkiruokaa. Tiedä, vaikka tämä ilta olisi antanut sysäyksen omille 'luonto lautasella' haaveilleni. Olen vielä liian arka ottamaan ruokaa luonnosta. Pelkään poimivani myrkyllisiä tai muuten sopimattomia kasveja. Täytyypä kysellä ensi suvena sopivaa opastajaa kaveriksi ja suunnistaa luontoon keräämään ruoka-aarteita.
Sienet, marjat ja nokkoset tuntuvat tämän illan jälkeen aika 'kesyille' luonnonantimille. Komeat puitteet, mainio seura ja hyvintehty ruoka. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa sateisena ja pimeänä lokakuun viimeisen päivän iltana.
Oikein lämpöinen kiitokseni Linnan Marttojen mainiolle matkatiimille illan järjestämisestä, Pirjo Päivärinnalle ja tiimille illan annista sekä kivalle Marttaporukalle seurasta! 💞
 |
| Maahumalan vihreä, pieni lehti kaunistaa ja maustaa tätä annosta entisestään, |
Mennään metsään eli metsän antia! Mennään ojanpientareille ja kallioseinämille eli makean makuja! Näitä ja paljon muutakin luonto tarjoaa meille suomalaisille ihan ilmaiseksi. "Ilman maanomistajan lupaa et voi ottaa luonnosta mitä tahansa!" muisti Pirjo korostaa illan kuluessa ja etenkin jälkiruokaan päästessämme.
Pääruokana maistelimme paikallista riistaa. Annoksen alkuun haimme itse pöydästä herkullista salaattia. Tammenlehti- rucolasalaatti, pelargonian kukkaset, kuivatut mustikat ja timotein siemenet saivat lisämakua ihanasta salaattikastikkeesta sekä friteeratuista palsternakan ja porkkanoiden (pun ja kelt) kuorista. Luit aivan oikein, kuorista! Ne olivat niin rapeita ja herkullisia, että monet kyselivät Pirjolta ohjetta. Seuraavalla kerralla otan itsekin kuoret mukaan, kun valmistan juuressipsejä. (3.5.2018 postauksessa on ohje, jota en saa nyt linkittymään tähän. Sorry!)
Pääruoka-annoksen ehdoton makusuosikkini oli mustaherukan lehdin maustettu kastike. Oi että olen haaveillut itse saavani vielä joskus taidon valmistaa maukasta, suorastaan makumaailman huipulle johdattavaa kastiketta. Jänis-peurapihvin päällä oli muutama suikale yllättävää lihaa, majavaa. Hmm.. Valkolupiinin verso ja omia makunystyröitäni hellivä selleripyre piristivät lihaisaa annosta. Kaikki lautasen raaka-aineet oli saalistettu ja kerätty läheltä, eli paikallisia Hämäläisiä makuja maisteltiin mielenkiinnolla. Kokonaisuudessaan tämäkin varsin onnistunut ruoka-annos.
Pöydän kaunis "luonnonkoriste" alkuillasta. Vasta myöhemmin ymmärsin, että puiselle alustalle asetellut jäkälät oli tarkoitus nauttia osana jälkiruoakaa. 😂
Tottahan toki tämäkin ateria sai makean päätöksen. Autottomat (tai kuskilliset) Martat pääsivät maistelemaan Lepaan mainiota jälkiruokaviiniä. (en minä autollinen) Valko- ja punaviinit niitä maisteleville oli tietenkin suunniteltu kulloiseenkiin annokseen.
Kuvasin tilaisuuden alussa pöydälle aseteltua jäkäläasetelmaa ja ihmettelin sen osuutta ateriointiin. Koristeitako? Loppuillan aikana asia selvisi ja ajattelin hiukan hämmentyneenä edessä häämöttävää 'makuelämystä'.
Pannacotta annoksessa maistuivat kallioimarteen juuri (hieman salmiakkinen) sekä mesiangervon kukan aromit aika runsaan makeuden ohella. Pannacotan pinnalla lillui pieni kerros suomuurainkiisseliä. Makea ja hyvänmakuinen jälkiruoka luonnon antimista jätti 'suut makiaksi' muillekin kuin itselleni.Vilkas puheensorina kertoi Marttojen kiinnostuksesta ruokaan.
Kerron vielä tuon poronpallojäkälän osuuden. Pirjo oli kerännyt jäkälät lähimaastosta ja friteerannut sekä maustanut ne Kultasuklaan (Iittalassa) suklaalla ja männynsiemenillä. Oliko hyvää, ajattet varmaankin. Omalla tavallaan oli hyvää, mutta joka tapauksessa erinomaisen mielenkiintoista. Jäkälän maku jäi vähän varjoon suklaan kanssa. Tykkäsin ihan oikeasti siitä, että sain maistaa näin erikoista jälkiruokaa. Tiedä, vaikka tämä ilta olisi antanut sysäyksen omille 'luonto lautasella' haaveilleni. Olen vielä liian arka ottamaan ruokaa luonnosta. Pelkään poimivani myrkyllisiä tai muuten sopimattomia kasveja. Täytyypä kysellä ensi suvena sopivaa opastajaa kaveriksi ja suunnistaa luontoon keräämään ruoka-aarteita.
Oikein lämpöinen kiitokseni Linnan Marttojen mainiolle matkatiimille illan järjestämisestä, Pirjo Päivärinnalle ja tiimille illan annista sekä kivalle Marttaporukalle seurasta! 💞
P.S. Pyydän etukäteen anteeksi, mikäli muistin väärin jonkun ruokaan liittyvän yksityiskohdan! Amatööripostaukseni pääasiallinen tarkoitus on herättää innostusta luonnosta saatavaan ravintoon. Tulevaisuudessa sen merkitys on todennäköisesti entistäkin arvokkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini.