Toinen ihana aamiaiseni

Torstai on toivoa täynnä! Torstai on toinen sunnuntaini! Miksiköhän? Aamut ovat tällä hetkellä parasta aikaani vuorokaudesta, vaikka työelämässä ollessani kiireiset aamut olivat kaikkea muuta kuin mukavia. Tänä aamuna alkoi tehdä mieli jotakin tavanomaisesta voileipä-avocado--kahviaamiaisesta poikkeavaa mutusteltavaa. Talon Mies ampaisi liikenteeseen jo 8 jälkeen, joten jouduin nautiskelemaan extempore-aamiaiseni  lehtien ja tv:n aamuohjelmien kanssa. Hän popsi puuronsa hyvällä ruokahalulla ennen lähtöään ja saa maistella mikrossa lämmitettyjä pannareita myöhemmin iltapäivällä.

Kaurahiutaleet ovat terveellistä viljaa!

Aineet n. 16 banaanipannariin

2 banaania 

2 kananmunaa

2 dl maustamatonta paksua jugurttia (tai rahkaa)

2 dl isoja kaurahiutaleita

½ tl suolaa

(halutessasi varmemmin koossa pysyviä pannareita lisää n. ½ dl vehnäjauhoja ja hiukan kohotusainetta)

Nykyisin pakastimestamme löytyy moneen herkkuun sopivia paloiteltuja banaaneja. 

Sauvasekoittimen silppuri on paras työvälinen pakastettujen ruoka-aineiden hienontamiseen.

Pieni määrä jauhoja ja kohotusainetta (leivinjauhe tai psylliumjauhe) antaisi lisäkuohkeutta näihin.

Kirkastetulla voilla paistetut ja vaahterasiirapilla makeutetut pannarit "vievät kielen mennessään"!

Ohjeet aamiaispannareihin

1. Muussaa tai jauha banaanit pehmeäksi mössöksi.

2. Lisää sekaan muut aineet ja pyöräytä tasaiseksi "puuroksi".

3. Anna tekeytyä ja lämmetä (jos teit pakastetuista banaaneista) jonkun aikaa.

4. Paista voilla tai öljyllä voidellulla pannulla ja miedolla lämmöllä hitaasti.

Ei kannata edes yrittää kääntää liian aikaisin, jos haluat onnistuneita banaanipannareita. 

  

Valurautaisella blinipannulla paistamani pannari meni "muussiksi". Olin joko liian hätäinen tai tämä taikina ei sovellu valurautapannulle. Maku saattaisi olla parempi, mutta itselleni teflonpannulla paistetut pannarit marjojen ja vaahterasiirapin kanssa olivat riittävän hyviä :))

Viisi paksua aamiaispannaria marjojen ja siirapin kera sulostuttivat tätä aamua.

Kylmänkukka on keväisen Aulangon lahja luonnossa viihtyville. Sain kuvan ihanalta ystävältäni, koska tänä keväänä en pääse näkemään sitä luonnossa. Kiitos Vuokko!

P.S. Lapsuudessani sain herkutella usein tämän tyyppisillä "paksuilla letuilla", joita äitini paistoi iltapalaksi tai yllätysvieraiden kahvileiväksi. Pakastettuja leivonnaisia ei ollut lapsuuskodissani ja etenkin loppuviikosta pullapitko oli jo kuivahtanutta. Hapanta kermaa, voita, kananmunia ja vehnäjauhoja löytyi aina ja "paksukaiset" tai köyhät ritarit olivat nopeaa ja herkullista tarjottavaa. Lisänä oli yleensä mansikkahilloa.