Makoisat mansikat kesäkuun puolella pakkaseen

Tuoreita mansikoita, vaniljajäätelöä, jääkylmää banaania ja kylmää janojuomaa on tässä drinkissä.

Nyt on kyllä se kuuluisa voittajaolo! Tunnen itseni lähes Supersankariksi tämän päivän urakoinnin jälkeen. Olen kerännyt monen vuoden tauon jälkeen mansikoita. Mitäs ihmeellistä tuossa on? ihmettelee varmaan monikin. Valaisenpa vähän asiaa. 

Oman padan sato ei riitä kattamaan talven mansikantarpeita alkuunkaan.

Parikymmentä vuotta sitten aloin herkistyä liikaa mansikan taimille ja käsivarteni olivat kuin nokkosten jäljiltä mansikkapellolla käynnin jälkeen. Lisäksi polveni alkoivat myöhemmin temppuilla ja kipeytyä. En tykännyt enää ollenkaan mansikoiden poimimisesta. Viime vuodet olemme ostaneet mansikat joko torilta tai mansikkatilalta. Tarvitsevathan nuoret kesätyöpaikkansa, joten jonkun pitää ostaakin valmiiksi poimittuja mansikoita! Näin olen asian tuumaillut. 

Tänään menin innolla ostamaan valmiiksi poimittuja mansikoita kotimme lähellä olevalta mansikkatilalta. Mitä sain kuullakaan! Poimijat tulevat vasta ensi viikolla, joten valmiiksi poimittuja makoisia marjoja myytiin vain pienissä rasioissa. Mikä pettymys! Samaan aikaa itsepoimijat toivat punnittaviksi niin täydellisen herkullisia ja isoja tummanpunaisia mansikoita, että tuli hillitön halu saada niitä joka tapauksessa. Hyvä, etten rynnännyt saman tien poimimaan! 

Kankaisten marjatilan mansikat ovat kypsyneet herkullisiksi.

Ajelin kotiin ja suunnittelin houkuttelevani Miehen mukaan mansikanpoimintaan. Yllätys yllätys! Ei tarvinnut patistella vaan hän oli heti valmis. Osasin kuvailla niin kaunopuheisesti ihania makoisia mansikoita, että varmaan häneltäkin herahti jo vesi kielelle. Lämpömittari lähenteli 30 astetta ja mansikkakuume oli sitäkin korkeampi.

Viipaloin Miehen perkaamat mansikat ja pakastan pieniin minigrippusseihin.

Niinhän sitä sitten köröteltiin traktorikyydillä pellonlaitaan toisten poimijoiden kanssa. Epäilin kyllä (syystäkin) omien jalkojeni taipumista keruuasentoon. Ihmeesti jalat kestivät ja selkä taipui riittävästi. Mies urakoi suurimman osan, mutta aika monta litraa ehdin itsekin poimia. Ja ihmeellisintä, ettei käsiini tullut rakkulan rakkulaa. Ei ollut näitä mansikkapeltoja pilattu torjunta-aineilla!

Kerääminen oli itse asiassa pienempi homma kuin marjojen saaminen pakkaseen. Nyt on aikaa kirjoitella tätä postausta, koska osa marjoista on vielä jääkaapissa odottamassa pakkaseen pääsyä. Meillä ei ole niin tehokasta pakastinta, että lähes 10 kg marjoja pakastuisi saman tien.  

Raikas, sekä nälän että janon vienyt mansikkajuoma.

Laitan vielä vinkin aivan ihanasta mansikkaisesta välipalasta. Aloin muistella nuoruuteni superherkkua, jonka nimi oli muistaakseni mansikkasooda. Isosiskoni opetti minut tuon juoman makuun ja myöhemmin tein sitä itsekin. Siihen tuli mansikoita, makeaa sitruunasooda-limonadia ja vaniljajäätelöä. Meillä löytyi vain lonkeroa (Lonkero 4,7% Hartwall), jota oli jäänyt juhannukselta. Päättelin sen olevan riittävän samantyyppistä sitruunasoodan kanssa. 

Aineet reiluun kahden hengen (aikuisen) juoma-annokseen

n. ½ l tuoreita mansikoita

1 prk (0,33 l) kylmää lonkeroa tms juomaa (limsaa, jos teet lapsille)

n. 1 (pakastettu) banaani viipaleina

kourallinen yrttejä halutessasi (sitruunabasilikaa ja -melissaa minulla)

muutama kauhallinen vaniljajäätelöä

• Laita kaikki aineet tehosekoittimen kannuun ja anna koneen pyöriä, kunnes juoma näyttää hyvälle. (banaanit kannattaa hieman sulattaa ensin, jotta terät varmasti kestävät)
• Kaada juoma laseihin tai pulloihin ja nautiskele! 

Haeskelin vuosi sitten kirjoittamaani postausta mansikoiden pakastamisesta. Se oli ollut heinäkuun 20. päivä nimellä mahtavan makeat ja herkulliset mansikat. On tämä ennenkuulumattoman aikainen mansikkasadon kypsymisen ajankohta. En muista koskaan aiemmin pakastaneeni mansikoita kesäkuussa. 

Oma juomani on lähes smoothieta. Mansikkasoodassa mansikat murskattiin lasin pohjalle, päälle kaadettiin sitruunasoodaa niin, että juoma kuohui. Pinnalle kauhaistiin vaniljajäätelö, joka valui tietenkin pikkuhiljaa lasin pohjalle. Pitäisiköhän ostaa sitruunalimpparia ja testata, vieläkö juoma tuntuu yhtä ihanalle kuin ennen?

Taikinaan tuli gluteenittomia jauhoja sekä n. 1½ dl vehäjauhoja, 3 kananmunaa ja 1 tl suolaa.

Mansikkavohvelit valkohomejuustolla, paksulla balsamicolla ja tottakai tuoreilla mansikoilla!

Loppukuvissa mansikkaiset iltapalavohvelit. Mistä keksinkin idean lisätä reilut pari dl mansikkasurvosta vohvelitaikinaan? Lisänesteenä oli pieni pullo sitruunakivennäisvettä. Aika jännän värin ja hieman uudentyyppisen maun antoivat mansikat tähänkin herkkuun. Mansikasta on vaan niin moneksi! Mihinkähän uudentyyppiseen ruokaan sitä vielä voisikaan käyttää? Mansikat ovat hurmaava herkku, josta olen tykännyt niin kauan kuin muistan. Kertoohan blogini nimikin jo tuosta..

Laitoin taikinaan gluteenittomia manteli- ja Jyttejauhoja. Jälkimmäiset ovat uutuus itselleni.

P.S. Jouduin korjailemaan aamulla yöllä tekemääni postausta. Toivottavasti ei jäänyt enää paljon virheitä! 😌 Eilinen 40 min vesijuoksu, kuntopyöräily sekä faskioiden pitkä venyttely ennen mansikkaurakkaa taisi olla liikaa voimilleni. Nuppi ei enää toiminut, vaikka sormet juoksivat tablettini näppäimillä. Sorry ystävät! 😘