Sivut

perjantai 31. elokuuta 2018

Ihana aamiainen kotona ja blogini 50 000 katselukertaa


Tänään teki mieli juhlistaa elokuun viimeistä aamua. Kesä 2018 on ollut Suomessa upein miesmuistiin heille, jotka rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Lapset saivat nauttia täysin siemauksen luonnonvesissä uimisesta. En voinut olla muistelematta omia lapsuuden kesiäni. Me pulikoimme sisarusten kanssa lähellä sijaitsevassa lammessa päivästä toiseen. Nyt on haikea olo, vaikka syksyn kuulaus ja ruskan kauneus ilahduttaa sekin. Kiitosmieli kuluneesta kesästä tuntuu hyvälle! 😘


Aamupalalla voi olla ihmeellinen vaikutus päivän kulkuun. Työelämässä ollessani viikonlopun rauhalliset, viipyilevät aamut innostivat itseäni loihtimaan pöytään tavallisesta arkiaamusta poikkeavaa ruokaa. Kaipaan välillä niitä aamuja ja satsaan hyvään aamiaiseen. Aika puskista  tänä aamuna tapahtui niin. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja aloin muistella kesällä Jyväskylän ystäväni tekemää herkullista aamiaista. Huomenna alkaa syys kalenterin mukaan, joten onhan siinä riittävästi syytä kesämuisteluun.



Mies oli lähdössä golfkierrokselleen ja itselläni aikomus aloittaa uimahalliharrastus. Kuinkas sitten kävikään? Aamiainen voi muuttaa päivän jännällä tavalla. Jo katsaus jääkaapin sisältöön ja oivallus muisteluaamiaisen onnistumisesta sai energiat virtaamaan. Oletkohan joskus kokenut saman ilmiön? Suosittelen testaamaan!


Lettupannukananmunat ovat ihanan pikkusiskoni mainio vinkki.
Pidemmittä puheitta yritän muistella tämän aamun herkkuja kuvieni avulla. Sinä voit tehdä samantyyppisen ratkaisun oman jääkaappisi raaka-aineiden mukaan. Sieltä löytyy juuri niitä ruokia, jotka miellyttävät sinua. Tai onhan joku toinen perheesi jäsen voinut käydä kauppaostoksilla, mutta toivottavasti sinun ostoslistasi mukaan😉.
Puuro ja tuoreet marjat ovat edelleen aamiaisen 'eliittiä', mutta vaihtelu virkistää! 


"Mene munalla töihin!" mainostettiin aikoinaan tv:ssä. Nauratti ja joinakin aamuina ärsytti tuo mainos. Kuka ihme ehtii arkiaamuna väsäämään unenpöpperössä munakkaita  lisukkeineen? Voileipä ja iso mukillinen kahvia oli helppo ja nopea aamupala silloin, kun oikeasti olisi pitänyt panostaa aamiaiseen. Lounasruoka oli itselläni usein aikaisin, joten tuo huono tapa toistui aamusta toiseen. Viikonloppuisin otin vahingon takaisin ja oikein nautiskelin ja pitkitin syömistäni sanomalehteä lukien ja tv:n aamulähetyksiä seuraten. Mutta tänä aamuna ei ollut kiire töihin, joten valmistin herkullisen aamiaisen sekä Miehelle että itselleni.


Aamiainen kahdelle (eläkeläiselle) tavallisena arkiaamuna tai viikonloppuna

1 keskikokoinen bataatti
n. 1 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja mausteita (Sumac minulla)

4 viipaletta hyvää leipää  (Kemiön limppua meillä)
vähän voita

3 kananmunaa

1 kypsä avokado (+sitruunamehua ja rouhaisu sitruunapippuria)
muutama viipale vuohenjuustoa
korianteri- tms pestoa (tai yrttiöljyä tms)
salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa tms tuoreita kasviksia
pari rkl pestoa / korianteripestoa tms yrttiöljyä 

kahvia ja esim iKaffe kauramaitoa, jos pidät maitokahvista

Jogurttia (maustoin vaniljapastalla) ja marjoja
vaahterasiirappia tai hunajaa, jos kaipaat hieman makeutusta

Terveellisen aamiaisen voi lopetella pienellä makealla herkulla. 
  • Lämmitä uuni 200 ast ja leivinpaperoi uunipelti.
  • Kuori ja viipaloi bataatti n. ½ cm paksuisiksi viipaleiksi.
  • Asettele viipaleet uunipellille ja pirskottele öljyä ja mausteita niiden päälle.
  • Paahda viipaleita n. 10-15 min uunin keskitasolla. Voit lämmittää samalla pellillä voilla sivellyt leipäviipaleet. (Otin itse ne pakastimesta aiemmin sulamaan)
  • Vispaa kananmunien rakenne rikki, mausta suolalla ja paista ne voidellulla pannulla oman makusi mukaiseen kypsyyteen. (me pidämme lettupannulla hyvin paistetuista kananmunista)
  • Viipaloi vuohenjuusto ja paista halutessasi pinta rapean ruskeaksi. (on hyvää ilman paistoakin)
  • Kokoa aamiaiset lautasille ja lisää siihen niitä kasviksia, jotka maistuvat.
  • Tuore (appelsiini)mehu kuuluisi tähän aamiaiseen, mutta meiltä se puuttui.
  • Keitä kahvia tai teetä riittävästi ja varaa ainakin ½ h aamiaisen nauttimiseen.  

Vielä on yrttejä jäljellä, vaikka kesä alkaa olla ohi.
Kerroin alkukesällä innostuneeni kasvattamaan yrttejä omalla terassillani. Ostin altakastelevan yrttilaatikon ja kävin ostamassa muutamia yrttejä taimina Katinalan Puutarhamyymälästä. Enpä arvannut tuossa vaiheessa, kuinka täydellisen kesän valitsin  kasvatustouhuuni. Yrtit ovat kasvaneet upeasti ja riittäneet koko kesäksi. Viime aikoina olen tehnyt omia yrttiöljysekoituksia, joiden avulla saan tuoreyrtin makua ruokiini pitkälle syksyyn. Tämän aamun lautasille yrttiöljyni antoi 'viimeisen silauksen".

Tawast Golf kentän kukkaset ilahduttavat pelaajia edelleen, vaikka syksy tekee tuloaan.
Ai että kuinka aamiainen muutti päivän kulun?  Lähdin kuin lähdinkin Miehen mukaan golfkierrokselle kipeistä polvistani huolimatta. Peli sujui huonommin kuin koskaan. Seura oli kuitenkin niin mukavaa, että ei harmittanut yhtään, tai totta puhuakseni ihan vähän!

Pientä jännitystä tähän elokuun viimeiseen päivään saan seuraamalla blogini klikkausten määrää. Enää puuttuu hieman yli sata klikkausta 50 000:sta. On se aivan uskomatonta! Luulin alussa jaksavani jatkaa blogini kirjoittamista vain muutaman kuukauden. Tiesin meneväni polven tekonivelleikkaukseen ja kaipasin pientä puuhastelua toipumisajaksi, kun liikuntaharrastukseen tuli tauko. Tässä sitä nyt ollaan! 


Mansikkaheinä haluaa lähettää kaikkein lämpöisimmät kiitokset sinulle, joka olet käynyt klikkaamassa blogiani ja ehkä jopa saanut vinkkiä omaan kokkailuusi! Reseptejä loistaviin ruoka-annoksiin ja herkullisiin leipomuksiin tulvii joka puolelta, joten maailma pärjää varmasti ilman ohjeitani. Tämä postaus piti olla vinkki siitä, että aika pienellä panostuksella voit vaikuttaa omaan ja läheistesi ruokakokemuksiin. Hyvä ruoka, parempi mieli! on niin totta.

P.S. Tänään lauantaina 1.9.2018 avasin blogini klo 19 ja huomasin, että tasan 50 000 lukukertaa oli tullut täyteen. Onnittelut sinulle, joka satuit avaamaan blogini juuri noihin aikoihin. Olisipa hienoa, jos laittaisit siitä kommentin! Haluaisin muistaa sinua henkilökohtaisesti jollakin tavalla!


P.P.S Ihan uskomatonta, että kirjoittaessani yllä olevaa tekstiä blogini uskollinen lukija oli lähettänyt kommentin blogiini. Olipas todella hieno kokemus ja ihana tunne. Kiitos Päde vielä kerran sinulle! Olet ollut tärkeä kannustaja koko blogihistoriani ajan, mistä olen sinulle tavattoman kiitollinen. Kaikkea hyvää sinulle!

torstai 30. elokuuta 2018

Paistetut kuhafileet ja hölskypotut ovat kotigourmeeta


Ruokasuunnitelmat muuttuivat tänään hetkessä nähdessäni paikallisen Citymarketin kalatiskillä viime yönä lähivesiltä pyydystettyjä kuhia. Että ne näyttivät tuoreille! Olen oppinut kyselemään pyyntipäivää ostaessani kalaa. Aikomani kokonainen lohi jäi kauppaan ja tuore kuha pääsi ostoskärryyni. Otin mukaan myös 'roippeet', koska aiemmin tekemäni kalaliemikuutiot olivat lopuillaan. Teen kalalientä vain kaikkein tuoreimmista kaloista. Eron todellakin huomaa, sillä kala on tuoreena parasta.


Huomasin viime viikolla mökillä, että kalan suomustaminen ei olekaan mahdoton tehtävä. Ahvenien suomut olivat tosin niin tiukassa, että vedin (nyljin) nahan pois suomuineen. 
Nyt tulee pari aika hurjannäköistä kuvaa tämän päivän kuhasta. Ohita nopeasti, jos tekee pahaa! 😘 Jos kestät katsoa, huomaat tuoreen kalan tuntomerkkejä; kalan pinnassa on ohut limakerros, kidukset punertavat ja silmä on vielä aika kirkas. Tuoksu ei välity tästä, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole ollenkaan paha tai tympeä. Tuore kala tuoksuu lähes raikkaalle! Lisäksi ruotoja (joita on kuhassa vähän) on turha yrittää kiskoa pois ruotopihdeillä. Ne ovat todella tiukassa tuoreessa kalassa.

Kuha on miedosta maustaan huolimatta petokala. Hampaat ovat hurjan terävät, testasin tuon!


Ostin kalafileet nahkoineen, jotta pääsisimme maistelemaan nahan kanssa paistettua kalaa. Olen syönyt ravintolassa rapeaa, maukasta nahan kanssa paistettua kalaa. Tämä oli ensimmäinen kotitekoinen kuhafile nahalla. Arvaahan maistuiko?

Nahattoman ja rapeaksi paistetun nahan kanssa paistetut kuhafileet pääsivät tänään testattaviksi.
Asuimme lähes 15 v järven rannalla ja kalastimme kesällä sekä joskus myös talvella. Silti kumpikaan meistä ei ollut erityisen taitava tai kiinnostunut kalojen siivoamisesta. Hävettää melkein sanoa, että ostamme edelleen useimmiten kalat valmiina fileinä. "No kun meillä ei ole noin terävää veistä"... jne! Hmm! Onhan siinä selittelyn makua!


Valmiit fileet on nopea ja helppo paistaa ja maustaa. Kalatiskin ammattilaiselta fileointi sujuu hetkessä. Niin myös tänään ystävälliseltä Citymarketin myyjältä! Nahan kanssa paistettaessa on syytä muistaa eräs asia. File pyrkii käpertymään ilman päälle tulevaa painoa, koska nahka vetäytyy kuumetessaan kasaan. Marmorimorttelini antoi riittävästi vastusta kuhan nahalle ja saimme maistella hyvin paistunutta filettä.

Leivinpaperi kalaa vasten ja paino paperin päälle homma sujui hyvin.
Salaatti olisi voinut riittää ison kuhafileen lisäkkeeksi, mutta tänään herkuteltiin 'kaikilla mausteilla'. hölskypotut, tryffelikukkakaali "Lentävät sardiinit" blogin ohjein ja ennen kaikkea supermaukas mustatorvisienikastike teki annoksistamme lähes 'gourmeeruokaa'. Oli kiva yllättää Mies tavallista paremmalla arkiruoalla! Paras mauste eli nälkä klo 15 maissa iltapäivällä taisi sittenkin olla perimmäinen syy ylenpalttisiin kehuihin. Oli tämä annos kyllä oikeasti parasta pitkiin aikoihin syömäämme ruokaa!


Tuore tilli jäi tänään ostamatta, mutta sipulinvarret maustoivat sekä perunat että kastikkeen sopivasti.


Ohjeita tai reseptiä on vaikea tällä kertaa kirjoittaa ylös, koska ruoan valmistaminen sujui 'säveltäen' ja sujuvasti säheltäen. Meinasi tulla kiire yhdestä työvaiheesta toiseen! 😏 Muutavia vinkkejä onnistuneeseen kalaruokaan voin sentään antaa.
  • Valitse mahdollisimman tuoretta kalaa joko kauppahallista, kalastajilta tai kaupan kalatiskiltä. Parasta tietenkin, jos olet saanut pyydystettyä kalan itse!
  • Suunnittele työjärjestys etukäteen ja paista kalat vasta viimeisenä. 
  • Kuumennan itse ensin paistinpannun kuumaksi, lisään rasvan (voi+öljy) ja saman tien kalan pannulle. Vähennän aika pian lämpöä, jotta kalan pinta ei pala ja se ehtii kypsyä sisältä, mutta jää silti meheväksi. 
  • Tehdessäsi paistettua kalaruokaa isolle porukalle, pidä valmiit fileet lämpöisenä uunissa. Rapeus voi hieman kärsiä, mutta se on pienempi paha kuin tarjota korpuksi paistunutta kalaa.
  • Suolaa ja mausta kala paistamisen aikana molemmin puolin. Jostakin syystä etukäteen suolaaminen ei mielestäni sovi paistinkalalle. 
  • Sitruunalohkon lisääminen lautaselle on hyvä tapa, ruokailijat voivat halutessaan puristaa siitä omaan annokseensa hapokkuutta.
  • Kalan kanssa sopii sekä kylmä (kermaviili-) että lämmin kastike. Itse teen lohelle aika usein kantarellikastiketta, mutta tänään pääsin testaamaan juuri kuivattuja mustatorvisieniä. Niistä tuli todella helposti ihan uskomattoman maukasta kastiketta varhaissipulisilpun ja ruokakerman kanssa. 
Kuha on vaalealihainen ja vähäruotoinen kala, jota saa sekä järvistämme että merestä. Syksyisin kotimaisen kuhan hinta pysyy kohtuullisena, mutta silti se on meille juhlaruokaa. Lohesta on tullut liiankin tavanomaista, mutta ei se makua pahenna.

Muutaman min. paisto molemmin puolin riittää. Tämä kuha ei murtunut käännettäessä, tuoretta oli!
Nyt pitäisi varmaankin paljastaa, oliko nahallinen vai nahaton kuha parempaa. En saanut pintaan yhtä hyvää rapeutta kuin ravintola-annoksessa, mutta nahka tuli silti syödyksi. Miehen arvio oli ihan osuva; "Vaihtelun  vuoksi nahkafile on parempaa, mutta ei mitenkään älyttömän paljon!" Eli molempi parempi voisi päätellä. Suomustaminen oli sen verran työlästä sisätiloissa, että tuskinpa toista kertaa ryhdyn samaan puuhaan. 

Näistä itse ongituista ja Miehen kanssa siivotuista kaloista tuli maukasta kalasoppaa viime viikolla.
Sitten vielä muutama kuva lähestyvästä syksystä! Päivän ruokakuvat eivät olleet kaikkien aikojen kauneimpia, mutta ehkä nämä korvaavat puutteen. Ole hyvä! Näpsin näitä tänään ihan sinua varten! 💖




Hyvää tulevaa viikonloppua ja oikein värikylläistä, kaunista syyskuuta sinulle!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Lasagnessa mifusuikaleita ja kantarelleja


Lasagne on parasta lohturuokaa ikinä. Lasagne maistuu ilman lohdutonta oloakin. Alunperin lasagneni sisälsi aina jauhelihaa ja tomaattikastiketta. Seuraavasta perheemme suosikkilasagnesta löytyi katkarapuja ja maissia pikkusiskoni reseptillä. Kasvislasagneen olen laittanut joskus härkistä ja toisinaan nyhtökauraa, mutta aina myös tomaattikastiketta. Lasagne tummalla soijarouheella ei meille maistunut. Syy oli varmaan minun, joka en osannut maustaa lasagnea sillä kertaa oikein maustein.


Lapsuudessani kukaan ei tuntenut juuri muita pastaruokia kuin makaronilaatikon. Ei silti, että siihen olisi ollut mitään tarvettakaan, koska tuo yksi ja ainut riitti. Se oli lähes kaikkien lasten herkkuruokaa iänikuisten peruna- ja kaaliruokien jälkeen. Niin ne ajat muuttuvat ja ruokamaut ajan mukana. Usein sanotaan, että ennen oli kaikki parempaa, mutta itse en suostu tuota lausetta fanittamaan. Kyllä nykyään on olemassa uskomattoman herkullisia ruokia ja reseptejä tulee vastaan joka puolelta.

Näin komean sienisaaliin löysimme eilen ihan kotikulmilta. Tatit on viipaloitu ja kuivatettu talven varalle.
Sienet eivät maistu kaikille, ellei niiden makuun ole tottunut jo lapsuudessa. Syystä tai toisesta minulle sienet maistuivat jo silloin, vaikka kranttuilin monen muun ruoan kanssa. Äitini osasi tehdä varmaankin niin herkullista sienisalaattia, ettei siitä voinut olla pitämättä. Taas on se aika vuodesta, kun tunkisin mielelläni sieniä lähes ruokaan kuin ruokaan. Olen onnellinen, että myös perheeni pitää sienten mausta. Tämä kesä oli niin helteinen ja kuiva, että pelkäsin sienisadon jäävän niukaksi. Mutta eipä hätää! Näyttää sille, että lempisieniäni tulee ihan mukavasti. Haperot, tatit, kantarellit ja mustatorvisienet ovat jo päässeet ruokalautasillemme. Suppilovahveroita joutuu vielä odottelemaan, mutta eiköhän niitäkin pian saada!

Mutti-tomaattisäilyke ei sitten päässytkään tämän päivän lasagneeni.

Kantarellit, mifu-suikaleet, paprikat, sipulit ja keskitulinen chili kuullottuvat pannulla aluksi.  

Creme fraiche antaa lasagnevuoalle 'viimeisen silauksen' ja pehmeän maun.

Pinjansiemenet lasagnen pinnalla tuovat pientä luxusta tähän arkiruokaan.
Tänään sain idean laittaa lasagneen sieniä mifusuikaleiden kaveriksi. Suunnittelin tekeväni tavanomaisen tomaattikastikkeen mehevöittämään tätä vuokaruokaa, mutta onneksi en tehnytkään niin. Päättelin sienten ja tomaatin alkavan 'riidellä' keskenään, joten hyvä kasvisliemi riitti kostuttamaan ja maustamaan lasagneni. Makuja tuli riittävästi sinihomejuustolla maustetusta bechamel- eli maitokastikkeesta ja vuoan päälle lusikoimastani creme fraichesta. 


Aineet ja ohjeet lasagnevuokaan (riittää ainakin 6 - 8 hengelle) 

n. 12 kpl täysjyvä-lasagnelevyjä (24x36 cm vuokaan tällä kertaa)

n. 1 l tuoreita kantarelleja (tai muita sieniä haluamasi määrä tai ei sieniä ollenkaan)
1-2 rkl öljyä tai voita
2 - 3 salottisipulia tai iso punasipuli
reilusti valkosipulia
½ suippopaprikaa
1 (keskitulinen) chili
1 pkt mifusuikaleita (paprika-chilimaustettuja minulla)
muutama porkkana
1 tl (savu)paprikajauhetta
½ limen mehu tms hapokkuutta
(lisäsin itse 1 rkl Teriyaki-marinadia)
1 rkl hunajaa tms makeutta
½ l kasvislientä

Bechamel-kastike (lisää kastikkeen ohjeita löytyy googlaamalla)

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa (laita enemmän, jos tulee liian paksua)
2 dl ((kaura-) tai ruokakermaa
1 pkt Aura sinihomejuustoa (170 g)
n. 1 rkl rose-pippureita
n. 1 rkl viherpippureita
(suolaa tarvittaessa)

Pinnalle

1 prk creme-fraichea
n. 100 g juustoraastetta
viher- ja rosepippureita
kourallinen pinjansiemeniä
  • Puhdista ja pilko sienet sekä sipulit. Raasta porkkanat isolla terällä.
  • Kuumenna kasari ja lisää siihen sienet. Lisää rasva ja sipulit hetken kuluttua. Kuullottele, kunnes sienten neste on haihtunut.
  • Lisää pannulle mifusuikaleet, paloitellut paprika ja chili. Kuullottele!
  • Lisää porkkanaraaste ja mausteet. Sekoittele ja jätä seos odottamaan muita valmisteluja. (Kasvisliemi lisätään myöhemmin)
Halutessasi voit tehdä ensin bechamel-kastikkeen ja jättää sen odottamaan muita valmisteluja. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen!
  • Aloita bechamel-kastikkeen teko lämmittämällä maito ja kerma kuumaksi (ei kiehuvaksi)
  • Kuumenna voi (teflon)kattilassa ja sekoita sulaneen voin sekaan vehnäjauhot.
  • Lisää koko ajan sekoittaen maitotuotteet ja anna kiehahtaa.
  • Murentele homejuusto ja vispaa se tasaisesti kastikkeeseen. 
  • Murskaa pippurit (onnistuu sormien välissä) ja mausta niillä kastike. 
  • Maistele, tarvitseeko kastike mielestäsi suolaa. (Itse lisäsin ihan ripauksen)
  • Voitele lasagnevuoka kevyesti ja aloita vuoan kokoaminen taittelemalla lasagnelevyjä pohjalle niin, että se peittyy. 
  • Kaada pari dl kasvislientä levyjen päälle, lisää mifuseosta ja sen päälle bechalmel-kastiketta. (voit toki sekoittaa kasvisliemen ja mifuseoksen, mutta itse tein neuvomallani tavalla)
  • Tee samanlainen kerros uudelleen, kunnes olet käyttänyt kaikki lasagnelevyt ja kastikkeet. Varmista, että bechamel-kastiketta riittää päällimmäiseksi.
  • Lusikoi pinnalle creme-fraichea (tasoittele halutessasi), juustoraastetta ja lopuksi halutessasi pinjansiemeniä ja pippureita
  • Paista lasagnevuokaa n. 175 ast / n. 50 min. Peitä 30 min jälkeen leivinpaperilla, jos se näyttää ruskistuvan liikaa.
  • Ota vuoka uunista, mutta jätä se vetäytymään n. 20 min  ajaksi ennen syömistä.  
En kertonut tennispelistä palanneelle Miehelle mitään lasagnevuokani erilaisuudesta ja seurasin hieman jännittyneenä hänen reaktiotaan. "Onpa herkullista!" sanoi hän ja kävi santsaamassa ruokaa. Tinkaamiseni jälkeen hän sanoi: "On se jauhelihalasagne ehkä vähän parempaa; tai ethän sinä ole sitä tehnyt pitkään aikaan." No niinpä! Ehkä yllätän Miehen ja valmistan tuota pastaherkkua täsmälleen samalla reseptillä, millä tein sitä 30 vuotta sitten. Itse tehty lasagne on meidän perheen herkkuruokaa! Vaikka niin suuritöistä ja aikaavieväähän se on, että ei sitä liian usein tule tehtyä.


Viikko on jo yli puolivälin, joten toivottelen hyvää loppuviikkoa tässä vaiheessa! Onpa tosi kiva, että kävit katsomassa ruokablogini kuulumisia.  Kiitos sinulle!
Leipominen on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Pullahammasta pakottaa siihen malliin, että kohtapuoliin testaan, onnistunko leipomaan pullia juureen tehdyllä taikinalla. Katsotaan onnistuuko! 


Tomaatti-basilika-mozzarellasalaatti maistuu sellaisenaan tai vaikkapa lasagnen kanssa. Tämä kuvan kera toivottelen oikein herkullista viikonlopun odotusta!

tiistai 28. elokuuta 2018

Paras tekemäni munakas sisältää sieniä


Tunnesyöminen - tunnistanko sen omassa elämässäni? Kotiin on aina kiva palata, mutta tällä kertaa jäin kaipaamaan harvinaisen paljon mökkilomaamme. Olisin halunnut sen jatkuvan! Toinen mieltäni askarruttava kysymys - tarvitseeko eläkeläinen lomaa? Eikös elämä ole pelkkää lomailua, kun työelämä on jäänyt taakse?  Anette Palsa puhui jälleen aamutv:ssä TUNNE SYÖMINEN -asiasta, siitä nämä mietteet...

Kasvikset keventävät kivasti munakasaamiaista.
Omassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen tunsin tänä aamuna herääväni joka tapauksessa täynnä virtaa. Sienten säilöntä jäi eilen kesken, koska riensimme Miehen kanssa golfkentälle pian kotiintulomme jälkeen.  Niinpä jääkaapissa oli vielä tuoreita kantarelleja ja jonkin verran mustatorvisieniä. Kuivattelin niistä suurimman osan ja sain purkittaa aamulla litran verran luonnon parasta antia tulevia herkutteluhetkiä varten.

Tämä parikymmentä vuotta vanha kuivuri on simppeli, mutta toimii vuodesta toiseen. 

Kuivatut sienet kannattaa purkittaa tiiviiseen lasipurkkiin, jotta eivät kerää kosteutta.
Tein viikonloppuna hyvänmakuista kantarellimunakasta ilahduttaakseni mökille tulleita nuoriamme. Tunnistan yhä itsessäni erään tunnesyömisen merkin.  Viikonloppuisin tekee mieli herkutella aamupalasta alkaen; tuoreet croissantit,  karjalanpiirakat tai sämpylät, hyvät juustot, herkullinen smoothie, tuoreet marjat tai hedelmät ym tuovat 'juhlan tuntua'. Mielestäni se on ihan luvallista herkuttelua ja aiheuttaa hyvää. Arkena haluan nauttia sen perusaamiaisen, joka toistuu samantyyppisenä aamusta toiseen. Pääasia, että päivä lähtee käyntiin ja virtaa riittää lounaalle saakka. Kahvi kuuluu omaan aamupalaamme sekä viikolla että viikonloppuisin.




Olipas hienoa, että hoksasin tehdä tänä aamuna kahden hengen munakkaan. Tämän ohjeen haluan postata heti 'tuoreeltaan'. Siitä tuli nimittäin paljon perusmunakasta herkullisempaa, vaikka ihan tavallista suunnittelin. 😉 Näin hieman lisävaivaa (hassu sanonta, sillä ei se tuntunut vaivannäölle) kuullottamalla sienet ja sipulit erillisellä pannulla. Edellisellä kerralla kippasin kananmunaseoksen sieni-sipulisilpun päälle. Hyvää tuli siitäkin!

Kaksinkerroin kääntäminen on oma 'kompastuskiveni' munakkaan teossa. Kahta lastaa käyttämällä munakas saattaa säilyä ehjänä.


Kantarelli-mustatorviesienimunakas kahdelle (teflonpannu on tässä paras)

pari dl tuoreita kantarelleja
pari dl tuoreita mustatorvisieniä
1 - 2 rkl (kirkastettua) voita
2-3 varhaissipulia varsineen
ripaus suolaa ja mustapippuria

4 kananmunaa
4 rkl kivennäisvettä tai kermaa/maitoa
½ tl suolaa 
1 rkl (kirkastettua) voita tai öljyä
n. 1 dl juustoraastetta halutessasi
sipulin vihreitä varrenosia tai tuoreyrttejä (persilja tms)
  • Puhdista ja pilko sienet paloiksi.
  • Kuumenna paistinpannu ja lisää siihen sienet ja rasva.
  • Sekoittele hetkinen ja lisää mukaan pilkotut sipulit. Kuullottele, kunnes sienten neste on haihtunut (ei liian kuivaksi) ja siirrä pannu pois liedeltä.
  • Vispaa kananmunien rakenne rikki ja lisää suola sekä neste. Vispaa hieman.
  • Kuumenna paistinpannu ihan kuumaksi, lisää kirkastettu voi tai öljy. (tavallinen voi palaa herkästi)
  • Lisää pannulle munakasseos heti perään ja vähennä lieden lömpöä. (keskilämmölle)
  • 'Vetele' muutaman kerran puuhaarukalla munakasmassaa, jotta se kuohkeutuu. Jätä sitten munakas paistumaan rauhassa muutamaksi minuutiksi. 
  • Pinnan hyytymisen jälkeen voit kipata sienet pinnalle. Lisää myös juustoraaste.
  • Käännä munakas parin minuutin kuluttua kaksinkerroin lastan (tai kahden) avulla ja pidä sitä vielä hetkinen pannulla. 
  • Herkuttele sellaisenaan tai tuoreiden vihannesten kanssa!
Pinaattimunakas juustoraasteella on ollut tavallisin tekemäni munakas. Se on hyvää, mutta tämä sienimunakas oli paljon parempaa. Suosittelen kokeilemaan, mikäli tykkäät sienistä ja saat niitä jostakin!


Tunnesyöminen on mielestäni joskus luvallista ja jopa suotavaa. Asia muodostuu paljon mutkikkaammaksi, jos siitä tulee ongelmia. Pakonomainen syöminen tai syömättömyys on vaikea asia eikä itselläni ole siitä tarpeeksi tietoa. Anette Palsa on tutkinut asiaa ja kirjoittanut siitä kirjan, josta saat halutessasi lisätietoa.

Pieni lomasemme antoi paljon iloa. Olisimme halunneet jatkuvan. Paluumatkalla poikkesimme tutustumaan Iittalan nähtävyyksiin. Pääsimme ihmettelemään Iittalan Lasitehtaan työntekijöiden taitavuutta yläparvelta käsin. Mielenkiintoista!
Aseman tuntumaan alkukesällä avattu 'taidenäyttely' ja Kultasuklaan käsintehdyt herkut olivat sokerina pohjalla. 

Iittalan Taideaseman teoksissa jopa lehmät voivat lentää! Hauskoja teoksia voi ihailla nyt virtuaalisesti. (taideasema.fi)
Toiseen alussa heittämääni kysymykseen on helppo vastata. Tottakai eläkeläinen tai muut 'ei työelämässä olevat' tarvitsevat lomaa arjesta. Pienet irtiotot tavanomaisesta auttavat jaksamaan päivästä toiseen. Voisin jopa väittää, että jatkuva kotonaolo se vasta tarvitseekin vaihtelua ja piristystä! Vähintään yhtä tärkeää on työssäkäyvien kunnon loma ja lepo työelämän haasteista. Jaksan ihmetellä heitä, jotka sanovat etteivät tarvitse lomaa, koska työ on niin mukavaa. Pääasia tietenkin, että tuntee itsensä ja omat voimavaransa!

Eino Viikilän 'Karhu tanssii' asema-aukiolla kaikille.

Taiteella kaunistettu aseman seutu on koko Suomessa pilottikokeilu. Siitä halutaan ottaa esimerkkiä muuallakin. Ainakin meitä lomalaisia tällainen ilahduttaa, sillä näitä teoksia on helppo käydä ihailemassa lomamatkan yhteydessä.



Lähestyvä syksy näkyy punertuvina pihlajanmarjoina ja kellastuvina lehtinä. Tällä hetkellä (ja täydellä mahalla) on helppo olla kiitollinen tästä ihanan lämpöisestä kesästä 2018. Koulut ovat jo alkaneet, harrastukset työväenopistoissa ja muualla alkavat tällä tai ensi viikolla. Elämästä saa ja pitää nauttia joka päivä! Prisman "Minut itseni kanssa" -kampanja ei voi olla herättämättä ajatuksia. Rakkaudellakarita / minut-itseni-kanssa-osa-2 herkistivät minut tänä aamuna. Klikkaa, jos kiinnostuit! 💝😘