Villivihanneksilla vaihtelua ruokavalioon ja maukas kastike kalalautaselle

Hupsista! Huomasin jo viikonloppuna, että edellisestä postauksestani on kulunut yli kaksi viikkoa. Se on ylivoimaisesti pisin tauko blogihistoriassani. Instatiliäni seuranneet ovat huomanneet toukokuun lopun ja kesäkuun alkupuolen vauhdikkaan menon. Vuorokaudessa on vain 24 h, joten on ollut pakko priorisoida tehtäviä. Toisaalta olen testaillut elämää, johon ei kuulu blogikirjoitusten miettiminen. Aika jännä, että puhelimen kameran kääntäminen valmiustilaan alkaessani valmistaa ruokaa, tapahtuu edelleen helposti ja luontevasti. Olenpa napsinut muutamia kuviakin ja julkaissut niitä instan puolella.

Vaihtelu ja tauko tekee hyvää mieluisissakin touhuissa. Ennen blogin aloittamista olin himolukija, joten kirjasto oli ahkerassa käytössä. Yhden blogipostauksen tekeminen vie useamman tunnin suunnitelmista valmiiksi blogitekstiksi. Kokkausten valmistelu, tekeminen, kuvaaminen ja lopuksi kirjoittaminen ei ole kiireisen hommaa. Olen lukenut omia ohjeitani blogini alkutaipaleelta ja huomaan olleeni kohtuullisen perusteellinen. Eipä ihme, että olen naputellut konetta tunnin jos toisenkin. Tämän 600. blogipostaukseni haluan omistaa uusimmille 'löydöilleni' eli luonnosta saataville villiyrteille. Jotkut kutsuvat niitä myös rikkaruohoiksi.   

Etsiydyin jo talvella ensimmäiselle villiyrttikurssille ja innostukseni sai uutta 'vihreää voimaa'. Tähän saakka nokkonen, orvokin kukat, suolaheinä sekä käenkaali eli ketunleipä ovat olleet jokakeväisiä varmasti tuntemiani luonnon antimia. Maitohorsman pieniä alkuja olen joskus testannut parsan korvikkeen. Aika ison työmäärän niihin tosin joutuu uhraamaan. Hortoilu eli villiyrttien keruu ja ruoaksi asti valmistaminen vaatii paljon motivaatiota, viitseliäisyyttä, rakkautta luontoon ja innostusta uusiin asioihin. Yllättävän runsas on syötäväksi kelpaavien kasvien kirjo. Se on avautunut paljon keväisen kurssin ja viime viikolla käymäni kahden kerran kurssin ansiosta. Halusin ehdottomasti saada opastusta ja ohjeita alan ammattilaiselta. Menimme teoriatunnin jälkeen Lepaalle luontoon opettelemaan lajeja. Uskomattoman monta syötävää kasvia tuli parituntisen kävelyn aikana tutuksi.

Huom!! Älä koskaan kerää luonnosta kasveja, joiden suhteen olet epävarma! Yksi keino on seurata esim vuohenputken kasvua omalla pihalla useampana vuotena ja varmistua näin eri vaiheissa olevan kasvin ominaisista tuntomerkeistä. Vinkkejä yrttien tunnistamiseen ja keräämiseen löytyy runsaasti netin kautta ja kirjoista!

Vuohenputken yksi tuntomerkki erotukseksi muista samankaltaisista lajeista on tyvilehtien leveän kolmiomainen (kourumainen) muoto. Lisäksi lehdet ovat 2 kertaa 3-lehdykkäisiä. Lehdet ovat sahalaitaisia, mutta eivät liuskaisia kuten esim koiranputkella. Vuohenputki kasvaa tiiviinä ja runsaana kasvustona, joten muille kasveille ei jää kasvutilaa samalla alueella.  

Nuoret, juuri puhjenneet vuohenputken lehdet ovat oivallista salaattiainesta. Villiyrttikausi kestää yli puoli vuotta eli sen aikaa, kun maa on sula. Toki paras aika on loppukeväästä tai alkukesällä, koska kasvien nuoret versot ovat parhaita sekä makunsa että ainesosiensa suhteen. "Luonnon yrtit sisältävät aivan loistavia, hienostuneita aromeja, ja terveellisten ainesosien pitoisuudet ovat erittäin suuria."  (Lainaus ostamastani kirjasta; VILLIYRTIT tunnistusopas, Eija&Jouko Lehmuskallio)

Suositeltavin tapa opetella tunnistamaan uusia villiyrttejä on kulkea luonnossa parin kanssa, joka tunnistaa lajit takuuvarmasti. Sama konsti on paras uusien sienilajien kanssa. Muutaman tai jopa yhden kerran jälkeen olet itsekin 100-prosenttisen varma lajin tunnistamisessa. Voin vakuuttaa, että on jännää oppia lisää villiyrteistä! 😋

Vuohenputki on runsaskasvuinen ja erinomainen villivihannes. Uskoin ja luulin tunnistavani sen takuuvarmasti ja silti kyseisen kasvin kanssa tuli takaisku. Tein hyvänmakuisia vohveleita, jotka sisälsivät kuivattua vuohenputkea. Vatsani meni totaalisesti sekaisin ja säikähdin poimineeni erittäin myrkyllistä hukanputkea, myrkkykeisoa tai myrkkykatkoa vuohenputken versojen sekaan. Onneksi miehelle ei tullut mitään oireita, joten siitä ei ollut kyse. Sain kurssilla uutta tietoa oireisiini.

Lyhyesti selittäen olen voimakkaasti allerginen koivun siitepölylle ja se saattaa olla ristiallergiassa vuohenputkelle. Aion silti jatkaa vuohenputken käyttöä, koska se on mielestäni yksi parhaimpia villiyrttejä sekä makunsa että terveellisyytensä johdosta. Kuivatan ja jauhan lehdet hienoksi jauheeksi ja käytän pieniä määriä kerrallaan.

Löysin omista postauksistani ohjeen nokkosräiskäleisiin. Tästä linkistä löydät vinkkejä! Nokkonen on kaikille tuttu kasvi ja varmistuksen saa koskettamalla sitä varovasti. Nokkosessa on polttavia karvoja, joten sen kanssa sietää olla varovainen. Tuo harmillinen ominaisuus häviää kokonaan ryöpätessä tai ruoaksi valmistettaessa.

Nokkonen on ollut vuosikausia tärkein ja useimmin käyttämäni villivihannes. Tänä keväänä olen kuivattanut suurimman osan nokkossadostani. Näin se säilyy pitkälle talveen (tiiviissä lasipurkissa, pimeässä) ja on helppo ripotella keittoihin, kastikkeisiin ja smoothieihin. Kuivien nokkosenlehtien murentelu jauheeksi paljain käsin aiheutti pientä nipistelyä, joten otin sauvasekoittimen silppurin avuksi ja sain hienojakoista jauhetta.

Kolmanneksi suosituin eli TOP-kolmoseen kuuluva villiyrtti on monien mielestä voikukka tai maitohorsma. Etenkin horsman nuoret versot antavat mahtavaa vaihtelua ruokalautaselle. Helposti tunnistettava ja parsan makuun verrattava joka paikan kasvi ei esittelyjä kaivanne. Vaaleanpunaiset kukat ilmestyvät myöhemmin kesällä. Ne ovat syötäviä ja etenkin kakkujen yms koristeluun sopivia. Omat horsmakokeiluni ovat alkuvaiheessa, mutta tänä kesänä aion testata horsmankukkien sopivuutta kokkailuissani. Voikukka ei ole vielä päässyt lautasillemme, mutta eiköhän sitäkin tule jatkossa testailtua.
Tästä linkistä löytyy eräs vinkkini nuorten horsmanversojen käyttöön!

Eipä ole enää pelkoa ylimääräisten salaattien poisheittämisestä. Olen lisännyt toistuvasti salaatin loput ja tähteeksi jääneet yrttiniput blenderiin ja pyöräyttänyt ne ylikypsien banaanien, maustamattoman jogurtin, mantelimaidon, sitruunamehun yms kanssa ravitsevaksi ja hyvänmakuiseksi smoothieksi. Se maistuu jääkaappikylmänä sekä välipalana että retkieväänä.

Viimekesäisen onnistuneen yrttikokeilun innostamana 'sama meno' jatkuu uusilla ja jo tutuiksi tulleilla lajeilla. Istutin kaupasta ostamani persiljan, ruohosipulin ja viinisuolaheinän laatikkooni ja nekin juurtuivat hyvin ja tuottavat nyt runsasta satoa. Eipä tule puutetta yrteistä tänäkään kesänä. Lempiyrttini korianteri näyttää olevan ahkera kasvamaan!

Yrtit ja minitomaatit ovat tykänneet lämpöisistä ja aurinkoisista säistä!

Terassit ja parvekkeet ovat ihan kelvollisia kasvien ja yrttien kasvatuspaikkoja. Omat tomaattini ja puutarhamansikkani ovat vaatimattoman kokoisia, mutta ilahduttavat silti. Kiva on napata itsekasvatettuja mansikoita puuroon ja tomaatteja salaattiin!

Tässä on ruoka-annos, jonka haluaisin juuri nyt kaikkein mieluiten lautaselleni. Täydellistä! 😋

Mutta sitten otsikossa mainittuun kastikkeeseen, jolla herkuttelimme viime viikolla. Mies savusti taimenen, minä keitin muutaman kananmunan ja varhaisperunoita. Valmistin mummon hölskykurkkuja, joiden ohjeen löydät täältä. Samasta linkistä löytyy myös uskomattoman hyvänmakuisten hölskypottujen ohje. Niitä tulee valmistettua sen jälkeen, kun uudet perunat kaipaavat vaihtelua!

Uudet perunat onnistuvat parhaiten kaataessasi veden pois kattilasta siinä vaiheessa, kun perunat ovat vielä hieman kovia. Loppukypsyminen tapahtuu pienellä lämmöllä kannen alla. Olen huomannut tämän 'höyryttämisen' viimeistelevän parhaan maun perunoihin. Usein laitan  perunoiden päälle tilliä ja muutama arkin talouspaperia imemään pois liiallisen kosteuden.

Kananmuna-nokkoskastike savukalalle ja uusille perunoille (n. 4-6 ruoka-annokseen)

2-4 rkl voita tai voi-öljyä
2-3 salottisipulia tai varhaissipulia ilman vihreitä varsia
1-2 dl kuivattuja tai ryöpättyjä ja pilkottuja nokkosia (tai pinaattia)
2-4 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
n. 1 tl suolaa
2-3 keitettyä kananmunaa pilkottuna
2-3 rkl vaalea maizena-suurustetta (tai vehnäjauhoja+vettä)
(tilliä tms tuoreyrttiä)

Pinnalle ruoho- tai varhaissipulin vihreitä varsia!

• Valmistele nokkoset tai pinaatti kastiketta varten. (Jauheeksi valmistettu, kuivattu nokkonen ei vaadi etukäteisvalmisteluja) Pakastepinaatti kannattaa sulattaa etukäteen.
• Keitä kananmunat hyvissä ajoin aika koviksi. Jäähdytä, kuori ja pilko ne valmiiksi. Tämä onnistuu parhaiten munanleikkurilla, kun leikkaat ne molempiin suuntiin.
• Kuumenna voi pinnoitetussa kasarissa. Pilko sipulit mahdollisimman pieniksi paloiksi ja freesaa niitä muutama min miedolla lämmöllä.
• Lisää nokkosjauhe sipulien sekaan ja kuullottele hetkinen. (tein itse näin, mutta voit lisätä ryöpätyt nokkoset myöhemmin kastikkeen sekaan)
• Lisää kerma tai kermamaito ja kuumenna seos koko ajan sekoitellen.
• Lisää pilkotut kananmunat sekaan ja mausta kastike suolalla. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä 5-10 min ja tarkista suola sekä kastikkeen sakeus. 

Kananmunat sakeuttivat omaa kastikettani jonkun verran, mutta lisäsin kuitenkin maizena-suurusteen. Vehnäjauhoilla suurustettaessa kastikkeen pitää kiehua miedolla lämmöllä muutamia minuutteja, jotta jauhot ehtivät kypsyä.

Tämä oli siis Mansikkaheinä blogin 600. postaus! Lähetän tässä yhteydessä paljon rakkaita terveisiäni kaikille blogiani lukeneille! 😘
Lisäksi aivan valtavan lämpöiset kiitokseni kiinnostuksestasi blogiani kohtaan! 🥰

Uskallan luvata, ettei tämä ole (todennäköisesti) viimeinen postaukseni.  Tykkään edelleen kokata joka päivä ja testailla välillä uusia reseptejä. Elämässäni on silti niin paljon muitakin kiinnostuksen kohteita, että nyt aion antaa enemmän aikaa niille. ⛳🍓🌻🎶📖📚🌲🌳