Burgeri herkullisella kalapihvillä ja teriyakikastikkeella

Eipä ole kovin montaa vuotta siitä, kun pidin hampurilaista eli kotoisammin burgeria roskaruokana. Tykkäsin, että muut saavat herkutella niillä, mutta minä jätän väliin. Olin saanut pari huonoa kokemusta aiemmin yrittäessäni opetella nauttimaan pikaruoasta matkoilla. Kana- ja kasvishampurilainen ovat viime vuosina yllättäneet positiivisesti useammin kuin kerran. Mitä tasokkaampi ravintola, sitä parempia ovat burgerit.

Kotona valmistettuun burgeriin on ihanaa upottaa hampaansa ja nautiskella herkullisesta annoksesta ajan kanssa. Viime viikolla tein toistaiseksi parhaat annokset tätä ruokaa. Keksin yhdistää siihen itsetehdyt kalapihvit ja teriyakikastikkeen. Avokadotahna itsetehdyllä majoneesilla (ohje täällä) oli kertakaikkiaan herkullinen kastike tähän annokseen. Marinoidut punasipulirenkaat kuuluvat aina kotonamme valmistettuun hampurilaisannokseen.

Olen pikku hiljaa lopettelemassa ruokablogin kirjoittamista, mutta silloin tällöin nappaan kuvia vanhasta tottumuksesta. Tämä ruoka oli mielestäni niin onnistunutta, että kirjoitan reseptin muistiin sekä itseäni että muitakin kala- ja burgeriruoan ystäviä varten.

Kuullotettu sipuli sopii hyvin kalapihvitaikinaan. Jätin sen tällä kertaa pois, koska burgeriin tuli marinoitua punasipulia.

Meidän Mies nappasi viime viikolla niin ison lohen (kaupan kalatiskiltä), että siitä riitti kalaa soppaan, savustettavaksi ja näihin lohipihveihin. Kiitos siis Miehelle, että aloin kehitellä kalapitoista burgeria! Muistaakseni olen syönyt hampurilaisketjun kalaburgerin aikoja sitten jossakin ulkomailla, mutta en jäänyt koukkuun! 😏  

Ensimmäinen ajatukseni oli valella lohipihvejä teriyakikastikkeella grillauksen aikana. Luovuin kuitenkin ideasta, koska pelkäsin kastikkeen palavan kiinni grillin pintaan. Glaseeraus ei ole vahvinta osaamistani, joten kypsien pihvien valelu kastikkeella oli turvallisin vaihtoehto. Itsetehty teriyakikastike on oikeasti todella ihanan makuista! 

Teriyakikastikkeen tekeminen kotikonstein on ollut jo muutaman viikon mielessäni. Kaupasta ostamani 'putelit' tyhjenevät niin vauhdikkaasti, että tuohon japanilaiseen kastikkeeseen on tainnut syntyä pieni riippuvuus. Se sopii hyvin monenlaisen ruoan valmistukseen. Hyvä tietää, että itsetehty teriyaki-kastike on erinomaista ja syntyy kohtuullisen pienellä vaivalla. Saatanpa tehdä tätä uudelleenkin!

Teriyaki-kastike (tulee n. 1-1½ dl, aineksia voit soveltaa omaan makuusi)

½ dl soijakastiketta

n.½-1 dl vettä (tai pari rkl sakea tai kuivaa valkoviiniä)

½ dl fariini- tms tummaa sokeria (kookossokeria minulla)

1 rkl seesamiöljyä 

2 rkl Miriniä (Blue Drakon)

1 rkl riisiviinietikkaa (Rice vinegar/Santa Maria minulla)

1-2 rkl raastettua inkivääriä

1 sitruunaruoho tai 1-2 rkl sitruunaruohotahnaa (purkista minulla)

2-3 valkosipulin kynttä

1 limen raastettu kuori

(ripaus suolaa halutessasi, jos soijakastike oli vähäsuolaista)

• Pese/harjaa limen kuori huolella ja raasta se (pinnoitettuun) kattilaan.
• Kuori ja pilko valkosipulit ja inkivääri kattilaan. Lisää halkaistu sitruunaruoho tai purkkitahna kattilaan.
• Annostele loput aineet edellisten päälle ja kuumenna seos kiehuvaksi.
• Sekoittele ja kiehuttele pienellä lämmöllä kastikeaineksia, kunnes seos alkaa saostua. (kestää n. 10 min)
• Siivilöi karkeat aineet pois ja jätä kastike jäähtymään.

Aloitin ruoan valmistuksen kastikkeella ja seuraavaksi tein kalapihvitaikinan. Kaupan suuret burgerisämpylät toimivat tällä kertaa parhaiten sämpylöinä, koska sisään tulevia aineita oli kohtuullisen paljon. 

4 - 6 kpl lohi- tms kalapihviä (grillissä, uunissa tai paistinpannulla)

(1 rkl öljyä+voita ja pätkä purjoa tai pari salottisipulia} 

n. 300-400 g ruodotonta lohifilettä paloiteltuna

n. ½-1 dl korppujauhoja (Panko-korppuj minulla)

n. ½-1 dl smetanaa/creme fraichea tms

1 kananmuna

1 tl suolaa

1 dl silputtua korianteria tai tilliä tms yrttiä

n. 1 tl limepippuria tms pippuria
(pari rkl sitruuna- tai limemehua halutessasi)

Kuullota pilkottu sipuli ja jätä se hetkeksi jäähtymään, mikäli haluat laittaa taikinaan sipulia! 

• Annostele kaikki ainekset yleiskoneen leikkurilla varustettuun kulhoon ja aja ne taikinaksi. (sattumia voi jäädä joukkoon, mutta aika tasaiseksi ajettu taikina pysyy hyvin koossa ja paistuu tasaisesti)
• Muotoile taikinasta haluamasi kokoisia pihvejä ja vie kylmään tekeytymään, ellet kypsennä niitä saman tien.
• Öljyä pihvit ja grillaa niitä n.2-4 min puoleltaan! (riippuu grillin kuumuudesta) Uskon, että tällä reseptillä tehdyt pihvit tai pyörykät voi kypsentää myös pannulla tai uunissa. 

Avokadotahnan valikoituminen näihin burgereihin oli onnekas sattuma. Juhannusta ennen ostamani avokadopussi oli säilynyt hyvin jääkaapissa. Halusin kuitenkin käyttää ne mahdollisimman pian, etteivät ehdi pilaantua. Olipa nappivalinta! Kaikki burgerin maut muodostivat yhdessä herkullisen kombon! Lopputahna maistui levitteenä ja lisäkkeenä seuraavina päivinä.

Avokadotahna (tuli n. 4 dl) 

3-4 (koosta riippuen) avokadon hedelmäliha

1 limen mehu

1 (keskitulinen) chili pilkottuna

1 valkosipulinkynsi (pieneksi silputtuna)

n. 1 dl majoneesia (itsetehty parasta)

n. 1 dl creme fraichea tai kermaviiliä

1 rkl (omena)viinietikkaa 

n. ½ tl suolaa

n. 1 rkl sokeria

mustapippuria myllystä (muutama rouhaisu)

• Annostele kaikki aineet korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Vie tahna jääkaappiin jäähtymään. Purkita loppu ja säilytä kylmässä. 

Burgerin kokoaminen ja syöminen on oma taitolajinsa. Ikuisuuskysymys syödäkö "suoraan suuta kohti kädessä pidellen" vai käyttää aterimia ei saanut taaskaan lopullista vastausta. Yritän itse syödä joka kerta aluksi suoraan 'ääntä kohti' menetelmällä, mutta nappaan pian aterimet avukseni. Tärkeintä, että ruoka ei jäähdy ja maku on herkullinen!

Salaattia saa omassa burgerissani olla ihan reilusti. Silloin se tuntuu terveelliselle 😋 ja oikeasti tykkään rapean keräsalaatin mausta. Juuri nyt ne ovat parhaimmillaan! Katkikset löysivät tällä kertaa tiensä burgereihimme, koska olin ottanut niitä liian runsaasti sulamaan lounaaksi valmistamaani lohisoppaan. Hyvin toimivat tässäkin!

Nyt on vähäksi aikaa tullut syödyksi lohta, vaikka kovasti siitä Miehen kanssa pidämmekin. Lohisoppa uusilla perunoilla, naattiporkkanoilla ja varhaissipuleilla oli maukasta ja herkullista lounasruokaa. Burgerit maistuivat iltapalana ja savulohta söimme seuraavana päivänä salaatin, uusien perunoiden ja kermaviilikastikkeen kera. Etenkin kesäaikaan pyrimme valmistamaan lohen ja muutkin kalat jo ostopäivänä valmiiksi ruoaksi. Toki ne voi pakastaa, ellei ole mahdollisuutta valmistaa saman tien.

Pihlaja tuottaa paljon marjoja tänä suvena. 

Loppukuvina osa viime päivinä näppäämistäni kukka- ja pihlajanmarja kuvista. Kyllä kesällä on kaunista ja ihanaa! eikö totta?

Kiitos sinulle, joka kävit lukemassa tämän postaukseni! 😘 Toivon kovasti, että sait jotakin vinkkiä näistä ohjeista omaan ruoanlaittoosi! Oikein hyvää alkavaa heinäkuuta sinulle! Toivottavasti pääset lomailemaan tai muuten vaan kokemaan kaikkea mukavaa ja rentouttavaa! Mansikka-aika on omaa lempiaikaani kesällä!

Kesän paras mansikka-raparperikakku

Mansikkatäytekakku oli  herkullista. Nautimme tätä juhannuksena kahvin kanssa jälkiruokana.

Mansikkakakku kesän ensimmäisistä kotimaisista mansikoista on ihanaa. Tänä juhannuksena saimme herkutella harvinaisen herkullisella mansikkakakulla. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on parasta koskaan saamaani mansikkakakkua. Täydellisesti onnistunut kakkupohja, juuri sopiva määrä kostutusta, itsetehty raparperihilloke, lemon curd eli sitruunatahna, kermavaahto ja kaksi litraa mansikoita - voisiko noista syntyä vähempää kuin täydellistä kakkua. 

Tämän kakun tekoon osallistui useampi kokki. Ystäväni oli tehnyt pohjan ja raparperihillokkeen. Itse pääsin kokoamaan kakun hänen hankkimistaan aineista. Lupasin kirjoittaa ohjeen blogiini, jotta osaan tehdä täsmälleen samanlaista itsekin. Toivon tottakai, että mahdollisimman moni blogini lukijoista innostuu leipomaan samantyyppistä täytekakkua. Suomalaisten mansikoiden pääsesonki alkaa olla käsillä.

Kakkupohjan ohje on juuri sama, jota käytän itsekin halutessani takuuvarmasti onnistuvan sokerikakkupohjan. Se löytyy Kinuskikissan blogista klikkaamalla tästä.

Lemon curdin valmistaminen onnistuu kotonakin, mutta kaupasta löytyy vastaavia useampaakin lajia. Itse olen käyttänyt tätä ohjetta halutessani valmistaa sen itse. Onnistuu oikein hyvin myös lime-hedelmillä tai yhdistämällä sitruunaa ja limeä. 

Kakun koristeluun voi lisätä vihreää väriä sitruunamelissan lehdillä tai mansikoiden kannoilla.

Kakun koristelu on tehty turhia kruusailematta ja ilman taidokkaita pursotuksia. Tämä tyyli sopii jotenkin täydellisesti mökkiolosuhteisiin ja on riittävän kaunis juuri sellaisenaan. Kakusta riitti muhkea pala kymmenelle ruokailijalle ja vähän jäi tähteeksikin.

Raparperihilloke on todella helppo valmistaa itse, mutta sitäkin löytyy kaupasta. Tähän kakkuun raparperi sopii joka tapauksessa erinomaisesti. Se viimeistelee makusinfonian täydelliseksi ja taittaa hieman lemon curdin makeutta.  Ohjeen hillokkeeseen löydät klikkaamalla tästä! 

Käytä kananmunia, sokeria ja jauhoja samat määrät! 

Sokerikakkupohja (n. 24-26 cm vuokaan)

n. 2½ dl eli 4-5 kananmunaa (koosta riippuen)

n. 2½ dl sokeria

n. 1½ dl vehnäjauhoja

n. 1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

2-3 dl omenamehua /maitoa+vaniljaa tms kakun kostuttamiseen

n. 3-5 dl raparperihilloketta 2-3 väliin

4 dl kuohukermaa + lemon curdia (1 prk tai vähemmän) 

reilusti mansikoita koristeluun

• Voitele ja korppujauhota tavallinen tai irtopohjavuoka. Leivinpaperoi tarvittaessa irtopohjavuoka. (Käytän itse mantelijauhoja jauhottamiseen)
• Mittaa kananmunat juomalasiin ja saman verran sokeria toiseen lasiin.
• Kaada sokerit kulhoon ja mittaa samaan lasiin perunajauhot, vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe. Määrä on sama kuin kananmunia toisessa lasissa.
• Kaada kananmunat sokerien päälle ja vatkaa, kunnes taikina on vaaleaa vaahtoa ja jää kuvioksi (kahdeksikoksi) munavaahdon pinnalle.
• Siivilöi jauhot munavaahtoon ja sekoita varovasti esim nuolijalla tasaiseksi.
• Kaada taikina vuokaan ja paista kakkupohja uunin alatasolla 175 ast/n. 40 min.
• Peitä pinta (n. 30 min jälkeen) foliolla tai leivinpaperilla, jos kakku näyttää ruskistuvan liikaa.
• Kakku on valmis, kun sen keskikohta ei "hylly" enää ja se irtoaa hieman reunoistaan. Testaa kypsyyttä halutessasi cocktailtikulla kakun keskeltä. Jos tikkuun ei jää raakaa taikinaa, se on riittävän kypsä.
• Anna kakun levätä muutama minuutti ja kumoa sitten leivinpaperin päälle.

Anna kakkupohjan jäähtyä kokonaan, ennen täytteiden lisäämistä. Teen usein pohjan edellisenä päivänä ja säilytän yön yli jääkaapissa paistovuoassaan.

• Leikkaa sokerikakkupohja kolmeen tai neljään osaan. Varmista, että käännät kakkupohjat niin, että leikatut pinnat tulevat vastakkain kakkua kootessa!
• Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi ja notkeuta lemon curdia esim haarukalla. Yhdistä kermavaahto ja lemon curd keskenään, mutta älä vatkaa enää.
• Kokoa kakku kostuttamalla alimmaista pohjapalaa esim pullasudin avulla. Voit tehdä kostutuksen joko leivinpaperin päällä tai suoraan kakkulautasella. Kostuta kakun reunaosia erityisen huolella!
• Lisää kostutetun pohjan päälle raparperihilloketta ja sen päälle kermavaahto-lemon curdia. (määrät riippuvat siitä, leikkasitko 3 vai 4 palaa)
• Nosta seuraava pala alimmaisen päälle ja tee samoin kuin edellä. 
• Kostuta ylimmäinen pala ja siirrä kakun päälle. (voit kostuttaa tämäntyyppisen kakun ylimmän palan sen jälkeen, kun nostit sen päällimmäiseksi kakkuun)
• Nosta kakku lautaselle, jos teit alun leivinpaperin päällä. Leikkaa ylimääräinen paperi pois vasta siirtämisen jälkeen. 
• Levitä loput kermavaahto-lemon curdista kakun päälle ja reunoille niin, että sitä tulee suurinpiirtein sama määrä joka puolelle kakkua.
• Koristele kakku joko kokonaisilla tai viipaloiduilla mansikoilla. 
• Anna kakun tekeytyä pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Kakku on lähes vielä parempaa seuraavana päivänä, joten voit tehdä sen hyvissä ajoin.

Mikäli teet täytekakkua ensimmäistä kertaa elämässäsi, ohje saattaa tuntua vaikealle. Harjoittelemalla ja opettelemalla homma sujuu rutiinilla ja ilman ohjeitakin. Lopputulos ja maku ovat varmaan onnistuneita, joten yritä nauttia leipomisesta! Kesän muutkin marjat kypsyvät tuota pikaa ja voit käyttää niitä koristeluun. Ensimmäinen mansikkatäytekakku on joka tapauksessa ihanaa, sekä tekeminen että syöminen!

Juhannuksen 2019 sää ei olisi voinut enää parempi olla. Lämpöä riittävästi, vesi 24 asteista ja tuuli virkisti välillä sopivasti, ettei tarvinnut hikoilla.

Juhannuksen mökkitunnelmia on kiva katsella vuosienkin päästä täältä blogista. Lämmin kiitos Mieheltä ja minulta ihanalle isäntäväelle tulee vielä tämän postaukseni mukana! 😘

Tämä kuva on otettu eilen. Vuohenputken kukat ovat kauniita valkoisten ruusujen seassa. 

Nämä toukokuussa ostamani ruusut ovat pisimpään koskaan hyvänä säilyneet. Lieneekö asiaan vaikuttanut se, että siirsin ne muutamaksi päiväksi jääkaappiin kesäkuun alkupuolella, kun olimme matkoilla. Sen jälkeen ne ovat olleet yötä päivää terassilla. Olivat totta tosiaan reilun kaupan ruusuja!  

Villivihanneksilla vaihtelua ruokavalioon ja maukas kastike kalalautaselle

Hupsista! Huomasin jo viikonloppuna, että edellisestä postauksestani on kulunut yli kaksi viikkoa. Se on ylivoimaisesti pisin tauko blogihistoriassani. Instatiliäni seuranneet ovat huomanneet toukokuun lopun ja kesäkuun alkupuolen vauhdikkaan menon. Vuorokaudessa on vain 24 h, joten on ollut pakko priorisoida tehtäviä. Toisaalta olen testaillut elämää, johon ei kuulu blogikirjoitusten miettiminen. Aika jännä, että puhelimen kameran kääntäminen valmiustilaan alkaessani valmistaa ruokaa, tapahtuu edelleen helposti ja luontevasti. Olenpa napsinut muutamia kuviakin ja julkaissut niitä instan puolella.

Vaihtelu ja tauko tekee hyvää mieluisissakin touhuissa. Ennen blogin aloittamista olin himolukija, joten kirjasto oli ahkerassa käytössä. Yhden blogipostauksen tekeminen vie useamman tunnin suunnitelmista valmiiksi blogitekstiksi. Kokkausten valmistelu, tekeminen, kuvaaminen ja lopuksi kirjoittaminen ei ole kiireisen hommaa. Olen lukenut omia ohjeitani blogini alkutaipaleelta ja huomaan olleeni kohtuullisen perusteellinen. Eipä ihme, että olen naputellut konetta tunnin jos toisenkin. Tämän 600. blogipostaukseni haluan omistaa uusimmille 'löydöilleni' eli luonnosta saataville villiyrteille. Jotkut kutsuvat niitä myös rikkaruohoiksi.   

Etsiydyin jo talvella ensimmäiselle villiyrttikurssille ja innostukseni sai uutta 'vihreää voimaa'. Tähän saakka nokkonen, orvokin kukat, suolaheinä sekä käenkaali eli ketunleipä ovat olleet jokakeväisiä varmasti tuntemiani luonnon antimia. Maitohorsman pieniä alkuja olen joskus testannut parsan korvikkeen. Aika ison työmäärän niihin tosin joutuu uhraamaan. Hortoilu eli villiyrttien keruu ja ruoaksi asti valmistaminen vaatii paljon motivaatiota, viitseliäisyyttä, rakkautta luontoon ja innostusta uusiin asioihin. Yllättävän runsas on syötäväksi kelpaavien kasvien kirjo. Se on avautunut paljon keväisen kurssin ja viime viikolla käymäni kahden kerran kurssin ansiosta. Halusin ehdottomasti saada opastusta ja ohjeita alan ammattilaiselta. Menimme teoriatunnin jälkeen Lepaalle luontoon opettelemaan lajeja. Uskomattoman monta syötävää kasvia tuli parituntisen kävelyn aikana tutuksi.

Huom!! Älä koskaan kerää luonnosta kasveja, joiden suhteen olet epävarma! Yksi keino on seurata esim vuohenputken kasvua omalla pihalla useampana vuotena ja varmistua näin eri vaiheissa olevan kasvin ominaisista tuntomerkeistä. Vinkkejä yrttien tunnistamiseen ja keräämiseen löytyy runsaasti netin kautta ja kirjoista!

Vuohenputken yksi tuntomerkki erotukseksi muista samankaltaisista lajeista on tyvilehtien leveän kolmiomainen (kourumainen) muoto. Lisäksi lehdet ovat 2 kertaa 3-lehdykkäisiä. Lehdet ovat sahalaitaisia, mutta eivät liuskaisia kuten esim koiranputkella. Vuohenputki kasvaa tiiviinä ja runsaana kasvustona, joten muille kasveille ei jää kasvutilaa samalla alueella.  

Nuoret, juuri puhjenneet vuohenputken lehdet ovat oivallista salaattiainesta. Villiyrttikausi kestää yli puoli vuotta eli sen aikaa, kun maa on sula. Toki paras aika on loppukeväästä tai alkukesällä, koska kasvien nuoret versot ovat parhaita sekä makunsa että ainesosiensa suhteen. "Luonnon yrtit sisältävät aivan loistavia, hienostuneita aromeja, ja terveellisten ainesosien pitoisuudet ovat erittäin suuria."  (Lainaus ostamastani kirjasta; VILLIYRTIT tunnistusopas, Eija&Jouko Lehmuskallio)

Suositeltavin tapa opetella tunnistamaan uusia villiyrttejä on kulkea luonnossa parin kanssa, joka tunnistaa lajit takuuvarmasti. Sama konsti on paras uusien sienilajien kanssa. Muutaman tai jopa yhden kerran jälkeen olet itsekin 100-prosenttisen varma lajin tunnistamisessa. Voin vakuuttaa, että on jännää oppia lisää villiyrteistä! 😋

Vuohenputki on runsaskasvuinen ja erinomainen villivihannes. Uskoin ja luulin tunnistavani sen takuuvarmasti ja silti kyseisen kasvin kanssa tuli takaisku. Tein hyvänmakuisia vohveleita, jotka sisälsivät kuivattua vuohenputkea. Vatsani meni totaalisesti sekaisin ja säikähdin poimineeni erittäin myrkyllistä hukanputkea, myrkkykeisoa tai myrkkykatkoa vuohenputken versojen sekaan. Onneksi miehelle ei tullut mitään oireita, joten siitä ei ollut kyse. Sain kurssilla uutta tietoa oireisiini.

Lyhyesti selittäen olen voimakkaasti allerginen koivun siitepölylle ja se saattaa olla ristiallergiassa vuohenputkelle. Aion silti jatkaa vuohenputken käyttöä, koska se on mielestäni yksi parhaimpia villiyrttejä sekä makunsa että terveellisyytensä johdosta. Kuivatan ja jauhan lehdet hienoksi jauheeksi ja käytän pieniä määriä kerrallaan.

Löysin omista postauksistani ohjeen nokkosräiskäleisiin. Tästä linkistä löydät vinkkejä! Nokkonen on kaikille tuttu kasvi ja varmistuksen saa koskettamalla sitä varovasti. Nokkosessa on polttavia karvoja, joten sen kanssa sietää olla varovainen. Tuo harmillinen ominaisuus häviää kokonaan ryöpätessä tai ruoaksi valmistettaessa.

Nokkonen on ollut vuosikausia tärkein ja useimmin käyttämäni villivihannes. Tänä keväänä olen kuivattanut suurimman osan nokkossadostani. Näin se säilyy pitkälle talveen (tiiviissä lasipurkissa, pimeässä) ja on helppo ripotella keittoihin, kastikkeisiin ja smoothieihin. Kuivien nokkosenlehtien murentelu jauheeksi paljain käsin aiheutti pientä nipistelyä, joten otin sauvasekoittimen silppurin avuksi ja sain hienojakoista jauhetta.

Kolmanneksi suosituin eli TOP-kolmoseen kuuluva villiyrtti on monien mielestä voikukka tai maitohorsma. Etenkin horsman nuoret versot antavat mahtavaa vaihtelua ruokalautaselle. Helposti tunnistettava ja parsan makuun verrattava joka paikan kasvi ei esittelyjä kaivanne. Vaaleanpunaiset kukat ilmestyvät myöhemmin kesällä. Ne ovat syötäviä ja etenkin kakkujen yms koristeluun sopivia. Omat horsmakokeiluni ovat alkuvaiheessa, mutta tänä kesänä aion testata horsmankukkien sopivuutta kokkailuissani. Voikukka ei ole vielä päässyt lautasillemme, mutta eiköhän sitäkin tule jatkossa testailtua.
Tästä linkistä löytyy eräs vinkkini nuorten horsmanversojen käyttöön!

Eipä ole enää pelkoa ylimääräisten salaattien poisheittämisestä. Olen lisännyt toistuvasti salaatin loput ja tähteeksi jääneet yrttiniput blenderiin ja pyöräyttänyt ne ylikypsien banaanien, maustamattoman jogurtin, mantelimaidon, sitruunamehun yms kanssa ravitsevaksi ja hyvänmakuiseksi smoothieksi. Se maistuu jääkaappikylmänä sekä välipalana että retkieväänä.

Viimekesäisen onnistuneen yrttikokeilun innostamana 'sama meno' jatkuu uusilla ja jo tutuiksi tulleilla lajeilla. Istutin kaupasta ostamani persiljan, ruohosipulin ja viinisuolaheinän laatikkooni ja nekin juurtuivat hyvin ja tuottavat nyt runsasta satoa. Eipä tule puutetta yrteistä tänäkään kesänä. Lempiyrttini korianteri näyttää olevan ahkera kasvamaan!

Yrtit ja minitomaatit ovat tykänneet lämpöisistä ja aurinkoisista säistä!

Terassit ja parvekkeet ovat ihan kelvollisia kasvien ja yrttien kasvatuspaikkoja. Omat tomaattini ja puutarhamansikkani ovat vaatimattoman kokoisia, mutta ilahduttavat silti. Kiva on napata itsekasvatettuja mansikoita puuroon ja tomaatteja salaattiin!

Tässä on ruoka-annos, jonka haluaisin juuri nyt kaikkein mieluiten lautaselleni. Täydellistä! 😋

Mutta sitten otsikossa mainittuun kastikkeeseen, jolla herkuttelimme viime viikolla. Mies savusti taimenen, minä keitin muutaman kananmunan ja varhaisperunoita. Valmistin mummon hölskykurkkuja, joiden ohjeen löydät täältä. Samasta linkistä löytyy myös uskomattoman hyvänmakuisten hölskypottujen ohje. Niitä tulee valmistettua sen jälkeen, kun uudet perunat kaipaavat vaihtelua!

Uudet perunat onnistuvat parhaiten kaataessasi veden pois kattilasta siinä vaiheessa, kun perunat ovat vielä hieman kovia. Loppukypsyminen tapahtuu pienellä lämmöllä kannen alla. Olen huomannut tämän 'höyryttämisen' viimeistelevän parhaan maun perunoihin. Usein laitan  perunoiden päälle tilliä ja muutama arkin talouspaperia imemään pois liiallisen kosteuden.

Kananmuna-nokkoskastike savukalalle ja uusille perunoille (n. 4-6 ruoka-annokseen)

2-4 rkl voita tai voi-öljyä
2-3 salottisipulia tai varhaissipulia ilman vihreitä varsia
1-2 dl kuivattuja tai ryöpättyjä ja pilkottuja nokkosia (tai pinaattia)
2-4 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
n. 1 tl suolaa
2-3 keitettyä kananmunaa pilkottuna
2-3 rkl vaalea maizena-suurustetta (tai vehnäjauhoja+vettä)
(tilliä tms tuoreyrttiä)

Pinnalle ruoho- tai varhaissipulin vihreitä varsia!

• Valmistele nokkoset tai pinaatti kastiketta varten. (Jauheeksi valmistettu, kuivattu nokkonen ei vaadi etukäteisvalmisteluja) Pakastepinaatti kannattaa sulattaa etukäteen.
• Keitä kananmunat hyvissä ajoin aika koviksi. Jäähdytä, kuori ja pilko ne valmiiksi. Tämä onnistuu parhaiten munanleikkurilla, kun leikkaat ne molempiin suuntiin.
• Kuumenna voi pinnoitetussa kasarissa. Pilko sipulit mahdollisimman pieniksi paloiksi ja freesaa niitä muutama min miedolla lämmöllä.
• Lisää nokkosjauhe sipulien sekaan ja kuullottele hetkinen. (tein itse näin, mutta voit lisätä ryöpätyt nokkoset myöhemmin kastikkeen sekaan)
• Lisää kerma tai kermamaito ja kuumenna seos koko ajan sekoitellen.
• Lisää pilkotut kananmunat sekaan ja mausta kastike suolalla. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä 5-10 min ja tarkista suola sekä kastikkeen sakeus. 

Kananmunat sakeuttivat omaa kastikettani jonkun verran, mutta lisäsin kuitenkin maizena-suurusteen. Vehnäjauhoilla suurustettaessa kastikkeen pitää kiehua miedolla lämmöllä muutamia minuutteja, jotta jauhot ehtivät kypsyä.

Tämä oli siis Mansikkaheinä blogin 600. postaus! Lähetän tässä yhteydessä paljon rakkaita terveisiäni kaikille blogiani lukeneille! 😘
Lisäksi aivan valtavan lämpöiset kiitokseni kiinnostuksestasi blogiani kohtaan! 🥰

Uskallan luvata, ettei tämä ole (todennäköisesti) viimeinen postaukseni.  Tykkään edelleen kokata joka päivä ja testailla välillä uusia reseptejä. Elämässäni on silti niin paljon muitakin kiinnostuksen kohteita, että nyt aion antaa enemmän aikaa niille. ⛳🍓🌻🎶📖📚🌲🌳