Tulinen katkarapuruukku naanleipäkuorella

Aloittaessani ruokablogin pitämisen reilu kaksi vuotta sitten tarkoitukseni oli palata lapsuuden makumuistoihin. Aika pian huomasin, että omassa lapsuudessani valikoimat makumaailmoihin olivat suppeat. Syötiin puhdasta ja terveellistä ruokaa, mutta samat ruoat ja leivonnaiset toistuivat vuodenkierron mukaan. Eipä silloin osannut kaivatakaan muuta. Mausteina olivat suola ja sokeri sekä valkopippuri ja maustepippuri. Todennäköisesti äitini käytti muitakin mausteita, koska ruoka oli hyvää. Tai sitten hän oli harvinaisesn lahjakas taikomaan maittavaa ruokaa vähillä aineilla. Toisaalta minulla oli tunne, että pitääkö perunaa olla joka aterialla. Koulussa samat ruoat toistuivat usein eikä ollut ollenkaan niin maittavaa kuin kotiruoka.  

Kahdeksankymmenluvulla vastasin itse oman perheemme ruokahuollosta. Kaksi pientä ja yksi isompi mies olivat tottuneet siihen, että samat ruoat toistuivat. Valikoima saattoi olla hieman runsaampi kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Työssäkäyminen aiheutti kiireen tunnun ja ruoka piti saada pöytään, vaikka olisit ollut kuinka väsynyt. Viikolla ruokana oli osittain valmisruokaa, jonka sai nopsaan lautaselle. Viikonloppuna käytin enemmän aikaa kokkaamiseen. Oma kiinnostukseni ruoanlaittoon  heräsi jo koulun köksätunneilla, mutta lapsiperheen arjen pyörittämisen keskellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa ja voimia taikoa herkkuja pöytään. Nyt eläkkeelle päästyäni olen ottanut vahingon takaisin ja nautin siitä, että saan häärätä keittiössä sydämeni kyllyydestä. Rakastan edelleen sekä ruoan laittoa että leipomista. Mies ei ole moittinut, että vietän aikaani lieden äärellä! 😂

Ei ollut näitä mausteita 50-luvulla eikä vielä 80-luvullakaan omassa keittiössäni.

Iän lisääntymisen ja muistin vähenemisen johdosta munakello (vasemmalla) on tullut entistä tärkeämmäksi välineeksi kokkaamisessa.

Ruoanlaittoni käynnistyy usein niin, että huomaan jossakin blogissa, lehdessä tms ruokaa, joka herättää heti kiinnostukseni. Jos 'kuola alkaa valua' pelkästä kuvan katselusta, reseptiin kannattaa tutustua tarkemmin. Tämän kerran ateriamme sen sijaan pulpahti mieleeni eräänä aamuna katsastaessani pakastimen sisältöä. Loppuviikon jääkaapissa valinnanvara on aika niukka. Kerran viikossa ruokaostoksilla käynti on osoittautunut toimivaksi, täydennyksiä toki välillä tehdään. Muistin siis kasariherkkumme eli tulisen katkarapuruukun nähdessäni pakkauksen isoja jättikatkarapuja. Otin ne saman tien jääkaappiin sulamaan, jotta seuraavana päivänä saisimme vahvistuksen makumuistoillemme. Tai sitten toteaisimmme, että kuinka tämätyyppinen ruoka on joskus voinut maistua hyvälle.

Chilin polte ei tule siemenistä vaan siementen 'kannoista', jotka ovat tässä ruoassa jäljellä. 

Etsiskelin netistä ohjeita, mutta mikään ei tuntunut sellaisenaan täydelliselle. Myönnän, että maustaminen saattoi mennä 'överiksi', mutta näillä aineilla ja mausteilla katkarapuruukut olivat parasta ruokaa aikoihin. Ihan törkeen hyvää! sanoi Mies.

Tein kahteen ruukkuun taikinakuoren ja yhteen juustoraastekuoren. Sekin meni alas iltapalana, mutta taikinakuori oli huomattavasti maukkaampi vaihtoeto. Oli ihana dipata ruokaa naanleipäkuoreen. Juustokuorrutettu ruukku meni myöhemmin uuniin, mutta unohtui sinne hieman liian pitkäksi aikaa ja vähän kärtsähti. Samoin katkaravut olivat muuttuneet hieman kumimaisiksi, koska joutuivat kuumenemaan liikaa. Periaatteessa pakastekatkikset kannatta vain lisätä valmiiseen annokseen lämpenemään. Taikinakuoren alla ne lämpesivät juuri sopivasti, eivätkä sitkistyneet.

Vuorokauden jääkaapissa kohonneesta taikinasta paistui valurautapannulla upeita naan-leipiä. 

Kurkkuraita viilensi ihanasti aika tulista ruokaamme ja vähensi suun poltetta.

Itse ruoka valmistui todella helposti ja nopeasti. Pientä vipinää aiheutti se, että leipasin samaan aikaan naan-leipiä jääkaapissa yön yli kohonneesta taikinasta. Onneksi Mies oli vieressä ja autteli 'käskytykseni' mukaan tiukimmissa paikoissa. Tarvitsin kuivaa valkoviiniä ruokaani ja Mies keksi samalla kaataa kokeille lasilliset tilanteen rauhoittamiseksi. Ei ollut oikeasti lähelläkään paniikkia, mutta kieltämättä nälkä. Kello lähenteli neljää ja aamun pinaattimunakkaasta kulunut tuntikausia. Kuntosalilla ja uimahallissa käynti oli vienyt energiat, enkä itse halunnut ottaa välipalaa, jotta saisin syödä haluamaani katkarapuruokaa kunnon nälkään.

Korianteri on ihana yrtti tähän ruokaan heille, jotka tykkäävät mausta. Lehtipersilja sopii myös.

Tulinen katkarapuruukku (3-4 annosta)

Kastike

n. 2 rkl öljyä

1 purjosipuli (luomu)

varhaissipulia, salottisipulia ym oman maun mukainen määrä

valkosipulia (6 pulleaa kynttä meillä)

2 keskitulista chiliä 

reilu pala inkivääriä

1 pieni tuore kurkuma (tai 1 tl jauhetta, mutta vain halutessasi)

1 prk krossattua tms tomaattia (kirsikkatomaatteja/Tesco minulla)

n. 10 kpl pieniä terttutomaatteja

1 dl valkoviiniä tai omenamehua

½-1 tl suolaa

1 prk / 120 g smetanaa (voit jättää pois, ellet tykkää kermaisesta mausta)

1 rkl balsamietikkaa (modenalainen on hyvää)

2 rkl (kookos) sokeria tms makeutta

1 limen mehu (kuoriraaste halutessasi)

2-4 murskattua kaffirlimetin lehteä

Lisäksi

Hitaasti sulaneita, valutettuja ja talouspaperin päällä kuivattuja pakastekatkarapuja haluamasi määrä. (meillä oli jättikatkaravun pyrstöjä  200 g) 

Tällä kertaa käytin vielä maustamiseen jääkaapista löytyneitä tahnoja, mutta nämä voi jättää poiskin.

2 tl sitruunaruohotahnaa

2 tl harissatahnaa

1 tl vihreää currytahnaa

• Etsi tarvittavat/haluamasi aineet esille. Voit korvata listan aineita muilla vastaavilla, kun varmistat lopuksi riittävän suolan, makeuden, hapokkuuden ja makujen balanssin eli tasapainon. Lisäsin itse lopussa sokeria ja limen mehua, jonka jälkeen maut olivat mielestäni kohdillaan.
• Kuumenna paistinkasari ja lisää siihen öljyä. Kuullottele pilkottuja sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes kaikki 'kitkeryys' on pois ja tuntuvat pehmeille.
• Lisää pannulle pilkotut chilit, raastettu inkivääri ja kurkuma. (Kurkuma voi olla aluksi liian voimakasta, sen makuun kannattaa opetella pikkuhiljaa. Huomaa, että tuoreesta kurkumasta lähtee paljon keltaista väriä.)
• Lisää tomaatit, smetana ja loput mausteet pannulle/kasariin. Kuumenna seos, mutta ei tarvitse kiehuttaa.
• Öljyä 3-4 uuninkestävää kulhoa/ruukkua ja annostele kastike niihin.
• Lisää katkarapuja ruukkuihin ja sekoittele kastikkeen sekaan. (voit lisätä pannullekin, mutta näin saat suunnilleen saman verran jokaiseen kulhoon)
• Peitä kulhon pinta valmistaikinalla tms/juustoraasteella.
• Kuumenna ja viimeistele ruoka keskiritilällä 250 ast uunissa grillivastuksen alla n. 3-5 min. (aika riippuu oman uunisi tehosta)
• Tarjoa lisänä naan-leipää, patonkia, sämpylää tms lempileipäänne. Tätä ruokaa on ihana dipata leipäpalaan.

Mies kattoi meille myös lusikat, mutta niitä emme tarvinneet. Sen sijaan sahalaitainen (esim pihvi-) veitsi voi olla alussa tarpeen leipäkannen leikkaamiseen.

Naanleivät onnistuivat hämmästyttävän hyvin, vaikka jouduin paistamaan niitä ruoan valmistuksen ohessa. Lieden lämpö ei kohonnut missään vaiheessa liian kuumaksi, sillä me pidämme maltillisesti paistuneista ja gheellä tai voisulalla voidelluista naan-leivistä. Kurkkuraita viilentää mukavasti suun poltetta, jos ruokaan lipsahti liikaa chiliä jonkun ruokailijan makuun. Omaan makuuni otiin nyt 'rajoilla'.

Kurkkuraita (Riikka Happosen ohje)

n. 150 g tuorekurkkua
3 dl paksua jogurttia
juustokuminan siemeniä (jauhettua juustokuminaa minulla)
pieni ripaus chiliä (Chili Explosion myllystä minulla)
1/4 tl suolaa
½-1 dl tuoretta pilkottua minttua

• Paahda kuminansiemeniä kuivalla pannulla. Kun ne alkavat rististä, anna jäähtyä ja murskaa siemenet huhmarissa.
• Kuoria ja raasta kurkku raastimen karkealla terällä. Hienonna mintunlehdet pieniksi.
• Yhdistä ja sekoita kaikki aineet kannellisessa kulhossa. Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin tai yön yli.
• Tarjoile kurkkuraita viileänä naan-leivän ja tulisen ruoan lisäkkeenä.

Tämä ruoka oli vielä 80-luvulla erikoista nuorison ruokaa. Toisaalta muistelen katkarapujen olleen paljon halvempia verrattuna nykyhintoihin. Leivoin aika usein katkarapupitsaa ja -piiraita. Silloin ne olivat juhla- tai vierasruokaa.

Muuttomatkalla olleet kurkiaurat eivät onnistuneet tallentumaan kuvaani. Oli kyllä komea näky!

Hattula golf on avannut kenttänsä ja kuulimme viheriöiden olevan loistavassa kunnossa. Omalla rangella on jo lupa lyödä palloja, mutta kentälle pääsyä joudutaan odottelemaan. Kesän lähestyminen innostaa monia kesälajien harrastajia katsastamaan välineet kuntoon.

Maaliskuuta on muutama päivä jäljellä ja lämpömittari on näyttänyt yli 10 +astetta. Ensi yönä kelloja siirretään taas kerran tunnilla eteenpäin eli kohti kesää.

Meidän eteisen kello on huomenna samaan aikaan lähes puoli kahdeksan.

Tänään on hyvä tilaisuus harjoitella sähkön säästämistä ja sammuttaa koko kodin valot klo 20.30 tunniksi (Klikkaa Earth hour!) Teko on lähinnä symbolinen ja halu osoittaa huolestuneisuutensa energian kulutuksesta ja ilmastonmuutoksesta. Kynttiläillallinen olisi kiva idea, mutta me emme ruokaile enää siihen aikaan. Tunnelmoidaan viimeisten joulukynttilöiden valossa muuten vaan! Oikein hyvää ja tunnelmallista iltaa ja viikonlopun jatkoa sinulle, joka tulit käymään blogissani. Kiitos paljon siitä! 💕