Kasvisvoileipäkakku juhlaan tai arkeen

Kasvisten värimaailma, maku, terveellisyys, suunmukainen tuntuma ja ennen kaikkea vähän ympäristöä kuormittava kasvatus miellyttää minua aina vaan enemmän. Totuin lapsuudessani kasvisten, juuresten ja kesäisin myös tuoreiden marjojen makuun.
Blogini nimi Mansikkaheinä kertoo  mieltymyksestäni. En ole toistaiseksi vakuuttunut siitä, että jättäisin ruokavaliostani kalat, broilerin ja riistan kokonaan pois. Vegaanihaasteeseen en ole valmis tarttumaan, mutta kasviskausi on koska tahansa tervetullut!

On tosiasia, että kasvisten monipuolinen käyttö on lisääntynyt huimasti viimeisten vuosien aikana taloudessamme. Mies tykkää syödä välillä lihaa, joten sitäkin hän saa lautaselleen. Onnekseni Mies syö mielellään myös kasviksia ja uusia kasvisjalosteita. Olen vakuuttanut hänelle, että ne sisältävät paljon proteiinia kuntoilevalle ja urheilevalle aikuiselle miehelle. Kala- ja broileriruoat ovat kasvisten ohella ominta perusruokaani.

Viime kesä oli unelmainen monellakin tapaa. Lämpöä ja auringon valoa riitti joka puolelle Suomea.
Ostin keväällä altakastelevan yrttilaatikon terassillemme ja siihen runsaasti itselleni uusien ja ennestään tuttujen yrttien taimia. Voi sitä riemua, kun yrttini kukoistivat ja kasvoivat kilvan. Rosmariini ja oliiviyrtti vihertävät siellä edelleen.

Yrttipestoa ja grilliherkkuja
-postaukseni antaa aavistuksen innokkuudestani.

Sain joulukuun alussa sähköpostia Parhaat Suomalaiset Ruokablogit ylläpitäjältä. Siinä kerrottiin tulevista 1-vuotissynttäreistä (Onnea onnea paljon!) ja kysyttiin halukkuudestani osallistua kilpailuun jollakin aiemmin postatulla tai kokonaan uudella reseptillä. Hmm..! Kilpailla reseptilläni toisten ruokabloggaajien kanssa! Ei kuulostanut ollenkaan omalle jutulle ja siltikin ajatus jäi 'takaraivoon'.

Kysyin Mieheltä, mikä hänen mielestään on ollut paras kokkaukseni tai oikeastaan leipomukseni. Tulihan niitä ehdotuksia. Olivatko herkut minun ideoimiani? jäin miettimään. Tuskinpa! Itselleni nousi eniten mieleen valtava innostukseni tehdessäni kasvisvoileipäkakkua, ensin yksin ja myöhemmin lastenlasteni kanssa. Tämä reseptini vaati paljon aikaa ja raaka-aineita, mutta palkitsi maukkaudellaan vaivan mennen tullen. Yritän muistella aiemman postaukseni avulla kasvisvoileipäkakkuni ohjetta. Ensimmäisellä kerralla kului paljon aikaa suunnitteluun.
Tässä linkki aiempaan postaukseeni! Kolmannella kerralla lisäsin kakkuun saaristolaisleipää eli Kemiön limppua. Sen maku oli aavistuksen liian hallitseva kasvisten kanssa, joten meille maistui parhaiten moniviljapaahtoleivistä tehty kakku.

Lastenlasten koristelema kasvisvoileipäkakku on täydellinen!

Ainekset ja ohjeet kasvisvoileipäkakkuun (2 l vuoka)

1 iso paketti paahtoleipää tai vuokaleipä (monivilja tms)

n. 2½-4 dl kasvislientä (luomu/vähäsuolaista)

(ruisleipää tai saaristolaisleipää yhteen kerrokseen halutessasi)

Perustäyteseos

2 dl vispi- tai kuohukermaa (vaahdotetaan)
2 pkt tuorejuustoa (esim yrtit ja valkosipuli, yht 400 g)
1-2 prk smetanaa tai creme fraichea (kahdella tulee löysempi seos)
n. 1½ dl majoneesia (Hellmann's minulla)
(näistä tulee aika reilu annos täytettä, voit halutessasi pienentää määriä)

Lisäksi tarvitset

n. 2-3 dl paahdettua porkkanavoita tai maustettua, paksua porkkanasurvosta  (ohje löytyy täältä )

n. 200 g punajuuriraastetta tai -survosta  (uunipaahdetusta tai keitetystä punajuuresta tehtyä)

n. 2 dl fetaa tms juustoraastetta (tai miedohkoa vuohenjuustoa)

hieman pippuria myllystä
(suolaa tarvittaessa)

2 kypsää avokadoa

n. 2 rkl yrttiöljyä (tai esim sitruunapestoa)

ripaus limepippuria
1 - 2 rkl sitruunamehua
(suolaa tarvittaessa)

Koristeluun

Frisee- tms vihreää salaattia
porkkanaa,  palsternakkaa, raitajuurta tms juuresta
ruohosipulia
basilikaa yms tuoreita yrttejä

1. Osta kakkuun tarvittavat aineet ja varaa kakun tekoon aikaa 1. päivänä ainakin tunti. Suunnitteluun kannattaa panostaa aikaa enemmänkin! Koristelu vie aikaa juuri sen verran kuin haluat. Vähempikin riittää, mutta ainakin lapset haluavat runsaasti koristeita.
2. Valmista porkkanavoi linkin ohjeen mukaan tai tee maustettua porkkanasurvosta. 
3. Valmista punajuuriseos yhdistämällä punajuurisurvos ja juustoraaste. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla. (Käytä liivatetta, jos seos on liian löysää.)
4. Leikkaa leipäviipaleiden kantit pois halutessasi. (Pehmenevät kyllä riittävästi, jos ne mahtuvat vuokaasi.)
5. Valmista kostutuslientä riittävästi ja vuoraa vuoka kelmulla joka puolelta.
6. Vaahdota kermaa (ei vielä kovin kovaksi), lisää smetana ja vaahdota aika kovaksi vaahdoksi.
7. Pehmitä tuorejuustoja haarukalla ja lisää ne hyvin sekoittaen edellisiin.
8. Aseta leipäpalat vuoan pohjalle tiiviisti vierekkäin ja kostuta niitä kasvisliemellä pullasudin avulla. (lusikalla voi tulla liikaakin)
9. Jaa perustäyteseos neljään erilliseen kulhoon. Siirrä yksi kulho jääkaappiin  kannella suljettuna odottamaan koristelua seur päivänä.
10. Lisää yhteen kulhoon porkkanaseos ja toiseen punajuuriseos. Sekoittele tasaiseksi. 
11. Muussaa avokadot, lisää ne sekä yrttiöljy ja mausteet kolmanteen kulhoon. (voit käyttää yrttiöljyn tilalla pilkottuja yrttejä, öljyä ja hieman sitruunamehua)
12. Maistele valmiita täytteitä tässä vaiheessa ja lisää tarvittaessa mieleisiäsi mausteita!
13. Kokoa kakku haluamassasi järjestyksessä. Suosittelen kuitenkin tekemään punajuurikerroksen alimmaiseksi! 
14. Lisää pohjan kostutettujen leipien päälle kerros kasvismassaa, sitten seuraava kerros leipiä kostutuksineen ja taas uusi kerros massaa.
15. Lisää kaikki kerrokset (4 x leipää ja 3 x massaa) vuokaan. (Itse jouduin tekemään 1. kerrallla yhden kerroksen toiseen vuokaan, koska en huomannut korottaa reunoja tai hankkia isompaa vuokaa.)
16. Peitä vuoka tiiviisti kelmulla ja anna tekeytyä pienen painon alla jääkaapissa yön yli (tai ainakin muutaman tunnin ajan).
17. Käännä voileipäkakku riittävän isoon tarjoiluastiaan vuoassa olevalla kelmulla auttaen.
18. Päällystä kakku perustäyteseoksella. Koristele kakku haluamallasi tavalla. 

Voileipäkakut olivat lähes pakollisia kaikissa juhlissa "ennen vanhaan". Niitä suunniteltiin ja valmistettiin huolellisesti koristelua myöten. Kala- tai kinkkukakku oli paljon tutumpi kuin kasvisvoileipäkakku. Ne ovat toki edelleen superherkullisia, mutta itse valitsen tätä nykyä kasvispitoisen voileipäkakun. Onneksi ei tarvitse odottaa kesää, jotta voi tehdä voileipäkakun kasviksista, koska kaupoista löytyy talvellakin lähes kaikkia kasviksia tuoreina. En voi välttyä muistelemasta lapsuuttani 50- ja 60-luvuilla tätä kirjoittaessani. Perunat, juurekset ja marjahillot säilyivät talvella kellarissa, puolukkasurvosta säilytettiin ulkovaraston suuressa saavissa. Oltiin silti tyytyväisiä ja syötiin joka päivä hyvää, äidin tekemää ruokaa vatsamme täyteen.

Lämpöinen kiitokseni sinulle, joka kävit lukemassa tämän postaukseni! Sydämestäni toivon, että tästä välittyi rakkauteni kokkaamiseen ja hyvään, terveelliseen ruokaan!

Osallistun tällä reseptillä
Parhaat Ruokablogit 2018/12/ kilpailuun

Suolaisia ja makeita vohveleita välipäivinä, Vöner-viipaleet

Marinoidut sipulit ja kasvikset, porkkanalohi, rucola, feta ja maukas kastike vohvelilla ovat täyttä ruokaa. 

Suolaiset vohvelit kuulostavat oudolle. Vohvelin tuoksu ja maku yhdistetään yleensä makeaan mansikkahilloon ja kermavaahtoon. Pääsin tutustumaan reilu vuosi sitten Hämeenlinnan Tiirinkosken suolaisiin vohveleihin ja ihastuin kertaheitolla. Vohvelit maistuvat parhaimmille suoraan vohveliraudasta irrottamisen jälkeen, joten täytteiden valmistaminen ja esillepano kannattaa tehdä ennen raudan kuumentamista. Perusteelliset ohjeet suolaisiin vohveleihin löytyvät tästä linkistä, samoin aivan ihana guacamolen ohje. Useiden kastikevaihtoehtojen joukosta se taisi olla suosikki. 

Kastikkeissa maistuivat myös vuohenjuusto ja sinihomejuusto.

Söimme joulun ja uudenvuoden välipäivinä vohveleita kahteen otteeseen vieraiden kanssa. Hyvin tekivät kauppansa sekä suolaisin että makein täyttein! Vohvelien paistaminen on vaivatonta ja mukavaa puuhaa. Lapsiakaan ei tarvitse houkutella syömään, kun herkullinen tuoksu suorastaan yllyttää kiirehtimään ruokapöytään. 

Uunipaahdetut kikherneet maistuvat sekä lämpöisinä että jäähtyneinä. Valmiiksi keitetyt ja suolaliemeen säilötyt herneet valmistuvat tosi nopsaan ja helposti.
Linkki ohjeeseen tässä.

Kannatti testata meidän nuorten vinkkaamaa kasvisruokaa. Nam! 

Tein tänään vohveleiden päälle kahta kasvisruokauutuutta. Uunipaahdetut kikherneet ovat olleet suunnitelmissani pitkään ja Vöner-viipaleet jo jonkun aikaa. Olin varannut Vönereille myös pitaleipiä, mutta kaikki halusivat maistella tätä uutuutta vohveleiden kanssa. Hyvin maistui näinkin, kun mukaan tuli makoisat kastikkeet. Viipaleet paistuivat rapeaksi pienessä öljyssä paistinpannulla. Paketin ohje paistoajasta (2 min) oli mielestäni liian lyhyt, noin 5 min keskilämmöllä oli sopiva.

Tomaattikastikkeessa muutaman tunnin maustuneet Vöner-viipaleet olivat supermaukkaita, kun söimme niitä pitaleipien täytteenä iltapalalla. Ranskikset sopisivat myös hyvin tähän seuraan!

Tomaattikastike Vöner-viipaleille

2 rkl öljyä
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl tomaattipyrettä
1 prk (400 g) tomaattisurvosta (Mutti)
½ tl suolaa
1 tl sokeria
(sitruunamehua halutessasi)
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta (dulce)
pippuria myllystä oman maun mukaan
chiliä oman maun mukaan

• Kuullota pilkotut sipulit ja valkosipulit öljyssä kasarissa miedolla lämmöllä.
• Lisää tomaattipyre ja -survos sekä mausteet.
• Kiehuttele muutaman min ajan, kunnes maut ovat pyöristyneet.

Kermaviili-majoneesikastike (yhdistä aineet keskenään)

Purkillinen kermaviiliä
n. 1 dl majoneesia (Hellmann's)
1 tl sinappia
½ tl suolaa
hiukan mustapippuria
1 rkl sitruunamehua
½-1 dl ruohosipulia tai persiljaa

Makea kinuski ja suolaiset pistaasipähkinät ovat aika mielenkiintoinen makukokemus, hyvää!

Makeat vohvelit kruunasivat tietenkin aterian. Täytteeksi sai valita mansikkahilloa, kermavaahtoa, vaniljajäätelöä, itsetehtyä kinuskia, tuoreita mustikoita, viinirypäleitä tai pistaasipähkinöitä. Kuvia ei tullut enää juuri otettua, mutta voin vakuuttaa, että herkullisia täytevaihtoehtoja näkyi sekä lasten että aikuisten lautasilla.

Reilu vuorokausi on jäljellä vuodesta 2018 päästessäni tämän postauksen loppusanoihin. Mieleeni hiipii pieni haikeus menneiden kuukausien kuvia katsellessa ja tapahtumia muistellessa. Monissa ruokablogeissa on näkynyt hienoja kuvia vuoden jokaiselta kuukaudelta. Uskomattoman paljon ja monenlaista ruokaa sekä leivonnaisia olen itsekin kokkaillut. Huh huh! Onneksi en etukäteen tiennyt ahertavani noin paljon keittiössä ja blogini parissa. Jokainen hetki tämän harrastuksen parissa on joka tapauksessa ollut mieluista ja vapaaehtoista.

Tuon mansikkaheinän kuvan kautta haluaisin viestittää sinulle, että olet valtavan tärkeä minulle. Ilman sinua olisin lopettanut ruokablogini kirjoittamisen jo aikaa sitten. Sydänlämpöinen kiitokseni sinulle, että käyt lukemassa blogiani! Toivon sinulle mahdollisimman hyvää seuraavaa vuotta! Toivon sinulle paljon onnellisia ja iloisia hetkiä vuoden jokaisena päivänä! Elämään kuuluvat myös vaikeat hetket, sairaudet ja muut harmit. Voimia, kärsivällisyyttä ja uskoa parempaan noina päivinä!  ❤:lla Leena

Onnistuneet tiramisukeksit kotiuunissa

Teki mieli tarjota tiramisua vieraille ja herkutella samalla itsekin. Niin kuivakkaille kuin tyypilliset tiramisuun käytettävät Savoiardi-keksit vaikuttavatkin, niidenkin parasta ennen päiväys vanhenee. Harmitus oli sitä suurempi, koska kauppareissu oli jo takana ja muut tykötarpeet hankittu. Ilmeeni oli näkemisen arvoinen, kun hiffasin netin reseptitarjontaa selaillessani tiramisukeksien valmistusohjeen. Eipä aiemmin ole tullut mieleenkään leipoa niitä itse, vaikken edes tykkää 'kaupan' keksien sokeroidusta pinnasta. Parasta kaikessa, että nämä keksit syntyvät helposti ja tutuilla raaka-aineilla. 

Olen postannut tiramisun ohjeen jo blogini alkuaikoina ja todennut sen oivalliseksi. Tällä kertaa laitoin sokeria hieman vähemmän kuin aiemmin, lisäsin sen sijaan yhden Royal-valkosuklaapatukan jälkkäriherkkuuni. Rouhea valkosuklaa antoikin mainiota pureskeltavaa ja vaihtelua kakun koostumukseen. Eihän se aitoon ja alkuperäiseen italialaiseen tiramisuun kuulu, mutta kerrankos näitä reseptejä muokkaillaan. Ihan kehuja sain tästä pikku lisästä!

Löysin itse asiassa kahdestakin blogista tiramisukeksien valmistusohjeen. Tästä Kinuskikissan ohjeesta lähdin liikkeelle ja löysin saman reseptin myös Suklaapossun blogista. Onpa tosiaan mainiota, että tiramisua voi tehdä tämän taidon oppineena koska tahansa. Ei sitä tiedä, milloin iskee "tiramisunälkä"!

Savoiardikeksien aineet ja ohjeet (tulee n. 24 kpl)

3 kananmunaa

2-3 rkl mantelijauhoja

3/4 dl sokeria

pienen pieni ripaus suolaa

1½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

½-1 tl vaniljasokeria

• Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa.
• Sekoita keltuaisten joukkoon mantelijauhot.
• Vatkaa valkuaiset suolaripsauksen kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeria (mielellään erikoishienoa) pienissä erissä koko ajan sähkövatkaimella tai yleiskoneella vatkaten, kunnes se tuntuu napakalle. (menee n. 3-5 min)
• Sekoita vaahdot varovasti nuolijalla nostellen keskenään.
• Lisää perunajauhot ja vaniljasokeri vaahtoon sihdin läpi nopsaan sekoittaen.
• Annostele taikina pursotinpussiin (2 l minigrip-pussi minulla) ja pursota leivinpaperoidulle pellille n. 10 cm mittaisia "sormenmuotoisia" keksejä.
• Paista keksit 200 ast / n. 10 min, kunnes ruskistuvat hieman pinnalta.
• Sammuta lämpö uunista, mutta jätä luukku raolleen esim puuhaarukan avulla. Jätä keksit n. 2 h ajaksi uuniin, jotta ehtivät kuivua ja rapsakoitua.

Pääset tästä linkistä tekemäni tiramisun ohjeeseen. Kostutin keksit liemellä, johon lisäsin n. ½ dl mantelilikööriä.

Vaahdotin 2 keltuaista ja 3 valkuaista, mutta laitoin tosiaan sokeria vain 1 dl, koska rouhin Royal valkosuklaakrispi-patukan (42 g)  isoksi rouheeksi ja lisäilin sitä sekä välikerroksiin että pinnalle.

Tiramisu on mielestäni oivallinen aikuisten jälkkäri. Pieni annos ei tunnu kovin raskaalle runsaankaan aterian jälkeen. Hyvän kahvin kera tämä maistuu useimmille kahvin ystäville. Pitääkin muistaa tehdä tätä herkkua useammin!

Lopuksi vielä yksi herkku vuosikymmenten takaa. Kananmunalla ja (panko)korppujauhoilla päällystetty, voi-öljyrasvassa gratinoitu Camembert juusto oli mahdottoman hyvää. Siskoni metsämansikoista tekemä hillo on odottanut jääkaapissa kesästä saakka juuri tämän juuston seuraa! Ei voinut kuin huokailla ja nautiskella lapsuuden kesiä ja metsämansikoiden makua muistellen. 💖😇 Kiitos Marke!

En ihan vielä toivottele Uutta Vuotta, koska toivon ehtiväni postaamaan ennen vuodenvaihdetta. Puhelimen kuviin on kertynyt niin paljon muistoja joulunajan herkutteluista, että olisi ehdittävä niitä hieman purkamaan tänne blogiin. 

Kiitos sinulle sen sijaan jo tässä vaiheessa, että olet halunnut käydä vierailemassa blogissani! 😘Toivottavasti olet saanut joskus vinkkiä omiin kokkailuihisi! Ohjeitahan on joka puolella vaikka kuinka, mutta ainakin itselleni on siinä ongelma, mitä kulloinkin haluaisin tehdä. Juustoilta on joka tapauksessa usein helppo ja onnistunut ratkaisu. Muutamaa eri tyyppistä juustoa, keksejä ja hedelmiä. Mitähän jäi vielä uupumaan? Ai niin, suunmukaista juomaa pitää toki olla lasissa! 😀

Joulun parhaimmat makumuistot

Kaikki hyvä loppuu aikanaan! Niin tuttu sanonta, mutta niin totta. "Oi jospa ihmisellä, ois joulu ainainen" on sitä vastoin utopiaa. Joulu ja sen parhaat hetket jäävät mieleen siksi, että ne on jaettu omien rakkaiden kanssa. Juhla ei voi koskaan jatkua loputtomiin, vaikka olisi kuinka kivaa. Arkena jaksaa sitten ahertaa mukavien muistojen avulla ja pääsee odottamaan seuraavaa kokoontumista.

Kokoonnuimme kymmenen hengen jouluaterialle hyvissä ajoin ennen pukin tuloa.. ja silti pukki pääsi yllättämään. Onneksi lapset olivat ehtineet tyhjentää lautasensa. Joulupöydässä oli tällä kertaa herkkuja kaikkien makuun; kalaa ja kasviksia, kinkkua ja laatikoita, piirakoita ja kemiön limppua, siikachevicheä ja lohimoussea sekä kasvis-, että kalaversiona yms yms. Bataattipallerot saivat runsaasti kehuja kaikilta. 

Miehen savustamasta lohesta on pikkuhiljaa tullut jouluateriamme klassikko.

Syystä tai toisesta omia parhaimpia herkkujani ovat vuodesta toiseen itsetehdyt karjalanpiirakat ja haapasienisalaatti. Aika lähelle kiilasi tänä vuonna Lentävät sardiinit blogin ohjeella tehty auralla aateloitu punajuuriloota. Omassa versiossani paahdoin tosin punajuuret ensin uunissa ja tein niistä ja kermasta soseen sauvasekoittimella.

Suosittelen lämpöisesti tuota mainiota laatikkoruokaa toisillekin. Parhaimman kiitoksen sain pojaltani, joka kehui syöneensä parhaita jouluruokien kasvisversioita ikinä! 😆 Arvaatte varmaan, että tuntuu ihanalle, kun onnistuu. Savusiian vegeversio palsternakasta oli uutuusherkku, jota aion tehdä uudelleenkin.

Salaatit keventävät nykyisin joulupöytää monissa kodeissa. Meidän  miniä teki vihersalaattia ja caesarsalaattia, mutta ei ollenkaan rosollia. Siitä on pikkuhiljaa luovuttu, koska ei tunnu mahtuvan kenenkään ennestään runsaalle jouluruokalautaselle. Imelletty perunalaatikko ja lanttulaatikko tekivät vielä tänä jouluna hyvin kauppansa, joten niitä aion valmistaa tulevinakin jouluina.

Miniän ja lapsenlapsemme kattama jouluinen ruokapöytä kutsui kokoontumaan yhteiselle aterialle.

Itselleni olisi tänä jouluna riittänyt silmänruoka ateriaksi. Nuoret hallitsevat kattamisen taidon niin upeasti, että silmä ja sielu lepää. Tällä kertaa olimme jakaneet muut tehtävät niin, että jokainen pääsi osallistumaan valmisteluihin. Mies savustaa lohen ja toinen ukki paistaa maailman parhaan kinkun. Jälkiruoka-/ kahvipöytä notkui herkuista ilman, että itse pistin tikkua ristiin sen asian suhteen (lukuun ottamatta taatelikakkua). Cookiesit, juustot, marmeladit sekä ihana Omenainen glögi-juustokakku raikkaalla karpalomelballa maistuivat kaikille lahjojen avaamisen jälkeen.  

Juustokakku oli varmaankin yksi parhaita koskaan maistamiani, joten sitä aion itsekin valmistaa seuraaville vieraillemme. Toinen miniämme on loistokokki muutenkin kuin kakkujen teossa.

Lopuksi vielä pari joulun ajan uusinta herkkuamme. Samaisen Lentävät sardiinit blogin ohje "Persimonkukkanen chevrellä" vei tosiaan kielen mennessään. Laitoin pohjalle muutaman piparin antamaan jouluista makua. Maistelimme pipari-persimonia omilla juustoherkuillamme eli paistetulla vuohenjuustolla ja gorgonzolalla. Pinnalle ripottelin runsaasti joulun alla tekemääni dukkah-maustetta. Oli kyllä ihanaa herkkua!

Tänään oli vilpitön aikomus lopettaa herkuttelu. Testasin sentään jääkaappiin jääneistä tuorejuustoista ja kuohukermasta sekä todella kypsästä mangosta ja Royal-valkosuklaapatukasta 'kevyttä' jälkkäriä. Lisättyä sokeria ei tarvittu. Mandariiniviipaleet, loraus Limoncelloa (sitruunalikööriä) ja pari rkl vaniljakreemijauhetta antoivat riittävästi makeutta. Janssonin kiusauksen ja loppujen jouluruokien jälkeen jäi oikein makea maku kieleen ja mieleen.

Kuntoilu pääsi hyvään alkuun reippaan lenkkeilyn ja Linnanpuistossa olevien kuntoiluvälineiden ansiosta. Samalla päästiin päivittämään ystävän kanssa joulun ajan tapahtumat ja vaihdettiin viimeiset kuulumiset. Hyvä on lähteä arkeen näin ihanan joulun jälkeen! 😘 Kiitosmieli on päällimmäisenä. Kunpa kaikilla muillakin olisi edes jotakin ilonaihetta mielessä joulun tapahtumista. Yksinäisyys korostuu joulun aikaan ja silloin saattaa olla kaikkein vaikeinta saavuttaa juhlamieltä. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin jouluna, ellei itse niin halua!

Vielä yksi linkki, jonka ohjeella tein kahdelle hyvälle ystävällemme juhlavat taatelikakut. Kuorruttamisen jätin väliin, koska kakussa tuntui olevan jo riittävästi makeutta. Pääsin maistelemaan vain taikinaa, mutta oli kuulema todella herkullista. Mikäli kaappiin jäi ylimääräinen taatelipaketti, tämä kakku maistuu joulun jälkeenkin.

Reilusti parhaat ruusukaalit ja muuta kasvishyvää jouluksi

Hei! Pyörivätkö hetken innostuksessa ostamasi ruusukaalit jääkaapin kasvislokerossa, etkä tiedä mitä niistä tekisit? Nyt tuli niin mahtavan hyvää lisäkettä savulohiateriallemme, että ihan pakko tulla vinkkaamaan. En voi sietää vedessä löllöksi keitettyjä ruusukaaleja, mutta näitä olisin vedellyt enemmän kuin jaksoinkaan. Mies tykkäsi näin valmistetuista ruusukaaleista vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Joten pakko olla herkullista!

Ostettiin sen verran reilusti lohta jouluksi, että yksi file riitti savustettavaksi jo tänään. Loppufileestä tulee hyvä lisä aikomaani lohimousseen. Lanttulaatikot kypsyivät uunissa ja siitä näiden ruusukaalien kypsentäminen lähtikin. Ei ollut aikaa niitä pannulla kuullottelemaan (Jamie Oliverin ohje), mutta uunikypsennys oli niin mainio, että tulee jatkossa ykkösvaihtoehdoksi. Tai saattoihan olla sattumaa, että tuli ihan vahingossa niin täydellinen kypsyys ja maku, kun ilman ennakkosuunnitelmia ja ohjeita  tekaisin puolihuolimattomasti tämän lisäkkeen. 😋

Uunipaahdetut, viipaloidut ruusukaalit

500 g ruusukaaleja (puhdistamattomia)

n. 2 rkl sitruunamaustettua oliiviöljyä

n. 1 rkl pistaasiöljyä

n. 15 cm pätkä purjon valkoista osaa

(valkosipulia hieman halutessasi)

n. 1 tl suolaa

n. 1 dl fetakuutioita öljyssä (+ fetapurkin oliiveja ja öljyä halutessasi)

loraus juoksevaa hunajaa tms makeutta  

1. Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa kantaosa pois. Poista uloimmat lehdet ja leikkaa ruusukaalit poikittain muutamaan osaan.
2. Huuhtele purjo, halkaise ja leikkaa viipaleiksi.
3. Kippaa kasvikset uunivuokaan ja valuttele öljyä perään. Kääntele!
4. Lisää fetaa, suolaa ja n. 1 rkl hunajaa. Kääntele vielä kertaalleen.
5. Paahda n. 220 ast uunin alatasolla n. 20 min. 
6. Kääntele pari kertaa valmistumisen aikana ja seuraa, etteivät pääse paahtumaan liikaa!

Lopussa kannattaa kokeilla kypsyyttä maistamalla. Itselläni uunissa oli samaan aikaan muutakin, joten en ole varma, kuinka paljon se vaikutti paistoaikaan.

'Porkkanalohi' saa tällä kertaa kilpailijan 'palsternakkasiiasta'. Sen onnistuminen on tosin epävarmaa tätä kirjoittaessani. (tulen myöhemmin kommentoimaan..)
*Kyllä onnistui hyvin, väriä lukuunottamatta paremminkin. Palsternakka muuttui suolakuoren alla tummahkoksi, mutta se ei vaikuta makuun. Laitoin makuliemeen Poppamiehen jalosavua hieman vähemmän kuin porkkalaan. 

Vanha, lähes toimettomaksi jäänyt lihanuija oli oiva apu suolakerroksen rikkomisessa.

Viime joulun suosikki porkkanalohi eli porkkala pääsee taas joulupöytäämme. Tällä kertaa kalapuolella on sekä lohta että siikaa, joten kasvisruokailijat saavat myös molempia. Löysin niin mahtavan ison palsternakan, että uskon siitä tulevan hyvää 'savusiikaa'. Vuosi sitten testasin samaa, mutta ruipelo palsternakka nappasi liikaa suolaa. Siitä ei tullut hyvää.  Toivotaan tällä kertaa maltillisempaa suolan makua eli onnistumista. Tätä klikkaamalla pääset Chocochilin porkkanalohen ohjeeseen, jota olen itse noudattanut.

Keväällä ihastuin aika tavalla uunipaahdetuista porkkanoista tehtyyn levitteeseen. Porkkana on varmaankin lempijuurekseni nimenomaan monipuolisuutensa ansiosta, toki hyvän maun lisäksi. Alempaa löydät linkin paahdetun porkkanavoin ohjeeseen. Maustoin sen tälläkin kertaa hieman eri tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa. 

Kuvassa näkyvät palsternakka, fenkoli ja pari porkkanaa pehmenivät n. 10 min samalla pannulla kuin porkkanavoin aineet. Niistä on aikomus tehdä kasvispikkelsiä osittain tätä ohjetta noudattaen. Retikan ja kurkun tilalle laitan punasipulia, keltaista sekä punaista paprikaa ja ehkä pari valkosipulin kynttä. En halunnut kypsentää niitä etukäteen. Riisiviinietikkani on sokeroitua, joten sen suhteen tulee pientä säätöä. (maistellen suolan, sokerin ja etikan tasapaino löytyi)

Kasvispikkelsiä tuli litran purkki täyteen. Tämä säilyy onneksi hyvänä muutaman päivän jääkaapissa. 

Porkkanavoista (klikkaa, jos haluat ohjeen) tuli tällä kertaa pehmeämmän makuista, koska lisäsin purkillisen tuorejuustoa sekä runsaasti tuoreita yrttejä (basilikaa ja lehtipersiljaa) sekaan. Aikas mahtavan makuista tämä voi on sekä leivän että karjalanpiirakoiden päällä, toivon! Meillä näyttää munavoin menekki hyytyneen vuosi vuodelta piirakoiden levitteenä ja totta puhuakseni pidän itsekin enemmän esim tämän porkkanavoin mausta.

Dukkah-mauste ja porkkanavoi ovat molemmat omia lempparimakujani. 

Kasvispitoinen ruokavalio on monipuolistunut viime vuosina ilahduttavan paljon. Seitankinkkua en ole vielä päässyt maistamaan. Onkohan se hyvää? 

Nyt alkaa olla aika pikku hiljaa rauhoittua joulun viettoon! Joulumusiikki, kynttilät ja etenkin hiljakseen taivaalta putoilevat lumihiutaleet vaikuttavat ihmeen rentouttavasti. Oma joulun odotukseni on sujunut rauhallisesti keittiössä askaroiden. Vielä on aikaa leipoa jotakin pientä, jos sille tuntuu. Leipominen on mukavaa ja parasta siinä on saada ilahduttaa ystäviä, jotka eivät itse pysty tai ehdi leipomaan.   

Gluteeniton taateli-glögikakku

Joulu on makuja ja tuoksuja! Joulua edeltävä viikko on leipomista rakastavan unelma-aikaa. Voi että harmittelin työelämässä ollessani kiireistä elämääni ja haaveilin leipovani sydämeni kyllyydestä sitten, kun aikaa jää riittävästi joulun valmisteluun. Myyjäiset, joulutorit, joulukonsertit, askartelut ja joulun tunnelmaan pääseminen jäivät silloin haaveeksi. Kaikki energia tuntui menevän työkiireeseen.

Etsin äskettäin jotakin reseptiä vuosi sitten kirjoittamistani postauksista.  Viime joulu oli The Joulu, koska vietimme sitä koko lähisuvun kanssa omassa kodissamme. Käpykuusi kynttilöineen, jouluateria ja pukintulo saivat uudenlaista säihkettä lasten silmistä. Lasten ilo tarttuu niin helposti aikuisiinkiin ja kiitollisuus sen kokemisesta on yhä vahvana mielessäni. Jouluna antamisen ilo on useimpien mielestä tärkeintä!

Onneksi itseni ei tarvitse keksiä joululeivonnaisten reseptejä. Niitä löytyy pilvin pimein sekä omista reseptikansioistani että joulukirjoista, puhumattakaan netistä. Valinnan vaikeus on suurin ongelma, kun kaikki näyttävät niin herkullisille. Tänään postaan ohjeen gluteenittomaan kakkuun, jonka aion antaa lahjaksi. Vinkit löytyivät iki-ihanasta Riikka Kantinkosken ja Virpi Mikkosen Joulukirjasta sekä tottakai netistä. (esim Tuulian blogista)

Tästä ei kakunteko paljon helpotu! Aineet yhteen, sekoitus ja paistaminen. Ai niin, pitäähän toki vuoka voidella ellei paisto tapahdu silikonivuoassa.

Oma kakkuvuokani on hieman iso tälle taikinamäärälle, mutta eipä pursua uunissa yli reunojen.

Aloittaessani taatelikakun teon huomasin glögitiivistepullon keittiön pöydällä. Ohjeiden mukaan kakun aineksiin kuului vettä, mutta laitoinkin sen tilalle glögiä. On tunnustettava, että en ole päässyt maistamaan valmista kakkua, mutta taikina oli mielestäni erinomaista. Ei kai se ole uunissa voinut muuttua huonommaksi!

Taateli-glögikakun ainekset ja ohjeet (rengasvuokaan n. 22 cm)

n. 150 g eli 15 kpl taateleita (kivet poistettuina)
1½ dl glögitiivistettä (tai 1dl vettä)
1 banaani
3 kananmunaa
n. 5 rkl vaahterasiirappia
½ - 1 dl (kookos)sokeria (halutessasi makealle maistuvaa kakkua)
1 dl (100g) kookosöljyä

3 dl gl kaurajauhoja
3 dl mantelijauhoja
1 dl gl (Sunnuntai) jauhoja
1 tl leivinjauhetta
(1/3 tl ksantaania)
½ tl suolaa
2 tl kanelia
2 tl piparkakkumaustetta
2 tl vaniljaa (sokeria tai pastaa)

Vuoan leivitttämiseen voita ja mantelijauhoja

1. Liota taateleita n. 30 min glögitiivisteessä (tai vedessä) ja aja sitten massaksi esim sauvasekoittimella.  
2. Voitele vuoka ja ripottele mantelijauhoja tai gl korppujauhoja pinnalle.
3. Yhdistä kaikki kuivat aineet leivontakulhossa, sekoittele puuhaarukalla.
4. Laita muut aineet (taatelimössö, banaani, kananmunat ja nestemäiseksi lämmitetty kookosöljy) astiaan, jossa voit soseuttaa ne esim sauvasekoittimella. (Toinen vaihtoehto on tehdä edellinen tehosekoittimessa.)
5. Yhdistä aineet ja sekoittele taikinaksi.
6. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175 ast / n. 45 - 55 min uunin alatasolla. Kokeile kypsyyttä tikulla. (varo paistamasta liian kuivaksi)
7. Jäähdytä kakkua vuoassa n. 10 min ja kumoa sitten hieman sokeroidulle leivinpaperille. 
8. Anna kakun tekeytyä muutama päivä kylmässä, voit toki herkutella hetikin!

Tein vuosi sitten suklaista taatelikakkua perinteisen taatelikakun reseptillä. Sekin oli mahdottoman herkullista, joten jouduin pitämään itseni kurissa, etten pilkkonut taas suklaata taikinaan. Ehkäpä seuraava taatelikakku maistuu taas hieman suklaiselle!

Taatelikakku on ollut jo kauan mieluinen joulutervehdys ystävillemme. Kauniiseen rasiaan pakattuna kakku on suorastaan juhlava vieminen. Olen kuullut, että kuivakakut ovat kokeneet uuden tulemisen ja nuoremmatkin leipovat niitä nykyään.

Tänäkin jouluna hämeenlinnalaiset ovat ahkeroineet joululeipomusten parissa. Näpsin muutamia kuvia Goodman-kauppakeskuksen 2. kerrokseen pystytetystä näyttelystä. Eikös olekin valtavan hienoja pipariluomuksia? Itse en pystyisi tuohon!

Valkoinen joulu tuntuu tällä hetkellä hyvin todennäköiselle koko Suomessa. Täällä Hämeessä lumikerros on ohut, mutta loppuviikon pakkasten ansiosta säilynee maassa. Me saimme tänään haettua nätin joulukuusen, joka odottaa sisään pääsyä terassilla. "Joulusiivous ensin ja sitten kuusi sisälle!" on molempien toivomus.

Ai niin! Mainitsin edellisen postaukseni lopussa flunssapelostani tai oikeastaan sen uusiutumisesta. Helpotus oli suuri, kun sain levon ja vitamiinivalmisteiden avulla oloni paremmaksi. Sunnuntaina oli niin kivoja tapahtumia, että oli pakko päästä liikenteeseen. Upea joulukonsertti ja juhlavalaistun Hämeen linnan näkeminen veivät viimeisetkin flunssapöpöt jonnekin muualle. Pieni yskä ja nuha ei kaada minua petiin! 😉

Oikein hyvää jouluun valmistautuvaa viikkoa sinulle ystäväni, joka ehdit tällä kertaa lukemaan postaukseni! 😘