Mitä toivon tulevalta ja viikunasämpylät

Pieni punerrus taivaanrannassa kertoo jotakin tulevan päivän säästä. Eilistä valoisampi päivä tulossa. ⛅

Haluaisinko tietää etukäteen tulevan vuoden salaisuudet? Miten elämäni muuttuisi, jos pääsisin kurkistamaan taikapeiliin, jossa voisin nähdä tulevaisuuteni? Turhaa ajanhukkaa ja joutavuuksia mielestäni. En ole koskaan edes harkinnut käydä ennustajalla. Elämän suola on juuri siinä, ettei voi koskaan tietää tarkalleen tulevaa. Suunnitelmia, toiveita, varauksia ja varautumista monenlaisiin tapahtumiin on ilmassa koko ajan. 

Lyhdyt ja kaikki muutkin piristävät tuikut ja kynttilät antavat iloa ja valoa pimeimpinä kuukausina.

Kaikkein pimeimmät päivät ovat jälleen kerran voiton puolella. Kuuluisan kukonaskelen verran seuraava päivä on taas pidempi. Valo voittaa, se on varmaa ilman ennustuksiakin. Muutaman kuukauden kuluttua luonto herää taas eloon ja pääsen nauttimaan lämmöstä ja valosta. Menen keräämään nokkosia ja ketunleipiä. Jo 65 vuottaa elämää on takana, mutta tulevista vuosieni määrästä en halua tietää. Elän tässä päivässä ja hetkessä, siinä voisi olla mottoni. Nyt kipuilen joka päivä tai oikeastaan joka hetki polvileikatun jalkani kanssa. Silti pyrin löytämään ilon siruja elämästäni. En ole enää nuori enkä tule koskaan olemaan nuorempi kuin juuri nyt. 

Heräsin taas kerran uuteen päivään hyvin levänneenä. Vain kaksi kertaa jalkeilla yön tunteina, siinä on riittävästi syytä tyytyväisyyteen. Joskus olen heräillyt pitkin yötä. 

Mitä tekisin, mihin aikani käyttäisin? Eipä ole tätä ongelmaa työssäkäyvillä ja lapsiperheillä. Miten saisin ajan riittämään? kyselin itsekin aikoinaan. Työni tuli usein kotiin ja vain pidemmillä lomilla aikaa tuntui riittävään vaikka mihin. 

Joulupäivän aamuna lapsenlapset olivat haltioissaan seuratessaan talitinttien ruokailua lintulaudallamme. 

Kyselin talon Mieheltä äsken hänen ajatuksiaan elämän tärkeimmistä asioista. "Perhe, liikunta ja terveys" oli hänen välitön vastauksensa. Ei huono! Lisään vielä omaan listaani ystävät ja luonnon. Ilman niitä elämä olisi paljon ikävämpää. Luonto on ollut aina jollakin tavalla läsnä elämässämme ja sittenkin ystävät ovat vielä tärkeämpiä. Ilman pitkiä puheluita ystävieni kanssa en olisi selvinnyt viimeisestä 8 kuukaudesta. Olen niin kiitollinen jokaisesta syvällisestä tai arkipäiväisestä pohdiskelustamme. "Paljon ois aihetta kiittää!" tulee väistämättä mieleeni vuoden vaihtuessa. Kirjoittaessani tätä postausta olen seurannut TV1 ohjelmaa järven tarinasta, ensin tekijöiden haastattelua ja sen jälkeen elokuvaa. Voisin katsoa tätä elokuvaa aina uudelleen ja uudelleen. Olen kiitollinen, että tämä elokuva on tehty.

Järven tarina

Voisin jatkaa näitä pohdiskelujani, mutta ne taitavat kiinnostaa eniten vain itseäni. On hyvä pysähtyä välillä ja vielä parempi jatkaa matkaa. Seuraavan mutkan takana ovat uudet näköalat ja mahdollisuudet. Lähes vuosi sitten aloin tosissani suunnitella ruokablogin perustamista. Kukaan ei voi arvata, kuinka suuri kynnys siihen eteen tuli. Piti ponnistaa voimansa (henkinen) äärimmilleen, että uskalsin. "Ei tässä iässä kukaan ole niin tyhmä, että aloittaa bloggaamisen!" pyöri mielessäni. Ja tässä sitä ollaan. Vielä ei ole kyllästymistä näköpiirissä. Muutamasta uskollisesta kommentoijasta olen niiiin kiitollinen. Ilman heitä tämä blogini olisi nyt tullut tiensä päähän. Kokkaisin ja leipoisin edelleen, mutta yksinpuhelu blogissani olisi loppunut.

Ostin pehmeitä, kuivattuja viikunoita jouluksi. Tykkään niistä, mutta en keksinyt niille mitään käyttöä. Ostin härkäpapurouhetta Tiirinkoskelta jo lokakuussa, mutta pussi oli vielä avaamatta.  Tuoreita sämpylöitä teki mieli pitkästä aikaa.
Tässä linkki, joka innosti minut leipomaan tänä aamuna!       Viikunasämpylät

Aineet ja omat ohjeeni n. 16 sämpylään 

1 dl härkäpapurouhetta
1 dl kauraleseitä
3 dl kiehuvan kuumaa vettä
n. 2 tl suolaa

1 dl paksua jogurttia (turkkilaista tms)
1 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa (tai vastaava määrä tuoretta)
1 rkl sokeria

n. 8 dl hiivaleipäjauhoja
(1 rkl hunajaa, jos haluat makeutta lisää)
n. 40 g pehmyttä voita (tai öljyä)
100 - 200 g pilkottuja viikunoita (laitoin itse 200 g)

• Mittaa kulhon pohjalle "härkis"rouhe ja kauraleseet (tai ruisrouhe)
• Kaada kuuma vesi päälle ja jätä turpoamaan n. ½ tunniksi.
• Etsi muut leipomistarpeet ja valmistele kuivahiivan "käynnistys".
• Lusikoi pienempään astiaan jogurtti ja kuumaa vettä. Varmista lämpömittarilla, että neste on 42 - 43 asteista sokerin lisäämisen jälkeen. 
• Sekoita kuivahiiva nesteeseen ja anna käynnistyä n. 10 min, kunnes kuohuu. (Voit toki jättää tämän vaiheen väliin ja lisätä hiivan, kuten olet tottunut.)
• Yhdistä edelliset aineet, lisää saksitut viikunat ja aloita jauhojen ja voin lisääminen.
• Vispaa ensimmäinen jauhoerä huolella ja lisää loput jauhot ja viikunat alustaen.
• Jätä taikina liinan alle kohoamaan (mikro on hyvä paikka) reiluksi tunniksi.
• Jaa kohonnut taikina kahteen osaan runsaasti jauhotetulla alustalla.
• Ota lastalla sopivan kokoisia sämpylöitä pellille. Älä vaivaa enää, jotta kuohkeus säilyy. Näin leivottuja sämpylöitä tarvitsee kohottaa vain 10 min.

Nyt hiiva on käynnistynyt.

Voitelin nämä sämpylät seoksella, jossa oli 2 rkl pistaasiöljyä ja 1 rkl vaahterasiirappia. Auringonkukan siemenet pysyivät hyvin sämpylän pinnalla. 

Tein tänä aamuna 6 isoa ja 10 pienempää sämpylää. Talon Mies ei usein tykkää makeutetusta leivästäni, joten seurasin huolella hänen reaktioitaan näihin. Huoleni poistui hänen miettiessään, ottaisiko vielä 3. sämpylän. Tiesin näiden olevan omaan makuuni ihan täydellisiä. Sitä ne olivatkin ja lisäksi pehmeimpiä ikinä leipomiani sämpylöitä. Oivariiniä eikä mitään muuta päälle ja maiskista!

Eilen tehdyn kanakeiton kanssa nämä sämpylät maistuvat hiihdon jälkeen lounaaksi. 

Nyt riittävät pohdiskelut ja lähdemme hiihtämään Ahvenistolle. Ladut on ajettu taas tänä aamuna. Eilen hiihdin jo 6,5 km tasaisella. Onnittelin itseäni saavutuksestani. Polveni nivelrikko alkoi reilu 5 v sitten tultuani kevään hiihtoreissulta Äkäslompolosta. Jospa se hiihtäen paranisikin. Toiveajattelua varmaan, mutta haaveita saa ja pitääkin olla. Siinä toinen mottoni!

Lunta ei ole paljon Hämeenlinnassa ja Ahveniston ladut silti loistokunnossa. Hienoa, sillä hiihto on meille tärkeä liikuntalaji. On aihetta kiitokseen. 

Mainoskuumailmapallo eilen sai muistelemaan omaa lentoamme 17 v sitten Helsingin länsipuolella. Se oli upeaa!

Tulevana vuonna voisi päästä vaikka ilmojen teille muistelemaan menneitä, katselemaan nykyisiä ja  haaveilemaan tulevista.

P.S. Pyrin välttelemään liiallista hehkuttamista kokkailuistani. Mutta nyt tuli kyllä hyviä sämpylöitä ja porkkanalohen kanssa lähes täydellistä suuhunpantavaa, 

Ihanaa tai ainakin ihan kelvollista Vuotta 2018 sinulle! Toivon sydämestäni, että tuleva vuosi olisi sinulle onnellinen, hyvä ja lempeä vuosi. Nauti hetkestä ja nauti elämästä!

Luonnosta keräämäni kiitoskukkaset sinulle! Kiitos, että luet blogiani! ❤

Rahkaletuilla herkutellen ja keventäen + päivitys

Nyt heti tai ainakin huomisen jälkeen alkaa kevyemmän ruokailun aikakausi. Tänä aamuna keksin, että voihan sen aloittaa lempeästi ja terveellisesti. Hedelmät, marjat, rahka ja kananmunat ovat sopivaa raaka-ainetta tähän urakkaan. Aamiaiseni koostui juuri näistä. Talon Mies söi pohjalle kaurapuuronsa mansikkakiisselillä, mutta maistuivat rahkaletut hänellekin.

Aineet ja ohjeet rahkalettuihin (21 kpl)

3 kananmunaa
2½ dl rahkaa (Arlan Lempi laktoositonta rahkaa minulla)
n. 1½ - 2 banaania muussattuna (250 g pakasteesta otettuja itselläni)
n. 1/4 tl suolaa

Paistamiseen n. 2 rkl voita tai öljyä (onnistunee teflonpannulla ilmankin)

• Riko kananmunat kulhon pohjalle ja vispaa sekaan rahka.
• Muussaa banaanit ja sekoittele joukkoon. Lisää hiukan suolaa.
• Kuumenna lettupannu, lisää hiukan voita ja lusikoi taikinaa ruskistuneen voin päälle.
• Pienennä lieden lämpöä ja paista letut hitaasti miedolla lämmöllä.
• Käännä lettuja vasta sitten, kun paistopuoli näyttää ruskistuneen kunnolla.
• Kokoa letuista herkullisia kekoja ja nautiskele lempilisukkeesi kanssa.

Lettujen paistuessa kaikessa rauhassa on aikaa järjestellä lisukkeita. Marjat ja hedelmät maistuvat sellaisenaan, mutta pieni loraus vaahterasiirappia tekee annoksesta jälkiruokamaisen. Meillä talon Mies lorautti siirappia ja minä hieman tomusokeria annoksen päälle. Namskis ja maiskis! Kylläpä olikin herkullinen ja terveellinen aamiainen. Näitä pitäisi tehdä useammin! Tähteeksi jääneet letut maistuvat iltapalana.

Mehukas persimon, kypsän granaattiomenan siemenet sekä kypsä päärynä sopivat rahkalettujen kylkeen. 

Omin käsin poimitut marjat maistuvat aina. Mustikat ja luonnonvadelmat ovat hyvä makupari.

Oikein oikein herkullista vuoden 2017 viimeistä viikonloppua sinulle, joka ehdit tänään lukea blogiani! Uusi vuosi ja uudet ideat ovat tervetulleita meille kaikille! Nyt on aika pysähtyä miettimään mennyttä ja ottaa ilolla vastaan tuleva vuosi 2018. 👋 💞 😋 

7.1.2018 Tein samantyyppisiä lettusia viimeisistä paksun turkkilaisen jogurtin lopuista. Onneksi lukaisin purkin kyljessä olleen tekstin. Ruoanlaitossa jogurttiin kannattaa lisätä maissitärkkelystä / vehnäjauhoja. Jogurteilla on taipumus juoksettua tai "löystyä" liikaa lämmetessään. Näistä aamiaisletuista tai pannareista tuli oikein maukkaita ja rakenne pysyi hyvin koossa. Valutin jogurttia n. 10 min ennen taikinan tekemistä. Nestettä valui 4 dl:sta jogurttia vajaa dl.

Jogurtti sopii ruoanl77aittoon linkin takaa saat lisätietoa, jos asia kiinnostaa.

Kyllähän nämäkin maistuivat aamiaisella vadelmien, mansikoiden ja mustikoiden seurassa. Näin tulivat kaikki jogurtin loput hyödynnettyä.

Taikina 21 aamiaispannariin tai paksuun lettuun

3 kananmunaa
n. 4 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
3 luomubanaania muussattuna
n. ½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa

• Valuta jogurtti, muussaa banaanit.
• Yhdistä kaikki aineet kulhossa, johon olet vispannut kevyesti kananmunat. 
• Voit paistaa pannarit saman tien lettupannulla / paistinpannulla tilkassa voita tai kirkastettua voita.
• Alkuun levy voi olla suuremmalla lämmöllä, jotta voi ruskistuu sopivaksi. 
• Paista lettuja hitaasti pienentämällä levyn lämpöä. Näin pinta ei pääse paistumaan liikaa ja lettu paistuu hyvin kauttaaltaan.

Toinen yritys - Mifua

Innokkaana ja suu jo valmiiksi maiskis maiskis tunnelmissa tartuin Mifu ruokarae rasiaan silloin joskus. Milloinkas ne tulivatkaan markkinoille? Taisi olla joskus reilu vuosi sitten. Meillä oli ruokavieraita ja olin luvannut tarjota jotakin uutta ja herkullista tortillan täytettä. Eihän minulla ollut tv-mainoksen lisäksi mitään tuntumaa kyseisiin rakeisiin. Olin harmissani, pettynyt ja kiukustunut itseeni. Olen huono kokki ja pilasin varmaankin kokemattomuuttani hyvät raaka-aineet. Pahempi etten onnistunut uusinnassakaan saamaan rapean ruskistunutta Mifua. Eipä ole juuri näkynyt postauksia minun herkullisista Mifu-ruoistani. Eihän? Ehkä joku piiras kätki sisäänsä myös Mifua.

Tässä linkki Mifu suikaleisiin. Valion Mifu suikale, original ja laktoositon

Eihän minulla ollut aavistustakaan, että Mifu-suikaleet ovat jotakin paljon parempaa. Enkä ymmärrä, miksi kahdella niin erilaisella tuotteella on samalle kuulostava nimi. Kuinkahan moni blogini lukijoista on tehnyt ruokaa Mifu-suikaleista? Ostin tänään molempia, sekä maustamattomia että paprika-chili maustettuja. Ja tein tosi hyvää ja tosi helppoa ruokaa paprika-chili Mifu-suikaleista. Onpa onni, että meidän nuoret jaksoivat vielä jouluna kehua niitä. Päätin kokeilla ja onneksi tänään tein sen.

Mifu-suikaleisiin on helppoa saada kauniin ruskeaksi paistunut pinta. 

Paras juttu, että Mifu-suikaleissa ei ole laktoosia. Sekin vielä! 👌 Tein ensimmäisen, mutta en taatusti viimeistä kertaa tätä ruokaa. Talon Mieskin tykästyi kovasti tällä reseptillä tehtyyn Mifu-tortillaan. Joskus on niin kiva tehdä helppoa ruokaa. Eikä ole paha, että se on kaiken lisäksi hyvää. Ei kukaan jaksa aina kokkailla tuntikausia keittiössä. Voihan vapaa-aikana tehdä muutakin kuin kokata. Eiköstä?

Kävin pitkästä aikaa vesijumpassa ja sehän vaikutti. Oli vetämätön olo ja hirveä nälkä. Talon Miehellä oli tiukka tenniskisa (voittivat) ja ruokailu siirtyi pitkälle iltapäivään. Nälkä on paras mauste! Mutta oli meidän tortillat maukkaita joka tapauksessa. Onneksi tein hyvää guacamolea heti kylpylästä tulon jälkeen. Se ehti sopivasti tekeytyä ja maustua.

Guocamolen raaka-aineet ja ohjeet (tulee n. 4 dl)

1 dl (100 g) turkkilaista jogurttia tai creme fraichea

½ dl hyvää majoneesia (esim Hellmann´s Real Mayonnase)

1 syöntikypsä aika iso avocado

1 limen mehu

(1 valkosipulin kynsi)

muutama kirsikkatomaatti

½ tl suolaa

2 tl hunajaa

½ tl Harissa-tahnaa (tai muuta chilivalmistetta)

pippuria

• Kuori ja paloittele avocado ja raasta valkosipuli.
• Lataa kaikki aineet korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella sileäksi. (Voit tehdä myös tehosekoittimessa.)
• Maistele kaipaako lisää suolaa, makeutta tai hapokkuutta (limen mehua). Lisää halutessasi myös pippuria tai chiliä.  

Mifu-suikaleet voi lämmittää helposti ja nopsaan paistinpannulla pienessä määrässä öljyä tai esim Oivariinia. Paistinpannu kuumennetaan aika kuumaksi, lisätään suikaleet ja annetaan ruskistua rauhassa. Käännellään, kun ovat saaneet väriä.

Pilkoin tortillaa varten Mifun sekaan purjosipulia ja paprikaa. Lopuksi koputtelin sekaan puolikkaan granaattiomenan siemenet antamaan väriä ja hapokkuutta. 

Kuumensin ostamani tortillalätyt tällä kertaa folioon käärittynä uunissa.  (200 ast / muutama minuutti)

Lämmitetyn tortillalätyn pintaan levittelin runsaasti Santa Maria Tropical salsaa.

Salaatti ja guacamole viimeistelivät tämän herkullisen makuisen tortilla-annoksen. Taisi meillä olla aikamoinen sudennälkä, koska molemmat söivät kaksi tortillaa. Enpä muista, milloin olisin saanut kerralla alas kahta. Mutta tämä olikin päivän ainoa ruokailu. Iltapalaa ei tänään tarvittu, joten ruokamme oli todella ravitsevaa ja täyttävää.   

Tässä saattaisi olla hyvä, nopea ja helppo tarjottava vaikkapa UudenVuoden aattona. Olen itse jo luvannut tehdä vohveleita porkkala-täytteellä, mutta suunnitelmathan ovat aina muutettavissa. Kuulostellaan, mitä muut haluavat. Minulle kelpaavat molemmat.

On vähän makuasia, haluaako salaatin ja guacamolen tortillan sisään vai erikseen lautaselle. 

Tämä vuosi 2017 alkaa tosiaan olla lopuillaan. Nyt on aika muistella vuoden kohokohtia, kuten myös ei niin miellyttäviä tapahtumia. Mutta niistä enemmän seuraavassa postauksessa.  Jospa joku teistä ihanista lukijoistani saisi vinkkiä tästä viikonvaihteen aterioihin. Pystyn suosittelemaan ihan oman kokemukseni pohjalta.

Olenkohan aiemmin muistanut mainostaa näitä verrattomia eväspusseja. Toimivat tänäänkin. 👍

Harmaan sumuista ja pimeää päivää valaisi käynti Aulangon kylpylässä ystävän kanssa.

Karjalanpaistia kokemuksella jouluksi

Mureaa lihaa, sienisalaattia, lanttulaatikkoa ja kasvislaatikkoa. Keitinperunat ja imelletty perunalaatikko puuttuvat tältä perinneruokalautaselta. 

Tämä on ensimmäinen (muistaakseni) postaukseni punaisesta lihasta, enkä saa tästä millään ihmeellä kaunista sivua. Nyt tulin oikeastaan ensimmäistä kertaa ajatelleeksi asiaa. Kasvisten ja hedelmien värikylläinen kauneus viehättää aina vaan enemmän. Olemme talon Miehen kanssa silti syöneet punaista lihaa tähän ikään enemmän kuin suurin osa maailman ihmisistä koskaan. Me länsimaalaiset hyvinvointi-ihmiset emme tule ajatelleeksi koko asiaa, kunnes jotakin tapahtuu. Oma terveys on tärkein syy opetella uuteen ruokavalioon. Ei voi olla enää huomioimatta tutkimustuloksia. Punaista lihaa voi syödä, mutta kannattaa harkita kuinka paljon ja kuinka usein. Riista ja lampaan liha ovat kuuluneet muutaman kerran vuodessa ruokapöytäämme.

** Tähän saakka pääsin eilen, kun koneeni ilmoitti tarvitsevansa lepoa. Onneksi ei ollut vakavampaa ja yön yli levättyään alkoi taas toimia! **

Porkkana, sipulit ja pippuri kuuluvat karjalanpaistin mausteisiin suolan lisäksi.  Chiliä ja valkosipulia voi testata, mutta ne eivät kuulu alkuperäiseen reseptiin.  

Jo kauan aikaa sitten opettelin tekemään hyviä jouluruokia. Kinkkua jonkun verran joka joulu, kalkkunaa toisinaan ja karjalanpaistia lapsuudesta lähtien. Viime vuosina kaloista on tullut entistä tärkeämpiä jouluruokamme raaka-aineita. Kasvispitoisista pääruoista saamme kiittää perheemme nuoria. Nyttemmin tykkäämme niistä itsekin.

Karjalanpaistissa kuuluu olla sekä possun että naudan lihaa. Lihamestari osaa leikata oikeat määrät.

Pikkusiskoni kannustamana postaan tämän ohjeeni ja omat vinkkini hyvään ja onnistuneeseen karjalanpaistiin. Tiedän sen olevan ainakin jossakin päin Suomea lähes pakollinen joulupöydän ruoka. Taitaa olla kuitenkin lähinnä miesten makuun, ainakin meillä. Talon Mies on tottunut syömään lapsesta saakka tätä sekä jouluna että muulloinkin ja tykkää edelleen. Alkuun en osannut tehdä tästä hyvää ja ostin valmiiksi pakattuja lihoja. Nyttemmin en voisi kuvitellakaan hankkivani noita epämääräisen näköisiä muovirasioissa olevia eläimen ruhon osia, milloin mitäkin.

Lähes yhtä tärkeä juttu ovat karjalanpaistin tekoon tarvittavat astiat. On lähes mahdoton tehdä hyvää paistia muilla kuin valurautaisella paistinpannulla ja mielellään myös valurautaisella padalla. Onneksi olen perinyt yli 60 vuotta vanhat valmistusastiat talon Miehen kummitädiltä. Ne ovat maailman parhaat tähän ruokaan ja kestävät ruskistukseen vaadittavan kovan kuumennuksen. Hyvälaatuinen teflonpintakin kestänee saman, mutta valurauta on "jautaa".

Lihojen täytyy olla ennen ruskistamista vähintään tunti huoneen lämmössä. Niiden pitäisi olla lämpöisiä kauttaaltaan eikä vain pinnalta. Ruskistuminen ei onnistu kunnolla, jos paistinpannu jäähtyy kesken ruskistamisen. Lihan nesteet alkavat tulla esille ja kuohua pannulla. Sen jälkeen on mahdoton saada enää kauniin ruskeaa pintaa lihoihin.  Sekin on kantapään kautta opeteltu, jopa useamman kerran.

Kasvisten ruskistaminen ei ole välttämätöntä, mutta itse tykkään antaa niille hieman väriä samalla paistinpannulla. Lihat olen siirtänyt pataan sitä mukaa, kun niitä on ruskistunut vähän kerrallaan. Ei kannata yrittää ruskistaa kerralla kaikkea. Kuumakin paistinpannu voi jäähtyä siinä menossa. 🍳

Paistinpannulle jää hyvät aineet jokaisen paistosatsin jälkeen. Ne kannattaa siirtää pataan kuohuttamalla hieman vettä pannulla. Silloin ei tarvita erikseen mitään lihaliemikuutioita. Suola, pippuri ja muutama laakerinlehti riittävät mausteiksi.

P.S. Muistan yhä, kuinka äitini sukulainen Mari-täti opetti tämän paistin teon ollessani noin 12-vuotias. Olin joulun alla siivousapulaisena ja vähän kokkausapunakin, koska sekä Mari-täti että Heikki-setä olivat jo iäkkäitä. Lihoja ei suinkaan ruskistettu etukäteen. Kaikki lihat paloiteltiin ja siirrettiin suoraan voilla voideltuun rautapataan. Muut aineet mukaan ja paisti sai muhia tuntikausia puulämmitteisessä uunissa. Karjalanpaistin jälkeen leivoimme herkullisia Serina-kakkuja. Olen yrittänyt etsiä alkuperäisten serina (vai serena?) pikkuleipien ohjetta, mutta vielä ei ole tärpännyt. Oi sentään, että ne maistuivat ihanille kahvin kanssa siivousurakan jälkeen. Aika jännää, kuinka tämä muisto tupsahti yksˋkaks mieleeni tätä postausta kirjoittaessani. 💖

Aineet ja muutama vinkki karjalanpaistiini (riittää ainakin 10 ruokailijalle)

500 g hyvää possunlihaa
500 g hyvää naudanlihaa
n. 50 g voita ruskistukseen (vähempikin riittää)
2-3 porkkanaa
sipulia (5 salottisipulia tai vastaava määrä muita sipuleita)
n. 1 l vettä
2 - 3 tl suolaa
n. 1 - 2 rkl pippureita (musta, valko, rose tms.)
muutama laakerinlehti

• Ruskista lihat pieni määrä kerrallaan voissa paistinpannulla.
• Varo, ettei voi pääse kuitenkaan palamaan. Jos näin käy, suosittelen suosiolla heittämään palaneen voin pois ja aloittamaan homman alusta pestyllä pannulla.
• Saatuasi kaikki lihat ruskistettuina pataan, lisää sinne myös kasvikset.
• Lisää kiehuvan kuumaa vettä pataan niin paljon, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
• Pippurit kannattaa laittaa pienessä pussukassa pataan ja ottaa lopuksi pois. 
• Laita uuni alkuun n. 220 ast ja laske lämpöä n. ½ tunnin kuluttua reilusti. Pata saa muhia tuntikausia uunissa, jos lämpö on n. 120 astetta. 
• Pieni loraus kuohukermaa tarjolle tuotaessa pehmentää makua, mutta ei kuulu alkuperäiseen karjalanpaistiin.  

Löysin sentään jotakin kaunista koneeltani myös tämän postaukseni lopuksi. Joulukuun alussa kävimme ihailemassa Helsingin jouluvaloja ja vierailimme Tuomiokirkon edessä olleilla Tuomaan markkinoilla. Kuvat ilahduttavat itseäni muistellessani kivaa reissua.

Joulukuun 4. päivänä muutamat ruusut ilahduttivat kukkasillaan Esplanadin puiston kulkijoita.

Lempikahvilamme näköalat ihastuttavat Tuomaan markkinoilla kiertelyn jälkeen. 

Karuselli keskellä talvea on hauska ja kaunis.  Pienet ja isotkin ihmiset ilahtuvat tästä. ☺ 

Kaunista ja jouluista! Jouluista ja kaunista!

Vuosi sitten olimme samanlaisella reissulla pääkaupungin jouluvaloja ihaillen. 

Jouluvalot ja kauniit taideteokset piristävät kaikkia ohikulkijoita ja turisteja Helsingin keskustan puistoissa ja katujen varsilla. Vielä niitä ehtii ihailemaan ja vuoden kuluttua ne pystytetään uudelleen. Lumi tuli ja lumi suli eteläisessä Suomessa. Täällä Hämeenlinnassa on lämpöasteita tällä hetkellä. Mutta vielä maa on valkoinen. Meidän komea lumilyhty on sulanut lähes kokonaan. Olen tosi kiitollinen, että jouluna luonto oli kauniin talvinen ja puhtaan valkoinen. Muistot ja kiitosmieli siitä pysyvät :) Joulukuusemme saa olla tänä vuonna sisällä ainakin uuteen vuoteen saakka, ehkä jopa loppiaiseen. Neulasia tippuu harvakseltaan alas, mutta niitä riittää. 🎄

Mukavia välipäiviä kaikille teille suurenmoisille ihmisille, jotka kävitte lukemassa tämän postaukseni! Nyt odotellaan ilotulituksia ja muuta mukavaa uuden vuoden aattona. Nauttikaahan vielä herkuista! Kohta alkaa tammikuu ja pakollinen painon pudotus. Siis meillä alkaa, ei välttämättä teillä. 🎿