Joutsenolaista rieskaa höpsyttämällä

Ei ollut sattumaa, että kerroin eilisessä postauksessani Joutsenosta. Suunnittelin jo alkuviikosta tämänpäiväisen leipomukseni. Asuimme nuorena avioparina 12 v iloisessa Etelä-Karjalassa. Opiskelujen päättyminen, lasten syntymät ja ensimmäisen omakotitalon rakentaminen töiden lisäksi aiheuttivat elämään pientä vipinää. Kokkasin jo tuolloin, mutta perinneherkun tekeminen tuntui liian vaativalle urakalle. Aito joutsenolainen ohrarieska syntyy kuulema käskopelolla, huntturmitalla ja korvakuulolla. Liian vaikeaa minulle! päättelin. Suomalainen ruokakulttuuri, ruokaperinteet ja maakuntaruoat kiinnostavat iän karttuessa aiempaa enemmän.  

Suunnittelin hankkivani lisää tietotaitoa rieskan teosta sukulaisvierailumme aikana. Höpsytysrieskaa tehdään edelleen perinnettä vaalivalla menetelmällä, jossa jauhot näyttelevät tärkeää osaa. Onkohan ohralesty-jauhoja edes myytävänä muualla päin Suomea? Eipä ole sattunut silmiini. Pullin leipomon rieskaa myydään netistä saamani tiedon mukaan jopa pääkaupunkiseudulla. Se on Etelä-Karjalaisten herkkua muillakin paikkakunnilla kuin Joutsenossa.

Yritän saada itselleni leipäjuuren Leipomo Joutsenolaisen juureen leivotun leivän viipaleista. Saas nähä, kuinka käy! 

Rieska tosiaan tehdään osin ohra- ja osin vehnäjauhoilla. Laitoin itse hieman enemmän ohrajauhoja. Rieskanteon työvaiheet eivät vie paljon aikaa, mutta taikinan ja leipien kohottamiseen pitää varata useampi tunti. Tänään oli täydellinen päivä ryhtyä rieskantekopuuhaan, sillä jalkojeni lepuuttaminen oli päivän pääteema. Sain eilen aiempaa tehokkaampaa hoitoa jalkakipuihini, joten vain vesijuoksu onnistui.

Ensimmäisen kohotuksen jälkeen leipäjuuri 'kihisi' todella runsaasti. Hiiva ja lähes valmis leipäjuureni toimivat yhdessä täydellisesti! 👌

Tällä kertaa koin leivän teon niin velvoittavaksi perinteiden osalta, että alustin käsin.

Yritin jakaa taikinan suunnilleen neljään samankokoiseen möykkyyn. (reilu 600 g)

Joutsenossa on kuulema myytävänä rieskan höpsyttämiseen tehtyjä puisia kulhoja. Ei löytynyt minulle enää, mutta Kuopion Ikeasta keksin vastaavan puukulhon. Hyvä tällä oli höpsytellä! 😉

Ihmeellisesti taikina muuttui leivän muotoon rennoilla ranteilla höpsytellessä. Oli kiva tunne huomata, että opin oikean tekniikan.

Kukaan joutsenolainen ystäväni ei ole vielä (!?) höpsytellyt rieskaa, joten jouduin etsimään tietoa netistä. Olihan siellä muutama juttu, mutta tarkat ohjeet reseptiin piti lukea 'rivien välistä'. Klikkaamalla tätä linkkiä ymmärrät, mitä tarkoitan! Ja vielä yksi tärkeä asia: En todellakaan kuvittele osaavani leipoa täydellistä joutsenolaista höpsytysrieskaa, mutta aion opetella sinnikkäästi. Olen oppimisen alkumetreillä ja into oppia lisää on kova. 

Aineet ja ohjeet leipomaani joutsenolaiseen ohrarieskaan (4 kpl)

1 l homogenoimatonta Luomu täysmaitoa tms

2 dl omaa leipäjuurtani (ei ole vielä täysin valmista)

1 pkt hiivaa (kokeneet leipojat laittavat vähemmän)

1 l (n.670g) ohralestyjauhoja (tai tavallisia ohraj)

(pari kourallista kylmää vettä)

2½ tl suolaa

n. 7½ - 9 dl vehnäjauhoja (vaikea leipoa hyvin löysästä taikinasta)

(n. ½ dl vehnäjauhoja leipomisvaiheessa)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, kaada isoon kulhoon ja murentele siihen hiiva. (lisää leipäjuuri, jos sitä omistat)
2. Lisää ohrajauhot ja vispaa taikinajuuri tasaiseksi. Peitä kulho liinalla ja jätä 'kihisemään' noin 45 min ajaksi.
3. Roiski pari kourallista kylmää vettä kulhoon, jotta 'kihinä' loppuu. 
4. Lisää vehnäjauhoja taikinaan ensin vispaten ja sitten käsin alustaen. (onnistuu varmaankin myös yleiskoneen leivontakulhossa)
5. Taikina pitäisi tässä vaiheessa olla vielä notkeaa, mutta ei liian löysää. Alustin itse n. 10-15 min välillä hieman käsiä lepuuttaen.
6. Jätä taikina taas kohoamaan n. 45 min ajaksi liinan alle.
7. Jaa taikina isolla lusikalla neljään osaan runsaasti jauhotetulle pöydälle.
8. Höpsytä kukin leipä vuorollaan puukulhossa (muovinenkin ok) ja siirrä kohoamaan jauhotetulla liinalla peitetylle syvälle lautaselle.
9. Varaa leipien kohottamiseen reilu ½ h ja paista leivät joko puilla lämmitetyn uunin arinalla tai sähköuunissa kuumimmalla lämmöllä esim pizzakivellä noin 20 min. Paisto onnistunee myös uunipellillä. (saat ohjeita googlaamalla tai linkistä)
10. Pistele leivät haarukalla tms ennen paistamista. (estää liiallisen kuoren kohoamisen)
11. Koputtele kypsää leipää päältä ja pohjasta ennen kuin otat uunista. Kypsän leivän pitäisi tavallaan 'kumista'. 
12. Nosta leivät jäähtymään ritilälle. Jossakin ohjeessa neuvottiin kääntämään leipä 'nurinpäin', mutta itselläni ne jäähtyivät pohja vasten ritilää. 

Olin 70-luvun loppupuolella katsomassa, kun Aili-täti leipoi tätä meille hyvin maistuvaa leipää. Ihailin suuresti hänen työskentelyään ja haaveilin osaavani joskus tulevaisuudessa itsekin leipoa hyvää leipää. Sämpylöitä tein tuohon aikaan vaihtelevalla menestyksellä. 

Sähköuuniin mahtuu paistumaan vain yksi leipä kerrallaan  pizzakivellä. Kahden leivän taikina kohoaa nyt hitaasti jääkaapissa. Paistan niistä rieskat huomenna ja vertailen nopean ja hitaan kohotuksen eroja. 

Tämänpäiväisen leivänteon jälkeen intoni saada oma vaalean leivän juuri toimivaksi pikapuoliin on entistä suurempi. En haluaisi kohottaa leipiäni ollenkaan hiivan avulla, tiedän sen olevan mahdollista. Tästä linkistä pääset aiempaan juurileivontaan liittyvään postaukseeni! 

Mies ei ole päässyt vielä maistamaan tätä ihanaa rieskaa. Parituntisen tennispelin jälkeen hänelle maistuisi varmaan huonompikin leipä. Ajatelkaas, kuinka hienolle tuntuu viipaloida hänelle tätä leipää iltapalaksi. 💓
P.S. Ja hän tykkäsi, todellakin tykkäsi. Tässä vielä seur. päivän leivät, jotka paistuivat samaan aikaan pellillä. Parempia rieskoja tuli eilen, mutta nämäkin tulevat varmuudella syödyiksi.