Mustatorvisienikeitto tai -kastike on huippua

Mustatorvisienet ovat harvinaista herkkua jopa omanlaiselleni himosienestäjälle. Nyt niitä löytyy!

Haikeissa tunnelmissa täytyy kirjoittaa tämä postaus. Meillä on ollut mahtavan ihana viikko mökillä. Sienisaalis on ylittänyt kaikki odotukset. Siitä täytyy olla nöyrän kiitollinen. Luojan antimet ovat yllättäneet runsaudellaan, vaikka marjoja emme tänä vuonna löytäneetkään. Jopa syöntipuolukat tuntuivat kasvavan harvakseltaan.  

Kantarellien satokausi siirtyi onneksemme hellekesän ansiosta tavanomaista myöhäisempään. Elokuun runsaat sateet ja välillä olleet lämpöiset jaksot tuntuvat olevan parasta kasvusäätä sekä kantarelleille että mustatorvisienille. Niitä emme ole monta kertaa aiemmin löytäneet, vaikka olemme olleet Miehen kanssa tosi innokkaita sienestäjiä jo vuosikymmeniä.  

Kuinkahan moni sienestäjä yleensä tunnistaa näitä epäilyttävän näköisiä sieniä ja tietää niiden olevan yksi herkullisimmista ruokasienistämme? Näiden kanssa saa olla tarkkana, koska niitä on vaikea hahmottaa maastosta. Ensimmäisen ryppään löydyttyä kannattaa tarkastella lähiympäristö tarkkaan, sillä hyvin todennäköisesti läheltä löytyy useitakin ryppäitä. 

Kantarellit loistavat keltaisina sammaleiden seasta. Nämä sienet ovat helppoja tunnistaa.

Lähdimme viimeisenä loma-aamunamme jo kahdeksan jälkeen luontoretkellemme, koska iltapäivälle luvattiin runsaita sateita. Samoilimme sammaleisessa metsässä pari tuntia ja ihastelimme uudelleen ja uudelleen hyvännäköisiä sieniä. Kyllä siinä arjen murheet unohtuivat ja metsän aarteet antoivat hyvän mielen. Tottakai aloin itse jo ennen mökille saapumista suunnitella mahdollisimman herkullista ruokaa sienisaaliistamme. 

Eilen nämä kesäkurpitsaveneet kantarelli-härkis-mustapapu -täytteellä maistuivat kasvissyöjänuorillekin.

Ensimmäiset kantarellit maisteltiin sipulin kanssa voissa paistettuina juureentehdyn leivän päällä. 😋 

Ainoa ongelma oli siinä, että kuohukermaa ei enää löytynyt jääkaapista ja kauppaan oli liian pitkä matka. Piti käyttää niitä aineita, mitä oli jäljellä. Ehkä se tällä kertaa oli onni, sillä tuskin olisi tullut mieleenkään käyttää kookoksen makuista kermaa mustatorvisienisoosiin. Googlaamalla ohjeita Mies löysi kuitenkin reseptin, jossa yhdistettiin mustatorvisieniä ja kookosmaitoa. "Voihan sitä ainakin kokeilla!" päättelin.

"Vain mustatorvisieni voisi olla parempaa keitossa", tuumasimme kaikki yksimielisesti jutellessamme kantarellikeiton äärellä sieniherkuistamme. Tänään sitäkin sitten saatiin maistella!

Kokeilu kannatti, sillä ei kaksi maistelijaa voi olla ihan väärässä. Sekä Miehen että itseni mielestä kastikkeesta tuli ihan uskomattoman hyvää. Pitänee tehdä tätä kotona uudelleen täsmälleen samalla ohjeella ja varmistaa maku. Saattaahan olla, että olimme tänään niin hurmioituneita runsaasta saaliistamme, että olimme joka tapauksessa päättäneet pitää siitä valmistetusta ruoasta. Mutta ei meidän Mies yleensä turhaan kehu! 

Ajattelin ensin tehdä trendikästä mustaa ruokaa, mutta värien ja makujen sinfonia tuntui sittenkin paremmalle ajatukselle. Olin säästellyt jo muutaman viikon värikkäitä pastanauhojani erityisherkun varalle. Nyt sille tuntui olevan juuri oikea aika ja tilaus.

Mustatorvisienikastike  (lisäämällä nestettä saat keiton samalla ohjeella)

n. ½ l puhdistettuja mustatorvisieniä

2-3 kevätsipulia (+vaalea osuus varresta)

puolikas chili (halutessasi)

n. 2 rkl voita

1 purkki (2 dl) kuohukermaa tai ruokakermaa (kookoksen makuista minulla)

1/3 rasiallinen (60 g) maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia minulla)

n. 1 tl suolaa

hieman pippuria

loraus (n. 2 rkl) punaviiniä, portviiniä tai n. ½ rkl viinietikkaa

pari kourallista tuoreita yrttejä (lehtipersiljaa minulla)

(jos teet keittoa, creme fraichea pinnalle)

• Poista sienten juuriosa ja huuhtaise ne nopsaan halkaisten isoimmat keskeltä. (siellä voi olla neulasia ym roskia)
• Pilko sienet terävällä veitsellä leikkuulaudan päällä.
• Kuumenna paistinpannu ja lisää pilkotut sienet pannulle. Kiehauta!
• Lisää voi ja pilkotut sipulit sekaan ja kuullottele muutama minuutti.
• Lisää kerma ja halutessasi chilisilppua paistinpannulle. Kiehauta taas hetkinen.
• Lisää tuorejuusto, suola ja pippuri kastikkeen sekaan. Tarkista maku ja kiehuttele sitten n. 10 min hiljaisella lämmöllä. 
• Lopuksi lorauta tilkkanen viiniä antamaan hapokkuutta. Ei liikaa!
• Tarjoa kastike pastan, uusien perunoiden tms kanssa, kun se tuntuu valmiille!

Meillä oli lautasella pastan lisäksi uunikypsennettyjä broilerin rintafileitä ja hieman makeaa maissia sekä rucola-salaattia.  Kokonaisuus oli kaunis ja maistuva.

Suomi on aika ihmeellinen maa monien ulkomaalaisten mielestä. Tuskin tulee itse edes ajatelleeksi, kuinka upeaa on saada luonnosta hyvää ja terveellistä ruokaa aivan ilmaiseksi. Ymmärrän toki, että kaikki eivät pääse metsään samoilemaan. Silloin voi käydä kyselemässä toreilta ja ehkä suurimmista tavarataloistakin syksyn sienisadon aarteita. Omat oppini tulevat lapsuudestani, koska vanhempani olivat hyvin innokkaita sienestäjiä. Äidin kipeät polvet paranivat ihmeesti sienikauden koittaessa. Sama juttu tuntuu olevan itsellänikin!   

Tähän näkyyn ja näihin tunnelmiin! Hienoa tulevaa viikkoa sinulle ystäväni, joka jaksat vielä seurata blogiani. Itseäni vähän harmittaa, kun tuntuu ettei aika riitä enää kirjoittelemaan postauksia niin usein kuin haluaisi. Mutta olisiko sittenkin parempi vähän kuin ei ollenkaan? Vai?