Keventäjän kaalipadassa paljon protskua

Puolukka-punaherukka-raejuustosalaatti on kaalilaatikon raikastaja. 

Lomat loppuivat ja helteet jatkuvat! Aika uuvuttavaa, ellei ole mahdollisuutta viilentää olotilaa jollakin konstilla. Elimistön luulisi tottuvan tähän, mutta eipä näytä sille. Yölämpötila on tätä nykyä niin korkea, että ilmastointimme ei ehdi jäähdyttää riittävästi. Tämän verran tästä, vaikka aikomus on postata ruoasta. Leivällä, salaatilla ja kalalla syöminen saa luvan vaihtua tänäään 'kunnon ruokaan'. Varhaiskaalista tehty kaalipata on ollut sekä Miehen että minun suurta herkkua lapsuudesta saakka. Sitä on nyt saatava, vaikka kuinka tekeminen tökkisi. Aamuvarhaisella kokkaaminen on nyt ainut vaihtoehto.

Olin miettinyt jo etukäteen uudentyyppisen kaalipatani kevennyskeinoja. Broilerin jauheliha on kohtuullisen kevyttä, linsseissä on vähemmän hiilareita kuin riisissä ja porkkana on passannut aiemminkin kaalilaatikoihini. Chili ja sipulit sekä hieman fetaa tai salaattijuustoa antavat meidän makuun sopivaa twistiä tähän 'arkiseen' ruokaan.. 

Puolukkalisäke sopii mainiosti kaaliruokiin. Tällä kertaa maustoin sen raejuustolla enkä lisännyt tippaakaan sokeria. Pakastetut punaherukat raikastivat juuri sopivasti tämän marja-raejuustojutun. Tätä olisin voinut syödä välipalana sellaisenaan! 😋

Kotiinpaluun parhaimpiin löytöihin kuului runsaasti punaisia mansikoita kypsynyt pata. Hiukan nuupahtaneina, mutta vielä hengissä olivat kaikki muutkin kasvimme. Nyt on ollut mukava hakea omasta padasta tuoreita mansikoita aamujogurtin sekaan.

Keventäjän kaalipadan aineet ja ohjeet (2 litran rautapata / riittää ainakin 6 hengelle)

n. 900 g varhaiskaalia 

1 tl öljyä

n. 2 dl kiehuvaa vettä

n. 200 g varhaisporkkanoita

2 tl öljyä

400 g broilerin jauhelihaa (härkistä, tummaa soijarouhetta tms kasvisruokailijoille)

sipulia (oman maun mukaan)

valkosipulia ja chiliä halutessasi

n. ½ l kasvislientä

1½ dl vihreitä linssejä

1 tl suolaa (maistele ja lisää oman makusi mukaan)

2 rkl siirappia

(halutessasi 90 g fetaa tai ruokakermaa)

yrttejä (tuoreita tai kuivattua esim timjamia, meiramia, oreganoa)

pinnalle yrttisilppua

lisäkkeeksi puolukkaa tms marjoja ja raejuustoa

• Irrota uloimmat lehdet kaalista ja puolita se vahvalla veitsellä. Irrota kannat.
• Pilko kaalin puolikkaat silpuksi ja raasta porkkanat isolla terällä.
• Lisää isohkoon kasariin tilkka öljyä ja kippaa silputtu kaali päälle. Kuumenna.
• Lisää kasariin vettä, anna kaalin pehmetä välillä sekoitellen.
• Lisää sekaan porkkanaraaste ja anna hautua muiden valmisteluiden ajan.
• Kuumenna rautapata tms kuumaksi ja lisää n. 2 tl öljyä pohjalle. 
• Kippaa n. ½ h huoneenlämmössä ollut broilerin jauheliha pataan ja anna ruskistua rauhassa, ensin toiselta puolelta ja sitten sekoitellen kauttaaltaan.
• Kuori ja silppua sipulit ja lisää ne ruskistuneen jauhelihan päälle. Sekoittele.
• Huuhtele ja valuta linssit, sekoittele ne kaaliseokseen.
• Valmista kasvisliemi ja yhdistä kaikki aineet joko padassa tai erillisessä kulhossa. 
• Mausta seos siirapilla, yrteillä sekä fetalla tai kermalla halutessasi.
• Anna kaalipadan päästä kypsymisen alkuun n. 200 ast lämmössä / ½ tuntia, vähennä sitten lämpöä 150 asteeseen ja anna muhia parisen tuntia ilman kantta uunin keskitasolla. 
• Tarjoa raikkaan salaatin tai kirpeähkön marjalisukkeen kanssa.

Siirappi ei ole kaikkein keventävintä ainetta, mutta sitä en suostu jättämään pois omasta kaalilaatikostani. Suolaisen ja makean maku kuuluu hyvin hautuneeseen kaalilaatikkoon. Kaalikääryleet voisikin tehdä tänä vuonna samoilla aineilla!

Maustoin poikkeuksellisesti uunivalmiin kaaliruokani fetalla sekä ruohosipuli-tilli seoksella, koska niitä jäi eilisestä salaatista runsaasti tähteeksi. Ei ollut hassumman makuista!

Varhaiskaalista saa todella kevyttä ja hyvää ruokaa. Tein viime viikolla pari kulhollista raikkaan makuista varhaiskaalisalaattia Ruokakonttuuri blogin ohjeella. Tuoreen tillin maku sopii hyvin kaalin sekaan. Lisäsin omaan annokseeni välillä tuoreita mansikoita. Oi että oli makoisaa herkkuruokaa välipalana ja lisukkeena.

Tein eilen runsaan salaattipohjan, josta riitti ruokaa myös iltapalalle. Tätä tarvii tehdä uudelleenkin!

Eilisen salaatin inspiraatioina olivat sekä Lentävät sardiinit blogin ruokaisa savulohisalaatti että Suomenlinnan Cafe Bar Valimon jumalainen kylmäsavulohisalaatti. Se oli yksi parhaimpia lounasruokiani pitkään aikaan. Myös Miehen broilerisalaatti täytti kuulema kaikki odotukset. Suosittelen paikkaa, jos vierailette Suomenlinnassa. 👌

Miehen herkulliseksi grillaama lohi oli parasta eilisessä lounaassa.

Oma salaattiannoksemme oli ruokaisaa ja herkullista, mutta kalpeni Valimon annoksen rinnalla. Aion ostaa samoja raaka-aineita ja tehdä tuota herkkua. Salaatinkastike maustoi annoksen ihanasti, meillä oli vain oliiviöljyä ja balsamicoa.

Valimon salaattiannikset kaikessa komeudessaan! Varjoisalla terassilla tuulen leppeästi puhaltaessa ja komeita veneitä ihastellessa puitteetkin olivat täydelliset. Suomessa on tällä hetkellä superolosuhteet lomailijoille. 

Tämä blogin postaaminen tällä helteellä on kieltämättä aika työlästä hommaa. Mutta tulipa nyt tehdyksi, kun aloitin jo aamusta. Nyt kaalipata tuoksuu niin herkullisesti, että pakko päästä maistelemaan. 

Vajaan tunnin kypsynyt kaalipata saa muhia vielä pinnaltaan ruskeaksi ja maultaan mehukkaaksi.

Kaalipataa kannattaa tehdä kerralla iso annos. Tämä ruoka on siitä ihanaa, että maku vain paranee uudelleen lämmitettäessä.

Kyllä teki mieli santsata, mutta päätin tiukasti etukäteen syödä herkkuruokaani kohtuudella.

Ihailen sinua, joka jaksoit lukea postaukseni! Toivottavasti tästä oli iloa ja apua sinulle loppukesän ruokien suunnittelussa. Sitä toivon ja kiitän kauniisti kiinnostuksestasi! 😘

P.S. Huomaan puhuneeni välillä kaalipadasta ja sitten taas kaalilaatikosta. Kaalipadan voi kypsentää kokonaan hellalla, mutta kaalilaatikko kypsyy uunissa. Vai olikohan se noin? Helle saa ajatukset harhailemaan..

Parasta leipää on juureen tehty leipä

Leipä maistuu syystä tai toisesta kovalla helteelläkin. Itsetehty leipä, salaatti ja mansikat ovat pelastaneet ruokailuhuolemme kuluneella viikolla. Nykyinen leipäintoiluni liittyy hiivattoman leivän kehittelyyn. Uskomatonta, että onnistuin tekemään toimivan leipäjuuren. Ja ihmeellistä, että leipäni kohosivat ja paistuivat ihan täydellisesti. Olen haaveillut jo pitkään kotona tehdystä, ilman hiivaa leivotusta vaaleasta leivästä. Alkukesän lähes 'leivätön' jakso päättyy, koska tämäntyyppinen leipä tuntuu sopivan hyvin vatsalleni. Vihdoinkin hyvää leipää! mahtava juttu.   

Lapsuudessani rukiinen juureen leivottu leipä oli itsestäänselvyys. Myös ohraleipää valmistui äidin taitavien käsien pyörittelemänä säännöllisesti. Siihen aikaan en osannut ajatella, oliko leivän kohottamiseen käytetty hiivaa vai leivottu juureen. Taikinatiinun tai 'leipäkorvon' paikka oli leivinuunin päällä. Ihmettelin äidille ääneen, miksi hän oli jättänyt tiinun 'likaiseksi'. Lienenkö ymmärtänyt äitini selvityksen leipäjuuren tärkeydestä. Talolle oli kunnia-asia omistaa hyvä leipäjuuri!

Mansikkaheinä-blogin tunnusleivän voisi koristella mansikanlehdin. eikö? 

Löysin pari kuukautta sitten vinkin leivän tekoon liittyvästä kirjasta. Eliisa Kuuselan kirja Leipävallankumous on lähes järisyttävä teos. "Parhaaseen leipään tarvitaan vain vettä, jauhoja ja suolaa." sanoo Eliisa kirjansa alkusanoiksi. "Hapanjuurella leivottu leipä on vatsaystävällistä ja ravinteikasta. Sen maku vie jalat alta!" Se on niin totta, vaikka tähän saakka luulin hiivan olevan välttämättömyys. Taidan olla sielultani leiväntekijä itsekin. Huomaan postanneeni blogiini aika monta kertaa leivästä. Nyt olen sanalla sanoen leipähurmiossa onnistuneen juurenteon johdosta.

Jauhoilla on merkittävä osuus onnistuneen leivän syntymisessä. Tuoreet, mielellään luonnonmukaisesti tuotetut jauhot varmistavat leivän hyvän maun ja rakenteen. Leivänteon juurille pääsyyn ei ole oikotietä. Kerran onnistunut juuri sen sijaan voi säilyä toimivana vuosikymmeniä.  

Hurjasta hellekaudesta on hyötyä leipäjuuren teossa. Onnistunut juuri tarvitsee hyvät olosuhteet ja riittävän lämpötilan alkaakseen toimia virkeästi. Sitä minun viisi päivää hellimä juureni todellakin teki; kuohui ja pulputti. Kuudentena aamuna huomasin osan  leipäjuurestani valuneen yön aikana alustalle. Suurin osa sentään säilyi, joten leivän teko saattoi alkaa. Juurta säilyi vielä riittävästi kaikkien tulevien leipieni emojuureksi.

Varmin tapa testata leipäjuuren toimivuus on ns 'veteentiputustesti'. Jos juuripallero kelluu veden pinnalla, juuri varmasti toimii. Tämä hetki oli leiväntekoprosessini jännittävin. Vihdoinkin tiesin osuneeni 'kultasuoneen' eli parin kokeilun jälkeen onnistuin. Edellinen yritelmä alkoi pilaantua, samoin jo muutama vuosi sitten tekemäni kokeilu. Tarkoitan tällä sitä, että oman leipäjuuren teko on mahdollista, mutta kannattaa noudattaa ohjeita kirjaimellisesti. Fusku tai liika kiire kostautuu! 

Nyt elättelen jo toiveita leipoa juuren avulla pitaleipiä, patonkia, sämpylöitä, pitsapohjaa, foccaciaa, ciabattaa jne. Terveellisten kokojyväjauhojen lisääminen taikinaan mahdollistaa luvallisen leivänsyönnin. Leipä maistuu useimpien mielestä hyvälle, joten terveellinen ja täydellisen makuinen ilman hiivaa leivottu leipä täyttää vaativankin leivänpurijan toiveet. Näissä ensimmäisissä leivissäni on vain pieni osuus grahamjauhoja, sillä halusin varmistaa täydellisen kohoamisen. Tavalliset , mielellään luomuvehnäjauhot leipoutuvat hyvin ja käyttäytyvät toivotulla tavalla.

Aineet ja ohjeita kahteen vehnäiseen hapanjuurileipään

200 g leipäjuurta

700 g (7 dl) haaleaa vettä

950 g puolikarkeita vehnäjauhoja

50 g graham (täysjyvävehnä) jauhoja

20 g (1 rkl) suolaa 

(Alla olevat ohjeet löytyvät perusteellisemmin 'Ruokavallankumous'-kirjan sivuilta.)

1. Valmistele juuri.
2. Sekoita taikina.
3. Anna taikinan tekeytyä tunnin ajan.
4. Lisää suola ja taittele taikinaa, kunnes se on kimmoisaa.
5. Ensikohota taikina.
6. Muotoile leivät.
7. Jälkikohota.
8. Paista leivät. ( 250 ast/20 min ? 220 ast/20 min.)

Itse en lähtisi missään tapauksessa tekemään tätä leipää perehtymättä ensin kirjan mainioon ja perusteelliseen opastukseen. Lämmin kiitos Eliisa Kuusela innoittamisesta ja oppaana toimimisesta!

Ensin luin kirjaa lähes viikon joka päivä. Samoja sivuja uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärsin, mistä on kyse. Leiväntekoprosessi kysyy suurta paneutumista ja innostusta asiaan. Itselleni lapsuuden muistot leivän tuoksuisesta kodista on ollut ehkä suurin kannustaja. 

Halusin kertoa teille lukijoilleni tämän oman juureen leivotun leivän tarinani, vaikka vinkit ja ohjeet ovat kokonaan Eliisa Kuuselalta. Ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on haaveillut samanlaisesta 'leipäherätyksestä'. Helppoa tämä touhu ei missään tapauksessa ollut. Juuren teko ei paljoa rasita, mutta ensimmäisiin leipiin pitää varata koko päivä. Monen työvaiheen kautta saa epäilemättä parasta leipää. 

Lopuksi vielä aika hauska tarina leipäjuureni matkasta valmiiksi leiväksi. Aloitin juuren teon viikko sitten torstaina miettimättä perusteellisemmin jatkoa. Tiesin tulevani alkuviikosta pääkaupunkiseudulle mieluisaan tehtävään eli hoitamaan nuortemme kahta kissaneitiä. Tulin tällä kertaa junalla, joten nuori juureni pääsi laukussani matkustamaan reilun sadan kilometrin matkan etelään. Toinen vaihtoehto olisi ollut heittää juuri taas pois ja aloittaa viikonloppuna alusta. Hyvin juuri sieti matkanteon ja toisaalta ekat leivät uudessa ympäristössä ovat ikimuistoisia.

Nämä neidit eivät perusta leivästä olipa se kuinka herkullista tahansa. Heillä on aivan omat ruokansa. Tärkeintä, että ruoka maistuu helteelläkin. Veden lipitys sujuu kissoilta luonnollisesti, toivottavasti myös ihmiset muistavat asian tärkeyden! 

Hyvää loppuviikkoa ystävä! Kiitos paljon, kun jaksoit käydä klikkaamassa blogini kuulumisia! Tämä viikko on kulunut monenlaisissa touhuissa sekä kissojen että lastenlasten kanssa. Ruoan tekeminen tuntuu nyt 'pakkopullalta', mutta leivän leipominen oli ihanaa! Kaikki leipää maistaneet ovat kehuneet sen makua tosi paljon.

P.S: Juurenteossa tulee 'ylijäämäjuurta', jota ei saa heittää viemäriin. Eliisan vinkin innostamani käytin sitä lettutaikinan pohjaksi. Tuli muuten mahtavia räiskäleitä!

Vaikka mikään muu ei maistuisi helteillä, räiskäleensyöntiin ei tarvinnut kauaa houkutella. Kaikki meni!

11.8. tein jo neljännen kerran leipää omalla juurella. Taikina tuntui ihan täydellisen kimmoisalle ja leipoutuvalle. Eipä ollut yllätys, että leipä onnistui loistavasti. Suurin ongelma lienee, että tämä leipä maistuu ihan käsittämättömän herkulliselle, joten sitä tekee mieli ottaa lisää koko ajan. Mies on samoin leipäni lumoissa. Onneksi pakastaminen ei pilaa hyvää makua. Toinen leipä meni pakkaseen heti jäähdyttyään.

Lohilaksaa ystävälle, Miehelle ja minulle

Eikö totta, että ruoka, joka on vain ruokaa, voi muuttua uskomattoman ihanaksi herkkuruoaksi, kun saat nauttia sitä hyvässä seurassa? Teen ruokaa niin usein, että tuon tärkeimmän 'mausteen' eli nälän lisäksi toinen tärkein mauste meinaa unohtua. Seura, seura ja seura ovat ainakin itselleni kullanarvoiset! Ihan tavallinen lounas jää unohtumattomana mieleen, kun yllättäen vierailulle tullut hyvä ystävä kehuu sitä 'maasta taivaaseen'. 😘

Ystäväni tosin soitti ensin, mutta ruokavalmistelut olivat jo melkein loppusuoralla. Mieskin oli tulossa kotiin lähes samaan aikaan, joten mikään valmisteluissa ei muuttunut. Olen näillä helteillä tehnyt aamuviileän aikaan ruokaa useammalle päivälle. Kokonaisesta lohesta tulee useampikin ateria, tällä kertaa kaksi eri ruokaa. Uusista perunoista, porkkanoista ja sipuleista saa lohifileen kanssa ihan 'väkisin' herkullista evästä. Muutama itsetehty kalaliemikuutio ja purkki kuohukermaa viimeistelee maun paremmaksi kuin tarviskaan. Joskus harmittelen tosissani sitä, että tavallinenkin ruoka on liian hyvää. Santsikierrokset olen jättänyt väliin, nyt pitäisi siirtyä kai pienempiin lautasiin.

Tuoretta tilliä ja kevätsipulia löytyy yleensä kalasopastamme.

Itsetehty joutsenolainen höpsytysrieska on muuten mainio kalakeiton lisuke. Helle hemmottelee tänä suvena hieman liikaa. Meillä grillaaminen on jäänyt vähemmälle ja jatkuva savustaminenkaan ei innosta. Siksi päädyin tällä kertaa kehittelemään lohikeiton lisäksi thaimaustettua lohilaksaa. Kookos, lime, sitruunaruoho ja muut raikkaat maut maistuvat helteillä paremmin kuin kovin raskaat annokset.

Syödäänkö tätä lusikalla vai haarukalla? ihmeteltiin porukalla. Molempi parempi! tuumattiin.

Leikkasin lohilaksan reseptin jostakin lehdestä about 20v sitten omaan reseptikirjaani. Se on sattunut silmiini useinkin, mutta syystä tai toisesta aina jäänyt. Tällä kertaa lohta tuli niin runsaasti, että olin lähes pakotettu kehittelemään jotakin uutta. Onneksi! Vieraamme on matkustellut paljon ja viipynyt Intiassa pidempiä jaksoja, joten tottakai hän oli iloinen kuullessaan ruokasuunnitelmani. Käymme joskus syömässä yhdessä ja molempien mielestä Aasian maut ovat ykköstoiveena.

Totta puhuakseni lohilaksa on erittäin helppotekoinen ja nopea ruoka. Helpompi kuin lohisoppa, koska perunoiden ja porkkanoiden käsittelyä ei tarvita. Sitruunaruohot menivät edelliseen thaimaustettuun keittoon, mutta eipä hätää!
Jälleen kerran innostuin pikkusiskoni uutuusvinkistä. Tykkäämme sekä sitruunaruohon että kaffirlimetin mausta, mutta niitä ei välttämättä aina ole. Ratkaisu äkkinäiseen Kaakkois-Aasialaisittain maustettuun ruokaan löytyy 'maustelaatikosta'. Niitä saa ainakin K-ryhmän kaupoista ja todennäköisesti muualtakin. Oikean määrän lisääminen ruokakattilalliseen on vielä hakusessa, mutta hoituu harjoittelulla. Hyvin pakatut muovipussit säilynevät avattuinakin jonkun aikaa jääkaapissa. Molemmissa laatikoissa oli 2 pussia.

Aineet ja ohjeet lohilaksaan (n. 4-6 hengen annokseen)

1 rkl öljyä
1½ tl punaista currytahnaa (minulla vihreää ½ tl)
1 rkl korianterin siemeniä
5 dl vettä + 2 rkl kalafondia tms
4 dl kookosmaitoa
½ dl kookoshiutaleita
n. 150 g nuudeleita (kikhernenuudeleita minulla)
n. 400 g lohifile
3-5 kevätsipulia varsineen (tai 15 cm pätkä purjosipulia)
kalakastiketta tai suolaa oman maun mukaan
½ tl kafferlimetinlehtitahnaa
1 tl sitruunaruohotahnaa
(kookossokeria, jos haluat hieman makeutta)
reilusti pilkottuja yrttejä (thaibasilika ja korianteri ovat ihania tässä)

Tuo pöytään lohkottua limeä ja anna ruokailijoiden puristaa niistä mehua annokseensa oman maun mukainen määrä. Korianteri ei välttämättä maistu kaikille, joten voit pilkkoa sen erilliseen kulhoon. Tykkääjät laittavat sitä reilusti ruokaansa. Toivottavasti kaikki suostuvat hieman maistamaan. Itse en alkuun tykännyt korianterista, mutta nyttemmin se on yksi lempiyrttejäni.

• Lämmitä öljy pannulla tai kasarissa ja kuullottele siinä (hieman murskattuja) korianterin siemeniä sekä currytahnaa.
• Paloittele lohi aika isoiksi kuutioiksi. (tai käytä kuutioituja lohipaloja)
• Lisää mausteiden sekaan vesi, kalafondi, kookosmaito ja -hiutaleet sekä molemmat tahnat. (voit käyttää myös tuoreita)
• Paloittele sipulin vaaleat osat ja lisää kasariin. 
• Lisää nuudelit seokseen, tarkista keittoaika pussin kyljestä.  Lohipalat kypsyvät muutamassa minuutissa. Lisää ne siinä vaiheessa, kun nuudelit eivät ole kokonaan kypsiä.
• Viimeistele lohilaksa yrteillä ja sipulin vihreillä varsilla. 

Tällä kertaa kävi niin, että me naiset tykkäsimme lohilaksasta paljon enemmän kuin lohisopasta. Se on hyvää, mutta tavallista herkkua. Mies sitä vastoin halusi vain maistaa laksaa ottaessaan ensin soppaa. Se oli kuulema niin täydellisen hyvää, ettei hän kaivannut enää parempaa. Myöhemmin illalla hän sitten yltyi kehumaan lohilaksaa todella herkulliseksi. Sitä se urheilu teettää, maistuu erikoisempikin ruoka. 😉

'Pikkuneidit' ovat aika kovilla paksujen turkkiensa kanssa näillä helteillä, vaikka pitävätkin lämmöstä. Onneksi niillä on mahdollisuus mennä välillä vilvoittelemaan ja sitten taas ottaa pienet 'päikkärit'. Kukapa sitä jaksaa ravata portaissa pallojen perässä, kun ei ole pakko. Ne leikit kannattaa jättää kylmemmille keleille!

P.S. Laksa on Kaakkois-Aasiassa suosittu, mausteinen keitto. Malesiassa suositaan laksaa, jonka perusosa on kala. Penang laksa on hapan kalakeitto ja siam laksa on maustettu kookosmaidolla.

Skonssit ja korput samasta taikinasta

Korput ovat monella tapaa mainiota rutusteltavaa kesällä. Helppo napata mukaan välipalaksi, pikkunaposteluun, kahvileiväksi jne. Kuinkahan moni on hoksannut tehdä itse korppuja? Minulla ainakaan ei aiemmin ole moinen ajatus käynyt mielessäkään, vaikka harrastan 'lähes työkseni' leivontaa. Aina voi oppia uutta!

Lainasin taas kerran mielenkiintoisen kirjan; Kirsti Eskelinen, Ihanat marjat. Selailin sivuja ja ahmin silmilläni toinen toistaan herkullisempia kuvia. Kovin makeaa kahvileipää en halunnut tällä kertaa. Vaakkukorput - otsikko pysäytti. Mikä marja on vaakku  ja miten valmistetaan korppuja? Hm.. Siinäpä pientä haastetta ja jotakin uutta. Päättelin vaakun tarkoittavan variksenmarjaa.

Samasta taikinasta tekaisin ihmeen herkullisia pehmeitä leipomuksia, melkein kuin pullia tai sämpylöitä. Nimesin ne sitten marjaskonsseiksi nopean tekotavan ja maun johdosta. Skonsseja en olekaan tehnyt aikoihin, joten nämä olkoot sen tyyppisiä. Sanakirjan mukaan skonssi on 'eräs pullan kaltainen leivonnainen'. Nopea leipä, rapea pannukakku ja ohukainen voivat myös olla skonsseja löytämäni sivuston mukaan. Yleensähän skonssit nostatetaan leivinjauheella ja ne syödään tuoreeltaan. 

Helppotekoisempaa hiivalla kohotettavaa taikinaa on vain Siken rapeakuoriset aamusämpylät. Nesteenä käytettävää piimää piti hakea varta vasten kaupasta, sillä se ei kuulu jääkaappimme vakioihin.

Variksenmarjojen tilalle löytyi mustikoita ja punaherukoita juuri sopiva määrä. Epäilin tosin raaka-aineluetteloa katsellessani lopputuloksen onnistumista. Toisaalta en voinut etukäteen tyrmätä ohjetta vain siitä syystä, etten tykkää piimästä. Tein syksyllä todella herkullisia "paksukaisia" piimäpohjaisesta taikinasta.

Voitelin skonssien pinnan sekä ennen paistoa että paiston jälkeen seoksella, jossa oli saman verran öljyä ja vaahterasiirappia. Oli muuten hyvä idea!!

Eivät nämä herkut olisi välttämättä kaivanneet mitään ylimääräisiä aineita. Pienen harkinnan jälkeen lisäsin saksanpähkinöitä skonssitaikinaan. Ne ovat terveellistä ja hyvää pureskeltavaa tämäntyyppisissä leipomuksissa.

Syystä tai toisesta kaikki kolme koemaistajaa pitivät näistä uunilämpimistä 'skonsseista' enemmän kuin jäähtyneistä korpuista.

Aineet ja ohjeet 18 korppuun ja 12 skonssiin

4 dl piimää

4 rkl siirappia

1 pkt hiivaa

1/2 tl suolaa

1 dl voisulaa tai öljyä

2 dl marjoja

2 dl hiutaleita (vehnä tai kaura)

2 dl kokojyväjauhoja (graham, hiivaleipä tms)

n. 4 dl vehnäjauhoja (Älä lisää kaikkia kerralla)

• Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi.
• Lisää siirappi ja murentele hiiva joukkoon. Sekoita!
• Odota n. 10 min ja lisää sitten suola, voi, hiutaleet ja marjat.
• Kääntelee esim puuhaarukalla jauhot edellisiin.
• Jätä taikina kohoamaan leivinliinan alle n. 40 min

Kohoamisen jälkeen voit jakaa taikinan kahteen osaan, jos teet sekä korppuja että skonsseja. Lisää toiseen puoleen murskattuja saksanpähkinöitä.

• Nostele taikinasta leivinpaperoiduille pelleille haluamasi kokoisia taikinanokareita eli ns sämpylöitä (yht. 21 kpl minulla)
• Anna sämpylöiden kohota liinan alla n. 30 min.
• Laita uuni kuumenemaan 175 ast.
• Voitele halutessasi 'skonssit' esim öljy+siirappi -seoksella ja paista keskitasolla n. 13 - 15 min. (Pidä kauemmin uunissa, jos eivät näytä vielä kypsille.)
• Voitele ne uudelleen samalla seoksella heti paiston jälkeen.

Halutessasi voit paistaa osan korpuiksi. Paista kuten skonssit, halkaise hieman jäähtyneinä terävällä veitsellä ja laita pelti takaisin uuniin. Katkaise lämpö uunista ja anna niiden kuivua korpuiksi. Muista välillä avata uunin luukkua kosteuden haihtumiseksi.

Tein itse näitä leivonnaisia, kun ulkolämpömittari näytti lähes +30 astetta. Ruokailimme ystäväni sekä Miehen kanssa terassilla. Toin jossakin välissä korput rapsakoitumaan ulos auringonpaisteeseen. Uuni oli päässyt jäähtymään ennen korppujen riittävää kuivumista. Lisäksi en huomannut avata luukkua välillä. Aurinko teki tehtävänsä ja kuivasi korput todella rapeiksi. Aika hauskaa!

Korput kannattaa voidella lempilevitteellä. Aroniamarjahillo ja vuohenjuusto maistuivat kaikkein parhaimmalle korppujen päällisille omasta mielestäni. 

Heinäkuu taitaa olla useimpien työssäkäyvien kesälomien aikaa. Tuntuu tosi ihanalle, että blogiani on klikattu siitä huolimatta, että harvalla riittää energiaa kokkailuun. Omien jalkojeni vointi vaatii välillä täydellistä lepoa ja silloin mukavinta touhua on tämän blogin kirjoittelu.

Eilen lähdimme Miehen kanssa ennen aamuseitsemää 'ulkoiluttamaan' golfbägejämme. Oli pakko päästä testaamaan uutta putteria heti tuoreeltaan! Vilkuilimme välillä taivaalle peläten säätiedotuksissa uhkailtujen sadepilvien ilmestyvän päällemme. Onni mukanamme saimme kiertää koko kentän kastumatta. Putterista sen verran, että ei huono!

Tämän kukkakimpun mukana lähetän tänään lämpöisimmät nimipäiväonnitteluni kaikille kaimoilleni!

On se niin ihana saada oikeita postin kuljettamia onnittelukortteja! Kiitos ystävät niistä!
Tällä kortilla Suuri Suomalainen kirjakerho pääsi yllättämään minut tänä vuonna. 

Ihan valtavan iso kiitos jälleen kerran sinulle, joka avasit tänään koneesi ja kävit kurkkaamassa blogiani! 💝 Ilman sinua blogin kirjoittaminen olisi turhaa touhua. 😋

Nyt on saatu vettä tänne Hämeeseen pitkästä aikaa ja ilma tuntuu lähes trooppisen kostealle ja lämpöiselle. On kunnon kesäsäät!