Ruokaohjeita

Sivut

maanantai 27. toukokuuta 2019

Suklaahippumuffinit lakritsikreemillä maistuvat taivaallisille

"Lakritsin ja suklaan liitto on solmittu taivaassa" -sanonta on totta näissä muffineissa.
Mistähän sitä energiaa virtaa, vaikka viime yönä unet jäivät normaalia vähemmälle? Löysin eilen kaappeja kolutessani huonekalumaalia ja pensselit. Olen suunnitellut jo pari viikkoa keittiön pöytäpinnan maalaamista, mutta maalikauppaan lähtö on jäänyt. Tänä aamuna vedin työhanskat käteen, pöytä hiottu suit'sait ja maali vedetty pintaan alle aikayksikön. Mukavaa oli ihailla kättensä jälkiä saman tien.




Maalausurakka ei vienyt paljoa aikaa ja virtaa tuntui vielä riittävän. Enpä olisi uskonut innostuvani näin paljon Suomen jääkiekkojoukkueen peleistä vielä viikko sitten. Innostus tarttuu ja Leijonat ansaitsivat peleillään kaiken suitsutuksen ja kultamitalinsa. Nostan hattuani nuorille miehille, jotka jaksoivat ahertaa loppuun saakka. He antoivat pelityylillään mallia muillekin ja iloa niillekin suomalaisille, jotka eivät säännöllisesti jääkiekkopelejä seuraa. Me hämeenlinnalaiset saimme 'mennä torille' jo toisen kerran kevään aikana. HPK voitti jääkiekon Suomen mestaruuden! 



No mutta nyt varsinaiseen asiaan! Pidän lakritsin mausta todella paljon, jopa enemmän kuin suklaasta. Leivonnassa olen käyttänyt muutaman kerran lakritsijauhetta ja tuoreen lakritsin paloja ainakin kerran. Tämän linkin takaa löytyy leipäohje, jota uskallan suositella kaikille lakun ystäville. Tiedän erään ystäväni leiponeen tätä useammankin kerran. Alussa leipä meni kuin kuumille kiville perheen nuorimmille. Viime viikolla löysin kirjastosta kirjan, joka roihahdutti lakritsinhimoni  jälleen ilmiliekkiin! 😂


Onpa hyvä tuuri, että pääsen leipomaan 'ihan vaan vieraita varten' jotakin kirjan herkuista. Muffinit maistuvat yleensä kaikille ja onnistuvat ilman liiallista aherrusta ja ajankäyttöä. Kuorrutuksen tein kirjan ohjeesta poiketen, koska kotoa ei löytynyt lakritsiesanssia. Kaukoviisaana olin kuitenkin hankkinut pussin Hopeatoffee-karkkeja. Niiden maku ja rakenne on joka tapauksessa mieluinen. Lakritsijauheen kanssa on välillä tullut pettymyksiä, joten sitä en halunnut käyttää näissä herkuissa.  


Taikina riittää ohjeen mukaan 12 muffiniin. Itse sain 6 pienempää ja 10 keskikokoista leivonnaista. Halusin testata näissä uutta pientä 6 kpl:n leivosvuokaani. Hyvin toimi!

Näissä on Brunbergin tummaa suklaata (70 g) ja hieman Royalin valkosuklaakrispiä.
Suklaahippumuffinit lakritsikreemillä (12-16 kpl)

Muffinitaikina
175 g voita (huoneenlämpöistä)
175 g (n. 2 dl) sokeria (erityishienoa)
2 kananmunaa (kevyesti vatkattuina)
3-4 rkl maitoa (4 rkl kauramaitoa minulla)
175 g (3 dl) vehnäjauhoja (kakkuvehnäj)
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen eli veitsenkärjellinen suolaa
75-90 g suklaata (keskimakeaa)

Lakritsikreemi  kirjan ohjeella
150 g suolatonta voita
500 g tomusokeria
½ dl kevytkermaa
aitoa lakritsiesanssia (½-1 joko tl tai rkl, yksikkö puuttui kirjasta)

Koristeluun suklaaraastetta, kukkia, lakritsipaloja yms
  • Kuumenna uuni 180 ast tai kiertoilmauuni 160 ast. Ota esille 12-16 paperista muffinivuokaa ja laita ne muffinipellille tai vastaavalle.
  • Paloittele suklaa leivinlaudalla karkeaksi rouheeksi esim vahvalla veitsellä.
  • Vatkaa voi ja sokeri kulhossa vaaleaksi ja ilmavaksi. (n. 10-12 min)
  • Vatkaa vähitellen munaseos ja maito joukkoon, kunnes seos on yhtenäistä.
  • Siivilöi kuiva-ainekset joukkoon ja sekoita ne esim lastalla taikinaan. Kääntele lopuksi suklaapalat taikinaan. 
  • Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista niitä n. 20 min, kunnes ovat kauniin ruskeita ja kohonneita. (Paistoin keskiritilällä n. 17 min.)
  • Anna jäähtyä n. 5 min vuoissaan ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään. 
  • Tee kuorrutekreemi vatkaamalla ensin voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. (Huoma! varovasti aluksi, ettei sokeri pöllyä pitkin keittiötä)
  • Lisää sitten kerma ja lakritsi, kunnes seos on ilmavan kevyttä. Koristele muffinit!
Hopeatoffee-kuorrutekreemi
1 pss (n.170 g) Hopeatoffee-karamelleja
1 dl kuohukermaa

n. 3 rkl jääkaappikylmää voita
70 g i Mat Fraichea, Oatly tms (minulla sattui olemaan tätä)
½ dl vaniljakreemijauhetta
n. 70 g voita ja 1-2 dl tomusokeria vaahdotettuna
  • Kuori karamellit ja laita ne kerman kanssa pinnoitettuun kattilaan. Kuumenna hiljaisella lämmöllä kiehumispisteeseen välillä lastalla sekoitellen. 
  • Kiehuta 'lempeällä lämmöllä' n. 15 min, kunnes seos tuntuu kiinteälle ja kinuskimaiselle. (kylmään vesilasiin pudotetun tipan pitäisi pysyä koossa)
  • Ota kattila pois liedeltä ja sekoittele ahkerasti esim kuumuutta kestävällä lastalla, kunnes seos on jäähtynyt huomattavasti.
  • Sekoita kylmä voi joukkoon, kunnes on sulanut kokonaan. Muutaman min sekoittelun jälkeen (kun seos on viileää) voit lisätä kreemijauheen ja Fraichen.
  • Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. 
  • Vaahdota voivaahto ja muut aineet keskenään, kunnes kreemistä tulee pehmeää ja ilmavaa. 
  • Annostele kreemi pursotinpussiin, jossa on haluamasi terästylla. Koristele muffinit kreemillä  ja valitsemillasi koristeilla.
Hopeatoffee-kreemistäni tuli hämmästyttävän hyvää, vaikka muuta pelkäsin. En löytänyt googlesta tai muualtakaan ohjetta tämäntyyppiseen kreemiin. Tuorejuusto olisi sopinut tähän hyvin, mutta sitä ei löytynyt jääkaapistani. Toisaalta se oli hyvä, koska sain mielestäni ihan täydellisen onnistuneen kreemin. Se kovettui sopivasti jääkaapissa, mutta ei liian kovaksi. Ensikertalaisen tuuria, sanoisin.

Voivaahdon ja Hopeatoffeeseoksen yhdistäminen onnistuu sähkövatkaimella vatkaten.


Uutuusostokseni (5€ Cittarissa) osoittautui onnistuneeksi hankinnaksi. Sillä sain kivan kokoisia muffineita, joissa on pieni syvennys yläosassa. Testasin niihin Hopeatoffee-kermaseosta ennen muiden aineksien lisäämistä. Pinnasta tuli kauniin kiiltävä ja todella voimakkaasti lakritsille maistuva. Se saattaa olla todellisen lakritsinystävän mieleen. 



Tämän 599. tekstin olin ajatellut blogini toiseksi viimeiseksi postaukseksi. Joka kerta konetta naputellessani mietin tämän aikaavievän harrastukseni hyödyllisyyttä. Aluksi blogin päivittämisen piti kestää vain sen aikaa, kun olen toipunut polven tekonivelleikkauksesta (28.4.2017). Olin kuullut sen kestävän muutaman kuukauden tai max puoli vuotta. No, minulla ei ollut niin hyvä onni. Polveni on edelleen kivulias ja nyt toinenkin oireilee koko ajan. Pystyn liikkumaan lyhyitä matkoja kerrallaan kävellen ja välillä lepäillen. Vesijuoksu on loistava urheilulaji tässä vaiheessa. Golfin harrastaminen vaihtelee sen mukaan, kuinka kovia kivut kulloinkin ovat. Golfauto on kätevä, mutta jalkalihakseni eivät hyödy sellaisesta liikunnasta.  


Toinen tavoitteeni oli saada 100000 kävijän määrä täyteen. Siitä puuttuu vielä  hieman yli 7000 kävijää. Eli blogini ei ole ns 'suuri blogi' eikä kerää valtaisia kävijämääriä. Ehkä joku lukija kuitenkin saa täältä silloin tällöin ohjeen, josta pitää.
En sittenkään ole täydellisen varma, haluanko lopettaa tätä kokonaan. Tiedän, ettei minulle sovi silloin tällöin blogipäivityksiä tekevä tyyli. Sitä ovat monet suositelleet kertoessani aikeestani. Joillekin se varmaan sopii erittäin hyvin.

Nämä kukkaset ovat kiitokseni Päiville ja Pädelle! Olette olleet mahtavia blogiystäviäni!
Entä mitä tämä harrastus on antanut? Tämä on tosiaan ollut vain kiva harrastus, jota tykkään tehdä, koska rakastan kaikenlaista kokkaamista. Puhelimeni ja tablettini ovat olleet aika kovilla, koska käytän vain niitä postatessani. Aika vaatimatonta siis! Parasta kaikessa ovat uudet blogiystävät, jotka ovat halunneet kommentoida postauksiani. Olen heille todella kiitollinen, koska kommenttien ansiosta olen jaksanut jatkaa näinkin kauan. Näihin kuviin ja tunnelmiin on mukava lopettaa kirjoittaminen tänään. Maailmanmestaruus on mahtava saavutus, joka maistuu makialle sekä pelaajille että Leijonafaneille. Isot onnittelut ja kiitokset täältä Mansikkakaheinä-blogista pelaajille, valmentajille ja koko porukalle! Huikea saavutus! 🎉👌👏


Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan"! Saattaahan olla, että jatkan blogitekstien kirjoittamista vielä seuraavatkin pari vuotta, jos intoa, voimia ja terveyttä riittää! 😘 Lämmin kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän postaukseni!

lauantai 25. toukokuuta 2019

Salsaa belugalinsseillä, kampasimpukoita, parsarisottoa ja savustettua taimenta

Mehukkaat herneen miniversot antoivat tähän annokseen viimeisen silauksen!
Tämä kala-ateriamme olisi ollut riittävän herkullinen keitetyillä perunoilla ja kastikkeella. Mentiinkin sitten pistämään perjantai-illan ruoka överiksi ja keksittiin monta syytä 'juhla-ateriaan'. Rankka siivouspäivä takana ja Suomi oli lyönyt Ruotsin jääkiekossa. Toisaalta ei tarvita mitään erityistä syytä, jos tekee mieli hyvää ruokaa. Voin vakuuttaa, että tätä ruokaa on enää vaikea pistää paremmaksi! 


Taimen on lohta pienempi kala, joten fileiden savustaminen vei vain puolisen tuntia sähkösavustimessa. Suolaa ja pieni ripaus sokeria kalafileiden pintaan ennen savustusta makua antamaan. Savustaminen on todella varma ja helppo tapa tehdä hyvää kalaruokaa!


Tällä kertaa kävi niin, että aterian komponentit paisuivat kuin se 'kuuluisa pullataikina'! Olin suunnitellut hyvissä ajoin tekeväni maukasta ja monipuolista lisäkettä parsarisottomme kylkeen. Tarkoitus oli syödä kasvisruokaa ja ihmeteltiin itsekin, että 'Kuinkas tässä näin kävi?' Sekä kampasimpukat että hyvän näköisen taimenen fileet lähtivät kuin vahingossa perjantaiostoksieni mukaan. Onneksi lähtivät, sillä illallisemme oli sanalla sanoen täydellinen. Niin herkullista, ettei meinaa kirjoitetuksi saada. Puhukoon siis kuvat puolestaan!


Yrttimaustettu Yosa Kaurapala siivutettuna testissä risoton 'parmesanina'. Oli vain aika OK!
Oli mahtava tsäkä, että opin pari viikkoa sitten valmistamaan aivan täydellisen ihanaa majoneesia Karitan ohjeella. Klikkaa täältä! Tällä kertaa siitä syntyi smetanan  ja tuoretillin kanssa maukas kastike sekä taimenelle että koko setille. 

Linkki paprikoiden grillaukseen löytyy täältä!
Toinen tsäkä oli siinä, että löysin vinkin näistä uutuuspaprikoista, vihreistä ja grillattuina mukavan makuisista kasviksista. Mies grillasi nämä öljyllä ja suolalla maustetut makupalat samaan aikaan, kun itse otin väriä ja makua kampasimpukoihin valurautapannulla. Kerrankin sain ostaa oman K-Supermarketin kalatiskistä tuoreita kampasimpukoita. Pakastimessa olevat kampasimpukat odottavat edelleen seuraavaa kertaa. 

Jamie Oliver opasti leikkaamaan pienet viillot simpukoiden pintaan, tein kahdelle niin. 
Olemme syöneet muutaman kerran kampasimpukoita ravintolassa, mutta en ole koskaan aiemmin valmistanut niitä itse. Onneksi sain varmistuksen parhaasta tavasta valmistaa kampasimpukoita kalatiskin reippaalta nuoreltamieheltä. Hän oli kuulema valmistanut niitä useinkin. Kerran omat nuoremme grillasivat kampasimpukoita ja niin valmistettuina ne olivat superonnistuneita. Ehkä minäkin uskallan jatkossa tehdä niin, mutta ensikertalaiselle tuttu valurautapannu tuntui järkevimmälle. Nappaa kampasimpukoiden vamistusohje  täältä, jos kiinnostuit! 


Öljyllä, suolalla ja ripauksella pippuria kampasimpukka on vaihteeksi mukavaa mutusteltavaa. Ehkä uskallan ottaa seuraavaksi pakastetut simpukat kokeiluun!


Parsarisoton valmistuksen vaiheista en ottanut kuvia, mutta ohje löytyy esim täältä. Oma ohjeeni erosi siinä, että valkoviinin tilalla käytin kuivaa kuohuviiniä. Hyvin toimi sekin. Parmesanin tilalla testasin äskettäin löytämääni kasvipohjaista runsaasti proteiinia sisältävää Fazerin Yosa Kaurapalaa. Se sopii moneen käyttötarkoitukseen ja on etenkin paistettuna ihanaa myös salaateissa. Mies tykästyi tähän tuotteeseen saatuani hänet maistamaan sitä viime viikolla juureskeiton pinnalla. Paistaminen ja maustaminen on juju saada herkullinen maku kaurapaloihin.


Tällä lautasella on aikas täydellinen setti herkullista kotiruokaa!
Kasvissalsa  belugalinsseillä (näillä määrillä tuli aika runsas annos)
2 dl belugalinssejä
4 dl vettä
  • Huuhtele linssit kylmällä vedellä ja keitä kiehuvassa vedessä n. 20-25 min.
  • Mausta kypsät linssit lämpiminä suolalla, öljyllä, sitruunamehulla/basamicolla ja öljyllä.
  • Beluglinssit sopivat sekä kylmiin että lämpimiin ruokiin!
1 reilunkokoinen tai 2 pienempää avokadoa
1 reilunkokoinen suippopaprika
1 chili (keskitulinen minulla)
pakastettuja tai tuoreita herneitä haluamasi määrä
3-5 kaltattua tomaattia
varhaissipulin varsia

Kastike
½ limen mehu (kuoriraaste halutessasi)
1 rkl valkoviinietikkaa tms
2-3 rkl avokadoöljyä tms 
½ tl suolaa
n.1 rkl hunajaa tms makeutta
mustapippuria
yrttisilppua halutessasi
  • Kaada maustetut linssit riittävän kokoiseen kulhoon herneiden kanssa.
  • Tee tomaattien yläpintaan ristiviillot ja käytä niitä kiehuvaa vettä olevassa astiassa. Kuoret irtoavat parin min kuluttua helposti vetämällä pois. Pilko tomaatit kuutioiksi sen jälkeen, kun olet poistanut sisällä olevat siemenet. Lisää ne kulhoon.
  • Huuhdo ja halkaiset paprika sekä chili ja poista niistä siemenet. Pilko pieniksi ja lisää muiden aineiden sekaan.
  • Halkaise avokado, tee hedelmälihaan viillot molempiin suuntiin ja purista limen tai sitruunan mehua pinnalle tummumisen estämiseksi. Kuutio avokado ja lisää edellisten sekaan.
  • Huuhtele ja pilko varhaissipulit ja sekoita muiden kasvisten kanssa kulhossa.
  • Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Mausta ja maistele, kunnes kastike tuntuu omaan makuusi sopivalle. Kaada se salsan joukkoon ja sekoittele joka puolelle. 
  • Jätä salsa maustumaan jääkaappiin (mielellään) vähintää ½ h ajaksi. 
Tämä salsa säilyy erittäin hyvin raikkaana ainakin seuraavaan päivään. Meille se maistui aamusalaattina ja loppu myöhemmin iltapäivällä ruoan lisäkkeenä. Salsaahan voi varioida omiin makumieltymyksiin. Tällä kertaa syntyi näistä aineista!



Belugalinssit tulevat varmasti ruokalautasillemme uudelleenkin. Olen jo mielessäni suunnitellut niitä useampaankin eri ruokaan. Ehkä niitä voisi käyttää kasvispihvien raaka-aineena. Kesällä on kiva tehdä kasvishampurilaisia ja näillä voi varmistaa protskun saannin. 


Muutama alkukesäinen kuva menneeltä viikolta ja useammaltakin reissulta. Näiden kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa viikonlopun jatkoa ja kiitän lämpöisesti, että vierailit blogissani! 😘
Sunnuntaina käydään tietenkin äänestämässä europarlamenttivaaleissa, mikäli ääntä ei tullut annettua ennakkoon. Eikös? 







keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Onnistuuko maisemakahvilan raparperipiiras ilman valkoista sokeria?

Sitruuna-vaniljamaustettu rahka-kermavaahto sopii täydellisesti raparperipiiraan makuun!
Maisemakahvilan raparperipiiras on tullut tutuksi monille kotileipureille. On se niin syötävän herkullista, edullista ja aina onnistuvaa kahvileipää tai jälkkäriä, etten ihmettele reseptin suosiota. Tällä kertaa halusin testata luottoreseptiäni ilman valkoista sokeria. Yritän taas vältellä sitä pitämällä sokeripurkin tyhjillään. Makeutta tuli silti piiraaseeni hiukan liikaakin. Se saattoi johtua raparperien vähäisestä määrästä. Jouduin korvaamaan osan raparpereista omenalohkoilla. 


Alkuperäinen Maisemakahvilan marja- tai raparperipiiraan ohje on suunniteltu uunipellin kokoiseksi. Tästä linkistä löydät sekä isomman että piirasvuokaan sopivan reseptin!


Hieman hirvittää lähteä muuttelemaan täydellistä reseptiä, mutta valkoiset sokerit olivat loppuneet ja silti mieluilin piirakkaa naapurin papan antamista keväisistä raparperin varsista. Meillä ei ole juuri koskaan piimää jääkaapissa, joten jouduin joka tapauksessa hieman säätämään ohjetta. 

Kondensoitu kookosmaito ei tunnu niin makealle kuin tavallinen kondensoitu maito.
Elikkäs summa summarum! ei ollut piimää, ei valkoista sokeria eikä riittävästi raparperia. Mutta oli riittävästi intoa ja tahtoa 'taikoa' himoitsemaani herkkua kevään ensimmäisistä raparpereista. Maku onnistui melkeinpä paremmin kuin kuvittelin, mutta kaikki ei silti mennyt 'kuin Strömsössä'. Piiraan keskikohta jäi löysäksi, sillä otin sen viisi minuuttia ennen suositeltua paistoaikaa pois uunista. Pelkäsin reunojen paistuvan liikaa ja luulin pieneen piiraaseen riittävän lyhyemmän paistoajan.
16.6. Pieni lisäys aiempaan piirakkapostaukseeni! Tein raparperipiirakan pienempään vuokaan ja ilman kondensoitua kookosmaitoa. Tästäkin tuli makoisaa, mutta aavistuksen rapsakampaa. Paistoaika oli n. 200 ast/30 min.

16.6. tekemäni raparperipiirakka paistui kauniin ruskeaksi!
Aiempi kondensoidulla kookosmaidolla makeuttamani marjapiirakan ohje löytyy täältä! Samasta postauksesta löytyy vinkki, mistä tätä tuotetta löytyy. Ehkä paras tekemäni raparperiherkku on viime kevään gluteeniton raparperi-toscapiiras.  (en saa linkitettyä sivua tähän)
Myös valkosuklaa-raparperidonitsit (Klik!olivat melkein liiankin herkullisia. Rakastan yhdistää raparperin kirpeyden johonkin makeaan!
Tuorejuustotäytteinen raparperipiiras oli puolestaan naapurin papan makuun viime keväänä. Sekin löytyy blogistani, kun klikkaat tästä!

Viimeisen piiraspalan kuva. En tullut ottaneeksi kuvan kuvaa aiemmin.
Raparperipiiras kondensoidulla kookosmaidolla ja omenalohkoilla (n.28 cm vuokaan)

Muruseos (vähennä aineita, jos käytät pienempää vuokaa)
2½ dl vehnäjauhoja (tai gl jauhoja)
2½ dl mantelijauhoja
1 dl kookossokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
125 g sulatettua voita

Piiraan pohja
2/3 osaa muruseoksesta
1 dl creme fraichea
1 muna (½ munaa saattaa riittää)

Täyte
n. 3-4 dl (170 g) paloiteltuja raparpereja
4 omenaa kuutioituina
(mieluiten reilusti vain raparpereja)
2 tl vaniljapastaa
2 tl kanelia
1 dl creme fraichea
1 kananmuna

Pinnalle
1 prk kondensoitua kookosmaitoa (tms makeutusta)
1/3 osa muruseosta
1 dl mantelijauhoja
  • Aloita valmistamalla ensin muruseos. Sulata voi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää niihin voisula.
  • Ota 1/3 muruseoksesta erilleen ja lisää se lopussa piirakan pinnalle.
  • Sekoita muna ja creme fraiche keskenään ja sekoita ne 2/3 osaan muruseosta.
  • Taputtele jauhotetuin sormin tai tasoittele lusikalla taikina leivinpaperoituun uunivuokaan.
  • Pese ja halutessasi kuori raparperit sekä pilko ne paloiksi. (Jos käytät omenia, pilko myös ne paloiksi.)
  • Ripottele pilkotut kasvikset tasaisesti pohjan päälle.
  • Yhdistä täytteen creme fraiche ja muna sekä mausteet. Kaada seos pinnalle.
  • Lusikoi kondensoitua kookosmaitoa pinnalle joko koko purkillinen tai osa siitä. 
  • Yhdistä mantelijauhot muruseokseen ja murustele se piiraan pinnalle.
  • Paista piirasta 180-200 ast/30-45 min riippuen piiraan koosta ja siitä, käytätkö kondensoitua kookosmaitoa. (Peitä leivinpaperilla, jos reunat tummuvat liikaa.)
Piiraan paistaminen keskitasolla saattoi olla syy, että se jäi keskeltä hieman kosteaksi. Seuraavalla kerralla testaan alatasolla paistamista tai paistan pohjaa ilman täytteitä n. 10 min. Toisaalta piiras on makeaa, pehmeää ja kosteaa näin. Piiras onnistui ilman valkoista sokeria!



Onpa kiva odotella varsinaisen raparperisadon valmistumista. Olen harkinnut oman pehkon istuttamista, mutta toisaalta naapurin pappa on aina niin kiitollinen, kun käytän hänen raparperejaan. Hän ei kuulema tee niillä itse mitään eikä kukaan muukaan 'huoli' niitä. Olemme siis molemmat tyytyväisiä!





Loppukuvina muutama otos eiliseltä Keski-Suomen reissultani ja yksi räpsy tämän aamun golfkierrokselta. Ukonilma yllätti tänään Hämeessä kuten kai muuallakin Suomessa. Onneksi ehdimme kotiin ennen ukonilman ja kaatosateen alkua.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Broccoli-fetapiiras maistuu vuosikymmenestä toiseen


Onko siitä tosiaan 23 vuotta, kun löysin mainion reseptin valmistellessani esikoiseni ylioppilasjuhlia? Enpä olisi etukäteen uskonut, että moni juhlissa piirasta maistellut kyseli reseptiä itselleen. Olin tietenkin tyytyväinen saadessani lähettää sen kiitoskortin mukana. Itse ihastuin suin päin piiraan makuun ja alkuperäinen resepti oli pitkään käytössäni. Nyt olen innostunut varioimaan hyviäkin reseptejä. Tämänkertaisen reseptin ohje on pääosin eräältä leipoja-Martalta. Päällisen kasvikset määräytyivät oman jääkaappini sisällön mukaan. Ihmettelen suuresti, että blogistani ei löytynyt postausta tästä yhdestä suosikkipiiraastamme. 


Parsakaalinuppujen freesaaminen etukäteen (kirkastetulla)voilla ja maustaminen suolalla sujuu näppärästi ja varmistaa parsakaalin kypsyyden ja hyvän maun.


Omaan piiraaseeni tuli tomaatin ja parsakaalin lisäksi muutama pätkitty tankoparsa, ruohosipulisilppua ja pilkottuja tuoreita yrttejä. 



Tein kaksi piirasta, joista toiseen tuli myös vuohenjuustoa. Sen maku oli tosi ihana ja taisi nousta uudeksi suosikikseni!


Broccoli- eli parsakaalipiiras fetalla ja kasviksilla n. 28 cm uunivuokaan
(täytteitä voit vaihtaa omien aineiden mukaan)

Pohjataikina
1 dl perunahiutaleita
1 dl vettä (huoneenlämpöistä)
75 g sulatettua voita
(itse lisään usein n. 2 dl raastettua parmesania)

2,5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja)
1½ tl leivinjauhetta
vähän suolaa (perunahiutaleet sisältävät suolaa)

  • Sulata voi ja sekoita se sekä vesi perunahiutaleisiin. (omassa ohjeessani huoneenlämpöinen voi nypitään hiivaleipäjauhojen ja perunahiutaleiden sekaan. Lopuksi lisätään vettä riittävä määrä)
  • Lisää sitten kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Vie jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun teet muut valmistelut.
  • Vetäytymisen jälkeen taputtele/kaulitse taikina pyöreäksi leikatun leivinpaperin päälle, joka on vähän suurempi kuin vuoka. Näin saat taikinan reunat kohoamaan. Nosta taikina uunivuokaan ja tasoittele pohjaa tarvittaessa.
  • Paista pohjaa n.175 ast/n. 10 min ennen päällisaineiden lisäämistä.
Täytteet (oman mieltymyksen mukaisia määriä)

parsakaalin nuppuja 
rasiallinen kirsikkatomaatteja
oliiviviipaleita
fetajuustoa murusteltuna tai kuutioita
(myös vuohenjuusto sopii hyvin tähän)

Päälle muna-kermaseos
2 kananmunaa
1½ dl (ruoka)kermaa
rouhittua mustapippuria
vähän aromisuolaa halutessasi
(itse laitoin seokseen lisäksi ruohosipulia, tuoreyrttejä, mustapippuria, chilihiutaleita ja hiukan valkosipulijauhetta)

Mozzarella- tms juustoraastetta (minulla oli Emmental-raastetta)
  • Freesaa (halutessasi) tai höyrytä hieman parsakaalin nuppuja. Jäähdytä hetki.
  • Puolita kirsikkatomaatit ja viipaloi oliivit. (tai käytä valmiiksi viipaloituja)
  • Levittele täytteet esipaistetun pohjataikinan päälle.
  • Kaada muna-kermaseos täytteiden päälle ja ripottele juustoraaste pinnalle.
  • Paista piirasta vielä n. 200 ast/n. 25-30 min tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin ja muna-kermaseos näyttää hyytyneen.
Peitä piiras leivinpaperilla/foliolla paiston loppupuolella, jos reunat uhkaavat paistua liikaa!


Selailin ohjeitani menneiltä vuosikymmeniltä (1996) ja löysin lakkiaisjuhliemme silloiset 'uutuudet' eli suolaiset charlotet. Toimisivat hyvin tänäkin päivänä! Tekivät hyvin kauppansa, vaikka leivoin myös voileipäkakkuja. 


Omenapuut kukkivat sekä meillä että naapurissa. Raparperit kasvattavat varsiaan ja houkuttelevat testaamaan uusia tai ennestään tuttuja reseptejä. Siitä lisää seuraavassa postauksessani!