Parhaat leipomani kaurasydämet

Nämä ovat itse asiassa ensimmäiset, mutta ei varmasti viimeiset leipomani gl kaurasydämet. 😋👍

Olisi kiva tietää, mitä leipää suomalaiset nykyisin syövät! Jokaisella on luultavasti oman lempileipänsä, mutta samaa ei tee aina mieli. Ruisleipä pitää pintansa kaikkien uusien ja ihanien leipien joukossa. Sitähän meilläkin syödään juuri niin usein kuin vatsa kestää. Tai Miehen vatsa kestää leipää kuin leipää, mutta minä joudun hieman rajoittamaan. Leivät ja sämpylät maistuisivat edelleen, usein liiankin hyvin. 🙄

Meille pääsi käymään niin, että Miehen lempileipä eli Lidlin kaurasydämet olivat päässeet loppumaan. Tiesin kokemuksesta, että pakastinta pengotaan turhaan iltapuhteella. Päätin yllättää hänet, elämäni tärkeimmän Miehen.

Nämä ovat voineet olla jo pitkäänkin myynnissä, mutta itse huomasin äskettäin.

Muutama päivä sitten täydentäessäni jauhovarastojani huomasin  gl Myllärin kauratuotteiden lisääntyneen. 

Isot kaurahiutaleet, kauralese ja gl kaurajauho näyttelevät tämänkertaisen leipomissessioni pääosaa. Tattarijauhot pääsivät tämänkertaiseen taikinaan syystä, että kaurajauhoja olikin liian vähän. 

Toisaalta pari dl ruisjauhoja, hiivaleipäjauhoja tai jopa vehnäjauhoja tekevät taikinan helpommin leipoutuvaksi. Siis ellet tarvitse täysin gluteenitonta. 

Hetkisen harkitsin jättäväni leipomisen sittenkin toiseen kertaan. Tuorehiivan 'parasta ennen' -päiväys oli takana ja jääkaapissani oli vain iKaffe kauramaitoa. Tahto ja into leipoa kaurasydämiä olivat voimakkaammat. Tällaisia noista sydämistä sitten tuli!

Sydämien pinta on erittäin rapea ja sisällä maistuu pehmeämpi osuus. Ihan superherkullisia ovat!

Aineet ja ohjeet n. 16-26 kaurasydämeen (määrä riippuu koosta ja paksuudesta )

3 dl vettä

3 dl kauramaitoa tms maitoa

1 pkt hiivaa (tai 2 pussia kuivahiivaa)

1 rkl hunajaa tai sokeria
1-1,5 tl suolaa

4-5 dl gl kaurahiutaleita

1 dl gl kauraleseitä

n. 3-4 dl gl kaurajauhoja

n. 1 dl tattari- tms jauhoja
(nämä jauhomäärät ovat noin, lisää jos tuntuu liian löysälle!)

Hiukan öljyä voiteluun

Leipäset onnistuvat hyvin hiivaleipäjauhoillakin.

• Lämmitä neste +37° tai kuivahiivalle 42° ast. (voit toki käyttää vain vettä tai maitoa)
• Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, lisää hunaja sekä n 2 dl jauhoja ja jätä halutessasi n. 10 minuutiksi odottamaan muiden aineiden lisäämistä. (huomaat alkaako hiiva toimia ts poreilla)
• Sekoita suola, kauraleseet ja kaurahiutaleet seokseen. 
• Saman tien voit aloittaa jauhojen lisäämisen esim puuhaarukalla sekoittaen.
• Huom! Älä lisää kaikkia jauhoja, jos taikina tuntuu paksua puuroa jäykemmälle. (Leivinalustalle tulee runsaasti jauhoja ja taikina paksunee kohotessaan.)
• Kohotin taikinaa 2 tuntia, mutta tuoreemmalla hiivalla saattaa lyhyempikin aika riittää. Toisaalta hiivaa voi laittaa vähemmän, jolloin taikina saa nousta paljon pidempään, jopa yön yli.
• Laita leivinalustalle runsaasti jauhoja ja kaulitse taikina (1/3 osa kerrallaan) levyksi. Paksuuden voit määritellä itse, minulla oli vajaa ½ cm eli aika ohutta.
• Ota taikinalevystä muotilla tai veitsellä haluamasi kokoisia leipäsiä ja nosta lastaa avuksi käyttäen leivinpaperoidulle pellille. 
• Kohota leipäsiä liinan alla vähintään ½ h. (kuumavesialtaan päällä kohoaa hyvin)
• Voitele tai suihkauta halutessasi öljyä leipäsien pinnalle ennen paistoa. Ripottele leseitä tai hiutaleita päälle. (hiutaleet lähtivät herkemmin pois paiston jälkeen)
• Paista leipäsiä n. 220 ast lämmössä n. 15-20 min. Minulla oli uunin pohjalla kuumaa vettä metalliastiassa, jotta leipien pinnasta tulisi rapeampaa.
• Halutessasi voitele valmiit leipäset voilla tai suihkauta öljyllä.

Jos haluat leikata kaurasydämet keskeltä halki, se kannattaa tehdä saman tien.

Onneksi näistä ihanan rapeista leipäsistä jäi melkein puolet pakastettavaksi. 

Tekemistäni kaurasydämistä tuli tällä kertaa aika ohkasia. Maku oli todella hyvä ja pinta rapea, mutta halkaiseminen ei ollut helppoa. Nämä maistuivat tuoreena ihan sellaisenaan, mutta pieni sipaisu levitettä ja siivu juustoa pinnalle sopii myös. Pakastaminen ei muuta makua, joten näitä voi tehdä kerralla suuremmankin annoksen. 
P.S. Tein uuden taikinan kuivahiivalla ja hiivaleipäjauhoilla, hiutaleet ja leseet kauraa. Noilla jauhomäärillä tuli juuri samanpaksuinen taikina kuin aiemmin. Taikinaan voi toki lisätä rasvaa, mutta öljysipaisu leipien pinnalle antoi riittävän hyvän maun ja kiillon. 

Taika ja Loitsu ovat kuuluneet pian kokonaisen vuoden meidän nuorten perheeseen.

Kissatyttöjen kuvien mukana oikein ihanan viikonlopun toivotukset sinulle, joka ehdit tällä kertaa vilkaista blogiani! 👋❤Leipä miehen ja miksei naisenkin tiellä pitää ja itsetehty leipä on yleensä kaikkein parasta. 

Tytöt viihtyvät vaihteeksi sisätiloissa. Hellepäivät palaavat toivottavasti uudelleen. Silloin Taika ja Loitsu makoilevat tyytyväisinä parvekkeella. On niillä ihanaa keskenään, olivatpa ulkona tai sisällä!  

Makoisat mansikat kesäkuun puolella pakkaseen

Tuoreita mansikoita, vaniljajäätelöä, jääkylmää banaania ja kylmää janojuomaa on tässä drinkissä.

Nyt on kyllä se kuuluisa voittajaolo! Tunnen itseni lähes Supersankariksi tämän päivän urakoinnin jälkeen. Olen kerännyt monen vuoden tauon jälkeen mansikoita. Mitäs ihmeellistä tuossa on? ihmettelee varmaan monikin. Valaisenpa vähän asiaa. 

Oman padan sato ei riitä kattamaan talven mansikantarpeita alkuunkaan.

Parikymmentä vuotta sitten aloin herkistyä liikaa mansikan taimille ja käsivarteni olivat kuin nokkosten jäljiltä mansikkapellolla käynnin jälkeen. Lisäksi polveni alkoivat myöhemmin temppuilla ja kipeytyä. En tykännyt enää ollenkaan mansikoiden poimimisesta. Viime vuodet olemme ostaneet mansikat joko torilta tai mansikkatilalta. Tarvitsevathan nuoret kesätyöpaikkansa, joten jonkun pitää ostaakin valmiiksi poimittuja mansikoita! Näin olen asian tuumaillut. 

Tänään menin innolla ostamaan valmiiksi poimittuja mansikoita kotimme lähellä olevalta mansikkatilalta. Mitä sain kuullakaan! Poimijat tulevat vasta ensi viikolla, joten valmiiksi poimittuja makoisia marjoja myytiin vain pienissä rasioissa. Mikä pettymys! Samaan aikaa itsepoimijat toivat punnittaviksi niin täydellisen herkullisia ja isoja tummanpunaisia mansikoita, että tuli hillitön halu saada niitä joka tapauksessa. Hyvä, etten rynnännyt saman tien poimimaan! 

Kankaisten marjatilan mansikat ovat kypsyneet herkullisiksi.

Ajelin kotiin ja suunnittelin houkuttelevani Miehen mukaan mansikanpoimintaan. Yllätys yllätys! Ei tarvinnut patistella vaan hän oli heti valmis. Osasin kuvailla niin kaunopuheisesti ihania makoisia mansikoita, että varmaan häneltäkin herahti jo vesi kielelle. Lämpömittari lähenteli 30 astetta ja mansikkakuume oli sitäkin korkeampi.

Viipaloin Miehen perkaamat mansikat ja pakastan pieniin minigrippusseihin.

Niinhän sitä sitten köröteltiin traktorikyydillä pellonlaitaan toisten poimijoiden kanssa. Epäilin kyllä (syystäkin) omien jalkojeni taipumista keruuasentoon. Ihmeesti jalat kestivät ja selkä taipui riittävästi. Mies urakoi suurimman osan, mutta aika monta litraa ehdin itsekin poimia. Ja ihmeellisintä, ettei käsiini tullut rakkulan rakkulaa. Ei ollut näitä mansikkapeltoja pilattu torjunta-aineilla!

Kerääminen oli itse asiassa pienempi homma kuin marjojen saaminen pakkaseen. Nyt on aikaa kirjoitella tätä postausta, koska osa marjoista on vielä jääkaapissa odottamassa pakkaseen pääsyä. Meillä ei ole niin tehokasta pakastinta, että lähes 10 kg marjoja pakastuisi saman tien.  

Raikas, sekä nälän että janon vienyt mansikkajuoma.

Laitan vielä vinkin aivan ihanasta mansikkaisesta välipalasta. Aloin muistella nuoruuteni superherkkua, jonka nimi oli muistaakseni mansikkasooda. Isosiskoni opetti minut tuon juoman makuun ja myöhemmin tein sitä itsekin. Siihen tuli mansikoita, makeaa sitruunasooda-limonadia ja vaniljajäätelöä. Meillä löytyi vain lonkeroa (Lonkero 4,7% Hartwall), jota oli jäänyt juhannukselta. Päättelin sen olevan riittävän samantyyppistä sitruunasoodan kanssa. 

Aineet reiluun kahden hengen (aikuisen) juoma-annokseen

n. ½ l tuoreita mansikoita

1 prk (0,33 l) kylmää lonkeroa tms juomaa (limsaa, jos teet lapsille)

n. 1 (pakastettu) banaani viipaleina

kourallinen yrttejä halutessasi (sitruunabasilikaa ja -melissaa minulla)

muutama kauhallinen vaniljajäätelöä

• Laita kaikki aineet tehosekoittimen kannuun ja anna koneen pyöriä, kunnes juoma näyttää hyvälle. (banaanit kannattaa hieman sulattaa ensin, jotta terät varmasti kestävät)
• Kaada juoma laseihin tai pulloihin ja nautiskele! 

Haeskelin vuosi sitten kirjoittamaani postausta mansikoiden pakastamisesta. Se oli ollut heinäkuun 20. päivä nimellä mahtavan makeat ja herkulliset mansikat. On tämä ennenkuulumattoman aikainen mansikkasadon kypsymisen ajankohta. En muista koskaan aiemmin pakastaneeni mansikoita kesäkuussa. 

Oma juomani on lähes smoothieta. Mansikkasoodassa mansikat murskattiin lasin pohjalle, päälle kaadettiin sitruunasoodaa niin, että juoma kuohui. Pinnalle kauhaistiin vaniljajäätelö, joka valui tietenkin pikkuhiljaa lasin pohjalle. Pitäisiköhän ostaa sitruunalimpparia ja testata, vieläkö juoma tuntuu yhtä ihanalle kuin ennen?

Taikinaan tuli gluteenittomia jauhoja sekä n. 1½ dl vehäjauhoja, 3 kananmunaa ja 1 tl suolaa.

Mansikkavohvelit valkohomejuustolla, paksulla balsamicolla ja tottakai tuoreilla mansikoilla!

Loppukuvissa mansikkaiset iltapalavohvelit. Mistä keksinkin idean lisätä reilut pari dl mansikkasurvosta vohvelitaikinaan? Lisänesteenä oli pieni pullo sitruunakivennäisvettä. Aika jännän värin ja hieman uudentyyppisen maun antoivat mansikat tähänkin herkkuun. Mansikasta on vaan niin moneksi! Mihinkähän uudentyyppiseen ruokaan sitä vielä voisikaan käyttää? Mansikat ovat hurmaava herkku, josta olen tykännyt niin kauan kuin muistan. Kertoohan blogini nimikin jo tuosta..

Laitoin taikinaan gluteenittomia manteli- ja Jyttejauhoja. Jälkimmäiset ovat uutuus itselleni.

P.S. Jouduin korjailemaan aamulla yöllä tekemääni postausta. Toivottavasti ei jäänyt enää paljon virheitä! 😌 Eilinen 40 min vesijuoksu, kuntopyöräily sekä faskioiden pitkä venyttely ennen mansikkaurakkaa taisi olla liikaa voimilleni. Nuppi ei enää toiminut, vaikka sormet juoksivat tablettini näppäimillä. Sorry ystävät! 😘

Superherkkua savustimesta

Pieniä savustettuja siikoja, uusia perunoita, yrttivoita, herneitä ja parsakaalia. Sitruunamehua ja savustettua donitsipersikkaa mausteeksi. 

Kerroin edellisessä postauksessani kevennyssuunnitelmistani. En kuitenkaan edes ajatellut aloittaa nälässä olemista tai 'kaalikeittokuuria'. Kyllä on mahdollista tehdä herkullista ruokaa vähäkalorisista ja terveellisistä raaka-aineista. Huokailimme molemmat Miehen kanssa tämänpäiväisen lounaan ääressä; "että ruoka voikin maistua upealle!" Mitä parhaimmassa kesäsäässä omalla terassilla arkinen ateria muuttui juhlaruoaksi. Ruoka valmistui noin puolessa tunnissa, eli aika nopsaan.

Kävin kotikaupassa palatessani fysioterapiasta mieliala korkealla. Lopullinen syy jalkani (tekonivelleikatun) hitaaseen paranemiseen alkaa hahmottua, joten vähemmästäkin voi olla onnellinen. Lisää hyvänolontunnetta lähti ostosteni mukana. Lähellä kasvatettuja superherneitä ja suomalaisia pikkusiikoja ei meilläkään joka arkipäivä laiteta lounaaksi. Olin ajatellut laittaa 'pannusiian' nimellä mainostettuja sopivan kokoisia siikoja uuniin hautumaan. Onneksi kalatiskin asiantunteva myyjä vihjaisi savustuksesta. Varmaan olisivat hyviä paistinpannulla voissa paistettunakin!

Neljä n. 200-250 g painoista siikaa savustui sopivasti hieman alle puolessa tunnissa. 

Siikojen savustukseen tarkoitettu ainut oikea valmistelutapa lienee suolaliemessä uittaminen ammattilaisten mielestä. Eihän meillä siihen ollut aikaa, koska ruoan piti joutua. Jo tulomatkalla autossa suunnittelin oman suolaustapani. 'Maldon smoked sea saltia' eli savusuolaa siian sisuksiin ja hieman pintaankin sekä saman tien savustuspönttöön. Hyvää siitä tulee! En osaa kuvitella, että suolaliemessä tuntikausien uittaminen olisi tehnyt näistä kaloista herkullisempaa. Siiat olivat eilen tulleita ja tuntuivat tuoreille.

Vihreitä kasviksia, donitsipersikka, yksi peruna ja kaksi pienintä siikaa täyttivät oman vatsani riittävästi.

Uudet perunat kypsyvät paljon nopeammin, mitä siiat savustuvat. Aikaa jäi siten lisäkkeiden valmisteluun. Juhannukselta tähteeksi jääneet donitsipersikat  myhäilivät sen näköisinä, että kohta ollaan liian kypsiä. Kasvisten savustaminen on ollut aikeissa pidemmän aikaa, mutta vain aikeissa. Tänään siiat ottivat vaatimattoman kokoisen alan savustimesta, joten persikanpuolikkaat mahtuivat mukaan.

Halkaisin hedelmät kahtia ja nyt keskellä olevat kivet lähtivät suosiolla pois. Yleensä niitä saa nitkutella pitkään tai jättää paikoilleen grillauksen ajaksi. Valutin hieman hunajaa persikoiden pinnalle ja ripottelin hippusen savusuolaa päälle. Muutamaan laitoin kokeeksi salvianlehden makua antamaan. Ne olivatkin onnistuneita omaan makuuni. Mies ei kuulema välttämättä tarvinnut lisämausteita. 

Valmistin sen sijaan Miehelle yrttivoita pehmoisesta voista, ripauksesta suolaa ja kourallisesta yrttejä. Maistoin itsekin sen verran, että totesin herkulliseksi. Oman yrttilaatikon runsas kasvuvauhti innostaa kokeilemaan joka päivä uudentyyppistä makua ruoanlaitossani. Oi että olen tyytyväinen tuohon hankintaan! Testasin salviaa myös yhteen siikaan. Ei ollut huono idea sekään, mutta siika oli kertakaikkiaan täydellistä ilman salviaakin. Tilli sai jäädä tällä kertaa kokeilematta.

Sitruunabasilika taitaa olla lempiyrttini juuri nyt. Uuden-Seelannin pinaatti on hyvin runsaskasvuista, joten sitä tulee napsittua laatikosta harva se päivä. Perinteisemmät persilja ja sitruunamelissa pääsivät myös tämän päivän yrttivoihin.

Sitruunan raastettu kuori antaa ihanan raikkaan maun maustevoihin ja sopii sekä kalalle että perunalle.

Mitä sitten jälkkäriksi, jos ei voi enää herkutella makeilla ja rasvaisilla herkuilla. Vaihtoehtoja löytyy! Me emme ole totutelleet syömään jälkiruokaa tavallisen arkilounaan jälkeen. Entisajan marjakiisseli voisi olla hyvä vaihtoehto. Marjat ja hedelmät maistuvat ilman 'kiisselöintiäkin' sellaisenaan tai pienellä hunaja- ja jogurttilisällä. Viimeiset pussukat viime kesän marjoista pitäisi syödä ennen uutta satoa. Mansikat ovat loppuneet, mutta mustikoita ja vadelmia löytyy hieman.

Tästä annoksesta riittää hyvin kahdelle ja loput menevät smoothieen. Jos jotain jää jäljelle!

Hillotut appelsiininkuoret olivat tänään 'piste iin päälle' maustaessani jälkkäriämme.

Auringon lämpöä ja valoa tuntuu riittävän vielä muutamalle päivälle. Nautitaan ystävät siitä ja iloitaan kesän ihanuudesta! Kiitos paljon sinulle, joka haluat käydä edelleen lukemassa blogiani! 

Kasvispitoisen ruokavalion ylistystä ja ajatuksia keventämisestä

Mansikoita, mifua, salaatteja, raparperisalsaa, yrttejä ja herkullisia salaatinkastikkeita lautasella. Hellepäivän parasta ja terveellisintä ruokaa, tykkään minä. Ehkäpä tämän blogipostauksen innoittamana ryhdyn itsekin useammin valmistamaan täydellisen aterian terveellisistä raaka-aineista. 

Herkuttelua muutama päivä ja sen jälkeen tiukkaa itsekuria vaativa ruokavalio vähintään pari viikkoa. Tätä jojoilua on kestänyt kohdallani jo yli vuoden. Onneksi pidän kasvisten mausta, mutta harmillisen paljon enemmän kaikenlaisesta herkuttelusta. Olisinpa vielä nuori ja tervejalkainen! Kertyneet kilot karisisivat parissa päivässä tehokkaan liikunnan ja hieman kevennetyn ruokavalion avulla. Mutta turhaan inisen. Elämässä joutuu tekemään valintoja, jotka eivät aina miellytä.

Kasvikset; vihannekset, hedelmät, marjat, juurekset jne onneksi maistuvat Miehelle ja minulle. Ongelma on siinä, että iässämme joutuu pitämään kiinni lihaksista, jotka ovat vielä jäljellä. En ole perehtynyt perusteellisesti ruoka-aineiden vaikutuksiin kehossa, mutta sen tiedän, että proteiineja on joka päivä saatava. Kevyt ruokavalio ei tarkoita yksipuolista ja mautonta ruokaa. Kerroin muutama viikko sitten liittymisestäni Keventäjiin, mutta eipä se ole juurikaan blogissani näkynyt. Arvaahan sen, ettei näin ollen keventymisestäni ole tietoakaan. Tai no, ne pari kiloa, jotka olivat karisseet tulivat juhannusviikolla takaisin korkojen kanssa.

Tämän postaukseni kuvat ovat kesäkuun alkupuolelta. Innostun aivan totaalisesti alkukesän ihanista ja monipuolisista kasvisvalikoimista. Tänä kesänä hellettä riitti monta viikkoa, joten kevyiden herkkujen syöminen oli suorastaan ilo. Kastikkeet ja maustaminen ovat kevyessä kasvisruokailussa avainasemassa. 

Kermaviilikastike yrteillä, sitruunamehulla tai viinietikalla ja sopivalla määrällä suolaa sekä makeutta on hyvä peruskastike monelle ruoalle. En ole ostanut valmiita dippikastikkeita aikoihin, vaikka ne ovatkin todella nopea tapa maustaa kermaviili. Aikoinaan käytin lähes pelkästään niitä kermaviilikastikkeissani. Nykyään tuntuu helpommalle tavalle saada hyvää kastiketta tuoreilla yrteillä ja omin lempimaustein.

Muistan selkeästi ensikohtaamiseni paksun, makeankirpeän balsamicokastikkeen kanssa reilut kymmenen vuotta sitten Italiassa. Nyttemmin Suomessa voi ostaa erimakuisia ja -tyyppisiä balsamicokastikkeita maustamaan salaattiaterioita ja monia muitakin kasvisruokia. Tykkään niistä edelleen, mutta yritän hieman rajoittaa käyttöä niiden sisältämän sokerin ja lisäaineiden johdosta. Niiden hapokkaan makea aromi tekee salaatista kuin salaatista herkullista, joka maistuu Miehellekin. 

Olen säästellyt näitä herkullisen ja kevyen lounaamme kuvia puhelimessani monta viikkoa syystä jota en edes itse tiennyt. Otan tottakai muulloinkin kuvia ruoista, jotka eivät päädy koskaan blogiin. Vielä useammin teen ruokaa, jolloin kamera ei ole lähimaillakaan. Katsotaan nyt, mihin suuntaan blogipostaukseni lähtevät tämän 'paljastukseni' jälkeen. 

Ihan uskomatonta, että yllä olevan rippikuvani ottamisesta on kulunut kohta 50 vuotta. Olin noihin aikoihin liiankin hoikka, enkä voinut kuvitellakaan olevani jonakin päivänä huolestunut painostani ja terveydestäni. Tähän on kuitenkin tultu. Toivon ymmärrystä lukijoiltani, ellei blogiini ilmesty makeita herkkuja muutamaan viikkoon. Sokerittomia ja vähärasvaisia vaihtoehtoja herkutteluun löytyy, kun alan niitä tosissani etsiä. Vinkkejä saa ihan mielellään lähettää! Kiitos ystävät! 💞 

Feta -pinaattipannaria ja juhannusmuistoja

Täyttävä pannari tzatzikin ja salaatin kanssa maistuu sekä lounaalla, väliruokana että iltapalana. 

"Rakastin sinua ennen kuin olimme tavanneetkaan!" Lause toistuu monta kertaa espanjalaisessa 1920-luvulle sijoittuvassa La Señora tv-sarjassa. Tänään oli joutilasta aikaa katsoa Areenasta monta jaksoa tuota ohjelmaa. Opiskelin muutaman vuoden espanjan kieltä ja  iloitsen kaikista espanjankielisistä ohjelmista. On olemassa asioita, joita ei voi järjellä selittää. Miksi jonkun ihmisen lähellä oloni tuntuu niin hyvälle ja turvalliselle? Miksi on olemassa asioita, jotka hyväksyn ja toisia joita vieroksun. Ohjelmaa seuratessani en voinut välttyä miettimästä itsekin hieman syvällisiä. Keskikesän juhla alkaa olla taas kerran loppumassa, mutta ihanat muistot säilyvät pitkään. 

Epäilin kesäkuun alkupuolella, että lämpöisten säiden johdosta juhannuksena ei löydy enää kukkia, joita kerätä. Aattona kävin tapani mukaan tarkistamassa tilanteen lähimaastossa ja huomasin huolestumiseni turhaksi. Löysin enemmän kuin 7 luonnonkukkaa. Olin ostanut varmuuden vuoksi Jussinpäiväkukkia aiemmin aamulla kukkakaupasta. Kauniita ovat sekä luonnonkukat että kaupasta ostetut.

Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu, kun on kivaa. Juhannus hujahti ohi liian nopsaan ja on taas totuteltava tavalliseen arkeen. Pienet sadekuurot eivät onneksi keskeyttäneet aattoillan pihapelejä pitkäksi aikaa. Mölkky ja kroketti on hauskaa isolla porukalla! 😀
Eilen tein aika mukavalle maistuneen pannarin, vaikka jääkaapissa on vielä tänäänkin runsaasti tähderuokaa. 

Pannarin gratinointi hyvällä juustolla paiston loppuvaiheessa antoi herkullisen tuoksun ja maun.

Salaattianineksia löytyi riittävästi juhannusaaton jäljiltä.

Peruspannari on maistuvaa pikaruokaa ja maistuu sekä suolaisilla että makeilla lisukkeilla. Meillä  syötiin eilen golfkierroksen jälkeen uudentyyppistä pannaria kunnon lounasruokana. Resepti löytyi alunperin muistaakseni Soppa365 -sivuston kautta. Tein taikinan valmiiksi jääkaappiin ennen kierrokselle lähtöä, joten se ehti tekeytyä hyvin. Oli nopeaa ja riittoisaa ruokaa neljälle nälkäiselle golfarille. (Lopetin oman kierrokseni ennen toisia, joten heitä odotti valmis lounaspöytä 😊)

Aineet ja ohjeet feta- pinaattipannariin (uunipellillinen tai paksumpi pannari pienempään vuokaan)

3 dl maitoa

2 dl paksua jogurttia

rasiallinen tuoretta pinaattia tai pussi pakastepinaattia

n. 150 g fetajuustoa

2 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa

1 tl suolaa

pippuria

ruohosipulia / tuoretta tilliä

n. ½ dl öljyä tai voisulaa

• Laita uuni kuumenemaan 200 ast, jos paistat pannarin saman tien.
• Sulata pinaatti mikrossa käyttäessäsi pakastettua tai pilko tuoreet pieniksi.
• Murustele feta esim haarukalla.
• Yhdistä aineet kulhossa kevyesti vispaten. Mikäli jätät taikinan tekeytymään, lisää rasva vasta ennen paistoa. (Jos fetat on säilötty öljyyn, voit käyttää sen taikinaan.)
• Voitele tai leivinpaperoi uunipelti ja kaada taikina pellille.
• Paista pannaria uunin keskitasolla n. 30 min. 

Salaatti sopii hyvin pannarin kylkeen. Coleslaw tai tzatziki on myös oiva lisuke.

Uudet perunat ovat muuten tänä kesänä erityisen maukkaita. Muistatko vielä viime kesänä suuren suosion saaneita hölskypottuja? Olinpa tyytyväinen, että muistin nuo maukkaat nuorillemme uudentyyppiset perunat. Lastenlapset tosin söivät mieluiten pieniä perunoita voin kanssa. Tosi maukkaita olivat niinkin.

Pakko vielä esitellä lastenlasten koristelema kasvisvoileipäkakku. Onneksi huomasin jättää oman osuuden porkkanaruusujen tekoon. Lapset olivat valtavan innoissaan saadessaan hakea itse yrttejä terassin ruukusta. Heillä oli aivan vapaat kädet koristelun suhteen ja noin hienon kakun 'taikoivat'. Kakun maistelu jäi muutamaan suupalaan, mutta kakku onkin tarkoitettu enemmän aikuisten makumaailmaan. 

   

Valkoisia kukkivia juhannusruusuja löytyi vielä viikko sitten. 

Jasmiinit kukkivat tänä juhannuksena, yleensä niitä näkyy täällä heinäkuussa.

Omassa lapsuudessani joka kodin ovenpielessä näkyi juhannuskoivuja. Tämä kaunis näkymä on Tawast Golfin klubirakennuksen terassilta juhannuspäivänä 2018. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen tämänkertaisen postaukseni. Hieman haikein mielin muistelen samalla ihania kevätkauden juhlapyhiä. Nyt alkaa pitkä jakso ilman kalenteriin merkattuja juhlia. Voihan toki juhlimisen aiheita keksiä muutenkin. Synttäreitä, nimipäiviä, hääpäiviä jne on aina kiva juhlistaa porukalla ja niin on aihetta leipomiseen. Eiköhän me jotain keksitä tai kehitellä! 👍😋