Herkkuja herasta, kinuskia ja yrtti nro 5

Herasta ja terveellisistä jauhoista tehdyt pitaleivät onnistuivat erittäin hyvin ja makukin oli mainio.

Ruokahävikki-sana on alkanut esiintyä entistä useammin sekä puheissa että kirjoituksissa. Olen itsekin parissa aiemmassa postauksessani maininnut suhteeni ruokahävikkiin. Opin jo lapsena, että hyvää ruokaa ei saa heittää hukkaan. Maalaistalossa tähderuoalla oli toki aina kauppansa tekevä osoite Nasulassa. Viime viikon leipäjuuston tekeminen oli hauskaa. Tähteeksi jääneestä herasta on ollut paljon hyötyä ja iloa. Sämpylät, kaksi pataleipää, pitaleivät ja tälle illalle suunnitelmissani oleva pannari olisivat jääneet tekemättä ilman 3 litran herasatsia.

Hera sisältää proteiineja, vitamiineja, kivennäisaineita, maitohappoa, pieniä määriä rasvaa ja Yllätys yllätys! myös laktoosia. Suurin iloinen yllätys itselleni on ollut se, että laktoosi ei ole aiheuttanut ollenkaan samantyyppisiä oireita kuin laktoosia sisältävät maidot yleensä. Olen kuullut useammasta suusta, että luomumaidon laktoosi ei aiheuta vatsavaivoja. Tämän kokemuksen perusteella alan uskoa tuohon. Hieno juttu joka tapauksessa!

Tämän postauksen yrttini on eräs vuosia sitten löytämistäni suosikeista. Sekä tuoksu, ulkonäkö että pitkään hyvänä kestävä yrtti miellyttää ja sopii moneen ruokaan. Tämä yrtti on mielestäni hyvää myös kuivattuna. Maustan sillä sieniruokani lähes poikkeuksetta. Tunnistatko yrtin pelkän kuvan perusteella? Pienet, kauniisti tummalle lilalle näyttävät lehdet ovat tuoksun ohella hyvä tuntomerkki. Kestävän rakenteen johdosta käytän tätä yrttiä usein pelkkänä koristeenakin. Yrtin kauneus viehättää minua.

Eilen söimme ehkä parhaimpia tekemiäni pitaleipiä. Miksiköhän olen aiemmin leiponut pitaleivät valkoisilla jauhoilla? Ehkä siksi, että olen leiponut niitä jo parikymmentä vuotta ja silloin käytin eniten valkoisia vehnäjauhoja. En ymmärtänyt paremmasta. Tosin välillä voi lukea kirjoituksia, joissa kokojyväjauhojen terveellisyyttä epäillään. No niin tai näin, mutta nykyisin tykkäämme enemmän tummempien jauhojen mausta ja suutuntumasta. 

Ensimmäisen kerran tein pitaleipieni sisään täytettä muusta kuin broilerista tai nyhtökaurasta. Mifu-suikaleet maustettuna paprikalla ja chilillä osoittautuivat erinomaisiksi täytteiksi. Kasvisruokailijoille Mifu-suikaleilla saattaa olla liiankin 'lihamainen' ulkonäkö ja koostumus. Minulla ei ole varsinaista reseptiä tähän, mutta suosittelen silti. Uskon googlaamalla löytyvän useampiakin reseptejä.

Aiempien pitaleipieni linkki löytyy tästä!  Parhaat pitaleivät 

Tällä kertaa noin puolet jauhoista oli graham- ja hienoja ruisjauhoja. Durum-vehnäjauhoja tuli noin puolet. Niitä lisäsin niin kauan, että taikinan koostumus tuntui sopivalle; ei liian löysää, mutta ei missään tapauksessa 'tönkköä'. Jauhoja voi lisätä vielä leivontavaiheessa leivinalustalle, jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin. Alustin koneella ainakin 15 min. 

Yksi huomaamani asia oli nesteen (minulla nyt hera) jäähtyminen, kun en huomannut ottaa hiivaa ajoissa lämpiämään jääkaapista. Lisäsin hieman kuumaa vettä, jolloin lämpömittari näytti taas 37 ast. (jauhoja piti laittaa sitten enemmän)

Pitaleipien täytteet tällä kertaa

1 pkt Mifu-suikaleita kuullotettuna avokado-öljyssä. 

puna- ja valkosipulia
varhaissipulin varsia

1 keskitulinen chili

pari rkl Teriyaki-marinadia

pari rkl Sweet chili saucea

1 tl suolaa ja muutama rouhaisu mustapippuria

salaattisekoitusta

punaista paprikaa

kurkkuviipaleita
granaattiomenan siemeniä

majoneesia (Hellmannś)

granaattiomena-balsamicokastiketta (Filos)

Mifu-suikaleet kannattaa ruskistaa reippaassa lämmössä aluksi ja lisätä sitten muut aineet paistinpannulle. Suolaa ja muita mausteita jokainen lisää omien mieltymysten mukaan. Mifu-suikaleista on tullut sekä itseni että talon Miehen suosikkiraaka-ainetta (kasvisruokien). Härkistä ja nyhtökauraa käytämme edelleen, mutta nämä ovat parhaita.

Pitaleivät kasvistäyttein ovat täyttävää ja hyvänmakuista ruokaa. Nyt tuntui pitkästä aikaa kivalle, kun tiesin leivänkin olevan terveellistä. 'Tasku' ei kohonnut aivan yhtä hyvin kuin aiemmalla ohjeellani, mutta hyvin näihinkin mahtui täytettä sisään. Jaksettiin syödä vain yhdet leivät päivällä. Olin luvannut sitä paitsi vielä ihanaa, makeaa ja maistuvaa jälkkäriä ruoan päälle. Sillekin piti jättää tilaa! 😋

Herkuttelimme illalla toisilla pitaleivillä presidenttikisan ratkettua. Tämä uudestikukkivan amaryllikseni kaunis kukka sopii onnittelukukaksi presidentillemme Sauli Niinistölle. Hän jatkaa nyt toisen kauden Suomen presidenttinä saatuaan yli 62 % kaikista äänistä. Mitäs hyvää pressaa vaihtamaan! 

Jälkiruoka syntyi helposti, koska keittelin jo aamupäivällä viikunakinuskia marjojen lisukkeeksi. Sain loistavan kinuski-idean yhdestä suosikkiblogistani. Saara oli tehnyt kinuskia taateleista, mutta omasta kaapistani löytyi vain puolikas paketti viikunoita. 

Aion kokeilla seuraavalla kerralla taatelikinuskia. Tässä linkki! Taatelikinuski

Sallisen viikunat ovat tiiviissä pakkauksessa, joten kantojen etsiminen ei ollut ihan helppoa. Maku on näissä ihan paras!

Kuohukerma ja kookossokeri kiehuvat ensin. Pilkoin samaan aikaan taloussakseilla viikunoita joukkoon.

Koko annokseen laitoin 2 dl kuohukermaa ja 1 dl kookossokeria sekä n. 125 g viikunoita.

Surautin kinuskin sileäksi sauvasekoittimella. Siemenistä tuli silti hyvää suutuntumaa. Ihanaa kinuskia!

Lisäsin aikamoisen lorauksen ihanaa kermalikööriä antamaan 'aikuiseen makuun' kinuskia. Keittelin hieman liian pitkään (n. 20 min) keitostani, joten sen rakennetta oli saatava juoksevammaksi. Halusin sen valuvan kunnolla marjojen joukkoon.

Kerrankin kinuskia, jossa ei ole valkoista sokeria. Uskalsin pitkästä aikaa herkutella, kun sokeriarvoni eivät olleetkaan niin hälyttävät kuin pelkäsin. (koholla kuitenkin) Kinuskin avulla omat lapseni oppivat kouluikäisinä syömään mitä tahansa metsämarjoja. Lakkojen kivet eivät tainneet innostaa, mutta niitä meillä oli harvoin.
Tein ennen kinuskin sekoittamalla 2 dl kuohukermaa ja 2 dl sokeria. Kiehuttelin sitten seosta hiljaisella tulella vähintään ½ tuntia. Maku on noin ihan SUPERHYVÄ!!

Kinuski-marja jälkkäriinkin sopii hyvin koristeeksi tämän päivän yrtti eli timjami.
Toinen lempiyrttini basilika on myös kaunislehtinen ja maku sopii myös makeisiin herkkuihin. Tiesitkö muuten, että granaattiomenan siementen on tutkittu sisältävän todella paljon terveyttä edistäviä aineita. Klikkaahan! Granaattiomena

Toivottelen oikein hyvää ja ulkoilullista talviviikkoa teille kaikille blogini lukijoille! Sain eilen lisättyä blogiini tuon 'Blogit.fi' napin, mutta ei se näytä vielä toimivan. Pari ystävääni on käynyt klikkaamassa sitä, mutta eivätpä seuraajamäärät näytä lisääntyneen. Olen jo aiemmin haikaillut blogissani apuvoimien perään näissä tietoteknisissä jutuissa, mutta kukaan ei ole vielä ilmoittautunut opastajakseni. Harjoittelemalla sekä yrityksen ja erehdysten kautta toki oppii. Tykkään kokata ja jopa kuvata sekä kirjoittaa, mutta blogin toimintojen muokkaaminen ei innosta. ;(

Eilen aamulla ryntäsin kuvaamaan kauniin valkoista maisemaa kotimme lähellä huomattuani uuden puhtaan lumen puuteroiman luonnon. Oli täsmälleen toivomani sää eli - 2 ast pakkasta ja uusi valkoinen muutaman sentin lumikerros. Kyllä nyt kelpaa!