Vieterinisua herkullisilla täytteillä ja pikkupullia

Herkullisia ovat kaikki pullat, mutta vieterinisu parapähkinöillä selkeä makuvoittaja mielestäni. 

Ajelin pääsiäisen alla tämän lukuvuoden viimeiselle englannintunnille ystäväni Lean kanssa. Keskustelumme siirtyi edessä olevan pääsiäisen viettoon ja suunnitelmiin ruokien ja leivonnaisten suhteen. Ystäväni aikoi mennä miehensä kanssa anoppilaan ja kertoi laittaneensa ruokia valmiiksi ja osan leivonnaisistakin. "Anoppini haluaa kuitenkin tehdä itse vieterinisun", kertoi Lea. Huomioni kiinnittyi heti hauskaan sanaan "vieterinisu". En muista kuulleeni tuota sanaa koskaan aiemmin, joten halusin tietää lisää. 

Oma äitini leipoi aikoinaan lettipullan ohella kierrepullaa. Tulimme tulokseen, että kyse oli samasta tavasta kieputtaa pitkopullaa kierteelle ja maustaa pulla kanelipuustien tapaan. Pulla maistui paljon herkullisemmalle kuin tavallinen lettipulla. Syynä olivat todennäköisesti voi, sokeri ja kaneli. Niitähän ei ole koskaan pullassa liikaa! Lisäsin parapähkinöitä ensimmäisen kerran pullaani. Ihastuin todella paljon näiden 'pähkinöiden' makuun ja rakenteeseen. Klikkaa täältä, jos haluat tietää lisää!

Naapurin pappa tykkää tavallisista pikkupullista, joten halusin ilahduttaa häntä näillä.

Merkillistä, että olen kyennyt olemaan ilman pullanleivontaa useamman kuukauden.  Näiden pullien oli tarkoitus joutua jo pääsiäiseksi, mutta aikapulan vuoksi jäivätkin tähän päivään. Toisaalta pääsiäisen aikaan oli niin monenlaista makeaa leivonnaista, että tuskin kukaan kaipasi enää pullia. Olen leiponut aika harvoin pitkopullaa, vaikka sekin onnistuu. Täältä löydät aiemman ohjeeni.

Vieterinisua varten rullattu pullataikinalevy halkaistaan keskeltä kahteen osaan ja osat kieputetaan toistensa kanssa niin, että leikkauspinta jää yläpuolelle. Helppo ja nopea tapa leipoa herkkupullaa, joka onnistuu takuuvarmasti.

Hiivan avulla pullataikina paisuu vähintäinkin kaksinkertaiseksi kohotuksen ja paiston aikana. Uunista tulviva pullan tuoksu on ihanaa ja kuola alkaa kirjaimellisesti valua suusta. Ensimmäiset puraisut lämpöisestä pullasta ovat aherruksen arvoisia. Viimeisen vuoden ajan olen tehnyt hiivatonta pullaa. Nyt vaalea hapanjuureni ei olisi ehtinyt valmistua tämänpäiväiseen pullanälkään ja jääkaapista löytyi sopivasti pääsiäiseksi varattu hiivapalanen.

Hyvin ovat taas pullat uunissa! Nämä kaunokaiset kohosivat juuri kuten suunnittelinkin.

Pullataikina 3 vieterinisupitkoon 8 pikkupullaan

5 dl (hasselpähkinä)maitoa
½ dl sokeria
1 pkt (50 g) hiivaa tai 2 ps kuivahiivaa

1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna (voi jättää poiskin)
1½ dl sokeria
n. 14-15 dl vehnäjauhoja (5 dl kokojyvä- ja n. 9½ dl puolikarkeita vehnäjauhoja minulla)
150 g voita

Täytteisiin
n. 100 g voita (+½ dl vaniljakreemijauhetta halutessasi)
n. ½ dl sokeria
kanelia
tummaa suklaata
para- tms. pähkinöitä

Voiteluun kananmunaa
Pinnalle raesokeria

Vaniljakreemijauheen käyttäminen taikinassa ja täytteessä ei ainakaan huonontanut makua. Vaniljan maku ei kuulu kaikkien mielestä pullaan, mutta meille se maistuu.

• Ota hiiva ja voi huoneenlämpöön n. ½ h ennen leivonnan aloittamista. Mikäli säilytät kananmunia jääkaapissa, ota niitäkin pari kpl huoneenlämpöön.
• Tee ensin ns taikinajuuri! Mikäli teet taikinan yleiskoneella, voit tehdä juuren suoraan koneen leivontakulhoon.
• Lämmitä maito kädenlämpöiseksi eli n. 37 ast ja murentele siihen hiiva sekä osa sokerista. Vispaa hetkinen niin, että kaikki aineet sekoittuvat keskenään. Jätä seos n. 15 min ajaksi tekeytymään ts kunnes hiiva alkaa 'kuohuttaa' taikinajuurta. 
• Sekoita vaniljakreemijauhe jauhojen sekaan. Lisää aineet taikinaan luetellussa järjestyksessä niin, että jätät osan vehnäjauhoista lisäämättä. Käytä konetta keskinopeudella ja vispiläkoukulla alussa. Vaihda taikinakoukut siinä vaiheessa, kun seos alkaa muistuttaa puuroa. 
• Anna koneen käydä reilut 5 min ja lisää sitten huoneenlämpöinen voi. Jos taikina tuntuu liian löysälle, lisää loput jauhot vähitellen. Taikina saa olla mieluummin liian löysää kuin liian tiukkaa! Loput jauhot voi lisätä leivinalustalle. 
• Anna koneen käydä n. 10 min. Jätä taikina kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan (mikroon), kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. 
• Kaada kohonnut taikina jauhotetulle leivinalustalle. Jaa taikina neljään osaan, mikäli teet 3 pitkoa ja pikkupullia, kuten minä. 
• Kaulitse taikina levyksi ja levitä pinnalle pehmeää voi-vaniljakreemiseosta ja sokeria. Ripottele päälle vielä kanelia, jos teet perinteistä kanelipullaa. Itse ripottelin yhteen suklaarouhetta ja parapähkinärouhetta sekä viimeiseen tummaa suklaarouhetta. 
• Kääri levy rullalle ja leikkaa rulla keskeltä kahteen osaan. Kieputa osat toistensa ympärille niin, että leikkauspinta jää yläpuolelle. 
• Asettele ja tasoittele pitkoa niin, että se on kauttaaltaan samanpaksuinen. 
• Anna pitkojen kohota liinan alla ja laita uuni kuumenemaan 180 ast. 
• Voitele kohonneet pitkot kevyesti vatkatulla munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. 
• Paista pitkoja 180 ast/n. 22-25 min uunin keskitasolla. (vaihdan itse paiston puolivälissä peltiä toisinpäin, koska takaosa paistuu nopeammin) 
• Jäähdytä pullapitkot ritilän päällä. 
• Paista pikkupullat 220 ast/n. 10 min. Ohje ja video pikkupulliin Marttojen ohjeella löytyy täältä!

Hiivan avulla kohotettu pulla maistuu yhtä herkulliselle kuin juureen leivotut pullat. Illan mittaan hiivan aiheuttamat närästyksen tunteet eivät kuitenkaan tunnu mukavalle. Seuraavalla kerralla aion testata samantyyppisiä pullia juureni avulla.

Onhan se tosi kiva tunne, kun pakastimesta saa taas kaivella tuoreen tuntuista pullaa. Viipaloin vieterinisut valmiiksi paloiksi, joten koko pitkoa ei tarvitse sulattaa kerralla. Näin paljon rasvaa sisältävää leivonnaista ei kannata säilyttää liian pitkään pakastimessa. Tosin sitä pelkoa ei tänään leivottujen pullien kanssa ole! 

Kevään eteneminen on tänä vuonna uskomatonta. Tänään lämpötila kohosi 21 ast ja sekä sini- että valkovuokot kukkivat lähimaastossa. Olen seuraillut läheisellä lintutornilla harva se päivä muuttolintujen touhuja. Joutsenpariskunta on harvinaisen kesy eikä tunnu häiriintyvän pesimäpuuhiensa tarkkailusta. Lastenlapsille lintutornilla käynti ja kiikarointi pääsiäisenä oli mieliinpainuva kokemus. Nuotiotulilla istumista olisi voinut jatkaa kuinka pitkään tahansa.

Blogini saa jälleen toimia omana kevätseurannan kalenterinani. On hauska seurata vuosien kuluttua kulloisenkin kevään edistymistä blogia klikkaamalla.  

Huhtikuuta on viikko jäljellä, vaikka sitä ei heti uskoisi. Tänään huomasin tuomien alkavan kukkia tuota pikaa. Alkaa jo huolestuttaa, että kesä tulee liian pian. Olen aikonut osallistua kesäkuun ensimmäisellä viikolla Lepaan villiyrttikurssille, mutta löytyykö silloin enää mitään tunnistettavaa. Ainakin nokkoset ovat tuota pikaa keruukunnossa. Tuskin näin lämmintä säätä kuitenkaan kovin pitkälle riittää!