Nopeat uunipaistetut paksukaiset

Vadelmat ja mustikat sekä paksu turkkilainen jogurtti ja tilkka vaahterasiirappia paksukaisten lisukkeena. Mainio sunnuntaiaamun aamupala kahvin kera maistui meille.

Tiedätkö mikä on melkein parasta tässä ruokabloggaamisessa? Tottakai on kivaa, jos tykkää ährätä tuntikausia sekä kokkaamisen että bloggaamisen parissa. Välillä tulee huonoja päiviä ja joskus harvoin siitäkin pahempia. Jos vielä tämän postauksen teen ja sitten luovutan. Eilen oli juuri tuollainen päivä. Ei ollut pienintäkään aikomusta ottaa kuvia tämän päivän syömisistämme ja vielä vähemmän intoa päivittää niitä tänne. Ja tästähän minä taas itseni löysin. Tarvittiin vain supersydänystävän soitto. Kiitos Saara!

Lisäksi aamulla löysin kivan ruokablogin ja kuin tilauksesta ohjeen, josta innostuin kovasti. Olen piipahtanut 'Tinskun keittiössä' pari kertaa ja viihtynyt siellä. Tykkään lukea blogeja, joissa on tarinoita. Huono juttu ei ole sekään, jos tarinoiden lisäksi on herkullisia reseptejä ja kauniita kuvia.   Tinskun keittiössä

Mielestäni siis parasta on uusien upeiden blogien löytäminen ja seuraaminen. Viime syksynä tähän aikaan en 'osannut' hakea ja lukea blogeja ollenkaan. Nyt tykkään siitä todella paljon ja lähes päivittäin löydän uskomattoman ihania postauksia.

Ostin viikko sitten laktoosittoman piimäpurkin ja tarkoitus oli tehdä marjapiirakkaa. Eipä tullut tehtyä ja itse en kertakaikkiaan saa piimää kurkustani alas sellaisenaan. Tykkään todella paljon kaikista muista hapanmaitotuotteista, mutta piimää en 'osaa' juoda. Inhoan ruokahävikkiä ja löytäessäni reseptin en meinannut malttaa odottaa talon Miehen heräämistä. Aamut ovat itselleni parasta aikaa selailla ruokablogeja :))

Lähes samalla reseptillä (tai oikeastaan ilman reseptiä) sain syödä lapsuudessani useinkin paksuja lettuja. Äiti laittoi niihin myös reilusti voita ja ne paistettiin paistinpannulla reilussa voissa. Päälle ripoteltiin sokeria ellei ollut hilloa. Ja maistui hyvälle! Nyt laitoin pellit hetkeksi uuniin kuumenemaan ja pienen nokareen voita jokaiseen syvennykseen. Valutin ylimääräiset voisulat taikinaan. Taikinassa on pieniä eroja Tinskun taikinaan, mutta nämä kai kuuluukin tehdä 'talon tapaan'.

Aineet 6 isoon ja 12 pienempään "paksukaiseen"

5 dl piimää (Pirkka laktoositon rasvaton)

3 kananmunaa

1 tl suolaa

2 rkl (kookos)sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

2 dl spelttijauhoja

2 tai jopa 3 dl vehnäjauhoja

½-1 tl soodaa

n. 2 rkl voisulaa vuokien voiteluun 

Ohjeet (Laita uuni ensimmäiseksi kuumenemaan 200 asteeseen)

• Riko kananmunat kulhoon, lisää piimä ja vispaa sekaisin.
• Yhdistä kuivat aineet ja lisää vispaten edellisiin. 
• Paista paksuja lettuja paistinpannulla tai uunissa.

Paistoin donitsipellillä 200 ast / noin 12 min (seuraa, että ovat riittävän kypsiä)

Mainio ehdotus oli paistaa paksukaiset donitsipellillä uunissa. Voitelin ensin syvennykset voilla, jotta pinnasta tulee kauniin ruskea ja rapea. 

Puolet taikinasta paistui muffinsipannulla. Voitelin myös nämä voilla ja laitoin erilaisia lisukkeita syvennyksen pohjalle. Rusinat olivat onnistunein vaihtoehto, sitten murskatut pekaanipähkinät. Kurpitsansiemenet jäivät aavistuksen koviksi, mutta niissäkin oli mukavaa purutuntumaa.

Nämä isommat paksukaiset paistuivat 180 ast / noin 20 min (Seuraa)

Söimme näitä aamulla kuumina paksun turkkilaisen jogurtin ja marjojen kanssa. Lämpimässä muffinsiletussa tuntui hieman soodan maku, mutta iltapäiväkahveilla jäähtyneessä herkussa sitä ei enää huomannut. Oli kyllä hämmästyttävän hyvää kylmänä tämä paksukainen. Meni alas ihan sellaisenaan kahvin kanssa.

Parasta kaikessa, että piimä ei maistunut ollenkaan samanlaiselle kuin sellaisenaan. 

Osasyy piimävastustukseeni lienee siinä, että lapsena join (lue yritin) kokkelipiimää pikkuveljeni yllyttämänä. Hän lupasi markan (tai jotain), jos saisin lasillisen piimää alas. Onnistuin, mutta syöksyin saman tien vessaan. Ja lopun arvaattekin. Sen jälkeen en ole laittanut mitään piimää sellaisenaan suuhuni. Aika pitkät jäljet on makumuistoilla, niin hyvillä kuin huonoillakin. Onkohan sinulla vastaavia kokemuksia?

Pari viikkoa sitten näitä kukki vielä runsaasti läheisellä mullankäsittelyaukiolla.

Tässä vielä yksi loppukesän kukkanen sinulle, joka luit blogiani tänään! Toivotan hyvää ja turvallista tulevaa viikkoa. Jospa se aurinkokin vielä näyttäytyisi :))