Kurpitsarisotto on luxusruokaa arkeen tai juhlaan

Paahdoin viime viikolla kokonaisen Hokkaido-kurpitsan tarvitsemaani ruokaa varten. Siitä jäi tähteeksi paahtunutta kurpitsaa seuraavallekin aterialle. Risotosta on pikkuhiljaa tullut yksi lempiruoistani. Risoton makuun on helppo saada vaihtelua erityyppisillä juureksilla ja kasviksilla. Tällä kertaa tekemäni kurpitsarisotto oli mielestäni makumaailmaltaan risottojen parhautta.  Ohjeessa mainittu kastanjahunaja olisi varmaankin ollut hyvää, mutta minulla oli vain tavallista hunajaa. Tämäkin ohje on Niemisen ja Sukulan Vege-kirjasta! ❤

Myskikurpitsa on ollut muutaman vuoden lempiraaka-aineeni kurpitsakokkailussa. Tänä syksynä olen mieltynyt Hokkaido kurpitsan rakenteeseen ja makuun. Toisaalta eipä ole tullut vastaan yhtään huononmakuista kurpitsaa. Ne kaikki ovat omalla tavallaan loistavaa kasvisruoan ja leivonnan raaka-ainetta. Vaihtelua saa kivasti vaihtamalla lajiketta ja kukapa ei tykkäisi kurpitsasta!

Aineet ja ohjeita kurpitsarisottoon (riittää 4-5 hengelle)

2 rkl öljyä + 1 sitruunan kuoriraaste

200 g kuutioitua hokkaido-kurpitsaa

1 rkl oliiviöljyä

250 g risottoriisiä eli noin 3 dl (Carnaroli tai Arborio)

2 dl valkoviiniä

8-10 dl kasvislientä

n. 50 g voita

n. 50 g parmesaaniraastetta

20 g kastanjahunajaa

2 rkl sitruunamehua

n. 2 rkl pieneksi hakattua rosmariinia (tms yrttiä)

(suolaa tarvittaessa)

• Raasta sitruunankuori ja jätä se marinoitumaan hyvään öljyyn. (n. 10 min)
• Kiehauta 50 g kurpitsakuutioita 7-8 min, siivilöi ja sekoita soseeksi.
• Paahda riisiä öljyssä sekoitellen n. minuutin verran, lisää valkoviini ja hetken kuluttua 150 g kurpitsakuutioita. (minä jouduin käyttämään valmiiksi paahtunutta, joten lisäsin ne vasta loppuvaiheessa)
• Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kurpitsasose.
• Lisää kasvislientä pienissä erissä ja sekoita samalla riisiä, (n. 14 - 16 min ajan) kunnes se on al dente (purutuntumaa hieman) ja kurpitsa kypsää.
• Lisää voi, juustoraaste ja lopuksi sitruunamehu ja -öljy sekä rosmariini.
• Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, sitruunamehua tai hunajaa.

Risottoresepteissä ohjeistettu voin määrä on ihmetyttänyt aiemminkin. Ei silti, etten voin mausta pitäisi! Tällä kertaa nipistin vain hiukan määrästä (laitoin 40 g).

Risottoni sisälsi rasvaa ihan kiitettävästi sitruunaöljyn ansiosta. Sitruunan maku teki risotosta raikkaan, ei ollenkaan raskaan makuisen. En halunnut laittaa tämän risoton kylkeen mitään lisäkkeitä, olen jo aiemminkin mieluillut syödä risottoa risottona. Ruoan valmistumista odotellessa maistui vaalea leipä ja tilkkanen valkoviiniä. 

Vaalea leipä herkullisilla täytteillä on oivallinen alkupala risotolle.

Vaalea leipä on terveellistä, kun sen leipoo ilman hiivaa ja käyttää taikinassa reilusti terveellisiä jauhoja. Spelttijauhot ovat suosikkejani juurileivässä, ruisjauhoja ja hiivaleipäjauhoja laitan pieniä määriä. Kohoamisen varmistaminen sujuu edelleen vaaleiden vehnäjauhojen avulla. Niiden määrä on hieman yli puolet kokonaismäärästä. Leivät ovat tähän saakka kohonneet kiitettävästi joka kerta. 

Leipäjuureni pääsi pääkaupunkiseudulle eli "juurilleen".  Se tuli valmiiksi kesähelteillä samassa paikassa.

Testasin leipäjuureni matkustusvalmiutta ja toimimista uudessa ympäristössä. Maukasta ja rapsakkakuorista leipää paistui kahdessa eri uunissa. Tuore, lämmin leipä maistui lapsenlapsille ja vanhemmilleen lohisopan kanssa. Kotiintuleville paistui lähtöaamuna toinen leipä. Eiköhän sen tuoksu ja maku ollut kiva kotiintulotoivotus toiselle perheelle. 

"Otanpa pienet päikkärit" -ilme taas Loitsulla.

Voisikohan kissan katse enää intensiivisempi ja viisaampi olla? Taika on älykäs kissa. 

Nyt totutellaan taas normielämään ilman kissaneitejä. Onneksi otin kuvia, joita voin katsella ikävän yllättäessä. Toivottavasti päästään taas uudelleen "kotimiehiksi" suloisille Loitsulle ja Taikalle!