Sushi on blogini 500. julkaisu

Olen suhtautunut sushiin hieman varauksella viime viikonloppuun saakka. Söin sunnuntaina hyvää, todella tuoretta kotonatehtyä kasvissushia ja ihastuin saman tien. Olen yrittänyt syödä "ei kovin hyvänmakuisia", kaupasta ostettuja susheja vuosia sitten. Siihen se innostus sillä kertaa loppuikin. Miten ihmeessä saman ruoan maku voi vaihdella niin paljon?

Sushin tekeminen oli paljon helpompaa kuin luulin. Nyt olen kiitollinen, että meidän nuoret pyysivät meidät lounastamaan luokseen ja tarjosivat sushia. Opettelin hieman sivusta, kuinka homma etenee. Ei näyttänyt liian vaikealle! Pääkaupunkiseudulla on useita sushiin erikoistuneita ravintoloita ja nykyään Hämeenlinnassakin saa herkullisia, tuoreenmakuisia susheja ravintolassa.

Näitä kaikkia aineita tarvitaan sushin valmistuksessa. Loput riittävät vielä moneen annokseen.. Hillotut inkiväärit ovat maukkaita ja raikastavat suuta jokaisen sushipalan jälkeen. Pääsimme vertailemaan kahta eri makua, sillä en osannut päättää, kumpi on parempaa. Purkit säilyvät jääkaapissa hyvin seuraaville kerroille. Muut raaka-aineet säilyvät kuivakaapissa. Nämä merileväarkit eivät muuten tuoksuneet ollenkaan voimakkaalle, kuten etukäteen pelkäsin.

Leikkelin ainakin kaksinkertaisen määrän kasviksia, eivät loppuneet kesken!

Riisin jäähtyessä on hyvää aikaa valmistaa sisälle tulevia aineita. Laitoin hieman  kevätsipulia ja kylmäsavustettua lohta kahteen rullaan. Kaikkiin tuli tietenkin ohueksi suikaloituja kasviksia. Porkkanatikkuja pehmensin pari min mikrossa. Kurkuista kannattaa leikellä kostea keskikohta pois ennen suikalointia.

Mitä sushin teossa pitää siis osata? Riisi on tärkeä sushin raaka-aine, joten ilman onnistunutta riisiseosta on vaikea saada onnistunutta sushia. Googlaamalla useita eri sushisivustoja opin riisinkeiton salat ja sain onnitella itseäni onnistuneesta lopputuloksesta.  Wasabitahnan kanssa ei mennyt ihan niin hyvin. Wasabitahna koostuu piparjuuresta ja muutamasta muusta aineesta. Se on erittäin voimakkaan makuista tahnaa makuun tottumattoman suussa. Liikaahan sitä tuli yhteen rullaan varovaisuudestani huolimatta.

Keltaiset paprikasuikaleet olivat hyvä lisä kasviksiin. Loput kasvistikut maistuvat sellaisenaan, kun sushien täyttämä vatsa on hiukan vajonnut!

Rullana toimiva levä- eli noriarkki taipui nätisti rullalle.

'Ruokahalu kasvaa syödessä' sanonta sopii sushin valmistukseen. Seuraavalla kerralla osaan olla riittävän varovainen Wasabin kanssa ja teen täydellisiä Maki-susheja eli sushirullia. Nigireissä ei käytetä ollenkaan merileväarkkeja kuten Makeissa. Yllättävän helppotekoisia olivat nekin, kun tein kokeeksi pari nigiriä.

Sushin tekeminen on hauskaa ja haastavaa, joten sopii ainakin itselleni. Mies osallistui laskemalla riisinkeitossa tarvittavan veden määrän. Oli oikein laskettu, sillä riisiseoksen koostumus ei olisi voinut olla parempi! 😉 Eiköhän tässä tullut jo riittävästi taustatietoa, joten sitten itse reseptiin. Niitä löytyy toki netistä ja kirjoista runsaasti, mutta kerron hieman omia (ensikertalaisen, hahhah🤣) vinkkejäni.

Riisiseos noin 18 makisushiin (ja kahteen lohinigiriin)

3 dl sushiriisiä
3,75 dl vettä

0,5 dl riisiviinietikkaa
1½ rkl sokeria
1 tl suolaa

• Huuhtele riisit isossa kulhossa kylmässä vedessä niin monta kertaa, että vesi on lähes kirkasta. (6-8 kertaa) Valuta lopuksi lävikössä.
• Kaada riisit ja vesi kattilaan (mielellään pinnoitettuun) ja käännä levy aika kuumalle lämmölle. Pidä kattilan kantta koko valmistumisen ajan päällä.
• Käännä lieden lämpö pois päältä, kun riisi kunnolla kiehuu. Älä avaa kantta! (joissakin ohjeissa neuvotaan keittämään kannen alla n 10min)
• Valmista mausteliemi kuumentamalla hieman seosta, kunnes sokeri on sulanut.
• Kun vesi on imeytynyt kokonaan riisiin, kaada annos laakeampaan astiaan.
• Valuttele liemi kuuman riisin sekaan. Liikuttele lastaa varovaisesti riisin seassa, jotta liemi pääsee kaikkialle. Älä sekoittele, sillä riisi menee herkästi rikki.
• Jätä riisi jäähtymään ja tee sillä välin muut valmistelut.

Tarvitset kolme/neljä merileväarkkia ja mielellään bambumaton pyörittämiseen. Ota työskentelytasolle vesikippo tai työskentele lähellä vesipistettä!

• Aseta merileväarkki bambumatolle karhea puoli ylöspäin. 
• Ota kostutetuin sormin riisipalloja merileväarkin päälle ja tasoittele noin ½ cm paksuiseksi tiiviiksi kerrokseksi. Jätä yläreunasta muutama cm ilman riisiä.
• Tee kostutetulla kämmensyrjällä vako riisiin hieman alle arkin puolivälin. Levitä hyvin varovaisesti vähän wasabitahnaa vakoon (katso ettei jää 'mönttejä') ja levitä täytteet vaon päälle. (Älä laita liikaa täytteitä!)
• Kastele yläreuna vedellä ja rullaa leväarkki bambumaton avulla tiukaksi rullaksi. Ei haittaa, ellei heti onnistu, maku on ihan yhtä hyvä!
• Leikkaa terävällä veitsellä makirullan päät pois ja sen jälkeen loppurulla 6-8 osaan. Pese veitsi välillä kuumalla vedellä, jotta se on puhdas riisistä.
• Asettele valmiit palat tarjoiluvadille tai suoraan ruokailijoiden lautasille.

Riisiä on helppo muotoilla kostutetuin sormin, joten tein kokeeksi pari lohinigiriä eli sushia ilman merilevää. Päälle tuli kylmäsavustettua lohta, jonka alapintaan sipaisin aivan aavistuksen wasabia.

Kostuta sushipalan riisipuolta kevyesti soijakipossa ja yritä saada sushi kokonaisena suuhun. Hillottu inkivääripala huuhtelee mukavasti suuta suupalojen välillä. Nigirit kostutetaan soijaan lohipalan puolelta, jotta riisit eivät leviä soija-astiaan.

Mies tykkäsi viime viikonloppuna susheista niin paljon, että ehti jo pyydellä niitä useamman kerran.

Sushien syöminen sujuu parhaiten puikoilla, jos hallitsee homman. Me harjoittelimme nuorten opastamana tätä tapaa viedä ruokaa kohti ääntä. Onnistui aika mukavasti pienen harjoittelun jälkeen.  Ymmärtääkseni susheja voi syödä myös sormien avulla ja huuhdella välillä sormia vesikipossa. (youtube-videon mukaan)
Suosittelen kaikkia sushin ystäviä rohkeasti kokeilemaan näiden herkkupalojen valmistusta! Jälleen kerran vakuutan, että jos onnistui minulta, osaat sinäkin! 👍💗

Loppukuvani kertovat syksyn edenneen pitkälle. Tänään oma golfkenttämme oli avoinna viimeisen kerran vuonna 2018. Innostuin mukaan, kun Mies lähti kaverinsa kanssa kiertämään puolikkaan kentän. Raikas ulkoilma mukavassa seurassa ja n. 5 km kävelylenkki antoi pirteän olon ja hyvän ruokahalun.

Tämän pikkusiskoni loppukesällä lähettämän kuvan avulla kiitän sinua siitä, että päätit lukea tämän 500. blogipostaukseni! ❤❤❤❤❤ En ikimaailmassa olisi uskonut, jos joku olisi sanonut helmikuussa 2017, että olen kirjoittanut jonakin päivänä näin monta postausta. Noo, meneehän se aika näinkin! Aika monta tuntia tähän on tullut käytettyä. Suurin kiitos siitä kuuluu juuri sinulle, joka luit tämänkin juttuni. Ilman lukijoita tämä olisi hukkaan heitettyä aikaa. KIITOS!!