Ruokaohjeita

Sivut

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Raparperiviettelys ja vaniljakastike kahvikupissa

Tarjolle tuotaessa raparperikupin voi koristella kauniisti tomusokerilla ja sitruunamelissan lehdillä.
Raparperin lumous ei meinaa lakata. Tykkäsin lapsena ja vieläkin tykkään raparperin mausta. Pian alkavat muut kesän herkut olla kypsiä ja kiinnostus siirtyy niihin. Nautittiin vielä tänään naapurin Olavi-papan ystävällisesti antamista raparpereista. 


Näiden kahvikuppiin tehtävien raparperiherkkujen teko on vaivannut mieltäni pitkin kevättä ja olin jo luovuttanut. Itsetehdyn vaniljakastikkeen valmistaminen oikeaoppisesti kiinnosti myös, joten tänä aamuna heti ylönousun jälkeen ryhdyin hommiin. Olen luullut osaavani tehdä hyvää vaniljakastiketta, mutta vasta tänään se onnistui täydellisesti. Luin ohjeita kirjoistani ja parista blogista alkajaisiksi.


Aineet 2 dl vaniljakastikkeeseen

1 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
½ vaniljatangon siemenet (+ ½ halkaistu tanko)
2 kananmunan keltuaista
1-2 rkl sokeria (oman mieltymyksen mukaan)


Ohjeet

1. Kuumenna kerma-maitoseosta teflonkasarissa keskilämpöisellä liedellä.
2. Katkaise vaniljatanko puoliksi ja halkaise keskeltä. Raaputa siemenet veitsenkärjellä ja laita kerma-maitoseokseen. Heitä sinne myös vaniljatangon neljännekset. Laita toinen puolikas tangosta takaisin putkiloon myöhempää käyttöä varten.
3. Jätä seos kuumenemaan ja saa kiehuakin tässä vaiheessa hiljakseen.
4. Erottele kananmunista keltuaiset, laita kulhoon ja lisää sokeri joukkoon. Vispaa kuohkeutta  keltuaisiin. Kestää muutaman minuutin käsivatkaimella.


5. Kaada keltuaisvaahto vispaten maito-kermaseokseen, pienennä lieden lämpöä. Seos ei saa kiehua enää!! Kananmuna muuttuu kokkelimaiseksi, jos annat sen kiehua.
6. Sekoittele massaa puuhaarukalla tai nuolijalla (kuumuutta kestävällä) ja anna seoksen paksuta pikku hiljaa. Hämmentelin noin 10 min ja kastikkeesta tuli paksua ja samettimaista. En päästänyt kiehumispisteeseen ja silti munankeltuaiset saostivat seoksen. (Jotkut laittavat perunajauhoja varmistaakseen saostumisen, mutta mielestäni ei ole tarpeen, koska jääkaapissa vaniljakastike muuttui liiankin paksuksi.


Raparperikuppien valmistaminen alkaa päälle tulevan taikinan teosta. Raparperit ehtii kuoria ja pilkkoa, kun taikina tekeytyy jääkaapissa. Ohje on leikattu joskus Pirkka-lehdestä.

Aineet taikinaan 10-12 kuppiin

150 g voita
1 dl sokeria (tai tummaa sokeria)
1 kananmuna
4½ dl vehnäjauhoja (käytin osan spelttij)
1 tl leivinjauhetta
1½ dl kaurahiutaleita
1/4  dl vettä


Ohjeet

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Lisää muna edelliseen voimakkaasti sähkövatkaimella vatkaten.
3. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seokseen sekoitellen, samoin lisää vesi.
4. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia jääkaapissa.

  
Seuraavaksi käsittele raparperit. Tarvitset niitä noin 800 g.
Kuori ja paloittele varret, siirrä kulhoon ja lisää muut aineet.


Tein tänään pienemmän annoksen kuin ohjeessa, sillä en tiedä voiko näitä pakastaa.


paloiteltuja raparpereja noin litra
1 dl sokeria (fariinisokeria)
1 rkl perunajuhoja
1-2 tl kanelia
(halutessasi granolaa tai murskattuja pähkinöitä)


Jaa raparperit kuppeihin lähes täyteen, ellet käytä granolaa. 
Ota taikina jääkaapista ja pyöritä jauhotetulla alustalla tangoksi.
Jaa taikina 10-12 osaan ja pyöritä palat palloiksi.

Käytin kokojyväjauhoja ja taikinasta tuli aika jämäkkää. Maku oli silti onnistunut.
Taputtele sormin tai kaulitse pallot vähän suuremmaksi kuin kupin yläreuna. 
Nosta takinalevyt kuppien päälle niin että ne jäävät roikkumaan hieman yli.
Jos taikinaa jää yli voit tehdä niistä "vaniljakastikereunat", kuten minä tänään.


Siirrä kupit leivinpellille ja paista n. 180-200 ast / n.20 min

Ota varovasti kupit paiston jälkeen alustalle, tee reikä keskelle ja valuta vaniljakastiketta reistä kupin sisään ja pinnalle. Koristele kauniisti halutessasi.

Maistui raparperille, vaniljalle, kanelille ja murotaikinalle. Ei hassumpi idea!

Vaniljakastike onnistui yli odotusten, mutta murotainasta puuttui pehmeys. Maku oli silti bueno!

P.S. Muutama kuva vielä eiliseltä kertakaikkiaan mahtavalta retkeltä läheiselle luontopolulle ja lintutornille. Sinne en vielä päässyt kiipeämään, mutta talon Miehen mukaan ei ollut paljon nähtävääkään. Upeaa oli juoda päiväkahvit ulkona, vaikka kävely vähän koville ottikin. (alle km yhteensä kävelymatkaa)

Maisema oli muuttunut sitten huhtikuun aika tavalla. Rehevää ja rauhoittavaa suomaisemaa :)

Suovehkat kukkivat pitkin polun vartta. Kaunista!

Paremmalla aikaa voisi keittää nokipannukahvit.

Olimme varmuuden vuoksi varanneet mukaan termarikahvit. Maistuivat mahtavalle luonnossa.

Keltakurjenmiekat kukkivat joka puolella.

Lampaat olivat liian kaukana kuvattaviksi, joten piti tyytyä julistekuvaan.


Aurinkoa, lämpöä, lintujen laulua ja kaunista silmänruokaa joka askeleella. Kiitos kuuluu talon Miehelle loistavasta ehdotuksesta. Upouusi polven tekonivel vertyi, mutta vielä hieman äksyili kävelymatkan pituudesta. Honkalanranta on hieno paikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini.