Kantarelliraviolit yrttiöljyssä ja vähän muutakin pastaa

Raviolit, kuviopastat ja nauhapastat kantarellien, yrttiöljyn ja varhaissipulin hyvässä seurassa.   

Kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran. Onnistuessaan voi kokeilla uudelleenkin ja kohta voitkin olla jo expertti. Olin päättänyt opetella "sitten joskus" pastataikinan teon ja testata puolitoista vuotta sitten hankkimani pastakoneen. Onneksi talon Mies oli vielä kotona saadessani The Idean Hämeen Sanomien torstain ruokaliitteestä. Hän kurkotteli eteisen kaapin ylähyllyltä tuon Ihmekoneen. Sillähän kelaan tuossa tuokiossa herkulliset raviolit ja pastat. Niinhän minä luulin! Itsesuojeluvaisto oli suojellut tähän aamuun saakka, mutta nyt ohje näytti niiin helpolle.

Tässä kuva nauhapastan viimeisestä erästä. Ihan mukavalle näyttää. Eikö?

Durum-jauhoja, kananmunia ja suolaa sekä napakat näpit. Niillä taikina pitäisi onnistua. Tähän saakka olin uskossa, että vain aidoista italialaisista 00-jauhoista saa onnistunutta pastataikinaa. Saakohan niitä jauhoja mistään Suomessa? Stockalta ehkä?

Onneksi olin äskettäin ostanut uuden pussin Durum-vehnäjauhoja pitsataikinaa varten. Kananmunat ovat tällä kertaa extra tuoreita ja suolaa on moneen lähtöön. Viimevuotisia kantarelleja löytyy aina vaan pakastimesta ja talon Mies on ostanut herkullisen pekoni-munakasaamiaisen toivossa Amerikan pekonia. Nythän sille on käyttöä ihan oikeaan ruokaan ja kaupasta saa tarvittaessa uutta!

 Aineet pastataikinaan

4½-5 dl (n.300g) durum- tai 00-jauhoja

3 kananmunaa (keskikokoista)

1 tl suolaa

(öljyä)

Jauhoja on vielä paljon, vaikka haarukka pysyy jo melkein pystyssä taikinassa. Nyt tarkkana!

Ohjeet

1. Tee jauhoista keko leivinalustalle.

2. Tee keon keskelle kolo.

3. Riko koloon kananmunat ja lisää siihen suola.

4. Sekoita haarukalla tms pikkuhiljaa munamassaa jauhoihin. Varo, etteivät reunat sorru. Kokoa jauhoja välillä korkeammaksi.

5. Seuraa loppuvaiheessa, ettei jauhoja ole liikaa. (Itsellä oli ½ dl jauhoja liikaa)

5. Nyt alkaa varsinainen Työ eli pastataikinan työstäminen. Painele, venytä, kääntele ja vääntele reippaasti.

6. "Lyttää valmis taikina lättänäksi kiekoksi" (oli ohjeessa), kääri tekeytymään kelmuun tai kankaaseen käärittynä. Laita noin ½ tunniksi jääkaappiin. 

7. Keitä valmiit raviolit / pastanuhat kiehuvassa vedessä 4-6 min. (riippuu taikinan paksuudesta. Keitinveteen lisätään hieman suolaa.

Ohjeessa sanottiin, että taikinaa pitää vaivata ja venyttää jopa 10 min. Itselläni meni yli 20 min. Pidin tosin 3 kertaa parin min lepotauon. Harkitsin samalla paiskaanko möykyn roskikseen ;(   Ei meinannut muuttua millään pehmeän silkkimäiseksi, kuten ohje lupasi. Suomalainen sisu nosti kuitenkin päätään ja jatkoin vaivaamista öljyten välillä käsiä. Ongelma oli mielestäni kananmunien ja jauhojen väärä suhde, jauhoja oli liikaa. Öljy (n. 2 rkl) alkoi tehota ja lopultakin olin jollakin tapaa tyytyväinen. 

Kananmunat taisivat olla hieman pienempiä kuin keskikokoiset munat. Tämä pitää huomioida seuraavalla kerralla!

Kaikki ilmakuplat ovat lähteneet ja taikinan koostumus tuntuu ensikertalaisenkin käsiin riittävän "vaivaantuneelle". 

Pastakoneen kanssa olin vähällä tehdä kohtalokkaan virheen. Uusi keittiövempele pestään yleensä huolella ennen käyttöön ottoa, mutta ei pastakonetta. Onneksi luin ohjeet ennen koneen upottamista veteen. Laite pyyhitään puhtaaksi, mutta ei pestä koneessa tai vedessä edes alussa. Koneen telojen läpi kelataan vähän taikinaa ja sitä ei voi käyttää ruoaksi vaan heitetään pois. Sain koneen muutaman osan paikoilleen ja taikinan työstäminen valmiiksi levyiksi ja nauhoiksi olikin mukavaa ja hauskaa puuhaa. 

Tästä se alkaa. Sama taikina uudelleen eri kohtaan ja kohta on levein tela puhdas.

Pieni pala taikinaa piti kelata aluksi kaikkien telojen läpi. Ei ollut vaikeaa kuin muistin vaihtaa telaveivin oikeaan kohtaan. Siihenkin tottui muutaman kerran jälkeen.

Kaikki telat ovat puhdistuneet ja taikina toimi ilman jauhojen lisäämistä. Hyvä minä!

Tässä vaiheessa uskalsin jo tehdä muut valmistelut kantarelliravioleita varten. Pilkoin ja paistoin pekonit, varhaissipulin sekä pakasteesta sulatetut kantarellit. Sekoittelin ja runsas määrä täytettä oli valmiina. Lopusta tein kantarellikastiketta kuohukermaa lisäämällä. Suolaa tuli pekonista riittävästi, joten sitä en lisännyt.

Ensimmäisen telauksen jälkeen taikina on vielä paksua ja epätasaista. Tarvitaan 5-7 telausta.

Raviolit leikataan näppärästi irti toisistaan taikinapyörän (tai terävän veitsen) avulla. Taikina tahtoi levitä pastakoneen telojen läpi kulkiessa, joten leikkelin liikoja reunoja välillä pois. En heittänyt taikinanauhoja roskiin, vaan kaikki tuli myöhemmin käytettyä. 

Kantarelliseoksen ympärille suditaan vettä ja toinen puoli taikinaa käännetään päälle.

Raviolien teon vaikein vaihe oli taikinoiden "liimaaminen" yhteen. Jouduin nipistelemään varmuuden vuoksi taikinoita kiinni, mutta kestivätkin hyvin keittovaiheen kuumassa vedessä eivätkä aukeilleet. Valmiita ravioleja ei kannata jättää työtasolle lojumaan, koska takertuvat nopsaan kiinni alustaan. Ohjeessa neuvotaan käyttämään jauhoja, mutta itse en tarvinnut ollenkaan työskentelyvaiheessa ylimääräisiä jauhoja, koska taikina toimi ilmankin.

Kauneus on ihan katsojan silmässä näiden kanssa. Elämäni ensimmäinen itsetekemä pasta oli hyvää.

Viimeisiin nauhapastoihin tuli yrttinen ulkonäkö. 

Tänään myös uusi valkoinen morttelini pääsi eka kerran käyttöön yrttivinaigretten teossa. Tehokas oli!  

Keskellä rullalle käärityt kuvioidut pastat. Telasin kahden taikinalevyn väliin vihreitä yrtin lehtiä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tämä puuhastelu ei taidakaan jäädä viimeiseksi kerraksi. Seuraavaksi voisin kokeilla vihreää pastaa, johon tulee mukaan keväällä pakastamaani nokkosmössöä. Onneksi en käyttänyt kaikkea nokkosräiskäleisiin vaan jätin osan muuhun tarkoitukseen. 

Sain kulutettua tähän "pätöurakkaan" aikaa yli 3 tuntia. Tänään oli muitakin menoja, mutta innostuksen iskettyä oli pakko toimia. Seuraava kerta on jo helpompi. Pastakoneen käytön opettelu vei osan ajasta ja raviolit olivat työläämpiä kuin luulin.

Tämän päivän yrtit olivat Mustakaali ja Lehtipersilja. 

Muistot ja kuvat ihanasta viikosta Rönnäsissä antavat paljon voimaa vielä pitkään. Satama on pieni ja idyllinen kuten myös mökkien lähistöllä oleva uimaranta.

Täydellinen pavlova hääpäivänä

Elokuun toisena päivänä paistaa yleensä aurinko. 42 vuotta sitten koko Suomi hikoili helteessä  ja aurinko paistoi aamusta iltaan. Lupasimme tuona lauantaipäivänä talon Miehen kanssa toisillemme "tahdon" Kiuruveden kirkossa. Aika pitkä yhteinen taival on takana.  

Kuvat ovat haalistuneet, mutta muistot eivät. Monenlaisia hääpäiviä on vuosien varrella vietetty ja monta mukavaa muistoa kuvineen tallentunut. Ajat ja tavat ovat muuttuneet, mutta rakkaus säilyy ikuisesti. Onni ja onnellisuuden tunne on pyörinyt ajatuksissani viime päivät. Kunpa senkin saisi säilymään vaikeuksista huolimatta! Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet itselleni melkoinen koettelemus polvileikkauksen johdosta. Toiveena on saada liikkua tulevaisuudessa ilman kipuja.

Kaikilla (?) aikaansa seuraavilla morsiamilla oli 70-luvun puolivälissä valkoinen morsiuspuku ja morsiuskimppu keltaisista ruusuista. Uskomatonta tänä päivänä! Keltaiset ruusut ovat ilmestyneet uskollisesti elokuun toisena kotiimme, vaikka koskaan muulloin ei tulisi mieleenikään toivoa saatikka ostaa keltaisia ruusuja. Tänään talon Mies kävi aika monessa Hämeenlinnan kukkakaupassa ennen kuin tärppäsi. Eivät taida olla muodissa enää!!

Tämä kukkakimppu näyttää aina hääpäivänä hellyttävän kauniilta.

Mutta asiaan! Olen leiponut marenkeja useinkin ja jopa ihan onnistuneesti, mutta en koskaan ennen pavlovaa. Pari vuotta sitten vietimme hääpäivää (40v) uudessa kodissamme isommalla joukolla ja ajatuksena oli tehdä makeaa marenkikakkua. Sillä kertaa päädyin tuttuun ja turvalliseen Brita-kakkuun. Nyt on tullut lisää rohkeutta kokeilla uusia reseptejä.

Löysin googlaamalla täydellisen pavlovan ohjeen. Lisäksi muistin nähneeni keväällä MTV:n aamulähetyksessä herkullisen, kauniin ja marjaisan pavlovaohjeen. Koivun lehdet olivat juuri silloin hiirenkorvilla ja ne sopivat mielestäni täydellisesti suomalaisilla marjoilla koristeltuun kakkuun. Laitoin pieniä syötäväksi kelpaavia koivun lehtiä pakkaseen, tänään tosin koristelen kakkua tuoreilla mustikanvarvuilla. 

marenkitorttu eli pavlova

Yllä olevaa linkkiä klikkaamalla löydät erinomaisen tarkat ja hyvät ohjeet pavlovaan.

Aineet marenkipohjaan (n. 10 annosta)

4 kananmunan (luomu) valkuaiset

2½ dl erityishienoa sokeria

2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa

1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

Päälle

2-3 dl kuohukermaa (+ halutessasi 2 rkl likööriä)
marjoja, hedelmiä tai molempia
vihreitä lehtiä (joko syötäviä tai vain koristeeksi) 

Pienen öljytilkan avulla leivinpaperi pysyy tasaisesti pellillä. Hasselpähkinärouhe antaa pohjaan hyvää makua.

Hyvä vinkki on laittaa hasselpähkinärouhetta leivinpaperille. Sen maku sopii hyvin marenkiin ja pohja irtoaa paperista paremmin pähkinärouheen avulla. 

Ohjeet pohjan tekemiseen

1. Laita uuni kuumenemaan 100-120 asteeseen.
2. Piirrä leivinpaperin nurjalle puolelle ympyrä, jonka kokoisen marengin haluat.
3. Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
4. Lisää puolet sokerista vähitellen ja koko ajan vatkaten.
5. Sekoita tärkkelysjauhot loppusokeriin.
6. Jatka vatkaamista ja sokerin lisäämistä, kunnes taikina on kiiltävää ja vahvaa.
7. Lisää viimeiseksi omenaviinietikka tai sitruunamehu vatkaten.

Tasoittelin pursottamani marengin isolla, kuumalla lusikalla tasaiseksi reunoja lukuunottamatta.

8. Pursota tai annostele marenkiseos leivinpaperille ympyrän kokoiselle alueelle.
9. Paista marenkipohjaa n.1½ tuntia uunin alimmalla tasolla. 

Marenki saisi ruskistua vain aavistuksen ja pinnan repeäminen ei makua pahenna. 

Oma vinkkini marengin vatkaamiseen on se, että sokerikiteitä ei saisi tuntua enää taikinassa. Kaiken sokerin pitää olla sulanut valkuaisvaahtoon. Aikaa kului tänään noin 10 min ja seos oli silloin paksua ja kiiltävää.
Paistoin kakkua noin 1 h 15 min, katkaisin virran ja jätin sen vielä uunin lämpöön siksi aikaa, kun kävimme kaupungilla syömässä. Tultuamme marenki oli napakka.

Koristeluun vatkasin 2 dl kermaa ja lisäsin vain 2 rkl Limoncello-likööriä. Pohjan makeus ja rapeus sopi erinomaisesti raikkaisiin kotimaisiin marjoihin ja sitruunalle maistuvaan kermavaahtoon. "Ei tämä kyllä kymmenelle riitä", sanoi talon Mies. Tykkäsi kakusta kovasti kahvin kanssa :))

Piparkakkutalo on hyvätasoinen ravintola ihan Hämeenlinnan keskustassa. Söimme alkusalaatin lisäksi maittavaa keittoa ja uunilohta.

Pehmoista ja kuohkeaa porkkana-inkiväärikeittoa alkuruokana.

Uunilohta, perunamuusia ja vaaleaa upeanmakuista kastiketta sekä paahdettua sipulia pääruokana.

Pavlova kahvin kanssa odotti kotona, joten tällä kertaa jätimme jälkiruoan väliin.

Pitihän 42-vuotishääpäivää juhlistaa kuohuvalla alkudrinkillä!

Hämeenlinnan keskustassa on monia kukkakauppoja. "Kaisan Kukan" kauniita ja upean näköisiä kukkia voisi ihastella vaikka kuinka pitkään. Valkoista harsokukkaa löytyi onneksi täältä. Keltaisia ruusuja taas Viipurintien Kukasta Hätilästä.

Melkein kuin morsiuskimppu 42 vuoden takaa. Oma hauras kimppu on kulkenut kuivattuna mukana muutosta toiseen.

Herkullinen murumustikkapiirakka kullanmuruille

Talon Mies toi koristeeksi tuoreita mustikanvarpuja lenkiltä palatessaan.

 Elokuun alkuun liittyy meidän perheessä mukavia muistoja. Pienen juhlan voi pistää pystyyn tasan kolme vuotta sitten Hämeenlinnaan tapahtuneen muuton johdosta. Huomenna juhlitaan jo vähän isommin ja korkataan kukaties hieman kuplajuomaa!

Myöhemmin elokuussa juhlitaan vielä kahdet synttärit, joten leivottavaa riittää.

Oman suosikkini mustikkapiirakoiden makutaivaassa on perinteinen rukiinen piirakka. Tänään leivoin kuitenkin kesällä löytämäni reseptin ohjeella manteli-murupäällisellä mehevöitettyä mustikkapiirakkaa. Siinä on sekä pakastettuja että tuoreita (Rönnäsin) mustikoita. 

Aineet mustikkapiirakkaan (n. 10 palaa)

5-7 dl mustikoita (tuoreita tai pakastettuja)

5 dl vehnäjauhoja (itsellä puolet spelttiä)

½ tl suolaa

1 tl kanelia / kardemummaa / muskottipähkinää / inkivääriä (yhteensä)

(50 g rouhittua mantelia halutessasi)
(leivinjauhetta ei tarvita)

150 g huoneenlämpöistä voita 

2 dl sokeria (erikoishienoa)

1 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

200 g kermaviiliä 

Mustikoita ei voi pujottaa heinään, koska tulee liikaa sotkua. Tämän huomasivat fiksut lapset. Pieneen kippoon on kiva kerätä marjoja.

Manteli-muruseos

100 g voita (paloiteltuna)

2 dl vehnäjauhoja

2 rkl fariinisokeria

1 rkl sokeria

1 dl kuorellista rouhittua mantelia (50 g)

- Aloita leivonta voitelemalla n. 25 cm uunivuoka. Mikäli haluat tehdä suurempaan vuokaan, tee isompi annos taikinaa.
- Sekoita jauhojen joukkoon mausteet, suola ja (halutessasi) mantelirouhe.

- Lisää mustikoiden joukkoon pari rkl Peruna- tai vehnäjauhoja.

Peruna- tai vehnäjauhot mustikoissa estävät liiallisen mehustumisen.

Ohjeet

1.Valmista manteli-muruseos ensin. Hiero voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää sokeri ja mantelit ja laita jäkaappiin jäähtymään.
2. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi.
3. Lisää kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten.
4. Sekoittele lastalla joukkoon kermaviili ja jauhoseos vuorotellen.
5. Lisää lopuksi mustikat ja tasoittele seos uunivuokaan.

6. Lisää muruseos taikinan pinnalle.
7. Paista n. 180 ast / 40-45 min. (tarkkaile!)

Menossa uuniin! 45 min / 180 asteessa on ohje, mutta seuraa kypsymistä oman uunin lämpötilan mukaan!

Nyt taisi oma lempparimustikkapiirakkani saada kilpailijan. Tämä oli ihan "älyttömän" hyvää päiväkahvin kanssa. Meillä oli vaniljajäätelöä ja tuoreita mustikoita kuuman piirakan kyytipoikana. Suosittelen tätä kaikille rapean ja mehukkaan mustikkapiirakanpiirakan  sekä mantelin ystäville!

Aulangon kylpylän huovutustaidetta.

En edes tajunnut, kuinka paljon olin kaivannut Aulangon kylpylän vesijumppaa. Viikon loma oli täydellinen, vaikka en päässytkään mereen polskuttelemaan jyrkän rinteen johdosta. Toipumisvaiheessa olevan uuden tekopolvinivelen kanssa kaatuminen olisi voinut olla kohtalokasta.

Kukahan leikkii piilosta Rönnäsin mökin pihalla. Hauskaa :))

P.S. Tässä tulee vielä pieni tietoisku mustikkatahran poistosta. Etenkin lapsosilla tulee helposti tahroja vaatteisiin. Ne kannattaa poistaa heti tuoreeltaan näpsäkällä konstilla. Opin tämän omalta äidiltäni, kun omat poikani olivat leikki-ikäisiä.

Mutta huom! Huom! Ole erittäin varovainen, ettet kaada kuumaa vettä käsille! Tämä puhdistus vaatii kaksi tekijää ainakin ensimmäisellä kerralla!

Kiehuta vettä vedenkeittimessä tai kattilassa.
Pingota vaate kulhon tms yläreunan ympärille.
Kaada kiehuvaa vettä pikkuhiljaa tiukasti pingoitetun vaatteen tahrakohtaan. Kallista astiaa, jos vesi meinaa valua käsille!

Huomaat tahran vaalenevan sitä mukaa, kun kiehuva vesi valuu kankaan läpi alla olevaan astiaan. Jatka veden kaatamista niin kauan, kunnes tahra on lähtenyt.

Puhdasta tuli ja viimeinenkin lika lähtee pyykissä. Näppärää, eikö totta!