Punajuurikeittoa vuohenjuustolla ja suklaakakkua lakritsijauheella

Marinoidut punasipulit antoivat hauskaa makua tämänkertaiseen punajuurikeittoon!

Punajuuri on vahvanvärinen ja -makuinen juures, josta on moneksi. Kasviskeitot ovat rantautuneet meidän ruokapöytäämme vähintään kerran viikossa. Syyskesällä ei ole ongelmia löytää tuoreita juureksia, kun tekee mieli syödä hieman kevyemmin. Juuri nyt eli keskikesällä kasviskeittoaineksia löytyy yllin kyllin ilman juureksiakin! 

Käyköhän muille ruokabloggaajille samoin kuin itselleni? Ruoka, jota teen ehkä kaikkein useimmin arkilounaalle, puuttuu blogistani. Punajuurikeitto on tyypillinen esimerkki lempikeitostamme, jonka ohjetta en löytänyt blogini yli 600 reseptin joukosta.

Tällä kertaa valmistin keittoa sen verran runsaan "kattilallisen" (=blenderillisen), että sitä jäi tähteeksikin. Toinen punajuurikeiton kuvani sai instan puolella paljon tykkäyksiä ja kyselyitä muutama viikko sitten.  Lupailin kirjoitta reseptin blogiini jossakin vaiheessa, joten tässäpä yksi versio upean värisävyn saaneesta keitosta!

Uunipaahdettuja punajuuria käytettäessä, sipulit joutuu kuullottelemaan erikseen paistinpannulla. 

Punajuurikeiton suhteen pätee sama kuin useimpien muidenkin sosekeittojen kanssa. Maustaminen, kerman tai juuston laatu ja määrä vaihtelevat oman kaapin ja jääkaapin tilanteen mukaan. Syksyisin teen valmiita juuressoseita pakastimeen kerta-annoksina ja lisään muut keittoainekset kulloisenkin tilanteen ja maistelun perusteella. Keitto on aina hyvää, koska olen saanut maustaa sen mieleisekseni. Mies on tottunut samoihin makuihin, joten kelpaavat hänellekin, kehuukin useimmiten!

Kuivattuja nokkosia ja vuohenputkia tähän keittoon lisäämään makua, väriä ja terveellisyyttä.

 Vuohenjuustoinen punajuurikeitto (riittää lounaaksi 6:lle, alkuruokana jopa 10:lle)

1 reilunkokoinen punasipuli

1- 2 valkosipulinkynttä (oman maun mukaan enemmänkin)

1-2 rkl öljyä/voita

n. 500 g raakoja punajuuria (tai vast määrä esikeitettyjä)

2-4 perunaa (ei pakollisia)

5-8 dl kasvislientä (jauheesta, kuutioista tms)

1-2 prk ruokakermaa (ei pakollista, jos haluat kevyempää keittoa)

n. 200 g vuohenjuustoa, fetaa tms

(joskus maustan keiton sinihomejuustolla tai kookoksenmakuisella Valion kermalla)
1-2 rkl balsamicoa, viinietikkaa tms hapokkuutta

rouhaisu mustapippuria ja suolaa tarpeen mukaan (selviää vai maistelemalla, koska juustojen ja kasvisliemien suolamäärät vaihtelevat)

pilkottuja tuoreyrttejä, villivihanneksia tms 

Tummaa balsamicokastiketta, yrttejä, siemeniä, murusteltua fetaa, krutonkeja tms keiton pinnalle tarjoiluvaiheessa!

Vegaanisen keiton saat valitsemalla kermat ja juustot vegaanisina!

• Osta valmista punajuurisosetta, esikeitettyjä punajuuria tai raakoja punajuuria.
• Kuullota pieneksi pilkottuja sipuleita esim kasarissa muutama min lempeällä lämmöllä. 
• Lisää kasvisliemi sekä kuoritut ja pieniksi lohkoiksi paloitellut raa'at punajuuret ja kokonaiset perunat (halutessasi) joukkoon. Keittele, kunnes kasvikset ovat pehmenneet riittävästi.
• Soseuta ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä tasaiseksi soseeksi. (blenderiä käytettäessä varovaisuutta kuumien ainesten kanssa)

Voit kypsentää raa'at punajuuret myös uunipaahtaen tai keittäen vedessä etukäteen. (uunipaahtaminen on itselleni mieluisin ja helpoin tapa) Keiton soseuttaminen sujuu myös silloin blenderin tai sauvasekoittimen avulla näppärästi. Juustojen, kerman ja mausteiden lisäämisen voit tehdä vasta siinä vaiheessa, kun haluat keiton valmiiksi. 

Kurpitsansiemnöljy on tämän kesän suosikkimausteeni keittojen ja salaattien kanssa.

Kuuma punajuurikeitto ja herkullinen juureentehty leipä sekä juomana kivennäis- tai tavallinen vesi on ihan parasta viikonlopun herkuttelujen jälkeen.  

Kiitos Saara ja Nanne herkullisista ohjeistanne!

Mennäkseni vielä viikonlopun herkutteluun.. Tein niin herkullista täytekakkua, että lisään ohjeen linkkeineen loppukuviksi. Aion todellakin tehdä tätä(kin) kakkua uudelleen seuraavillekin suklaasta tykkääville vieraillemme.

Suklaakakkupohja oli tehty muutama viikko sitten pakastimeen "Viimeistä murua myöten" -blogin (linkki ohjeeseen) innoittamana. Halusin testata uskomattoman helpolle ja herkulliselle kuulostavaa ohjetta saman tien ja kokeilla Saaran lupaamaa pakkasenkestävyyttä. Paistoin pohjan 24 cm teflonpinnoitetussa vuo'assa. (Huom!! ei irtopohjavuo'assa!)

Kakkupohja oli säilynyt mehevänä ja vastaleivotun veroisena! Aikomukseni on tehdä samanlainen kakkupohja uudelleen pakastimeen ja ottaa sieltä sopivan tilaisuuden tullen sulamaan. Kakkupohjaa oli helppo leikata, kun se oli vielä hiukan kohmeinen. Omassa kakussani erikoisuutena oli lakritsijauheen lisääminen taikinaan, koska tummaa kaakaojauhetta löytyi kaapistani vain 1 dl. Nesteenä käytin "Oatly i kaffe" kaurajuomaa ja lisäsin siihen ohjeen mukaan 1 rkl valkoviinietikkaa. Meidän jääkaapista ei löydy piimää yleensä koskaan. 

Kakkukuvat olivat jäädä kokonaan ottamatta, koska suurin osa kakusta oli mennyt  ns."parempiin suihin". Eilen ei löytynyt kotoa tuoreita marjoja, joten nämä kuvat on otettu pakastimesta sulatettujen mustikoiden ja mansikanviipaleiden kanssa. Itse tykkään syödä marjoja tämäntyyppisen suklaakakun kanssa, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä maistu kaikille.

Kakun täyte-/kuorruteresepti löytyi toisesta lempiblogistani eli "Elämää Koivurannassa" -blogista. (linkki täällä) Suklaana käytin kokonaisen (150g) Brunbergin laktoosittoman maitosuklaalevyn ja n. 50 g saman valmistajan tummaa suklaata. 

Nannen kakkupohja oli samantyyppinen, joten arvelin täytteen sopivan hyvin aiemmin Saaran ohjeella tekemääni. Oli kyllä upea kokonaisuus, joka maistui sekä aikuisille että lapsille. Lakritsijauhe antoi hieman suolaisuutta kakkuun, mutta ei erottunut paljonkaan suklaan joukosta. Lakritsijauheen ystävät haluavat ehkä testata vinkkiäni.

Yrtintuoksuiset terveiseni täältä Hämeestä näiden reseptien myötä! Yrttilaatikkoni suorastaan pursuaa, joten kuivatettavaa ja pilkottavaa riittää. Talvella on mukava tietää, missä ruokien maustamiseen tarvittavat kuivatetut yrtit kasvoivat!

Hienoa, ihanaa ja leppoisaa kesän jatkoa sinulle! Toivon, että olet päässyt nauttimaan kesän valosta, lämmöstä ja herkuista! Ja kesäähän on vielä paljon jäjellä ja parhaat jutut kenties vielä edessä!

Kesäkurpitsaa ja villivihanneksia gluteenittomissa vohveleissa

Tulin ihan pikaseen muistuttamaan kevään herkullisimmista vohveleista. Vuosi sitten tein samantyyppisen räiskäletaikinan ja ihastuimme Miehen kanssa makuun. Lopputaikinan testaaminen vohveleiksi kannatti, sillä pidimme niistä eniten. Tällä kertaa paistoin koko taikinan vohveleiksi, joten pääsin paljon helpommalla.  

Vohveliraudan rasvaaminen kirkastetulla voilla ennen taikinan kaatamista on hieman työlästä. Se kannattaa, sillä näin saa parhaimman rapean pinnan ja hyvän maun jokaiseen vohveliin. Jos tykkäät laittaa rasvaa taikinaan, voitelun voi hoitaa kevyemmin tai jopa jättää pois (luulisin).

Vohvelit paistuivat oikeasti kauniimmiksi, mitä tästä kuvasta voisi päätellä. Ja maku edellä mentiin taas!

Vohvelirauta tahtoo unohtua yläkaappiin turhan pitkäksi aikaa. Taas kerran päätimme tehdä näitä herkkuja pian uudelleen. Osan taikinasta voisi tehdä makeaksi välipalaksi pakastimen viimeisten marjojen kanssa. Voin vakuuttaa, että muutama kasvispitoinen ns suolainen vohveli pitää nälän poissa useamman tunnin.  

Mietin sopivia lisäkkeitä lounasvohveleille ja taisinpa valita tällä kertaa parhaat mahdolliset maut. Vohvelitaikinan tekeytyessä ja paksuuntuessa oli hyvää aikaa tehdä aina yhtä maukkaita marinoituja punasipuleita. Kesäkurpitsan loppu pääsi raikkaaksi makupalaksi lautaselle. Vesimelonikuutiot sekä murusteltu feta sopivat täydellisesti kokonaisuuteen. Nam nam! että osasikin olla maistuva lounas!

Monissa vohvelitaikinaohjeissa sanotaan, että vähintään puolet taikinaan tulevista jauhoista pitää olla vehnäjauhoja. Nämä pysyivät hyvin koossa, vaikka ei ollut yhtään vehnäjauhoja. Salaisuus saattaa olla juustoraasteessa, joka sitoo taikinaa sulaessaan.

Taikinan nesteeksi sopii myös kivennäisvesi tai vichy. Joskus olen lisännyt hieman leivinjauhetta jauhoihin, mutta nämä eivät tuntuneet kaipaavan kohottavaa ainetta.

Liian paksuksi tekeytynyttä taikinaa voi ohentaa myöhemmin tilkalla maitoa. 

Kesäkurpitsavohvelit villivihanneksilla gl (12 kpl)

2 rkl (kirkastettua) voita

1-2 salotti- tms mietoa sipulia

(1-2 valkosipulin kynttä)

n. 3/4 kesäkurpitsaa raasteena (320 g minulla)

2 dl paksua, maustamatonta jogurttia

2 dl maitoa

1 dl (kuohu)kermaa

n.1½ tl suolaa

2 dl mantelijauhoja

2-3 dl gl kaurajauhoja (Myllärin)

3 kananmunaa (minulla nyt 2 valkuaista + 2 munaa)

n. 2 dl (Emmental) juustoraastetta

pippuria ja chiliä oman maun mukaan

(n. 50 g rasvaa halutessasi, itse en lisännyt rasvaa taikinaan)

(kuivattuja villivihanneksia)

Taikinaan saa lisämakua murentelemalla siihen kuivattuja kevään villivihanneksia, jos olet oppinut käyttämään niitä. Nokkonen on juuri nyt parhaimmillaan. Horsman  alut sekä juuri maan pinnalle tulleet voikukan lehdet sopivat myös vohvelitaikinan makuun. 

• Pese ja raasta kesäkurpitsa raastimen isommalla terällä. Jätä raaste valumaan lävikköön tai kuullota pannulla enimmät nesteet pois.
• Silppua sipulit mahdollisimman pieneksi silpuksi ja kuullottele niitä voissa pannulla muutama minuutti käännellen. Voit kuullotella samalla pannulla hiukan valunutta kesäkurpitsaraastetta, jotta viimeisetkin liialliset nesteet haihtuvat.
• Sekoita taikinan ainekset lukuun ottamatta juustoraastetta ja rasvaa. Älä lisää vielä kaikkia kaurajauhoja. 
• Anna taikinan tekeytyä n. 20 min ja lisää sitten loput aineet ja loput jauhot, jos taikina tuntuu liian löysälle. (sen pitäisi olla jotakuinkin paksun vellin tai löysän puuron väliltä 😏)
• Paista vohvelit juuri ennen ruokailua. Tähteeksi jääneet vohvelit voi lämmittää myöhemmin esim täyttämällä, rullaamalla ja lämmittämällä grillivastuksen alla. Juustoraaste ruskistuu rullatun vohvelin pinnalla herkulliseksi ja näyttää hyvälle.

Vohvelipäivä saisi olla vaikka kerran viikossa, tai no edes kerran kuukaudessa. Enpä tunne ketään, jolle vohvelit eivät maistuisi. Ensi kerralla sitten makeita vohveleita, jotka syödään ulkona herkullisin lisukkein!

Ihanaa, kun tulit käymään blogissani! Kiitos sinulle siitä, että kannustat käynneilläsi jatkamaan blogipostausten kirjoittamista. Ennustukset lupaavat nyt niin mukavia säitä, että päivät tekee mieli viettää ulkona. Illalla on sitten terve väsymyksen tunne eikä jaksaisi enää koneen ääressä naputella. Blogistani löytyy kohta 600 postausta, joten on mistä valita! Käännyn nykyään usein omien aiempien ohjeitteni puoleen, kun kaipaan varmasti onnistuvaa reseptiä. Muuttelen niitä kulloinkin kaapista löytyvien aineiden mukaan tai jos resepti tuntuu muuten kaipaavan parannusta. Toivon  näin onnistuvani tekemään aiempaakin parempaa syötävää. 

Ihania kevään tai nyt jo alkukesän päiviä sinulle! Nyt on hyvä aika nauttia luonnosta!

Tempelopita on kreikkalainen "Laiskan juustopiirakka"

Postauksen loppupuolella vinkkejä tempelopitan moniin mahdollisuuksiin!

Pidätkö kreikkalaisesta ruoasta? Jos vastasit myöntävästi, tämä postaukseni on juuri sinulle. Kävin n. 15 v sitten ensimmäisen kerran Kreetalla ja kotiintuomisina oli hurja innostus kreikkalaiseen ruokaan. Reissumme parasta antia oli opastettu vaellus vuorille keräämään luonnonyrttejä. Opin tunnistamaan luonnossa yrtit, joita olin siihen saakka ostanut kuivattuina pienissä maustepusseissa. Yrtit ovat edelleen intohimoni ruoan valmistuksessa ja toiveeni olisi oppia niistä lisää. Merisuola, hyvä oliiviöljy ja yrtit riittävät tekemään kreikkalaisen ruoan täydelliseksi makunautinnoksi. Pippurimyllyn pari pyöräytystä kuuluvat toki useimpiin ruokiin.

Kreikkalaista vuohenjuustoa kutsutaan fetaksi. Se on valmistettu vuohen- tai lampaanmaidosta. Nykyään se on suosittu juusto joka puolella maailmaa ja se maistuu sekä salaateissa, ruoanlaitossa että leivonnassa. Fetasta lisää täällä.

Halloumijuusto on grillattuna tai paistettuna suurta herkkua. Granaattiomenan siemenet sopivat hyvin tämän juuston kaveriksi.

Vuohenjuuston makuun tottuminen saattaa vaatia muutaman maistelukerran, mutta vakuutan, että kannattaa harjoitella. Liemessä-blogin Jennin uunifetapastan innoittamana feta on saanut lisää kannattajia viime viikkoina. Hyvä hyvä! Toinen juustoherkku Kreikasta on Halloumi. Etenkin kesäisin Suomessakin tirisee monen grillissä suolainen, hampaissa narskahtava halloumijuusto. Se on meidänkin herkkua!

Marttaillan pääruokaa oli moussaka, niin hyvää!

Kukapa ei olisi Kreikan matkoillaan ihastunut moussakaan. Runsaasti juustokastiketta, jauhelihaa (Kreikassa lampaan), tomaattia, öljyä ja valkosipulia sisältävä munakoiso-peruna-kesäkurpitsa -vuokaruoka on muhinut meidänkin keittiössä monet kerrat. Itse ihastuin siihen aikoinaan Göteborgissa sijaitsevassa kreikkalaisessa ravintolassa. Kotonatehtyä moussakaa syödessään ei voi kuin huokailla ihastuksesta... ja ottaa vielä hiukan lisää lautaselleen. 

Täytetyt paprikat ja tomaatit sekä niiden alla kypsiksi muhivat perunaviipaleet ovat tyypillistä kreikkalaista ruokaa. Alakuvassa olevaa Melizanosalataa voi nauttia esim krutonkien tai kreikkalaisten bruchetta-leipien kanssa. Linnan Martat tekivät näitäkin eilen.

Olin eilen Hämeenlinnan Linnan Marttojen järjestämässä kokkausillassa. Tällä kertaa kokoonnuimme valmistamaan kreikkalaisia ruokia opettajamme Niinan johdolla. Supertehokkaat martat pyörähtivät keittiössä ja kohta maisteltiin monenlaista herkkua. Omalle kohdalleni osui otsikossa mainittu Tempelopita eli Laiskan juustopiirakka. Se taisi olla useimmille ennestään tuntematon ruoka, niin minullekin. Lupasin valmistaa sitä tänään Miehelle ja itselleni lounaaksi. Ruoka oli valmista reilu puoli tuntia kotiin saapumisemme jälkeen eli kyseessä on paitsi helppo myös aika nopea ruoka. 

Lueskelin tänä aamuna kreikkalaisen bloggaajan ohjetta  Laiskan juustopiirakkaan. Hyvin samankaltainen oli resepti. Historiikkina mainittiin, että tätä piirasta kreikkalaiset emännät tekivät väliruoaksi kiireidensä lomassa keskellä päivää kotiin käymään tulleille työmiehille. Varsinaisen aterian kreikkalaiset syövät myöhemmin illalla lopetettuaan työt. Ja kyllä! Energiaa tässä piirakassa on niin reilusti, että työtä jaksaa paiskia vielä monta tuntia nautittuaan tätä lounasruokaa. 

Tänään kotona valmistui samassa uuninlämmössä kaksi loistavaa lisuketta juustopiirakalle. Kuutioiksi pilkottu munakoiso on ihanaa runsaan valkosipulin, reilun lorauksen oliiviöljyä ja suolan kanssa kypsyessään. Aika riitti hyvin, koska juustopiirakan piti vetäytyä n. 10 min. Lisäsin uunin lämpöä ottaessani Tempelopitan sieltä pois.

Pienensin hieman reseptin annosta ja silti taikinaa tuli  niin runsaasti, että suunnittelemani valurautainen paistinpannu osoittautui liian pieneksi. Pilkoin tuoretta minttua ja basilikaa mausteeksi pienemmissä vuoissa paistamiini piirakoihin.  Sipuli ja tomaatti kypsyivät piiraan kanssa sopivaksi herkuksi sormisuolalla ja oliiviöljyllä maustettuina. 

Kuinka ollakaan nykyinen lempiöljyni on kreetalaista, samoin kaapista löytyi kreikkalaisia oliiveja ja lahjaksi saatua kreetalaista hunajaa. Tilkkanen sitä viimeisteli ja pyöristi ihanasti aika suolaista lounasruokaamme. Aikamoista herkuttelua keskellä viikkoa, mutta toisena päivänä syödään sitten kevyttä keittoa. 

Tempelopitan eli Laiskan juustopiirakan ohje

(Taikina riittää yhteen pellilliseen tai kahteen uunivuokaan. Puolita määrät, jos teet yhden piirakan, kananmunia voit laittaa 2 kpl)

1,5 dl vehnäjauhoja

2.5 dl maitoa

3 kananmunaa

500 g kreikkalaista jogurttia

100 g sulatettua voita (tai margariinia)

400 g fetajuustoa

350 g emmental- tms kovaa juustoa

mustapippuria

kuivattua oreganoa tai minttua vuoan pinnalle halutessasi 

(suolaa ei tarvita, koska juustot ovat suolaisia)

• Murentele fetajuusto esim haarukalla karkeaksi rouheeksi.
• Sulata voi mikrossa tai liedellä, anna hetki jäähtyä.
• Raasta Emmentaljuusto tai osta valmiiksi raastettua. Erota osa raasteesta, jos haluat kuorruttaa piirakan juustoraasteella. (ei ole välttämätöntä)
• Annostele vehnäjauhot kulhon pohjalle ja lisää maito vähitellen sekaan vispaten tasaiseksi.
• Sekoittele esim puuhaarukalla kulhoon kaikki muut aineet. 
• Voitele uunivuoka (tai valurautainen paistinpannu) hyvin ja kaada taikina siihen. Ripottele Emmentalraastetta ja halutessasi kuivayrttejä pinnalle!
• Paista piirakkaa 175 ast uunin keskitasolla n. 25-30 min. (Piirakka on kuulema valmista, kun veitsellä leikatessa taikinaa ei jää siihen enää.)
• Anna piirakan vetäytyä n. 10 min ennen leikkaamista. Voit myös kumota piirakan erilliselle lautaselle.

Testasin tänään tuota piirakan kumoamista lautaselle ja onnistui mainiosti. Meillä oli valmiiksi huuhdeltua babypinaattia eiliseltä lounaalta ja sehän oli loistava lisä tähän.

Olisipa mukava tietää, innostuitko kokeilemaan Tempelopita-juustopiirakkaa! Itse voisin ajatella tätä yhdeksi lisätarjottavaksi esim vappulounaalle tai -brunssille. Juustonystävät kiittävät saadessaan tätä kreikkalaista herkkua lautaselleen!

Martat leipasivat eilen runsaalle illalliselle kunnon jälkkäriä. Filotaikinasta valmistettua baklavaa riitti pieni palanen tyydyttämään makeannälän. Oli niin herkullista, että ehkä teen tätäkin jonakin päivänä ja kirjoitan sitten ohjeen blogiini. 

Lämpöinen kiitokseni kokkausillan järjestäneille Linnan Martoille, Niina-opettajalle ja kaikille mukana olleille martoille ihanasta illanvietosta. Yhdessä on aina kiva kokata! Vuosi sitten kokkasimme italialaista ruokaa ja riemuitsin samassa postauksessa 30000 kävijästä blogissani. Nyt huomasin klikkauksia olevan hieman yli 80000! Kiittelen itseäni, että olen jaksanut harrastaa tätä bloggaamista jo yli 2 vuotta. Ilman sinua ja käyntiäsi blogissani en todellakaan kestäisi menossa mukana. Joten sinua kiitän vielä enemmän ja täydestä sydämestäni!  😘💞❤ Toivon kaikkea hyvää elämääsi! 

P.S. Lisään tänne omia oivalluksiani Tempelopitan eli Laiskan piirakan 'jatkojalostuksesta'. Tein piirakkaaa reilusti, mutta en ole varma sen käyttäytymisestä pakastettuna. Siksipä herkuttelemme sillä nyt useampana päivänä peräjälkeen.

Piirakka maistuu jääkaappikylmänäkin esim tomaattien kanssa. Eli kannattaakin tehdä kerralla reilu annos. Runsaan ja monipuolisen broilerisalaatin kanssa se korvasi fetan. Lämmitin Tempelopitapaloja hetkisen mikrossa ja maku oli ihan mahtava salaatin ja broilerin kanssa. Eli kyllä kyllä! Tätä teen varmasti uudelleen ja testaan myös gluteenittomana esim manteli- tai Myllärin kaurajauhoilla.

Nyt kuulisin todella mielelläni vinkkejäsi, jos innostuit tekemään tätä! 👍😋

Yrttipestoa ja grilliherkkuja

Portobellosientä, yrttipestoa, fenkoli-punasipuli pikkeliä sekä broilerin sisäfileitä grillin kautta.

Samettilehtinen, hopealle häivähtävä salvia on yrtti, johon olen päässyt tutustumaan paremmin vasta tänä keväänä. Miksiköhän? Ehkä tuon suhteellisen paksulehtisen ja vahvanmakuisen yrtin viehätys on erilaisuudessa. Ensikohtaaminen ei riittänyt vakuuttamaan tämän yrtin tarpeellisuudesta ruoanlaitossani. Sitten ymmärsin yhdistää salvian muihin yrtteihin ja johan alkoi maistua. Salvian lehtien friteeraaminen on suunnitelmissani lähiaikoina.

Sitruunabasilikan maku on raikas ja hyvä. Taimet menestyvät hienosti, mutta kasvavat hitaasti.

Ostin salvian myöhemmin kuin muut yrttini, eikä se mahtunut enää yrttikasvattamooni. Sen sijaan sitruunabasilikan taimet hyväksyivät isokokoisen salvian joukkoonsa. Täytyy tarkkailla, ettei se vie valoa ja tilaa ihanilta sitruunabasilikoilta. Tänään ruukkuun tuli ilmavuutta napsiessani reilusti salvian lehtiä pestooni.

Uuden-Seelannin pinaatti on kasvanut vauhdikkaasti näin lämpimänä kesänä. 

Pikkusiskoni lähetti pari pussia yrttien siemeniä ystävänpäiväyllätykseksi ja siitä alkoi kiinnostukseni kasvattaa itse yrttejä. Käytän niitä joka tapauksessa paljon etenkin kesällä. Kuivatut yrtit eivät ole huonoja nekään (paitsi tilli), mutta tuoreet ovat parempia.

Purkillinen yrttipestoa juhannukseksi ja toinen salaatinkastiketta tämän päivän lounaalle.

Heräsin tänä aamuna 'kukonlaulun' (klo 6 meillä) aikaan, sillä olimme varanneet golfajan aamuksi. Olen saanut kuntoutettua polveani sen verran, että pystyn kävelemään ns hyvänä päivänä jo muutaman kilometrin. Golf on kiva liikuntalaji, sillä siinä pääsee välillä istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan. 

Pallo vieri tankoa hipoen parin metrin päähän reiästä. Ei sitten vieläkään hole in onea! 😀🙆😗

Hetken aikaa ehdin unelmoida elämäni ensimmäisestä holarista eli pallon menosta suoraan aloituspaikalta reikään. Aloitimme Miehen kanssa tuon joidenkin mielestä turhan harrastuksen eläkeiän kynnyksellä. Nyt se on osoittautunut täydellisen sopivaksi lajiksi nivelrikosta eli artroosista kärsiville polvilleni. Liikkuminen pehmeällä alustalla luonnossa pienine pysähdyksineen on supermukavaa. Aikaahan siihen saa kulumaan, joten harrastuksen lisääntymisen myötä blogin postaukset harvenevat. Tämäkin on osoittautunut kivaksi touhuksi, joten tuskin heti haluan kokonaan lopettaa.

Yrttipeston aineet ja ohjeita (valmista pestoa n. 2 dl)

n 1 l yrttejä (basilikaa, salviaa, Uuden-Seelannin pinaattia ja sitruunabasilikaa minulla)

2 dl parmesan-raastetta

1 dl paahdettuja pinjansiemeniä

1 valkosipulin kynsi halutessasi

3/4 dl tai enemmän hyvää öljyä (extra virgin oliiviöljy)

2 rkl sitruunan mehua (halutessasi sitruunan kuoriraastetta)

n 3/4 tl suolaa

1 tl sokeria

• Kuumenna paistinpannu ja paahda pinjansiemenet vaalean ruskeiksi. Heiluttele pannua tai kääntele lastalla, etteivät pääse kärähtämään.
• Lisää ihan pieneksi silputtu valkosipuli pannulle loppuvaiheessa, ellet halua peston maistuvan voimakkaasti valkosipulille. Lämmitys pehmentää makua.
• Jätä siemenseos jäähtymään ja huuhtele sekä tarvittaessa linkoa yrtit.
• Raasta parmesan tai Grano Padano -juusto ja purista sitruunamehu. 
• Voit tehdä peston yleiskoneen tai sauvasekoittimen leikkurikulhossa.
• Pyöräytä ensin pinjansiemeniä hetkinen ja lisää muut aineet leikkuriin sitä mukaa kuin sinne mahtuu. (lisäsin öljyn viimeiseksi)
• Anna koneen pyöriä hetken aikaa lopuksi, kunnes pesto sopivan sileää ja paksua.

Itsetehty pesto on niin paljon parempaa kuin kaupasta ostettu, että ensimmäisen kerran jälkeen haluat tehdä sitä uudelleen. Basilikapesto sitruunalla on edelleen oma suosikkini, mutta pestovariaatioita syntyy koko ajan lisää. Ja itsetehty on varmasti tuoretta eikä ole lisäaineita.

Juhannuksena on hyvää aikaa viettää grilli-iltaa perheen ja ystävien kanssa. Testasin tänään uutta Slice-Halloumia meidän burgerikekkereihin. Tämä juusto pysyi hyvin koossa ja ruskistui nätisti grillissä. Lisäetuna ovat sämpylän ja pihvin muotoiset palat valmiiksi leikattuina. 

Broilerin sisäfileet ovat helppoa ja hyvää grilliruokaa ja maistuvat myös lapsille. Tärkeintä on varmistua lihan riittävästä kypsennyksestä. Yleensä olen todella tarkka kypsyydestä broilerin yhteydessä ja varmistan sen ennen tarjoamista. Omalle lautaselleni 'eksyi' tänään yksi varrastikku, jossa liha ei ollutkaan kauttaaltaan vaaleaa ts kypsää. Onneksi huomasin sen, mutta ajattelin varoittaa tässä postauksessa silti teitä blogini lukijoita tuosta vaarasta. Sisäfile marinoitui itselläni kaksi vrk, joten luulin paistuvan riittävästi parissa minuutissa. Parempi siis aina varmistaa kuin kärsiä vatsakivuista! 

Sitruunaöljyllä ja suolalla maustetut portobellosienet eivät olleet alunperin tulossa tälle aterialle. Hyvälle maistuivat pestokastikkeen ja itsetehdyn salaatinkastikkeen kanssa. (kermaviiliä, majoneesia, yrttipestoa ym) Halloum-juuston ja makeiden donitsipersikoiden yhdistelmä on lyömätön. Suolainen&makea tuntuu aina vaan paremmalle. Vuohenjuusto sopii vielä paremmin makeiden hedelmien pariksi, mutta sitä ei ollut tänään jääkaapissamme.

Tämän postaukseni loppukuvat saattavat kiinnostaa sinua, joka olet innostunut ja kiinnostunut luonnosta. Kävimme eilen Miehen kanssa läheisellä Honkalanrannan lintutornilla ja luontopolulla. Aika tarkkaan vuosi sitten könkkäsin saman reissun muutama viikko aiemmin leikatulla jalallani. Kumman paljon pidempi oli matka silloin, tai ainakin tuntui sille. 

Kaulushaikara töräytti äänensä saapuessamme lintutornille ja toistamiseen lähtiessämme paluumatkalle. Muualta tulleet golfin pelaajat ihmettelevät ääntä ja saamme aina tilaisuuden 'paljastaa' heille luonnontuntemuksemme. Noo, alkuun sama ihmetys oli meilläkin. Nyt olemme tottuneet ääneen, sillä Katumajärven kaulushaikara pesii lähellä Tawast Golfin 15. väylää. 

Eilinen oli kuuma päivä, joten lampaat halusivat päästä välillä varjoon ja suojaan! Lampaat kuljetettiin keväällä kaukaa Kiuruvedeltä eli meidän molempien syntymäpitäjästä laiduntamaan Hämeeseen. Nämä villaturkkiset kotieläimet ovat tottuneet ihmisiin. Tällä kertaa ei näkynyt lapsiperheitä paikalla kuten vuosi sitten.

Kuivuus alkaa tehdä tuhojaan ja pienet purot kuivuneet jo kokonaan. Nyt saisi tulla vettä ja onneksi sitä on luvattu ensi viikolle. Lämpö ja helteet ovat ihania, mutta luonto suorastaan huutaa vettä! 

Lämpöinen kiitokseni jälleen kerran sinulle, jolla oli aikaa käydä vilkaisemassa tätä postaustani! 💖  Tulevalla viikolla on kiva päästä leipomaan juhannuksen herkkuja.