Ruokaohjeita

Sivut

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Villivihanneksilla vaihtelua ruokavalioon ja maukas kastike kalalautaselle


Hupsista! Huomasin jo viikonloppuna, että edellisestä postauksestani on kulunut yli kaksi viikkoa. Se on ylivoimaisesti pisin tauko blogihistoriassani. Instatiliäni seuranneet ovat huomanneet toukokuun lopun ja kesäkuun alkupuolen vauhdikkaan menon. Vuorokaudessa on vain 24 h, joten on ollut pakko priorisoida tehtäviä. Toisaalta olen testaillut elämää, johon ei kuulu blogikirjoitusten miettiminen. Aika jännä, että puhelimen kameran kääntäminen valmiustilaan alkaessani valmistaa ruokaa, tapahtuu edelleen helposti ja luontevasti. Olenpa napsinut muutamia kuviakin ja julkaissut niitä instan puolella.


Vaihtelu ja tauko tekee hyvää mieluisissakin touhuissa. Ennen blogin aloittamista olin himolukija, joten kirjasto oli ahkerassa käytössä. Yhden blogipostauksen tekeminen vie useamman tunnin suunnitelmista valmiiksi blogitekstiksi. Kokkausten valmistelu, tekeminen, kuvaaminen ja lopuksi kirjoittaminen ei ole kiireisen hommaa. Olen lukenut omia ohjeitani blogini alkutaipaleelta ja huomaan olleeni kohtuullisen perusteellinen. Eipä ihme, että olen naputellut konetta tunnin jos toisenkin. Tämän 600. blogipostaukseni haluan omistaa uusimmille 'löydöilleni' eli luonnosta saataville villiyrteille. Jotkut kutsuvat niitä myös rikkaruohoiksi.   


Etsiydyin jo talvella ensimmäiselle villiyrttikurssille ja innostukseni sai uutta 'vihreää voimaa'. Tähän saakka nokkonen, orvokin kukat, suolaheinä sekä käenkaali eli ketunleipä ovat olleet jokakeväisiä varmasti tuntemiani luonnon antimia. Maitohorsman pieniä alkuja olen joskus testannut parsan korvikkeen. Aika ison työmäärän niihin tosin joutuu uhraamaan. Hortoilu eli villiyrttien keruu ja ruoaksi asti valmistaminen vaatii paljon motivaatiota, viitseliäisyyttä, rakkautta luontoon ja innostusta uusiin asioihin. Yllättävän runsas on syötäväksi kelpaavien kasvien kirjo. Se on avautunut paljon keväisen kurssin ja viime viikolla käymäni kahden kerran kurssin ansiosta. Halusin ehdottomasti saada opastusta ja ohjeita alan ammattilaiselta. Menimme teoriatunnin jälkeen Lepaalle luontoon opettelemaan lajeja. Uskomattoman monta syötävää kasvia tuli parituntisen kävelyn aikana tutuksi.


Huom!! Älä koskaan kerää luonnosta kasveja, joiden suhteen olet epävarma! Yksi keino on seurata esim vuohenputken kasvua omalla pihalla useampana vuotena ja varmistua näin eri vaiheissa olevan kasvin ominaisista tuntomerkeistä. Vinkkejä yrttien tunnistamiseen ja keräämiseen löytyy runsaasti netin kautta ja kirjoista!


Vuohenputken yksi tuntomerkki erotukseksi muista samankaltaisista lajeista on tyvilehtien leveän kolmiomainen (kourumainen) muoto. Lisäksi lehdet ovat 2 kertaa 3-lehdykkäisiä. Lehdet ovat sahalaitaisia, mutta eivät liuskaisia kuten esim koiranputkella. Vuohenputki kasvaa tiiviinä ja runsaana kasvustona, joten muille kasveille ei jää kasvutilaa samalla alueella.  


Nuoret, juuri puhjenneet vuohenputken lehdet ovat oivallista salaattiainesta. Villiyrttikausi kestää yli puoli vuotta eli sen aikaa, kun maa on sula. Toki paras aika on loppukeväästä tai alkukesällä, koska kasvien nuoret versot ovat parhaita sekä makunsa että ainesosiensa suhteen. "Luonnon yrtit sisältävät aivan loistavia, hienostuneita aromeja, ja terveellisten ainesosien pitoisuudet ovat erittäin suuria."  (Lainaus ostamastani kirjasta; VILLIYRTIT tunnistusopas, Eija&Jouko Lehmuskallio)


Suositeltavin tapa opetella tunnistamaan uusia villiyrttejä on kulkea luonnossa parin kanssa, joka tunnistaa lajit takuuvarmasti. Sama konsti on paras uusien sienilajien kanssa. Muutaman tai jopa yhden kerran jälkeen olet itsekin 100-prosenttisen varma lajin tunnistamisessa. Voin vakuuttaa, että on jännää oppia lisää villiyrteistä! 😋


Vuohenputki on runsaskasvuinen ja erinomainen villivihannes. Uskoin ja luulin tunnistavani sen takuuvarmasti ja silti kyseisen kasvin kanssa tuli takaisku. Tein hyvänmakuisia vohveleita, jotka sisälsivät kuivattua vuohenputkea. Vatsani meni totaalisesti sekaisin ja säikähdin poimineeni erittäin myrkyllistä hukanputkea, myrkkykeisoa tai myrkkykatkoa vuohenputken versojen sekaan. Onneksi miehelle ei tullut mitään oireita, joten siitä ei ollut kyse. Sain kurssilla uutta tietoa oireisiini.


Lyhyesti selittäen olen voimakkaasti allerginen koivun siitepölylle ja se saattaa olla ristiallergiassa vuohenputkelle. Aion silti jatkaa vuohenputken käyttöä, koska se on mielestäni yksi parhaimpia villiyrttejä sekä makunsa että terveellisyytensä johdosta. Kuivatan ja jauhan lehdet hienoksi jauheeksi ja käytän pieniä määriä kerrallaan.


Löysin omista postauksistani ohjeen nokkosräiskäleisiin. Tästä linkistä löydät vinkkejä! Nokkonen on kaikille tuttu kasvi ja varmistuksen saa koskettamalla sitä varovasti. Nokkosessa on polttavia karvoja, joten sen kanssa sietää olla varovainen. Tuo harmillinen ominaisuus häviää kokonaan ryöpätessä tai ruoaksi valmistettaessa.


Nokkonen on ollut vuosikausia tärkein ja useimmin käyttämäni villivihannes. Tänä keväänä olen kuivattanut suurimman osan nokkossadostani. Näin se säilyy pitkälle talveen (tiiviissä lasipurkissa, pimeässä) ja on helppo ripotella keittoihin, kastikkeisiin ja smoothieihin. Kuivien nokkosenlehtien murentelu jauheeksi paljain käsin aiheutti pientä nipistelyä, joten otin sauvasekoittimen silppurin avuksi ja sain hienojakoista jauhetta.


Kolmanneksi suosituin eli TOP-kolmoseen kuuluva villiyrtti on monien mielestä voikukka tai maitohorsma. Etenkin horsman nuoret versot antavat mahtavaa vaihtelua ruokalautaselle. Helposti tunnistettava ja parsan makuun verrattava joka paikan kasvi ei esittelyjä kaivanne. Vaaleanpunaiset kukat ilmestyvät myöhemmin kesällä. Ne ovat syötäviä ja etenkin kakkujen yms koristeluun sopivia. Omat horsmakokeiluni ovat alkuvaiheessa, mutta tänä kesänä aion testata horsmankukkien sopivuutta kokkailuissani. Voikukka ei ole vielä päässyt lautasillemme, mutta eiköhän sitäkin tule jatkossa testailtua.
Tästä linkistä löytyy eräs vinkkini nuorten horsmanversojen käyttöön!


Eipä ole enää pelkoa ylimääräisten salaattien poisheittämisestä. Olen lisännyt toistuvasti salaatin loput ja tähteeksi jääneet yrttiniput blenderiin ja pyöräyttänyt ne ylikypsien banaanien, maustamattoman jogurtin, mantelimaidon, sitruunamehun yms kanssa ravitsevaksi ja hyvänmakuiseksi smoothieksi. Se maistuu jääkaappikylmänä sekä välipalana että retkieväänä.


Viimekesäisen onnistuneen yrttikokeilun innostamana 'sama meno' jatkuu uusilla ja jo tutuiksi tulleilla lajeilla. Istutin kaupasta ostamani persiljan, ruohosipulin ja viinisuolaheinän laatikkooni ja nekin juurtuivat hyvin ja tuottavat nyt runsasta satoa. Eipä tule puutetta yrteistä tänäkään kesänä. Lempiyrttini korianteri näyttää olevan ahkera kasvamaan!

Yrtit ja minitomaatit ovat tykänneet lämpöisistä ja aurinkoisista säistä!
Terassit ja parvekkeet ovat ihan kelvollisia kasvien ja yrttien kasvatuspaikkoja. Omat tomaattini ja puutarhamansikkani ovat vaatimattoman kokoisia, mutta ilahduttavat silti. Kiva on napata itsekasvatettuja mansikoita puuroon ja tomaatteja salaattiin!

Tässä on ruoka-annos, jonka haluaisin juuri nyt kaikkein mieluiten lautaselleni. Täydellistä! 😋
Mutta sitten otsikossa mainittuun kastikkeeseen, jolla herkuttelimme viime viikolla. Mies savusti taimenen, minä keitin muutaman kananmunan ja varhaisperunoita. Valmistin mummon hölskykurkkuja, joiden ohjeen löydät täältä. Samasta linkistä löytyy myös uskomattoman hyvänmakuisten hölskypottujen ohje. Niitä tulee valmistettua sen jälkeen, kun uudet perunat kaipaavat vaihtelua!


Uudet perunat onnistuvat parhaiten kaataessasi veden pois kattilasta siinä vaiheessa, kun perunat ovat vielä hieman kovia. Loppukypsyminen tapahtuu pienellä lämmöllä kannen alla. Olen huomannut tämän 'höyryttämisen' viimeistelevän parhaan maun perunoihin. Usein laitan  perunoiden päälle tilliä ja muutama arkin talouspaperia imemään pois liiallisen kosteuden.


Kananmuna-nokkoskastike savukalalle ja uusille perunoille (n. 4-6 ruoka-annokseen)

2-4 rkl voita tai voi-öljyä
2-3 salottisipulia tai varhaissipulia ilman vihreitä varsia
1-2 dl kuivattuja tai ryöpättyjä ja pilkottuja nokkosia (tai pinaattia)
2-4 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
n. 1 tl suolaa
2-3 keitettyä kananmunaa pilkottuna
2-3 rkl vaalea maizena-suurustetta (tai vehnäjauhoja+vettä)
(tilliä tms tuoreyrttiä)

Pinnalle ruoho- tai varhaissipulin vihreitä varsia!

  • Valmistele nokkoset tai pinaatti kastiketta varten. (Jauheeksi valmistettu, kuivattu nokkonen ei vaadi etukäteisvalmisteluja) Pakastepinaatti kannattaa sulattaa etukäteen.
  • Keitä kananmunat hyvissä ajoin aika koviksi. Jäähdytä, kuori ja pilko ne valmiiksi. Tämä onnistuu parhaiten munanleikkurilla, kun leikkaat ne molempiin suuntiin.
  • Kuumenna voi pinnoitetussa kasarissa. Pilko sipulit mahdollisimman pieniksi paloiksi ja freesaa niitä muutama min miedolla lämmöllä.
  • Lisää nokkosjauhe sipulien sekaan ja kuullottele hetkinen. (tein itse näin, mutta voit lisätä ryöpätyt nokkoset myöhemmin kastikkeen sekaan)
  • Lisää kerma tai kermamaito ja kuumenna seos koko ajan sekoitellen.
  • Lisää pilkotut kananmunat sekaan ja mausta kastike suolalla. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä 5-10 min ja tarkista suola sekä kastikkeen sakeus. 
Kananmunat sakeuttivat omaa kastikettani jonkun verran, mutta lisäsin kuitenkin maizena-suurusteen. Vehnäjauhoilla suurustettaessa kastikkeen pitää kiehua miedolla lämmöllä muutamia minuutteja, jotta jauhot ehtivät kypsyä.



Tämä oli siis Mansikkaheinä blogin 600. postaus! Lähetän tässä yhteydessä paljon rakkaita terveisiäni kaikille blogiani lukeneille! 😘
Lisäksi aivan valtavan lämpöiset kiitokseni kiinnostuksestasi blogiani kohtaan! 🥰


Uskallan luvata, ettei tämä ole (todennäköisesti) viimeinen postaukseni.  Tykkään edelleen kokata joka päivä ja testailla välillä uusia reseptejä. Elämässäni on silti niin paljon muitakin kiinnostuksen kohteita, että nyt aion antaa enemmän aikaa niille. ⛳🍓🌻🎶📖📚🌲🌳

maanantai 27. toukokuuta 2019

Suklaahippumuffinit lakritsikreemillä maistuvat taivaallisille

"Lakritsin ja suklaan liitto on solmittu taivaassa" -sanonta on totta näissä muffineissa.
Mistähän sitä energiaa virtaa, vaikka viime yönä unet jäivät normaalia vähemmälle? Löysin eilen kaappeja kolutessani huonekalumaalia ja pensselit. Olen suunnitellut jo pari viikkoa keittiön pöytäpinnan maalaamista, mutta maalikauppaan lähtö on jäänyt. Tänä aamuna vedin työhanskat käteen, pöytä hiottu suit'sait ja maali vedetty pintaan alle aikayksikön. Mukavaa oli ihailla kättensä jälkiä saman tien.




Maalausurakka ei vienyt paljoa aikaa ja virtaa tuntui vielä riittävän. Enpä olisi uskonut innostuvani näin paljon Suomen jääkiekkojoukkueen peleistä vielä viikko sitten. Innostus tarttuu ja Leijonat ansaitsivat peleillään kaiken suitsutuksen ja kultamitalinsa. Nostan hattuani nuorille miehille, jotka jaksoivat ahertaa loppuun saakka. He antoivat pelityylillään mallia muillekin ja iloa niillekin suomalaisille, jotka eivät säännöllisesti jääkiekkopelejä seuraa. Me hämeenlinnalaiset saimme 'mennä torille' jo toisen kerran kevään aikana. HPK voitti jääkiekon Suomen mestaruuden! 



No mutta nyt varsinaiseen asiaan! Pidän lakritsin mausta todella paljon, jopa enemmän kuin suklaasta. Leivonnassa olen käyttänyt muutaman kerran lakritsijauhetta ja tuoreen lakritsin paloja ainakin kerran. Tämän linkin takaa löytyy leipäohje, jota uskallan suositella kaikille lakun ystäville. Tiedän erään ystäväni leiponeen tätä useammankin kerran. Alussa leipä meni kuin kuumille kiville perheen nuorimmille. Viime viikolla löysin kirjastosta kirjan, joka roihahdutti lakritsinhimoni  jälleen ilmiliekkiin! 😂


Onpa hyvä tuuri, että pääsen leipomaan 'ihan vaan vieraita varten' jotakin kirjan herkuista. Muffinit maistuvat yleensä kaikille ja onnistuvat ilman liiallista aherrusta ja ajankäyttöä. Kuorrutuksen tein kirjan ohjeesta poiketen, koska kotoa ei löytynyt lakritsiesanssia. Kaukoviisaana olin kuitenkin hankkinut pussin Hopeatoffee-karkkeja. Niiden maku ja rakenne on joka tapauksessa mieluinen. Lakritsijauheen kanssa on välillä tullut pettymyksiä, joten sitä en halunnut käyttää näissä herkuissa.  


Taikina riittää ohjeen mukaan 12 muffiniin. Itse sain 6 pienempää ja 10 keskikokoista leivonnaista. Halusin testata näissä uutta pientä 6 kpl:n leivosvuokaani. Hyvin toimi!

Näissä on Brunbergin tummaa suklaata (70 g) ja hieman Royalin valkosuklaakrispiä.
Suklaahippumuffinit lakritsikreemillä (12-16 kpl)

Muffinitaikina
175 g voita (huoneenlämpöistä)
175 g (n. 2 dl) sokeria (erityishienoa)
2 kananmunaa (kevyesti vatkattuina)
3-4 rkl maitoa (4 rkl kauramaitoa minulla)
175 g (3 dl) vehnäjauhoja (kakkuvehnäj)
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen eli veitsenkärjellinen suolaa
75-90 g suklaata (keskimakeaa)

Lakritsikreemi  kirjan ohjeella
150 g suolatonta voita
500 g tomusokeria
½ dl kevytkermaa
aitoa lakritsiesanssia (½-1 joko tl tai rkl, yksikkö puuttui kirjasta)

Koristeluun suklaaraastetta, kukkia, lakritsipaloja yms
  • Kuumenna uuni 180 ast tai kiertoilmauuni 160 ast. Ota esille 12-16 paperista muffinivuokaa ja laita ne muffinipellille tai vastaavalle.
  • Paloittele suklaa leivinlaudalla karkeaksi rouheeksi esim vahvalla veitsellä.
  • Vatkaa voi ja sokeri kulhossa vaaleaksi ja ilmavaksi. (n. 10-12 min)
  • Vatkaa vähitellen munaseos ja maito joukkoon, kunnes seos on yhtenäistä.
  • Siivilöi kuiva-ainekset joukkoon ja sekoita ne esim lastalla taikinaan. Kääntele lopuksi suklaapalat taikinaan. 
  • Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista niitä n. 20 min, kunnes ovat kauniin ruskeita ja kohonneita. (Paistoin keskiritilällä n. 17 min.)
  • Anna jäähtyä n. 5 min vuoissaan ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään. 
  • Tee kuorrutekreemi vatkaamalla ensin voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. (Huoma! varovasti aluksi, ettei sokeri pöllyä pitkin keittiötä)
  • Lisää sitten kerma ja lakritsi, kunnes seos on ilmavan kevyttä. Koristele muffinit!
Hopeatoffee-kuorrutekreemi
1 pss (n.170 g) Hopeatoffee-karamelleja
1 dl kuohukermaa

n. 3 rkl jääkaappikylmää voita
70 g i Mat Fraichea, Oatly tms (minulla sattui olemaan tätä)
½ dl vaniljakreemijauhetta
n. 70 g voita ja 1-2 dl tomusokeria vaahdotettuna
  • Kuori karamellit ja laita ne kerman kanssa pinnoitettuun kattilaan. Kuumenna hiljaisella lämmöllä kiehumispisteeseen välillä lastalla sekoitellen. 
  • Kiehuta 'lempeällä lämmöllä' n. 15 min, kunnes seos tuntuu kiinteälle ja kinuskimaiselle. (kylmään vesilasiin pudotetun tipan pitäisi pysyä koossa)
  • Ota kattila pois liedeltä ja sekoittele ahkerasti esim kuumuutta kestävällä lastalla, kunnes seos on jäähtynyt huomattavasti.
  • Sekoita kylmä voi joukkoon, kunnes on sulanut kokonaan. Muutaman min sekoittelun jälkeen (kun seos on viileää) voit lisätä kreemijauheen ja Fraichen.
  • Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. 
  • Vaahdota voivaahto ja muut aineet keskenään, kunnes kreemistä tulee pehmeää ja ilmavaa. 
  • Annostele kreemi pursotinpussiin, jossa on haluamasi terästylla. Koristele muffinit kreemillä  ja valitsemillasi koristeilla.
Hopeatoffee-kreemistäni tuli hämmästyttävän hyvää, vaikka muuta pelkäsin. En löytänyt googlesta tai muualtakaan ohjetta tämäntyyppiseen kreemiin. Tuorejuusto olisi sopinut tähän hyvin, mutta sitä ei löytynyt jääkaapistani. Toisaalta se oli hyvä, koska sain mielestäni ihan täydellisen onnistuneen kreemin. Se kovettui sopivasti jääkaapissa, mutta ei liian kovaksi. Ensikertalaisen tuuria, sanoisin.

Voivaahdon ja Hopeatoffeeseoksen yhdistäminen onnistuu sähkövatkaimella vatkaten.


Uutuusostokseni (5€ Cittarissa) osoittautui onnistuneeksi hankinnaksi. Sillä sain kivan kokoisia muffineita, joissa on pieni syvennys yläosassa. Testasin niihin Hopeatoffee-kermaseosta ennen muiden aineksien lisäämistä. Pinnasta tuli kauniin kiiltävä ja todella voimakkaasti lakritsille maistuva. Se saattaa olla todellisen lakritsinystävän mieleen. 



Tämän 599. tekstin olin ajatellut blogini toiseksi viimeiseksi postaukseksi. Joka kerta konetta naputellessani mietin tämän aikaavievän harrastukseni hyödyllisyyttä. Aluksi blogin päivittämisen piti kestää vain sen aikaa, kun olen toipunut polven tekonivelleikkauksesta (28.4.2017). Olin kuullut sen kestävän muutaman kuukauden tai max puoli vuotta. No, minulla ei ollut niin hyvä onni. Polveni on edelleen kivulias ja nyt toinenkin oireilee koko ajan. Pystyn liikkumaan lyhyitä matkoja kerrallaan kävellen ja välillä lepäillen. Vesijuoksu on loistava urheilulaji tässä vaiheessa. Golfin harrastaminen vaihtelee sen mukaan, kuinka kovia kivut kulloinkin ovat. Golfauto on kätevä, mutta jalkalihakseni eivät hyödy sellaisesta liikunnasta.  


Toinen tavoitteeni oli saada 100000 kävijän määrä täyteen. Siitä puuttuu vielä  hieman yli 7000 kävijää. Eli blogini ei ole ns 'suuri blogi' eikä kerää valtaisia kävijämääriä. Ehkä joku lukija kuitenkin saa täältä silloin tällöin ohjeen, josta pitää.
En sittenkään ole täydellisen varma, haluanko lopettaa tätä kokonaan. Tiedän, ettei minulle sovi silloin tällöin blogipäivityksiä tekevä tyyli. Sitä ovat monet suositelleet kertoessani aikeestani. Joillekin se varmaan sopii erittäin hyvin.

Nämä kukkaset ovat kiitokseni Päiville ja Pädelle! Olette olleet mahtavia blogiystäviäni!
Entä mitä tämä harrastus on antanut? Tämä on tosiaan ollut vain kiva harrastus, jota tykkään tehdä, koska rakastan kaikenlaista kokkaamista. Puhelimeni ja tablettini ovat olleet aika kovilla, koska käytän vain niitä postatessani. Aika vaatimatonta siis! Parasta kaikessa ovat uudet blogiystävät, jotka ovat halunneet kommentoida postauksiani. Olen heille todella kiitollinen, koska kommenttien ansiosta olen jaksanut jatkaa näinkin kauan. Näihin kuviin ja tunnelmiin on mukava lopettaa kirjoittaminen tänään. Maailmanmestaruus on mahtava saavutus, joka maistuu makialle sekä pelaajille että Leijonafaneille. Isot onnittelut ja kiitokset täältä Mansikkakaheinä-blogista pelaajille, valmentajille ja koko porukalle! Huikea saavutus! 🎉👌👏


Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan"! Saattaahan olla, että jatkan blogitekstien kirjoittamista vielä seuraavatkin pari vuotta, jos intoa, voimia ja terveyttä riittää! 😘 Lämmin kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän postaukseni!

lauantai 25. toukokuuta 2019

Salsaa belugalinsseillä, kampasimpukoita, parsarisottoa ja savustettua taimenta

Mehukkaat herneen miniversot antoivat tähän annokseen viimeisen silauksen!
Tämä kala-ateriamme olisi ollut riittävän herkullinen keitetyillä perunoilla ja kastikkeella. Mentiinkin sitten pistämään perjantai-illan ruoka överiksi ja keksittiin monta syytä 'juhla-ateriaan'. Rankka siivouspäivä takana ja Suomi oli lyönyt Ruotsin jääkiekossa. Toisaalta ei tarvita mitään erityistä syytä, jos tekee mieli hyvää ruokaa. Voin vakuuttaa, että tätä ruokaa on enää vaikea pistää paremmaksi! 


Taimen on lohta pienempi kala, joten fileiden savustaminen vei vain puolisen tuntia sähkösavustimessa. Suolaa ja pieni ripaus sokeria kalafileiden pintaan ennen savustusta makua antamaan. Savustaminen on todella varma ja helppo tapa tehdä hyvää kalaruokaa!


Tällä kertaa kävi niin, että aterian komponentit paisuivat kuin se 'kuuluisa pullataikina'! Olin suunnitellut hyvissä ajoin tekeväni maukasta ja monipuolista lisäkettä parsarisottomme kylkeen. Tarkoitus oli syödä kasvisruokaa ja ihmeteltiin itsekin, että 'Kuinkas tässä näin kävi?' Sekä kampasimpukat että hyvän näköisen taimenen fileet lähtivät kuin vahingossa perjantaiostoksieni mukaan. Onneksi lähtivät, sillä illallisemme oli sanalla sanoen täydellinen. Niin herkullista, ettei meinaa kirjoitetuksi saada. Puhukoon siis kuvat puolestaan!


Yrttimaustettu Yosa Kaurapala siivutettuna testissä risoton 'parmesanina'. Oli vain aika OK!
Oli mahtava tsäkä, että opin pari viikkoa sitten valmistamaan aivan täydellisen ihanaa majoneesia Karitan ohjeella. Klikkaa täältä! Tällä kertaa siitä syntyi smetanan  ja tuoretillin kanssa maukas kastike sekä taimenelle että koko setille. 

Linkki paprikoiden grillaukseen löytyy täältä!
Toinen tsäkä oli siinä, että löysin vinkin näistä uutuuspaprikoista, vihreistä ja grillattuina mukavan makuisista kasviksista. Mies grillasi nämä öljyllä ja suolalla maustetut makupalat samaan aikaan, kun itse otin väriä ja makua kampasimpukoihin valurautapannulla. Kerrankin sain ostaa oman K-Supermarketin kalatiskistä tuoreita kampasimpukoita. Pakastimessa olevat kampasimpukat odottavat edelleen seuraavaa kertaa. 

Jamie Oliver opasti leikkaamaan pienet viillot simpukoiden pintaan, tein kahdelle niin. 
Olemme syöneet muutaman kerran kampasimpukoita ravintolassa, mutta en ole koskaan aiemmin valmistanut niitä itse. Onneksi sain varmistuksen parhaasta tavasta valmistaa kampasimpukoita kalatiskin reippaalta nuoreltamieheltä. Hän oli kuulema valmistanut niitä useinkin. Kerran omat nuoremme grillasivat kampasimpukoita ja niin valmistettuina ne olivat superonnistuneita. Ehkä minäkin uskallan jatkossa tehdä niin, mutta ensikertalaiselle tuttu valurautapannu tuntui järkevimmälle. Nappaa kampasimpukoiden vamistusohje  täältä, jos kiinnostuit! 


Öljyllä, suolalla ja ripauksella pippuria kampasimpukka on vaihteeksi mukavaa mutusteltavaa. Ehkä uskallan ottaa seuraavaksi pakastetut simpukat kokeiluun!


Parsarisoton valmistuksen vaiheista en ottanut kuvia, mutta ohje löytyy esim täältä. Oma ohjeeni erosi siinä, että valkoviinin tilalla käytin kuivaa kuohuviiniä. Hyvin toimi sekin. Parmesanin tilalla testasin äskettäin löytämääni kasvipohjaista runsaasti proteiinia sisältävää Fazerin Yosa Kaurapalaa. Se sopii moneen käyttötarkoitukseen ja on etenkin paistettuna ihanaa myös salaateissa. Mies tykästyi tähän tuotteeseen saatuani hänet maistamaan sitä viime viikolla juureskeiton pinnalla. Paistaminen ja maustaminen on juju saada herkullinen maku kaurapaloihin.


Tällä lautasella on aikas täydellinen setti herkullista kotiruokaa!
Kasvissalsa  belugalinsseillä (näillä määrillä tuli aika runsas annos)
2 dl belugalinssejä
4 dl vettä
  • Huuhtele linssit kylmällä vedellä ja keitä kiehuvassa vedessä n. 20-25 min.
  • Mausta kypsät linssit lämpiminä suolalla, öljyllä, sitruunamehulla/basamicolla ja öljyllä.
  • Beluglinssit sopivat sekä kylmiin että lämpimiin ruokiin!
1 reilunkokoinen tai 2 pienempää avokadoa
1 reilunkokoinen suippopaprika
1 chili (keskitulinen minulla)
pakastettuja tai tuoreita herneitä haluamasi määrä
3-5 kaltattua tomaattia
varhaissipulin varsia

Kastike
½ limen mehu (kuoriraaste halutessasi)
1 rkl valkoviinietikkaa tms
2-3 rkl avokadoöljyä tms 
½ tl suolaa
n.1 rkl hunajaa tms makeutta
mustapippuria
yrttisilppua halutessasi
  • Kaada maustetut linssit riittävän kokoiseen kulhoon herneiden kanssa.
  • Tee tomaattien yläpintaan ristiviillot ja käytä niitä kiehuvaa vettä olevassa astiassa. Kuoret irtoavat parin min kuluttua helposti vetämällä pois. Pilko tomaatit kuutioiksi sen jälkeen, kun olet poistanut sisällä olevat siemenet. Lisää ne kulhoon.
  • Huuhdo ja halkaiset paprika sekä chili ja poista niistä siemenet. Pilko pieniksi ja lisää muiden aineiden sekaan.
  • Halkaise avokado, tee hedelmälihaan viillot molempiin suuntiin ja purista limen tai sitruunan mehua pinnalle tummumisen estämiseksi. Kuutio avokado ja lisää edellisten sekaan.
  • Huuhtele ja pilko varhaissipulit ja sekoita muiden kasvisten kanssa kulhossa.
  • Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Mausta ja maistele, kunnes kastike tuntuu omaan makuusi sopivalle. Kaada se salsan joukkoon ja sekoittele joka puolelle. 
  • Jätä salsa maustumaan jääkaappiin (mielellään) vähintää ½ h ajaksi. 
Tämä salsa säilyy erittäin hyvin raikkaana ainakin seuraavaan päivään. Meille se maistui aamusalaattina ja loppu myöhemmin iltapäivällä ruoan lisäkkeenä. Salsaahan voi varioida omiin makumieltymyksiin. Tällä kertaa syntyi näistä aineista!



Belugalinssit tulevat varmasti ruokalautasillemme uudelleenkin. Olen jo mielessäni suunnitellut niitä useampaankin eri ruokaan. Ehkä niitä voisi käyttää kasvispihvien raaka-aineena. Kesällä on kiva tehdä kasvishampurilaisia ja näillä voi varmistaa protskun saannin. 


Muutama alkukesäinen kuva menneeltä viikolta ja useammaltakin reissulta. Näiden kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa viikonlopun jatkoa ja kiitän lämpöisesti, että vierailit blogissani! 😘
Sunnuntaina käydään tietenkin äänestämässä europarlamenttivaaleissa, mikäli ääntä ei tullut annettua ennakkoon. Eikös?