Ruokaohjeita

Sivut

tiistai 29. tammikuuta 2019

Kakkua Maailman suurimpaan marttailtaan


Edellinen postaukseni liittyi marttatoimintaan ja taas mennään samalla teemalla. Kaksi vuotta sitten alkaneen marttailuni piti liittyä vain Lukupiiriin, mutta eihän se niin mennytkään. Nyt huomaan liukuvani yhä enemmän marttojen ruokaan liittyvään toimintaan. Eikä siinä mitään, sehän on ominta aluettani. Lukeminen kiinnostaa edelleen ja iloitsen jokaisesta lukumarttojen kokoontumisesta, johon ehdin mukaan. Iloitsen hyvistä kirjavinkeistä ja kuulen säkenöiviä mielipiteitä kirjoista. Jännä havainto kerta toisensa jälkeen, kuinka kirjat jakavat mielipiteitä.


Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että moni miettii ehkä liittymistään 120v täyttävään Marttajärjestöön. Martat ovat tällä viikolla näkyvästi esillä ihan valtakunnan ykkösmedioissa. Suosittelen lämpöisesti kyselemään oman alueen marttojen toiminnasta ja tutustumaan netissä Marttoihin!


Martat-lehti ilmestyy säännöllisesti kuusi kertaa vuodessa. Luen lehden yleensä kannesta kanteen ja etenkin herkulliset ruokareseptit innostavat kokeilemaan niitä kotikeittiössä. Viime vuoden viimeisessä numerossa näin jutun ja ohjeet Marttojen juhlakakkuun. Enpä arvannut tuossa vaiheessa joutuvani tarttumaan ohjeeseen uudemman kerran. Kuulun niihin ihmisiin, joiden on vaikea kieltäytyä pyynnöstä, ellei ole pätevää syytä. Niinpä menin lupautumaan oman yhdistyksemme Linnan Marttojen Maailman suurimman marttaillan kakunleipojaksi. Ensin oli puhe yhdestä kakusta, sitten kahdesta ja lopulta lupasin leipoa kolme kakkua. Hupsheijakkaa! 



Vaihekuvien lisäksi muutama sananen reseptistä! En rohjennut levittää ohjeen taikinaa niin ohueksi, että olisin saanut kolme pohjaa. Paisto olisi vielä onnistunut, mutta pelkäsin liikuttelun murtavan ohuen pohjan helpommin.
Huom!! Paistoa kannattaa seurata uunin ääressä, koska reunat palavat helposti. Omani paistui alle 6 min, vaikka oli paksumpi kuin ohjeessa!


Otin tehtävän sen verran tunnollisesti, että päätin askaroida ensin harjoittelukakun. Huutelin apua ja vinkkejä instan puolella, mutta kukaan ei "tarttunut syöttiin". Olen leiponut aika monta kakkua elämäni aikana, mutta tämä marttakakku poikkeaa tosi paljon tavallisista kakuista. Kirjoitan reseptin tähän postaukseen juuri sellaisena kuin se on annettu. Noudatin kerrankin aika tunnontarkasti ohjeita, koristeluun käytin toki omaa harkintaani ja reseptin vinkkejä.

Todella maukkaat ja siemenettömät appelsiinit raikastavat hienosti marttakakkua. Talvella on vaikea saada tuoreita kotimaisia marjoja, joten appelsiini on hyvä oivallus!

Appelsiinien viipalointiin sain hyvän avun äskettäin hankkimastani mandoliinista.

Käytin omaan kakkuuni 2 appelsiinin kuoret ja yhden koristeluun. Sokeroitujen appelsiininkuorien tekeminen onnistuu helposti tällä ohjeella.
Pese 1 appelsiini huolellisesti kuumalla vedellä ja vedä kuoresta ohuita, pitkiä suikaleita. (esim kuorimaveitsellä)
Kiehauta kattilassa 0,5 dl vettä ja 0,5 dl sokeria. 
Lisää appelsiininkuorisuikaleet kattilaan ja kiehuta n. 5 min.
Nosta suikaleet jäähtymään leivinpaperin päälle. Irrota suikaleet toisistaan!
Anna kuivahtaa seur päivään ja käytä kakun koristeluun.

Lumikarpaloiden tekeminen vaatii pitkää pinnaa. Ohje löytyy googlaamallla täältä.

Harjoituskakkuni välikerrokseen tuli mustikkahilloa ja pakastettuja mustaherukoita täytteen lisäksi.
Marttojen juhlakakku, aineet ja ohjeet (gluteeniton ja omani myös laktoositon)

Kaurapohja (3kpl, minä sain vain 2 kpl)

100 g voita (120 g laktoositonta minulla)
1 dl sokeria
0,5 dl hunajaa
2 kananmunaa eli n. 120g kuorineen (+1 keltuainen minulla)
4 dl gl kaurahiutaleita (4½ dl Myllärin hiutaleita minulla)
2 rkl vaaleaa gl jauhoseosta (3 rkl Sunnuntai-gljauhoja minulla)
1 tl leivinjauhetta

Täyte
4 dl vispikermaa (3 dl laktoositonta minulla)
400 g turkkilaista jogurttia (3 dl laktoositonta minulla)
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ appelsiinin kuoriraaste

Lisäksi

n. 2½ dl mustaviinimarjahilloa (mustikkahilloa koekakussani)
n. 4 dl (200 g) kotimaisia pakastemarjoja (herukoita, vadelmia)

Koristeluun

Esim sokeroitua appelsiininkuorta
appelsiiniviipaleita
lumikarpaloita
murennettuja marenkeja
suklaakonvehteja

Pursotin ja minulla myös tylla täytteelle

  1. Tulosta tai piirrä A3 -kokoiselle paperille M-kirjaimen muotoinen sapluuna, niin iso kuin paperille ja pellille mahtuu. (tein kahdelle A4:lle, koska ne oli helpompi luiskauttaa pois leivinpaperin alta ennen pellin uuniin menoa)
  2. Valmista pohjat laittamalla uuni kuumenemaan aluksi 200 ast. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri, hunaja ja kananmunat.
  3. Sekoita toisessa kulhossa loput aineet ja yhdistä voiseos niihin, sekoita taikinaksi.
  4. Jaa kaurataikina kolmeen (minä kahteen) yhtä suureen osaan. Levittele taikinat  esim veitsen tai kosteiden sormien avulla leivinpaperille, jonka alla on M-sapluuna. Toista tämä kolme (tai kaksi) kertaa. 
  5. Paista pohjaa n. 7 min. (paistoin kiertoilmalla ja toisen ensin keskilämmöllä uunin keskiritilällä, kiertoilmalla onnistui mielestäni paremmin, mutta vain n. 5-6 minuutissa)
  6. Säilytä valmiit pohjat huoneenlämmössä täyttämiseen saakka.
Valmistin itse pohjat lauantaina ja ne säilyivät rapeina seuraavaan päivään.

Täyttäminen ja koristelu (Nämä ohjeet suoraan lehdestä, suluissa omiani)
  1. Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi. Sekoita jogurttiin sokeri, vaniljasokeria ja raastettu appelsiininkuori. (Lisäsin itse 2 rkl vaniljakreemijauhetta, jotta täyte pysyy paremmin koossa.) 
  2. Nostele kermavaahto jogurttiseokseen ja lusikoi seos isoon pursotinpussiin.
  3. Vedä yksi kaurapohjista leivinpaperin avulla leivinlaudan päälle. (jätin omani leivinpaperille, mutta irrotin pitkällä lastalla alustasta) Aseta pohjan päälle toinen leikkuulauta, kumoa ja irrota leivinpaperi varovasti pohjasta. Käännä tai liu'uta pohja tarjoilulautaselle. (Huom! En tehnyt itse tällä tavalla!)
  4. Pursota n. 1/3 osa täytteestä pohjan reunojen mukaisesti pieniksi pisaroiksi. Pursota täytettä reunojen lisäksi myös pohjan leveimpiin kohtiin reunojen sisäpuolelle.
  5. Lusikoi kaurapohjan tyhjäksi jääneeseen tilaan mustaherukkahilloa ja marjoja.
  6. Irrota toisesta kaurapohjasta leivinpaperi ja liu'uta varovasti täytteen päälle. (tein tämän vaiheen leveän, metallisen pitsalapion avulla)
  7. Täytä toinen kerros samalla tavalla kuin ensimmäinen. (itselleni tuli tästä päällikerros, joten koristelin sen pursottelujen päätteeksi.)
  8. Koristele kakku esim appelsiinilohkoilla (pese hyvin alussa), sokeroiduilla appelsiininkuorilla, lumikarpaloilla jne. Käytin itse koristeluun mintunlehtiä antamaan hieman vihreyttä.
Kakun voi tarjota heti täyttämisen jälkeen, jolloin kaurapohjat pysyvät rapeina. Myöhemmin tarjottavan kakun pohja pehmenee ja muuttuu helpommin leikattavaksi. Tarjosin kakkua n. 2 h täyttämisen jälkeen, jolloin tarvittiin veistä annosten leikkaamiseen. Maku saattoi olla hiukan parempi rapeassa kakussa.


Mietit varmaan nyt, mille näin suuritöinen kakku maistuu. Kakku jakoi mielipiteitä meidän perheessä. Maistelijoiksi kutsuttu ystäväpariskunta piti kakun erilaisesta, raikkaasta mausta, samoin minä itse. Mies ilmoitti ensimmäisen suupalan jälkeen, että tämä kakku ei ole hänen makuunsa. Ehkä hän on tottunut liian hyvälle! 😉😋
Uskon, että juuri näin käy isommassakin porukassa, toinen tykkää ja toinen ei. Suosittelen kuitenkin maistamaan positiivisella asenteella. Tavallisia täytekakkuja saa maistaa juhlassa kuin juhlassa, joten kiva näin erilainen kakku Suuressa, historiallisessa marttaillassa. Linnan martat ovat ilmoittautuneet runsaslukuisina iltaan. Toivotaan, että kaikki saavat ainakin pienen palan maistaakseen tätä kakkua.



Loppukuvina tähän postaukseen saat 'herkutella' vanhalla, tutulla appelsiiniriisillä. Täytettä jäi tähteeksi, joten keksin keittää hieman riisiä ja lisätä chiansiemeniä vaahtoon. Paloittelin yhden appelsiinin ja annostelin seoksen kerroksittain pieneen läpinäkyvään aaltomaljaan. Tästä herkusta myös mies piti kovasti!


Kiitos mielenkiinnostasi martta-asiaan ja tähän postaukseeni! 💞 Kaikille martoille oikein onnistunutta juhlaa ja iloista juhlamieltä! Eikös olekin mukava kuulua marttoihin? 🙋


lauantai 26. tammikuuta 2019

Historiaa ja herkuttelua Hämeenlinnassa


Linnan Martat on aktiivinen ja toimelias marttayhdistys. Mietin liittymistäni marttoihin jo työelämässä ollessani, mutta aikomus jäi ajatuksen tasolle kiireisen elämäntilanteeni johdosta. Marttajärjestö perustettiin 120v sitten ja viettää nyt juhlavuottaan. Klikkaa tästä halutessasi tietää lisää martoista! Hämeenlinnassa toimii myös Hämeenlinnan Marttayhdistys, joten täällä on paljon marttatoimintaa.


Linnan martat tekee muutaman kerran vuodessa mukavia ja mielenkiintoisia päivämatkoja lähietäisyydellä oleviin kohteisiin. Tällä kertaa retki järjestettiin omaan kotikaupunkiimme teemalla "venäläinen Hämeenlinna". Suuren suosion saanut reissu kiinnosti myös miehiä, jotka osallistuivat runsaslukuisesti päiväämme. Kiertoajelu Hämeenlinnassa filosofian tohtorin, dosentti Ilkka Teerijoen johdolla opetti paljon uutta omasta kotikaupungistani. Elämä parisataa vuotta sitten oli kokonaan toista kuin nyt, mutta ihminen ei koskaan muutu. Ihan samojen ilojen ja murheiden kanssa painittiin silloinkin. Kaupunkikuva on muuttunut moneen kertaa mm. tulipalojen ja rakentamisen myötä, mutta jykevä Hämeen Linna on pysynyt monta sataa vuotta saman näköisenä.
Täältä löydät tietoa Hämeen linnan historiikista!
Toisen linkin kautta löydät Tietoa Suomen suuriruhtinaskunnasta.

Toivo Salmisen rakentama pienoismalli 1950-luvun Hämeenlinnasta on upea! 


Kiertoajelumme päättyi Skogsterin museon kulmille ja ravintola Piparkakkutalon läheisyyteen. Kiitokset Ilkka Teerijoelle valaisevista tarinoista! Lisää Hämeenlinnan historiaa saamme lukea hänen monista kirjoistaan. Skogsterin museossa valmistaudutaan nyt uuteen, helmikuussa avautuvaan näyttelyyn. Videoesitys, myymälä ja alakerran näyttely antoivat hyvän kuvan kotikaupunkimme muutoksista. Täältä pääset kurkkaamaan museoon halutessasi!

Matkatiimimartta Marjo Salo jututtaa arvovaltaista rouvaa Piparkakkutalossa.

Arvoisa rouva Kuvernööritär lausui meille myös runoja.
Varsinaisen yllätyksen koimme saavuttuamme Ravintola Piparkakkutaloon, tuohon Hämeenlinnan maineikkaaseen gourmetravintolaan. Arvokkaat ladyt venäläisen Hämeenlinnan ajoilta tulivat henkilökohtaisesti kertomaan tarinoita ja viihdyttämään iloista marttaporukkaa. Kiva oivallus matkamartoilta, vai olisiko ollut puheenjohtajamme Hilpan järjestämä miellyttävä yllätys!


Ruokana oli tottakai venäläinen menu. Muutkin kuin itse taisivat olla jo myöhään iltapäivällä nälissään, joten alkupalana nautitut suolakurkku, smetana ja hunaja maistuivat ilman houkuttelua. Seuraavana ruokana oli odotetusti maukasta borschkeittoa smetanalla. Tämä ruoka oli oma suosikkini!


Suurin nälkä oli tyydytetty pääruoan saapuessa pöytiin. Meitä oli yhteensä 80 ruokailijaa, joten keittiössä kävi varmaankin tohina. Todella hienosti annokset saapuivat lähes samaan aikaan kaikkien eteen. Palvelu oli joka suhteessa ensiluokkaista!


Kievin kana tarjoiltiin vihreiden herneiden, maukkaan perunamuusin ja hentojen versojen kanssa. Runsas pääruoka-annos näytti maistuvan kaikille ja nälkä oli tässä vaiheessa tipotiessään. Pieni tauko ennen jälkiruokaa oli paikallaan.


Rahkapannari hillolla sekä kahvi tai tee oli ihan täydellisen hyvä ja riittävä jälkiruoka. Yritin maistella pannaria sillä mielellä, että voisin tehdä itsekin samanlaista. En ole tullut ajatelleeksi, että rahka voi antaa noin hyvän maun pannariin. Ehdottomasti testaan tuota piakkoin, koska pannari on sekä Miehen että minun herkkuani. Googlailin jo vähän ohjeita!

Rouvasväen yhdistyksen puheenjohtaja tyylikkäässä puuhkassaan. 
Kiitos jälleen kerran meidän Linnan Marttojen matkavastaaville todella onnistuneesta retkestä! Olen nyt erittäin tyytyväinen, että liityin pari vuotta sitten juuri Linnan Marttoihin. Ensi viikolla Maailman suurin marttailta kokoaa martat yhteen joka puolella Suomea. Olkaahan kuulolla!


Vielä on viikonloppua jäljellä, joten toivottelen Leppoisaa sunnuntaita! Onpa ihana, että kävit lukemassa blogini kuulumiset! ❤️ Lämmin kiitos sinulle!

torstai 24. tammikuuta 2019

Suolapaahdettu juuriselleri on yllättävän hyvää

Creme fraiche, kreetalainen hunaja ja tuore timjami maustavat juuresherkun täydelliseksi. 
Kerroin reilu vuosi sitten blogissani eräästä kaikkien aikojen makukokemuksestani. Vierailimme Miehen kanssa Turussa ja olin varannut jo hyvissä ajoin pöydän kasvisruokataivaasta. Joka kerta muistellessani tuota ruokailua päätän testata omaa suosikkiani eli uunissa suolakuoren alla kypsynytta juuriselleriä. Tänään tein samaa ruokaa itselleni ja yllätyin iloisesti. Se maistui jopa paremmalle kuin Ravintola Kuoren annos, tai no.. paremmuudesta en sittenkään väittele, mutta tänään sain syödä himoitsemaani herkkua isomman annoksen.



Huomasitko, että puhun tällä kertaa vain omasta herkuttelustani. Mies maistoi palasen tätä juuresta ja oli kuulema tosi hyvää. Ongelma on siinä, että hänellä todettiin allergia juuriselleriä kohtaan vuosikymmeniä sitten. Tein noihin aikoihin usein waldorfin salaattia ja ihmettelin toistuvasti hänen allergiaoireitaan muutamaa tuntia myöhemmin. Asia varmistui myöhemmin testeissä ja siihen loppui waldorfin salaatin teko. Hän nimittäin rakasti tuota salaattia yhtä paljon kuin minäkin, joten olisi kurjaa herkutella itse ja jättää hänet osattomaksi.  



Suola pysyi yllättävän hyvin sellerin ympärillä, vaikka uunivuoka oli aika pieni. En halunnut tuhlata suolaa tuhottomasti enkä omista korkeampaa kulhoa.


Tämän jälkeen uskallan valmistaa tätä paahdettua juuresta alkupalaksi vieraillekin.


Juuriselleri tunnetaan myös nimellä mukulaselleri. Löysin megasuuren sellerin kaupasta äskettäin ja muistin saman tien pitkäaikaisen suunnitelmani. Tänään siihen tuli hyvä tilaisuus, kun Mies lounasti muualla. Helpommaksi ei ruoan valmistaminen enää tule. Pesty selleri vuokaan ja karkeaa merisuolaa joka puolelle. Uunista tuleva tuoksu ja varovainen kokeilu tikulla varmistaa ruoan olevan valmista. (Tikun aiheuttama aukko kannattaa peittää huolellisesti suolalla.) 



Suolakuoren alla paahdettu juuri- eli mukulaselleri (riittää alkupalaksi 8:lle)

n. 850 g painoinen juuriselleri tai useampi pieni
n. 1 kg karkeaa merisuolaa

Lisäksi tarjoiluun

Creme fraichea
hunajaa
tuoretta timjamia tms yrttiä

Laita uuni kuumenemaan ensin 220 asteeseen. (Kypsyminen vie 1½-2h)
  • Puhdista juures huolellisesti, jos haluat käyttää myös kuoren ravinnoksi. Kuivaa selleri ennen suolakuoren alle laittamista.
  • Kaada suolaa astian pohjalle, aseta selleri vuokaan ja valuttele suolaa joka puolelle. Varmista, ettei mihinkään jää aukkoa, ettei lämpö pääse karkaamaan.
  • Laita vuoka keskiritilälle ja anna lämmetä 220 asteessa n. ½ h, pienennä lämpöä 200 ast ja anna paahtua vielä reilun tunnin ajan. (paistoaika riippuu juureksen koosta, varmistin cocktailtikulla n. 1h 20 min kohdalla ja oli vielä liian raaka)
  • Kopsuttele suolakuori heti uunista ottamisen jälkeen pois, jotta juures ei ota jäähtyessään lisäsuolaa. (olen tehnyt joskus tuon virheen porkkanoiden kanssa)
  • Paloittele juureselleri lautasille ja tarjoa mukana creme fraichea, hunajaa ja tuoretta timjamia. Ruokailijat saavat itse päättää, haluavatko syödä myös kuoren. (se on omasta mielestäni hyvää, mutta liian suolaista)
Aika pienellä vaivalla syntyi tämänkertainen 'curmee'-ruoka. Onkohan kukaan lukijoistani maistanut tätä ravintolassa alkupalana tai valmistanut itse? Olisi kiva kuulla kokemuksia! Ihmeellistä, kuinka voimakkaan makuinen juures muuttuu uunissa niin pehmeäksi ja lempeän makuiseksi herkuksi. Vai onkohan minulle jotenkin erikoiset makunystyrät? Loppujuures tulee huomiseen juureskeittoon, mutta vain omaani!!

Nämä juurekset kypsyivät samoilla uuninlämmöillä, mutta lyhyemmässä ajassa. Huomenna saadaan juureskeittoa.
Kävelylenkki raikkaassa pakkassäässä (-14 ast) piristi ruokailun jälkeen ihmeesti. Voisiko enää kauniinpia maisemia löytää? Sininen hetki kaunistaa lumisen luonnon täydelliseksi. 




Pirtsakkaa viikonjatkoa sinulle, joka kiinnostuit tästä reseptistäni ja vierailit blogissani! Pian on taas viikonloppu ja työssäkävijöilläkin ehkä mahdollisuus ulkoiluun. Puhdas lumikerros on puuteroinut luonnon juhlakuntoon, joten kyllä siellä kelpaa liikkua lämpöisesti pukeutuneena!

tiistai 22. tammikuuta 2019

Maxin kaloista maksimaalinen makunautinto ja Salsa Verde kastike


Hmm..namnam! Syötiin Miehen kanssa ruokaa, jonka jokaista suupalaa teki mieli pitkittää ja nautiskella lähes silmät suljettuina. Olen tehnyt elämäni aikana paljon  ihan onnistunutta kalaruokaa. Mikä siis teki tästä ateriasta niin erinomaisen? Nieriäfile, jonka sain reseptikilpailun palkintona Kauklahden Herkkukadun Maxin Kalasta oli extratuoretta ja täydellisesti fileoitu. 


Mietin jonkun aikaa reseptiä nieriälle, mutta päädyin sittenkin uunivalmistukseen. Ei tehnyt mieli paistaa täydellistä kalaa rasvassa eikä edes valmistaa savustaen, jotta kalan oma maku pääsee oikeuksiinsa.  En epäile hetkeäkään, etteikö tästä fileestä olisi saanut maukasta ruokaa monellakin eri tavalla. Täytyykin muistaa välillä valita lohen tilalle nieriää! Nieriä on arvostettu kala! (Klikkaa, jos haluat lisätietoa!)

Tästä sardiinirasiasta riitti kastikkeen lisäksi 2 filettä lautasillekin. 
Etsin turhaan omasta blogistani Salsa Verde kastikkeen reseptiä. Luulin kirjoittaneeni sen blogiini, koska teen sitä aika usein. Yrtit saattavat vaihdella sen mukaan, mitä kotoa sattuu löytymään, mutta muuten kastikkeen aineet pysyvät samoina. Tällä kertaa myös kalan lisäke kaipasi 'potkua' salsa verdestä. 

Kastikkeen lisääminen omaan annokseen helpottuu pienten 'ammeiden' ansiosta. Molemmille omat!
Salsa Verde kastike (valmista kastiketta n. 2 dl)

reilusti (n. 3-4 dl tai punttia) tuoreyrttejä hieman pilkottuna
½ sitruunan mehu + kuoriraaste (hyvin pesty sitruuna)
4-5 kpl öljyyn säilöttyjä sardiineja
2 rkl kapriksia (ei varrellisia)
1-2 valkosipulin kynttä (jos tykkäät)
ripaus mustapippuria
(suolaa lopussa, jos tarvitsee)
1-1½ dl hyvää oliiviöljyä
  • Kuori ja pilko hieman valkosipuleita. Pese sitruuna huolella ja raasta kuori sekä purista mehu. Mittaa muutkin aineet tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen leikkurikulhoon.
  • Surauta aineet tasaiseksi tahnaksi. Halutessasi juoksevampaa kastiketta, lisää öljyä. Tein tällä kertaa aika jämäkkää kastiketta.
Yrteiksi sopivat kaikki kalan ja pastan kanssa sopiva vihreä (verde). Meillä oli tällä kertaa basilikaa, lehtipersiljaa, korianteria ja ruohosipulia.
Etsiessäni varmuuden vuoksi salsa verden reseptiä netistä huomasin, että monissa ohjeissa kalana oli käytetty anjovista. Tykkään kovasti anjoviksesta perunan kanssa, mutta tähän kastikkeeseen se saattaa antaa turhan voimakkaan maun.


K--Supermarket Kauklahden lahjoittamista tuotteista uudentyyppinen pasta kiinnosti kovasti! Monia muitakin herkkuja tulee vilahtelemaan jatkossa postauksissani! 


Sain palkinnoksi uudentyyppistä pastaa. Yleensä kalaruoka saa kaverikseen perunaa ja uunijuureksia, mutta kaikkea voi testata.
Tykättiin kokonaisuudesta!


Uunissa valmistettu nieriäfile 

n. 600 g painoinen nieriäfile
n. 2 tl sormisuolaa tai hienoa merisuolaa
mustapippuria
(½ dl dukkah-maustetta halutessasi)
½ sitruuna ohuina viipaleina
purjoviipaleita, suolaa ja öljyä kalan kylkeen
  • Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja ota nieriäfile huoneenlämpöön n. 15 min ennen uuniinmenoa. Kuivaa kalan pinta talouspaperilla.
  • Aseta nieriä nahkapuoli alaspäin uunivuokaan ja mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi dukkah-mausteella.
  • Leikkaa hyvin pestystä sitruunasta ohuita viipaleita ja asettele ne fileen pinnalle.
  • Pese ja viipaloi purjo (n. 15 cm pala) kalan kylkeen, mausta ja valuta hiukan öljyä pinnalle. Kääntele purjoviipaleita muutaman kerran kypsymisen aikana!!
  • Laita vuoka uuniin keskitasolle n. 20 min ajaksi. Ota pieni koepala fileen paksuimmasta kohdasta ja varmista sen kypsyys maistamalla. Älä pidä kalaa liian kauan uunissa, ettei se kuivu!
Me ehdimme tehdä muut ateriamme ainekset lähes valmiiksi sillä aikaa, kun kala köllötteli uunissa. Muutama vinkki vielä kalan kanssa tarjottuun pastaan.


Keitin pastaa pari min vähemmän, mitä laatikon ohjeessa sanottiin. Kaadoin keidinveden pois ja lisäsin ½ dl kuohukermaa sekä n. 2 rkl voita pastan sekaan. Pyöräytin sekaisin ja jätin pastan hetkeksi kattilaan maustumaan liedelle, josta olin sammuttanut lämmön. Kumpikin valutteli omaan pasta-annokseensa sopivan määrän salsaverdeä.


Aterialle syntyi aika ihana lisälisuke hetken mielijohteesta. Koska olin harkinnut myös savustettua nieriää, jäin hieman kaipaamaan mietoa savun makua ruokaan. Siivuttelin yhden porkkanan ja palsternakan kuorima'lipsuttelimellani' ja maustoin siivut öljyllä, suolalla ja muutamalla pisaralla Poppamiehen jalosavua. Ne kypsyivät uunissa juuri sopivan rapsakoiksi n. 10 minuutissa välillä käännellen.

Kasvisvoileipäkakusta nappaamani palsternakkakukkanen kypsyi kauniisti nieriäfileen kanssa.
Olihan tämä juhlaruokaa sunnuntaina! Juhlan aiheena oli voittamani reseptikilpailun palkinto! Pari lasillista erittäin kuivaa kuohuviiniä oli täydellinen ruokajuoma tällä kertaa!

Sitten vielä muutama kuva muistakin Maxin Kalan tuotteista! Eikös näytä hyvälle?

Jokirapusalaatti on paahdetun ruisleivän päällä niin ihanaa, että pyörryttää! 😋👌

Eilen 'keventelimme' maukkaalla lohisalaatilla ja pastanlopuilla. 
Tänään jatkoimme herkuttelua! Lämminsavulohimousse syntyy hetkessä. Sen ehtii hyvin valmistaa sillä välin, kun pannari paistuu uunissa!

Raejuuston on tarkoitus hieman keventää tätä moussea! 😉
Savulohimousse suolaiselle pannarille

n. 120 g lämminsavulohta
n. 60 g tuorejuustoa (ruohosipuli- tai yrttimaustettua)
n. 1,2 dl creme fraichea
n. 1 dl raejuustoa
n. 1 dl ruohosipulisilppua
n. 2-3 rkl salsa verde kastiketta tms (sitruunapesto sopii myös)
ripaus suolaa, pippuria ja halutessasi chiliä sekä hiukan sitruunamehua
  • Muussaa hieman lohipalaa ja sekoita se muiden aineiden kanssa. Maistele ja mausta lisää tarvittaessa. 


Tällä kertaa syntyi kunnon vuoristopannaria. Linkistä löydät uunipellin kokoisen pannarin ohjeet.
Suolainen pannari (25x36 cm kokoiseen uunivuokaan)

5 dl kokomaitoa
3-4 kananmunaa (koosta riippuen)
1 tl suolaa
2(½) dl vehnäjauhoja
1 dl hiivaleipäjauhoja

n. 2-4 rkl voita vuoan voiteluun/pohjalle

  • Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja vispaa muut aineet sekaan. (Taikina kupruilee paremmin pienemmällä jauhomäärällä.)
  • Laita uuni kuumenemaan 220 ast ja anna taikinan turvota n. 15 min
  • Kuumenna paistovuoka uunissa ja lisää siihen voi. Laita vuoka uuniin, kunnes voi on ruskistunut. (Ei kestä kauaa, seuraa vierestä, sillä voi palaa helposti)
  • Kaada taikina ruskistuneen voin päälle ja paista pannaria uunin alimmalla tasolla n. 20 min tai kunnes se on kupruillut ja ruskistunut kauniisti.
  • Irrota pannari heti kuumana pitkällä paistinlastalla irti pohjasta ja paloittele.


Ihana pannarin ja savukalamoussen maku suussani naputtelen nämä loppusanat tämänkertaiseen postaukseeni. Mikäli yksikin teistä lukijoista haluaa reseptit näihin, lupaan kirjoittaa ne myöhemmin. Nyt tuli kiire kuntoilemaan mässäilyjen jälkeen, pakko mennä... Mutta voin vakuuttaa, että kannattaa lähteä kauempaakin Kauklahteen Maxin kalaan, jos haluaa saada parasta kalaa! 👍👏🐟 Meillä kylmäsavulohi odottaa vielä pakkasessa. Vielä kerran tuhannet kiitoksemme Maxin Kalalle! 😊😋



Pitäkää itsenne lämpöisenä ystävät! Aamulla mittari näytti -22 ast., nyt vaan -14! On se hyvä, että saa välillä käyttää varta vasten hankittuja (vuosia sitten) lämpöisiä talvivaatteita! 😂