Ruokaohjeita

Sivut

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Avokadorisottoa ja broiskua vuohenjuustolla


Kolme keittoa odottaa valmiiksi kuvattuina pääsyään blogiini ja silti ajattelin kirjoittaa taas risotosta. Risoton maku edelleen mielessäni on miellyttävämpää postata siitä. Söimme tätä herkullista lounasruokaa eilen. Taas kerran tulimme myöhään iltapäivällä kotiin ja piti saada nopsaan ruokaa. Nappasin kaupasta pakkauksen valkosipuli-persiljamarinoituja broilerin fileitä tietämättä niiden käyttötarkoitusta. Muutaman kilometrin pituisella kotimatkalla varmistuin halustani tehdä risottoa. Siitäpä tulikin niin hyvää, että 'kehtaan' jakaa helpon ohjeen teillekin blogini lukijoille!


Risottoriisin kypsyminen vie parikymmentä minuuttia, joten pidän sitä nopeana ruokana. Riisin hiljakseen poreillessa ehtii mainiosti tehdä muut valmistelut. Salaatin tekeminen ottaa itseltäni aikaa reilummin, joten skippaan sen usein kiireessä. Viipaloin suoraan lautasille milloin kurkkua, paprikaa, tomaattia jne ja huuhtelen muutaman salaatinlehden niiden seuraksi. Ei jää ainakaan hyvää salaattia kulhoon nahistumaan.


Edulliset verkkopussiavokadot ovat olleet viime aikoina harvinaisen hyviä. Niitä menee jatkuvasti sekä smoothieihin että leivän päälle sellaisenaan. Makunsa ja pehmeän rakenteensa puolesta niitä voisi syödä missä tahansa ruoka-annoksessa. Myös Mies on oppinut tykkäämään niistä viime aikoina, joten uskallan lisätä avokadoa hänenkin lautaselleen. Vielä muutama vuosi sitten söimme avokadoja vain alkuruokana majoneesilla ja katkaravuilla sekä sitruunapippurilla ja -mehulla maustettuna. Nyt nautimme molemmat avokadosta sellaisenaankin.


Joskus tulee ostettua valmiiksi maustettuja broilerin fileitä, vaikka tykkäämmekin enemmän omista maustesekoituksista. Persilja-valkosipulimaustetut fileet kypsyivät pannulla samaan aikaan, kun risotto porisi kattilassa. Vuohenjuusto ja broileri ovat hyväksi todettu makupari, joten sillä mentiin taas kerran. Ehkä tämä pikalounas ei pääse gourmeelistoille, mutta nälkäisiin suihimme se upposi mainiosti. Santsasimme!


Avokadorisottoa vuohenjuustobroilerilla

2 rkl öljyä + nokare voita
1 sipuli (salotti- tms)
3 dl risottoriisiä (carnaroli tai aborio)
2 dl valkoviiniä tai kuivaa kuoharia
n. 7-9 dl kasvislientä (risotto saa jäädä kosteaksi)
½-1 tl suolaa ja ripaus mustapippuria
2-3 dl parmesan- tai pecorinoraastetta
20-30 g voita (ei pakollinen)
1 avokado kuutioiksi pilkottuna
* parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa valmiin annoksen päälle

Lisänä persilja-valkosipulimaustettuja broilerin fileitä (390 g/Jyväbroiler)
vuohenjuustoa
  • Lämmitä öljy/voi kattilassa ja lisää siihen pieneksi pilkottu sipuli. Kuullottele sipulia, kunnes pehmenee.
  • Valmista riittävä määrä kasvislientä.
  • Lisää riisit sipulin sekaan ja jatka kuullottelua, kunnes riisit ovat läpikuultavia. (ei kestä kauaa)
  • Lisää viini riisin sekaan ja anna sen imeytyä lähes kokonaan. 
  • Aloita kuuman kasvisliemen lisääminen pari dl kerrallaan ja sekoittele samalla risottoa. Riisien rakenne saa rikkoutua.
  • Nesteen tarkkaa määrää on vaikea antaa, koska lopullisen arvion siitä tietää vasta riisien kypsyyttä maistellessa. Itse tykkään, että riisiin saa jäädä hieman purutuntumaa (al dente). 
  • Lisää lopuksi risoton sekaan voita, juustoraastetta ja halutessasi avokadoa. 
  • Annostele risottoa lautasille ja raasta tai viipaloi parmesania pinnalle.
Risotto olisi minulle sellaisenaan riittävän täyttävää ja maukasta ruokaa. Mies haluaa meillä usein jotakin 'lihaisampaa' lautaselleen ja maistuu toki paistetulla vuohenjuustolla rikastettu broileri minullekin.

Aluksi riittävän kuuma paistinpannu antaa fileille ruskistuneen pinnan.  
Broilerinfileiden kypsyyden tietää parhaiten leikkaamalla paksuimpaan fileeseen viillon. Lihan täytyy olla valkoista kauttaaltaan, jotta kypsyys varmistuu. Uunikypsennykseen en tällä kertaa ryhtynyt, koska kyse oli mahdollisimman nopeasti valmistuvasta lounaasta. Broiskut olivat täydellisen meheviä. On mennyt oppi perille kantapään kautta. Joskus olen paistanut ne liian kypsiksi ja kuiviksi!  


Jäin ihmettelemään ruokailumme päätyttyä kuvien ottamistani. Ei nimittäin ollut mitään ajatusta tehdä tästä tavallisesta arkiruoasta postausta. Täytyy toivoa, että intuitioni osui kohdilleen ja joku teistä blogini lukijoista kaipasi juuri nyt tätä helppoa ja herkullista ohjetta. 


Tavallista parempaa talvisen, tai nyt ehkä keväisenkin viikon jatkoa sinulle! Onpa kiva, että kävit lukemassa tämän postaukseni! Tykkää siitä! 


maanantai 18. helmikuuta 2019

Pastaa uunipaahdetulla fetalla, minitomaateilla, avokadolla ja seitankebabilla


Pastaruokaa on helppo tehdä. Ehkäpä juuri tuosta helppoudesta johtuen sitä tulee tehtyä kohtuullisen usein. Liikuntasuorituksen jälkeen pitää saada vikkelästi jotakin näläntunteen taltuttajaa, mielellään kuitenkin terveellistä ja herkullista. Tänään kaikki meni täydellisesti. Jääkaapista löytyi sopivasti fetaa, tomaatteja, koko pussillinen tuoretta babypinaattia ja puolikas rasia seitankebabia. Kuivapastalajeja sekä laadukasta oliiviöljyä on aina kaapeissamme juuri siksi, että niistä saa nopsaan vatsantäytettä.

Valion Eila valkosipulimaustettu feta paahtui mukavanmakuiseksi uunissa. 


Valurautapannulla herkulliset ainekset paahtuvat entistäkin herkullisimmiksi!
Maanantailounaat ovat perheessämme aika usein viikonlopun tähderuokien näykkimistä. Nyt ei löytynyt jämäannoksia, koska olimme viikonlopun pois kotoa ja ruokailimme ulkona. Kuolasin jo viime viikolla Liemessä blogin uunifetapastaa ja suunnittelin tekeväni sitä heti sopivan tilaisuuden tullen. Tottahan ruokabloggaajan täytyy testata somehitiksi mainostettua ruokainnovaatiota. Kannattaa sinunkin kokeilla! 

Eihän tämä annos ole kauneinta ruokaa, mutta maku korvaa kaiken.
Osasin kyllä etukäteen suurinpiirtein kuvitella uunissa paahdetun fetan ja muiden tykötarpeiden maun. Olikohan meillä Miehen kanssa kiljuva nälkä vai miksiköhän tämä 'pikaruoka' osui ja upposi kerralla. Vakuutin runsaasti liikuntaa harrastavalle Miehelle annoksen protskupitoisuuden ja hyvälaatuisten rasvojen olevan riittävät. Omat lisäykseni pinaatti, avokado ja seitankebab eivät mielestäni riidelleet makujensakaan puolesta alkuperäisen ohjeen kanssa. Pastalaatuni ei ollut parasta mahdollista, joten seuraavaksi kerraksi hankin hyvää spagettia. Tätä ruokaa nimittäin tehdään varmasti uudelleen!


Uunifetapastaa seitankebabilla, avokadolla ja pinaatilla (riittää 2-4 ruokailijalle)

½ pss (n. 250 g) Durumpastaa
reilusti (meri)suolalla maustettua kiehuvaa vettä

2-4 rkl oliiviöljyä
200 g fetajuustoa
½-1 keskivahvaa chilipalkoa (tms chiliä) 
minitomaatteja (n. 200g)
n. 100 g seitankebabia (Vegem)
1-2 avokadoa
pippuria
pari pyöräytystä suolaa myllystä

1 rkl öljyä
pussillinen (n.80g) babypinaattia
  • Laita uuni kuumenemaan 200 ast ja etsi valmiiksi aineet, joita tarvitset ruokaan. (Varioi ihmeessä vapaasti raaka-aineita omiin makutottumuksiisi.)
  • Lorauta öljyä vuoan (minulla valurautapannu) pohjalle ja kippaa sinne valutettu feta sekä huuhdellut tomaatit. Pyörittele tomaatit öljyssä ja valuta sitä fetan päälle.
  • Lisää halutessasi puolitettu avokado ja seitankebab samalle pannulle. 
  • Rouhaise merisuolaa ja halutessasi chiliä ainesten pinnalle. Paloittele tuoretta chiliä pannulle. (poista siemenet halutessasi miedomman makuista chiliä)
  • Nosta vuoka 200 ast uuniin n. 15 min ajaksi keskitasolle, lisää lämpöä 230 ast ja grillivastus päälle lopuiksi n. 10 min ajaksi. Vahdi, etteivät ainekset pääse palamaan pinnalta. (Annoin pannun olla koko ajan keskitasolla.)
  • Laita pastat kiehumaan ohjeen mukaan sopivassa kohdassa ja valuta niistä vesi. (voit säästää hieman keitinvettä ja lisätä annokseen kosteutta halutessasi.)
  • Pyöräytä (freesaa) pestyt pinaatit paistinpannulla tilkassa öljyä, jotta vähän pehmenevät ja neste haihtuu.
  • Kokoa annos ja sekoittele aineksia lautasella. Lisää pippuria, suolaa ja mausteita omaan annokseesi halutessasi. (Me emme lisänneet mausteita.)
Syystä tai toisesta tämänpäiväinen ruoka-annos hupeni lautaselta liiankin nopsaan. Olisi oikeastaan tehnyt mieli maistaa ja maiskutella sitä ajan kanssa. Ehkäpä valmistan samaa herkkua seuraavalla kerralla iltaruoaksi ja nautimme annokset salaatin ja sopivan raikkaan juoman kanssa. Tänään raikas hiilihapotettu vesi oli paras ruokajuoma!



Loppukuviksi muutama otos viikonlopun herkuttelustamme. Välillä on niin mukava syödä jonkun toisen laittamaa ruokaa! Itsetehty annos maistuu aina 'ulkoruokailun' jälkeen tutulle ja kotoisan makuisella. 

Hirvikäristys maistuu ihan hyvälle sopivien lisäkkeiden kanssa. Tervamaustettu puolukka on raikasta!

Hiihtäminen ei onnistu vieläkään polviongelmieni johdosta, mutta kävelykin raikkaassa talvisäässä piristi viikonloppuna.



Parituntisen ulkonaliikkumisen jälkeen nälkä yllytti santsaamaan ruokaa valmiiksi lastatusta pöydästä. Maalaiskana Coq Au Vin suorastaan suli suuhun. Nuuksion ulkoilumaastot ja Ravintola Haltia luomuruokineen ovat eteläisen Suomen suosikkikohteitamme, viihdymme siellä! 



Terveiseni ja kiitokseni sinulle, joka muistit vielä blogini olemassaolon! 😘 Viime aikoina on ollut niin paljon tekemistä ja tapahtumia, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Ulkoiluun, liikuntaan ja etenkin omien rakkaiden sekä ystävien tapaamiseen käytetty aika ei mene koskaan hukkaan. Ne ovat mielestäni parasta mahdollista ajankäyttöä! 

Ihana ja kiltti Loitsu-kissaneiti nauttii taas parvekkeella olosta ja lintujen ruokailun seuraamisesta.


keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Herkullista juustokakkua ystäville


Hyvät ystävät ja herkullisen ruoan jakaminen saman pöydän ääressä on juhlaa. Ystäville haluaisi aina valmistaa parhaimpia herkkuja. Joskus kaikki sujuu kuin tanssi ja tarjottavat onnistuvat ilman hermoilua. Eilen kokoonnuimme  mukavalla porukalla meidän kotiin muistelemaan menneitä ja päivittämään nykyisiä. Vieraat olivat työtovereitani yli 20 v takaa ja silti tuntuu kuin olisimme olleet hetki sitten lounas-/ kahvitauolla leikinlaskulla ja huumorilla kiireistä työpäivää keventäen. Yhdeksän vuoden kiinteä yhteistyö on hyvä pohja elinikäiselle ystävyydelle! Huomenna 14. helmikuuta vietetään taas Ystävänpäivää. Itse haluaisin pyhittää jokaisen päivän ystäville, vähintään ajatuksen ellei tapaaminen onnistu.

Ups, vaihtoon meni! Lasit menivät ensin väärinpäin. Vesilasin kuuluu olla äärimmäisenä oikealla.
Nautiskelen usein jo etukäteen tapaamisen tuottamasta ilosta. Tykkään pohdiskella ruokavaihtoehtoja, jotakin makeaa jälkkäriä ja kahvileipiä. Pehmeänmakuinen keitto alkuruokana on yleensä kaikkien makuun, joten sillä aloitetaan kuoharilasien tyhjennyttyä. Tällä  kertaa tein mustajuurikeittoa, joka onnistui yli odotusten. Keiton pehmeä maku ja silkinpehmeä tekstuuri oli kaikkien mieleen. Omatekemä näkkäri ja hapanjuurileipä porkkanavoilla sopivat keiton kanssa yhteen erinomaisesti.


Rouskuvan rapea ja aika voimakkaan makuinen mallasmuru sopii hyvin varsin miedonmakuisen mustajuurikeiton pinnalle. Paahdetut siemenet, dukkahmauste jne juhlistavat ja maustavat myös alkuruokakeittoja. Mustajuurikeiton resepti löytyy esim täältä.


Mallasmuru valmistuu 15 min/160 ast uunissa. (½ dl vehnäjauhoja, 1 dl kaljamallasrouhetta, ½ dl fariinisokeria ja 1 tl  suolaa sekoitetaan huolella 50 g voisulaa. Annetaan paahtua leivinpaperoidulla pellillä ja  huolehditaan, ettei pääse kärtsähtämään.)  


Pääruokana tarjoilimme Miehen kanssa tekemiämme savustettuja kalavartaita, uunipaahdettuja juureksia sekä iki-ihanaa punajuuri-homejuustolisäkettä.  Ohjeen löydät tämän postauksen loppupuolelta. Salaattikulhossa loistivat tällä kertaa monet tutut ja harvinaisemmatkin hedelmät sekä itusalaatti auringonkukan siemenistä.


Harvinaisille ja mieluisille vieraille valmistin perunat hieman isotöisemmin gratinoituna muusina. Vaivannäkö kannatti siitä huolimatta, että vuoka oli unohtua uuniin kaiken tohinan keskellä!

Voi, kerma ja kananmunan keltuainen itsetehdyssä muussissa tekevät tästä gratinoituna juhlaruokaa! 
Usean eri ruokalajin sulatteluun pitää varata reilusti aikaa. Me viihdyimme pöydän ääressä useamman tunnin, pidimme pienen tauon ja jatkoimme kahvittelun merkeissä myöhemmin. Kahvileivän piti olla ainut tämän postauksen aihe. Mielestäni ateriakokonaisuus oli tällä kertaa niin onnistunut, että halusin kirjoittaa siitäkin. Jospa joku saisi tästä vinkkiä omiin suunnitelmiinsa. 


Varsinainen jälkkäri tällä aterialla oli iki-ihana, muutaman vuosikymmenen takaa tuttu kahvi-suklaamousse. Valmistin annokset edellisenä päivänä, jotta ehtivät hieman tekeytyä ja saan jaettua tekemistä useammalle päivälle. Tähän mousseen sain idean Kulinaarin postauksesta, joka löytyy täältä. Lisäsin mousseen suklaata sekä sulana että rouheena ja pari rkl ihanaa suklaalikööriä. Sokeria laitoin vähemmän kuin ohjeessa.


Vihdoin päästään varsinaiseen aiheeseen eli uskomattoman herkullisen makuiseen juustokakkuun. Löysin tämän herkun ohjeen Suklaapossun blogista. Jo aineet vaikuttivat ja vakuuttivat. Ulkonäkö ei mennyt omassa kakussani ihan maaliin, mutta maku hurmasi sitäkin enemmän. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tein myös tämän herkun edellisenä päivänä, joten maut olivat tekeytyneet täydellisiksi.

Laktoositon Mascarpone-juusto on toiveuutuus!


Juustokakku mustaherukka-päärynähillokkeella (16 cm vuoka, riittää n. 10 hengelle)

Pohja
n. 170 g Kantolan kaurakeksejä (tms suosikkejasi)
n. 50 g sulatettua voita
pari rkl likööriä (limoncello) halutessasi

Täyte
3 dl vispikermaa
1 rasia (250 g) mascarponejuustoa
175 g maustamatonta tuorejuustoa
2 patukkaa (84 g) valkosuklaakrispiä
n. 2 tl vaniljapastaa tai muuta aitoa vaniljaa

Päälle
n. 2-5 dl mustaherukkahilloa (tulee helposti pakastemustaherukoista ja hillo-marmeladisokerista)
1-2 päärynää kuutioituna

  • Valmista tai osta herukkahilloa ja yhdistä siihen 1-2 täysin kypsää päärynää kuutioituna. 
  • Voitele tai leivinpaperoi irtopohjavuoan pohja ja reunat. (käytän itse vuokakelmua reunoilla)
  • Valmista kakun pohja yhdistämällä keksinmurut, voisula ja likööri. Taputtele ja painele seos vuoan pohjalle ja hieman reunoille. Vie jäähtymään jääkaappiin.
  • Sulata suklaa mikrossa välillä sekoitellen. (Huom! Valkosuklaa palaa herkästi.) Jätä suklaaseos jäähtymään hetkiseksi.
  • Vaahdota vispikerma ja notkista juustot. Sekoita kaikki aineet huolella ja lisää hieman jäähtynyt valkosuklaa ja vanilja seokseen. Kääntele seosta esim nuolijalla.
  • Ota vuoka jääkaapista ja lusikoi juustomassa vuokaan. Halutessasi hillon pysyvän juustokerroksen sisäpuolella, nosta juustomassaa reunoilta ylemmäksi.
  • Anna kakun jäähtyä puolisen tuntia ja lisää sitten hillo päällimmäiseksi.
  • Kakkua voi tarjoilla jo tunnin kuluttua, mutta maku on ehkä parhaimmillaan seuraavana päivänä. 
Tämän juustokakun pehmeä rakenne ja täydellisen herkullinen maku on vastustamaton. Mustaherukan ja päärynän makeus sopii  hienosti ei kovin makeaan juustokerrokseen. Kakku ei tosiaankaan tarvitse liivatetta, sillä valkosuklaa jähmettää juustokerrosta riittävästi. Tein kakkua tarkoituksella vain pienen vuoallisen, sillä tiesin pitäväni mausta liikaakin. Onneksi sitä ei jäänyt kovin paljoa meille myöhemmin syötäväksi. Vieraat tykkäsivät, oli kuulema parhainta ikinä maistamaansa. Kyllä tuntui hyvälle! 😋 



Tähän kakkuun tuli hilloa reilusti. Sain sen pysymään valumatta kohottamalla juustokerrosta reunukseksi. Kakun leikkaaminen ei sujunut täysin siististi, mutta sehän ei makuun vaikuttanut.


Ystävien merkitystä elämässä on vaikea pukea sanoiksi. He ovat niin tärkeitä minulle ja täydellisiä juuri omana itsenään. Haluan jokaisen päivän olevan ystävänpäivä! ❤ 
Olen niin kiitollinen jokaisesta ystävästäni. Muutaman  kanssa olen tekemisissä usein joko puhelimitse tai tavaten. Tärkeitä ja ihania ystäviä ovat myös he, joiden kanssa tapaamme harvakseltaan face to face. He kulkevat ajatuksissani ja sydämessäni aina! 💞


Sydänlämpöiset kiitokseni ja kaikkea hyvää sinulle toivoen! Leena