Ruokaohjeita

Sivut

perjantai 23. helmikuuta 2018

Kiinalaista ja kiva päivä


Vaikka tykkään kokata itse oikein ajan kanssa, tykkään syödä jonkun muunkin valmistamaa ruokaa. Mutta vain silloin, kun ruoka on tehty huolella hyvistä ja tuoreista raaka-aineista. Olen yleensä aika kiitollinen ruokailija ja kerron tyytyväisyyteni kokille. Heillä on varmaankin välillä aika rankkaa yrittää tyydyttää kaikkien asiakkaiden toiveita. Makuja on monia!


Aurinkoa ja  avaria näkymiä oli ohjelmassa eilen. Pikkukaupungin asukkaalle on joka kerta pieni seikkailu sukeltaa pääkaupungin vilinään. Pitkästä aikaa postaan hieman ravintolaruoasta. Lounasbuffeestakin voi nauttia hyvässä seurassa viihtyisässä ravintolassa. Olimme lähes ensimmäiset asiakkaat ja hetkessä paikka oli täyttynyt nälkäisistä, kiireisistä lounasruokailijoista. Kertonee jotakin paikan tasosta. Empire Plaza oli riittävän hyvä ystävälleni ja minulle. Sijainti Kampin keskuksessa täydellinen meidän pakollisten menojen kannalta. 


Alkukeitto yllätti lempeydellään. Onneksi tykkään maissista, sillä sitä oli keitossa runsaasti. Yritin urkkia reseptiä maistelemalla ja haistelemalla. Tätä aion tehdä kotona. Tykkäsin!


Pääkaupungin kiinalaisten ravintoloiden kirjo on laaja ja lavea. Edellinen ruokailu vastaavassa paikassa (Forumissa) ei herättänyt ihastuksen huokailuja. Kampin kiinalaisen ravintolan ruokia ja ilmapiiriä voi muistella ihan ilolla. Ruoka oli hyvää ja riittävän kuumaa. Kuumia, rapeita kevätrullia jäin tosin kaipaamaan..


Sitruunakastikkeen salaisuuden miettiminen oli jännää. Juuri sopivasti hapokkuutta ja makeutta, suolaisuutta ja kirpeyttä. Tykkäsin, ehdottomasti tykkäsin aidolle sitruunalle maistuvasta kastikkeesta.


Friteeratut surimi-puikot eivät ole ehkä suurinta herkkuani, mutta raikkaan sitruunainen kastike teki niistä hyvän makuisia. Melkein teki mieli käydä santsaamassa. 


Leppoisaa ruokailua ja tulevan päivän suunnittelua on mukava muistella vielä myöhemminkin. Jatkuvasti ja säännöllisesti kotona kokkaavalle maistuisi vaatimattomampikin ruoka, saatikka näin monipuolinen buffee-tarjoilu. Saimme olla lähes ensimmäisinä ottamassa tulikuumaa ruokaa astioista. Ajoitus meni nappiin, kun satuimme olemaan ravintolan läheisyydessä ovien avaamisen aikaan. 


Aika usein ravintolaruokailupaikka valikoituu alkusilmäilyjen perusteella. Paremmin ruoka tuntuu maistuvan viihtyisässä ja siistissä ravintolamiljöössä kuin liian levottomassa ja epäsiistissä paikassa. Alkukeiton jälkeen oli sopiva tilaisuus napata muutama kuva tämän ravintolan sisustuksesta. Tunnelma oli mielestäni onnistunut.


Yksi loppuelämäni unelmalistasta eli englantilaisittain 'bucket list' kohteista on Kiinan muuri. Haaveilen käveleväni siellä jonakin päivänä terveillä jaloilla. Voi että! 👍 


Pieni pala Kiinaa on tällä erää helpointa toteuttaa vierailemalla kiinalaisessa ravintolassa. Parikymmentä vuotta sitten tykkäsin kiinalaisesta ruoasta vielä enemmän, olisin voinut syödä sitä ainakin kerran viikossa. Nykyään pari kertaa vuodessa riittää.


Nuudelit löytävät harvoin lautaselleni runsaan lounasbuffen tarjonnasta, mutta eilen tein poikkeuksen. Riittävän kuuma nuudeliannos ei tuottanut pettymystä, oli jopa aika hyvää.


Pöydän pienen kulhon chilitahna ei maistunutkaan niin tuliselle kuin pelkäsimme. Olisikohan oma suu tottunut jo chilille maistuvaan mausteöljyyn. Tummasta väristä päätellen seoksessa oli myös soijakastiketta. Onneksi tahnaa ei oltu pilattu liian voimakkaan makuisella seesamiöljyllä.


Ravintolan takaosassa sijainnut pienempi sali sopii hyvin seurueille. Lounasruokaa joutuu tietenkin noutamaan kauempaa, mutta vastaavasti saa ruokailla rauhassa omalla porukalla. Salin seinillä oli useita erikokoisia ja -näköisiä tauluja, joita voi katsella tilausruokaa odotellessa. Lounasajan jälkeen tästä ravintolasta saa varmaankin hyviä annoksia.


Aterian lopuksi ravintolassa sai teetä tai kahvia. Chilillä ja muilla mausteilla maustetun ruoan jälkeen olisi ihan pieni makupala voinut maistua, mutta tällä kertaa pelkkä tee sai riittää.


Iso mukillinen höyryävän kuumaa kahvia maistui croissantin kanssa myöhemmin iltapäivällä. Kivan kodikkaita nämä nykyiset kahvilat. On mahdollisuus istua upottavalla sohvalla ja tarkkailla samalla pääkaupungin kiireisiä tai vähemmän kiireisiä ihmisiä. Meillä oli aikaa riittävästi nauttia sekä kahvista että tunnelmasta..


Tällainen päivä meillä eilen. Eipä tullut kovin paljon humputeltua. Sain hankittua upouudet kalaruotojen nyppimiseen suunnitellut pihdit. Tuli käytyä hakemassa ne ihan Stockan keittiöosastolta. Taas kerran sain muistella kesää 1972. Työskentelin ylioppilaskesäni myyjänä Stockan lastenvaateosastolla. Voi noita aikoja! Ei tarvinnut murehtia jakavaivoja, askel oli kevyt kivassa työyhteisössä. Välillä kaipaan noita aikoja. 💖😘


Nyt lähden nyppimään ruotoja uusilla pinseteillä talon Miehen ostamasta suuresta lohesta tai paremminkin kahdesta lohifileestä. Tänään herkutellaan kotoisasti lämminsavustetusta lohesta ja uunipaahdetuista juureksista parhaassa mahdollisessa seurassa. Lapsenlapset pääsevät ruokailun jälkeen koristelemaan itse tehtyjä munkkeja pomadalla ja Omar-kinuskilla. Tänään saadaan jälkiruokaakin. Naminami! 😋

torstai 22. helmikuuta 2018

Hurmaava Red Velvet Cake


Juhlapäivän kunniaksi jaan harvinaisemman kakkureseptin. Enpä sentään tiedäkään, onko tämä kakku teille blogini lukijoille tuttu vai uutuus. Minä tein tätä ensimmäisen kerran elämässäni. Tähän kakkuun liittyy aika erikoinen tarina tai oikeastaan useampiakin. Tässä yksi monista; 1920-luvun New Yorkissa eräs ruokailija ihastui niin kovasti Waldorf Astoria hotellissa ruokaillessaan kakkuun, että kirjoitti jälkikäteen keittiöpäällikölle ja pyysi reseptiä itselleen. Kakun maku oli hänen mielestään samettisen pehmeän herkullinen. 


Keittiöpäällikkö suostui, mutta lähetti ison laskun asiakkaalle. Kostoksi hän kirjoitti reseptin muistiin ja jakoi sen kaikille kotikaupunkinsa asiakkaille. Tuskinpa tässä on totta nimeksikään, mutta 'Waldorf Astoria cake' -nimellä löytyy edelleen Red Velvet -kakun reseptejä.


Omassa kakussani on (no pitihän se taas arvata 😋)hieman muutoksia alkuperäiseen. Toisaalta uskon, että niin klassikko kuin onkin, tämä kakku on esiintynyt monessa eri muodossa. Tein kakun yhdessä pitkulaisessa vuoassa, vaikka ohjeen mukaan olisi kuulunut paistaa 3 erillistä pyöreää kakkua. 

Laitoin omaan kakkuuni kaakaon tilalle suklaamurskaa, koska kaakao oli päässyt loppumaan. Toimii!
Red Velvet Cake -kakun aineet ja ohjeet (vuoan vetoisuus n. 2 l)

150 g voita
3,5 dl sokeria
2-3 munaa (riippuu koosta)
4,6 dl (300 g) vehnäjauhoja
2 tl vaniljapastaa tms vaniljaa
n. 100 g tummaa suklaata (ohjeessa 2 rkl kaakaota)
1 tl leivinjauhetta
(½ tl suolaa; en laittanut, koska voi oli suolaista)
2,5 dl paksua jogurttia (ohjeessa piimää)
3 tl nestemäistä pun. väriä (ohjeessa 2-3 rkl ja punajuurimellakin onnistuu)

1 tl valkoviinietikkaa (ohjeessa 1½ tl)
1 tl soodaa (ohjeessa 1½ tl)

Tuorejuustokuorrutus
n. 50 g voita (ohjeessa 100 g)
n. 2 dl tomusokeria (ohjeessa 600 g)
150g kinuski-tuorej. ja n. 150g maustamatonta Philadelphia tuorej. (ohjeessa 250 g maustamatonta tuorejuustoa)
(laitoin 1 prk sitruuna-lakritsi rahkaa kerrosten väiin; ei ollut ohjeessa)
  1. Voitele ja korppujauhota vuoka ja laita uuni kuumenemaan n. 180 ast.
  2. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
  3. Vatkaa huoneenlämpöiset munat sekaan yksitellen, lisää myös vanilja.
  4. Yhdistä kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Leikkaa suklaa karkeaksi ja lisää ne kuivien aineiden sekaan.
  5. Lisää elintarvikeväri jogurtin sekaan.
  6. Kaada n. kolmannes jauhoista taikinaan ja sekoita hieman.
  7. Lisää seuraavaksi kolmannes jogurtista ja sekoita hieman.
  8. Lisää samoin loput aineet vielä varovasti sekoittaen.
  9. Yhdistä nopsaan valkoviinietikka ja sooda sekä sekoita ne taikinaan.
  10. Lusikoi taikina kakkuvuokaan. Tee lusikalla syvennys keskelle, sillä kakku kohoaa eniten keskeltä. 
  11. Paista kakkua n. 40 - 45 min / n. 180 - 200 ast uunin keskiritilällä. (suojaa foliolla, jos pinta uhkaa palaa)
  12. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kakku on valmis, kun tikkuun ei jää taikinaa.
  13. Anna kakun jäähtyä vuoassa 5-10 min ennen kuin kumoat ritilälle.
  14. Vaahdota kuorrutuksen voi ja tomusokeri keskenään. Varo tomusokerin pöllyämistä! Lisää juusto ja vaahdota vielä hetken aikaa.
  15. Leikkaa kakku kolmeen osaan ja laita osa kuorrutteesta kerrosten väliin.
  16. Levitä tai pursota loppu kuorrute kakun päälle ja koristele haluamallasi tavalla.
Kuorrutteen maku oli mielestäni niin 'mauton', että halusin saada jotakin piristystä mukaan. Päivällä ostamani sitruuna-lakritsirahka sopi mielestäni hyvin kakkuun. En kuitenkaan suosittele heille, jotka eivät tykkää lakritsin mausta.

Punainen väri jogurtissa näyttää vahvalle, mutta haalistui aika paljon kakussa.


Halusin testata uutta leipävuokaani toivoen sen paistavan kakkuni kauniisti. Ainakin tämä kakku kohosi ja paistui oikein hyvin. Olisi tosin saanut olla uunissa muutaman minuutin lisää. Onneksi ei laskenut kovin pahasti ja oli todella mehevä keskeltäkin.

Otin kakun hieman liian aikaisin uunista, ettei vaan pääse kuivahtamaan. Onneksi keskikohta jää kuorrutuksen alle.
Tämä kakku on tarkoitus syödä vasta perjantaina vieraidemme kanssa. Tein sen valmiiksi mehevöitymään ja tekeytymään hyvissä ajoin jääkaappiin. 

Leikkasin sen verran toisesta päädystä, että pääsette näkemään kakun punaisen värin.
Hienoa torstaita ihan jokaiselle blogini lukijalle! Minä aion humputella tämän blogini 1-vuotispäivän ystäväni kanssa pääkaupungissa. Laittakaahan riittävästi vaatetta päälle, jos aiotte ulkoilla tänään! Hrr.. nyt on paljon pakkasta. (- 23,5 ast Hämeenlinnassa) ☃⛄

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Aina ihanat Wilhelmiinat gluteenittomilla jauhoilla


Mahtavaa saada leipoa ihan tarpeeseen. Talvilomalaiset tykkäävät makeista herkuista ja minä tykkään leipoa. Tällä viikolla olen päässyt testailemaan omia aiempia reseptejäni gluteenittomilla jauhoilla. Olen hieman hämilläni onnistuneista leipomuksista, siis hyvällä tavalla hämilläni. Ovatkohan gluteenitttomat jauhot parantuneet vai kokemuksen myötä taitoni karttunut? Ehkäpä molempia :)) 😄


Olen selaillut viime aikoina blogini ensimmäisiä postauksia. Suussa sulavat kolakeksit tuntevat myös nimen Wilhelmiinat. Ne ovat klassikkoherkkuja ja tuttuja monien vuosikymmenien takaa. Tänään leivoin niitä ensimmäisen kerran gluteenittomina. Kiva oli huomata, että googlaamalla löysin useampiakin saman helppotekoisen pikkuleipäherkun ohjeita. 


Harmillista, että olen käyttänyt lähes kaikki gluteenittomat jauhoni viimeisen viikon kuluessa.  Pakko oli käyttää niitä jauhoja, mitä kaapeista löytyi.  Sain apua ja vinkkiä näihin Maistuu makialle blogin Wilhelmiinoista.  Vaikka itselläni oli erilaisia jauhoja, onnistuminen hipoi täydellisyyttä. Päättelin, että tärkeää on aineiden keskinäiset suhteet. Niistä kannattaa pitää kiinni, mutta jauhoja voi vaihdella. Tapiokatärkkelys on itselleni uusi jo sananakin. Täytyykin etsiä tuota jauhoa jatkossa. Hieman tuli taas muutoksia alkuperäiseen reseptiin.


Aineet ja ohjeet noin 40 Wilhelmiina-pikkuleipään

200 g voita
1 kananmunan keltuainen
1 dl sokeria
2 glukoosisiirappia (siirappi oli loppunut)
2 rkl vaniljapastaa tms vaniljaa
½ tl psylliumia
1 dl maissitärkkelystä
1 dl karkeaa riisijauhoa
3 dl Semper kakkujauhoja
1 tl ruokasoodaa
  • Laita uuni kuumenemaan 180 - 200 asteeseen.
  • Ota leivontatarvikkeet esille ja mittaa jauhot sekä lisää niihin psyllium ja sooda.
  • Vaahdota voi, sokeri ja (glukoosi)siirappi vaaleaksi vaahdoksi.
  • Lisää vanilja sekä keltuainen ja vatkaa vielä hetkinen.
  • Lisää jauhoja puuhaarukalla tai lastalla huolella sekoittaen. Älä vatkaa enää.
  • Jauhota leivinalusta huolella. Tee taikinasta neljä 'pötköä' pyörittelemällä taikinaa alustalla. Käytin itse tässä riisijauhoja ja toimi oikein hyvin.
  • Nosta esim pitkän lastan avulla kaksi pötköä leivinpaperoidulle pellille. Tasoittele taputtelemalla pötköt litteämmiksi. Voit tasoitella reunoja muovilastan avulla halutessasi.
  • Paista pikkuleipiä n. 200 ast / n. 10 min keskiritilällä. Tarkkaile vieressä, ettei pääse palamaan.
  • Leikkaa paistuneet pötkylät lämpöisinä viistoiksi pikkuleiviksi. Anna jäähtyä kunnolla ennen siirtelyä, koska Wilhelmiinat ovat hauraita lämpöisinä. 


Meillä nämä leivonnaiset menivät kiiruusti pakastimeen, vaikka säilyvät toki rasiassa huoneenlämmössäkin. Säilyvät, jos säilyvät. Nämä ovat vähän liiankin herkullisia. 


Gluteenittomat jauhot ovat itselläni ainostaan kokeilussa. Meillä kummallakaan ei ole  keliakiaa, joten gluteeniton ruokavalio ei ole pakollinen. On vaan niin mukavaa kokeilla uutta ja hieman erilaista leivontaa. Tänään tein lisäksi gluteenittomia munkkeja, mutta niistä postaan seuraavalla kerralla. Arvatkaapa onnistuinko? Tavallisilla jauhoilla leipomani munkit ovat poikkeuksetta enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Ne ovat minulle edelleen kaikkein haasteellisimpia leipomuksia. 😅


Hienoa loppuviikkoa ja reipasta ulkoilua kauniissa talvisessa säässä. Pukeutumalla riittävän lämpöisesti raikas pakkaspäivä on ihan mukiinmenevä. Iloa elämäänne ystävät!

tiistai 20. helmikuuta 2018

Banaanileipä onnistuu gluteenittomanakin


Blogini 1-vuotissynttärit lähestyvät. Vuosi sitten tähän aikaan oli jännittävä seikkailu alkamassa. Onko mitään järkeä? kysymykset risteilivät päässäni. Toisaalta - enpä korkealta tipu, vaikka yritän. Pitäähän seniori-ikäisenkin uskaltaa vielä ottaa haasteita elämäänsä. Nythän sitä aikaa vihdoinkin on riittävästi juuri niihin asioihin, joista olen koko ikäni haaveillut. Annoin mielessäni itselleni mahdollisuuden epäonnistua. Juuri nyt tuntuu, että onneksi uskalsin.


Vuosi sitten olin päättänyt osallistua polvileikkaukseen monien vuosien kipuilujen jälkeen. Siinä tärkein syy, että blogin aloittaminen tuntui järkevälle. Mitä muuta tekisin koko pitkän kesän, kun talon Mies rientää lähes joka päivä golfkentälle. Mieluiten olisin itsekin golfannut, sillä tuo laji on vienyt sydämeni totaalisesti.


Kaikki ei mene elämässä kuin haaveillaan. Luulin nauttivani tällä hetkellä hiihdon ihanuudesta terveellä jalalla ja kipuilemattomalla polvella. Syy kipujen jatkumiseen on vielä epäselvä, korvien välissä kai jotakin nöyhtää! Hah ja hrmmm... No mutta joka tapauksessa suunnittelemani bloggaamisvuosi on toteutunut 22.2. 2018. Olen tällä hetkellä valtavan kiitollinen kaikille teille uskomattoman ihanille ihmisille, jotka olette käyneet lukemassa blogiani. Ilman teitä olisin postannut jo aikaa sitten viimeisen reseptini. 


Gluteenittomien jauhojen käyttö leivonnassa antaa nykyään sopivasti haastetta. Olen tehnyt jo useita lempireseptejäni gluteenittomilla jauhoilla ja iloinnut suuresti onnistumisen hetkistä. Oikeastaan epäonnistumisia ei ole tullut vielä vastaan näissä leipomishommissa, toisin kuin jalkani kuntoutumisessa. Tänään päätin kokeilla viime talven lempileipääni eli banaani'leipää'. Ihmettelen tuota jenkeistä rantautuneen vuokaleivonnaisen nimeä. Maku on joka tapauksessa aivan ihana ja leipä sopii teen tai kahvin kyytipojaksi tai välipalaksi minkä tahansa juoman kanssa.


Olen kertonut blogissani useaan kertaan pitäväni todella paljon lämpimän banaanin mausta. Tosin tykkään tuosta hedelmästä pakastettuna ja huoneenlämpöisenäkin. Minulla on ollut ihan ikävä banaanileipää! 😆  


Gluteenittomat jauhot toimivat hyvin tässä leivässä ja maku on mielestäni vähintään yhtä hyvä kuin tavallisilla jauhoilla leivotussa. Googlasin aamulla tapani mukaan mieluilemaani leipomusta. Löytyihän niitä ohjeita runsaasti, jes! Aika monessa blogissa viitattiin Tuulian ohjeeseen.  Ihana ohje ja postaus löytyi Tuulian blogista, mutta jostakin syystä linkin liittäminen blogiini ei onnistu tälläkään kertaa. Kannattaa googlata! Tulihan niitä muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen jonkun verran.


Aineet ja ohjeet banaanileipään (n. 2 l leipävuoka)

3 + 1 keskikokoista banaania
3 kananmunaa
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 tl vaniljaa (-pastaa, -sokeria tms.) 
1 dl kookossokeria tms
1 dl mantelijauhoja
2 dl Semper gluteen. jauhoja
n. 3 dl gluteen kaurajauhoja (lisää,jos tuntuu liian löysälle)
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

1 tl psylliumia
2 dl Lempi kreikkalaista jogurttia (laktoositon)
80 g kookosöljyä
n. 100 g saksanpähkinöitä

Leivän pinnalle 1 banaani ja ½ dl siemensekoitusta
  1. Ota tarvittavat aineet esille. Laita uuni kuumenemaan 180 ast.
  2. Muussaa 3 banaania kulhossa haarukalla.
  3. Sekoittele psyllium jogurtin joukkoon ja jätä turpoamaan n. 10 min.
  4. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat banaanien joukkoon, sekoita.
  5. Lisää mausteet, sokeri ja suurin osa jauhoista sekoitellen.
  6. Sekoita leivinjauhe loppujauhojen joukkoon ja lisää kookosöljyn sekä jogurtin kanssa vuoron perään taikinaan.
  7. Älä vatkaa liikaa vaan sekoittele vähän murskatut saksanpähkinät taikinaan.
  8. Kaada paksulle puurolle tuntuva taikina hyvin voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
  9. Paista n. 180 ast / n. 45 min (Paistoin alimmalla tasolla, pinta ei ruskistunut liikaa, joten ei tarvinnut peittää loppuvaiheessa leivinpaperilla. Tarkkaile!)


Hieman kuumemmalla lämmöllä pintaan saanee kauniimman ruskean värin. Oma uunini kuumenee välillä liikaakin, mutta tänään siitä ei ollut pelkoa. Saimme herkutella todella mehukkaalla ja hyvänmakuisella banaanileivällä iltapäiväkahvien kanssa. Loput menee viipaloituna pakastimeen, vaikka tätä leipää voisi säilyttää muutaman päivän jääkaapissakin. Sieltä sitä on vaan liian helppo napata! 😋 


Kauniit terveiseni juuri sinulle mahtavalle tyypille, joka luit tämän blogipostaukseni! Toivottavasti innostut tekemään gluteenitonta banaanileipää, ellet ole jo tehnytkin.

Tässä vielä linkki tavallisilla jauhoilla leivottuun aiempaan ohjeeseeni! Banaanileipä helpolla tavalla

maanantai 19. helmikuuta 2018

Arkiruoka syntyy helpolla


Monet perheet joutuvat joustamaan arkiruokailun vaatimuksista. Itsetehdyt puhtaat, tuoreet, terveelliset ja ennen kaikkea hyvänmakuiset ruoat maistuisivat kaikille, mutta aina ei ehdi. Meillä syödään ihan hyvällä omallatunnolla valmisruokaa, mutta ei joka päivä. Monta kertaa osa lautasen annoksesta on itsetehtyä ja osa suoraan kaupan pakkauksesta. Ne ovat mainio apu jopa tällaiselle joutilaalle eläkeläiselle.


Pysähdyn usein tutkimaan kylmäkalusteiden uutuuksia lähestyessäni kauppamme kassaa. Viime viikolla tein uuden löydön (itselleni), josta voisi olla apu ikuiseen 'nopsaan hyvää lisuketta lautaselle' ongelmaan. Porkkana ja palsternakka ovat juureksia, jotka maistuvat aina ja joista voi loihtia monenlaista herkkua. 


Broilerin jauhelihaa löytyy jääkaapistamme lähes aina. Se on kätevää raaka-ainetta keittoihin, kastikkeisiin, murekkeisiin, pyöryköihin, laatikoihin ja pihveihin. Yllättävän monikäyttöinen raaka-aine kaiken kaikkiaan, eikä haittaa tuo edullinen hintakaan. Mausteita joutuu käyttämään aika reippaasti, jotta siitä saa ruokaa omaan makuun. Oma mureketaikinani ei paljon miettimistä vaadi, koska teen sitä aika usein. 

Broilerinliha-mureketaikinan aineet ja ohjeita (sopii broileripyöryköihin, -murekkeeseen tai -pihveihin) 

1 rkl voita tai öljyä
pari pientä salottisipulia
pari valkosipulin kynttä

1 dl korppujauhoja (gluteenittomia tai tavallisia)
1 dl kermaa + 1 dl kanalientä
1 kananmuna
400 g broilerin jauhelihaa

1 tl suolaa
1 tl curry-mango mausteseosta
1 tl Jerk-maustetta tai esim savupaprikaa
1 tl kurkumaa
  • Laita korppujauhot ja neste kulhoon, sekoita ja jätä tekeytymään.
  • Kuullota pilkottuja sipuleita paistinpannulla ja jätä jäähtymään.
  • Sekoita jauheliha korppujauhoseokseen, lisää mausteet ja sipulit.
  • Sekoita vielä huolella, jotta kaikki aineet ovat tasoittuneet.
  • Muotoile / öljytyin tai kostutetuin sormin taikinasta pyöryköitä, pihvejä tms. 
  • Yksi mahdollisuus on paistaa taikina muffinivuoissa paksummiksi pihveiksi. Teen itse usein näin, jos lämmitän uunin joka tapauksessa lisuketta varten. 


Muffinipellit ovat yllättävän monikäyttöisiä. Muffinsseja tulee leivottua harvemmin, mutta pellit ovat oikein käteviä ruoan valmistamiseen. Teflonpintaan voi sipaista ihan hiukkasen öljyä, mutta pihvit irtoavat ilman sitäkin. Suosittelen kokeilemaan!  


Paistan itse broileri'muffineja' 200 ast / n. 20 min. Yleensä kurkkaan pihvin sisälle ja varmistan kypsyyden. Broilerin liha yleensäkin vaatii riittävän pitkän kypsymisajan, mutta liika kypsennys taas kuivattaa lihan. Se pitäisi saada otettua uunista tai pannulta juuri mehevimmillään. Tarkkaa paistoaikaa on vaikea sanoa siksikin, että uunit ovat erilaisia. Oma uunini on hieman kuumempi, mitä lämpötila näyttää. Sanoisin, että vain oma kokemus ja usein toistuva kokkaaminen antavat parhaan opin.


Löysin tuon yllä olevan kuvan puhelimestani. Olen saanut sen muutama viikko sitten WhatsApp:n kautta ystävältäni. Käsityö-taidenäyttelyn satoa parhaimmillaan, muistaakseni Tampereella voi nähdä tämän mietteliään herran. 


Tämä toinen kuva on otettu ystävänpäivän aikoihin. Kiipeän kerran kuukaudessa nuo portaat tapaamaan kohtalotovereitani. Olemme kaikki jo olleet tekonivelleikkauksessa tai odotamme siihen pääsyä. Artroosi eli nivelrikko on suomalaisten(kin) yleisimpiä sairauksia, joten luulen blogini lukijoissakin heitä olevan. Nämä sydämet ovat tsemppisydämiä teille kohtalotoverit! 💓 


Talvinen luonto on nyt parhaimmillaan. Nautitaan siitä ulkoilemalla, liikkumalla luonnossa tai katsellen sisältä lumenvalkoista, kaunista maisemaa. Aamupäivällä on pakkasta täällä Hämeessä vähän liikaakin, mutta iltapäivän lämpötila houkuttelee hiihtämään.


Taika ja Loitsu sen sijaan nauttivat lämmöstä sisätiloissa. Saunan lauteilla on mukava köllötellä, vaikka kiuas ei olekaan päällä. Lattialämmitys lämmittää riittävästi.