Ruokaohjeita

Sivut

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Onnistuuko maisemakahvilan raparperipiiras ilman valkoista sokeria?

Sitruuna-vaniljamaustettu rahka-kermavaahto sopii täydellisesti raparperipiiraan makuun!
Maisemakahvilan raparperipiiras on tullut tutuksi monille kotileipureille. On se niin syötävän herkullista, edullista ja aina onnistuvaa kahvileipää tai jälkkäriä, etten ihmettele reseptin suosiota. Tällä kertaa halusin testata luottoreseptiäni ilman valkoista sokeria. Yritän taas vältellä sitä pitämällä sokeripurkin tyhjillään. Makeutta tuli silti piiraaseeni hiukan liikaakin. Se saattoi johtua raparperien vähäisestä määrästä. Jouduin korvaamaan osan raparpereista omenalohkoilla. 


Alkuperäinen Maisemakahvilan marja- tai raparperipiiraan ohje on suunniteltu uunipellin kokoiseksi. Tästä linkistä löydät sekä isomman että piirasvuokaan sopivan reseptin!


Hieman hirvittää lähteä muuttelemaan täydellistä reseptiä, mutta valkoiset sokerit olivat loppuneet ja silti mieluilin piirakkaa naapurin papan antamista keväisistä raparperin varsista. Meillä ei ole juuri koskaan piimää jääkaapissa, joten jouduin joka tapauksessa hieman säätämään ohjetta. 

Kondensoitu kookosmaito ei tunnu niin makealle kuin tavallinen kondensoitu maito.
Elikkäs summa summarum! ei ollut piimää, ei valkoista sokeria eikä riittävästi raparperia. Mutta oli riittävästi intoa ja tahtoa 'taikoa' himoitsemaani herkkua kevään ensimmäisistä raparpereista. Maku onnistui melkeinpä paremmin kuin kuvittelin, mutta kaikki ei silti mennyt 'kuin Strömsössä'. Piiraan keskikohta jäi löysäksi, sillä otin sen viisi minuuttia ennen suositeltua paistoaikaa pois uunista. Pelkäsin reunojen paistuvan liikaa ja luulin pieneen piiraaseen riittävän lyhyemmän paistoajan.
Aiempi kondensoidulla kookosmaidolla makeuttamani marjapiirakan ohje löytyy täältä! Samasta postauksesta löytyy vinkki, mistä tätä tuotetta löytyy. Ehkä paras tekemäni raparperiherkku on viime kevään gluteeniton raparperi-toscapiiras. Myös valkosuklaa-raparperidonitsit olivat melkein liiankin herkullisia. Rakastan yhdistää raparperin kirpeyden johonkin makeaan! Tuorejuustotäytteinen raparperipiiras oli puolestaan naapurin papan makuun viime keväänä. Sekin löytyy blogistani! 

Viimeisen piiraspalan kuva. En tullut ottaneeksi kuvan kuvaa aiemmin.
Raparperipiiras kondensoidulla kookosmaidolla ja omenalohkoilla (n.28 cm vuokaan)

Muruseos
2½ dl vehnäjauhoja (tai gl jauhoja)
2½ dl mantelijauhoja
1 dl kookossokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
125 g sulatettua voita

Piiraan pohja
2/3 osaa muruseoksesta
1 dl creme fraichea
1 muna (½ munaa saattaa riittää)

Täyte
n. 3-4 dl (170 g) paloiteltuja raparpereja
4 omenaa kuutioituina
(mieluiten reilusti vain raparpereja)
2 tl vaniljapastaa
2 tl kanelia
1 dl creme fraichea
1 kananmuna

Pinnalle
1 prk kondensoitua kookosmaitoa (tms makeutusta)
1/3 osa muruseosta
1 dl mantelijauhoja
  • Aloita valmistamalla ensin muruseos. Sulata voi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää niihin voisula.
  • Ota 1/3 muruseoksesta erilleen ja lisää se lopussa piirakan pinnalle.
  • Sekoita muna ja creme fraiche keskenään ja sekoita ne 2/3 osaan muruseosta.
  • Taputtele jauhotetuin sormin tai tasoittele lusikalla taikina leivinpaperoituun uunivuokaan.
  • Pese ja halutessasi kuori raparperit sekä pilko ne paloiksi. (Jos käytät omenia, pilko myös ne paloiksi.)
  • Ripottele pilkotut kasvikset tasaisesti pohjan päälle.
  • Yhdistä täytteen creme fraiche ja muna sekä mausteet. Kaada seos pinnalle.
  • Lusikoi kondensoitua kookosmaitoa pinnalle joko koko purkillinen tai osa siitä. 
  • Yhdistä mantelijauhot muruseokseen ja murustele se piiraan pinnalle.
  • Paista piirasta 200 ast/45 min. (Peitä leivinpaperilla, jos reunat tummuvat liikaa.)
Piiraan paistaminen keskitasolla saattoi olla syy, että se jäi keskeltä hieman kosteaksi. Seuraavalla kerralla testaan alatasolla paistamista tai paistan pohjaa ilman täytteitä n. 10 min. Toisaalta piiras on makeaa, pehmeää ja kosteaa näin. Piiras onnistui ilman valkoista sokeria!



Onpa kiva odotella varsinaisen raparperisadon valmistumista. Olen harkinnut oman pehkon istuttamista, mutta toisaalta naapurin pappa on aina niin kiitollinen, kun käytän hänen raparperejaan. Hän ei kuulema tee niillä itse mitään eikä kukaan muukaan 'huoli' niitä. Olemme siis molemmat tyytyväisiä!





Loppukuvina muutama otos eiliseltä Keski-Suomen reissultani ja yksi räpsy tämän aamun golfkierrokselta. Ukonilma yllätti tänään Hämeessä kuten kai muuallakin Suomessa. Onneksi ehdimme kotiin ennen ukonilman ja kaatosateen alkua.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Broccoli-fetapiiras maistuu vuosikymmenestä toiseen


Onko siitä tosiaan 23 vuotta, kun löysin mainion reseptin valmistellessani esikoiseni ylioppilasjuhlia? Enpä olisi etukäteen uskonut, että moni juhlissa piirasta maistellut kyseli reseptiä itselleen. Olin tietenkin tyytyväinen saadessani lähettää sen kiitoskortin mukana. Itse ihastuin suin päin piiraan makuun ja alkuperäinen resepti oli pitkään käytössäni. Nyt olen innostunut varioimaan hyviäkin reseptejä. Tämänkertaisen reseptin ohje on pääosin eräältä leipoja-Martalta. Päällisen kasvikset määräytyivät oman jääkaappini sisällön mukaan. Ihmettelen suuresti, että blogistani ei löytynyt postausta tästä yhdestä suosikkipiiraastamme. 


Parsakaalinuppujen freesaaminen etukäteen (kirkastetulla)voilla ja maustaminen suolalla sujuu näppärästi ja varmistaa parsakaalin kypsyyden ja hyvän maun.


Omaan piiraaseeni tuli tomaatin ja parsakaalin lisäksi muutama pätkitty tankoparsa, ruohosipulisilppua ja pilkottuja tuoreita yrttejä. 



Tein kaksi piirasta, joista toiseen tuli myös vuohenjuustoa. Sen maku oli tosi ihana ja taisi nousta uudeksi suosikikseni!


Broccoli- eli parsakaalipiiras fetalla ja kasviksilla n. 28 cm uunivuokaan
(täytteitä voit vaihtaa omien aineiden mukaan)

Pohjataikina
1 dl perunahiutaleita
1 dl vettä (huoneenlämpöistä)
75 g sulatettua voita
(itse lisään usein n. 2 dl raastettua parmesania)

2,5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja)
1½ tl leivinjauhetta
vähän suolaa (perunahiutaleet sisältävät suolaa)

  • Sulata voi ja sekoita se sekä vesi perunahiutaleisiin. (omassa ohjeessani huoneenlämpöinen voi nypitään hiivaleipäjauhojen ja perunahiutaleiden sekaan. Lopuksi lisätään vettä riittävä määrä)
  • Lisää sitten kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Vie jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun teet muut valmistelut.
  • Vetäytymisen jälkeen taputtele/kaulitse taikina pyöreäksi leikatun leivinpaperin päälle, joka on vähän suurempi kuin vuoka. Näin saat taikinan reunat kohoamaan. Nosta taikina uunivuokaan ja tasoittele pohjaa tarvittaessa.
  • Paista pohjaa n.175 ast/n. 10 min ennen päällisaineiden lisäämistä.
Täytteet (oman mieltymyksen mukaisia määriä)

parsakaalin nuppuja 
rasiallinen kirsikkatomaatteja
oliiviviipaleita
fetajuustoa murusteltuna tai kuutioita
(myös vuohenjuusto sopii hyvin tähän)

Päälle muna-kermaseos
2 kananmunaa
1½ dl (ruoka)kermaa
rouhittua mustapippuria
vähän aromisuolaa halutessasi
(itse laitoin seokseen lisäksi ruohosipulia, tuoreyrttejä, mustapippuria, chilihiutaleita ja hiukan valkosipulijauhetta)

Mozzarella- tms juustoraastetta (minulla oli Emmental-raastetta)
  • Freesaa (halutessasi) tai höyrytä hieman parsakaalin nuppuja. Jäähdytä hetki.
  • Puolita kirsikkatomaatit ja viipaloi oliivit. (tai käytä valmiiksi viipaloituja)
  • Levittele täytteet esipaistetun pohjataikinan päälle.
  • Kaada muna-kermaseos täytteiden päälle ja ripottele juustoraaste pinnalle.
  • Paista piirasta vielä n. 200 ast/n. 25-30 min tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin ja muna-kermaseos näyttää hyytyneen.
Peitä piiras leivinpaperilla/foliolla paiston loppupuolella, jos reunat uhkaavat paistua liikaa!


Selailin ohjeitani menneiltä vuosikymmeniltä (1996) ja löysin lakkiaisjuhliemme silloiset 'uutuudet' eli suolaiset charlotet. Toimisivat hyvin tänäkin päivänä! Tekivät hyvin kauppansa, vaikka leivoin myös voileipäkakkuja. 


Omenapuut kukkivat sekä meillä että naapurissa. Raparperit kasvattavat varsiaan ja houkuttelevat testaamaan uusia tai ennestään tuttuja reseptejä. Siitä lisää seuraavassa postauksessani!



torstai 16. toukokuuta 2019

Kesäkurpitsaa ja villivihanneksia gluteenittomissa vohveleissa



Tulin ihan pikaseen muistuttamaan kevään herkullisimmista vohveleista. Vuosi sitten tein samantyyppisen räiskäletaikinan ja ihastuimme Miehen kanssa makuun. Lopputaikinan testaaminen vohveleiksi kannatti, sillä pidimme niistä eniten. Tällä kertaa paistoin koko taikinan vohveleiksi, joten pääsin paljon helpommalla.  


Vohveliraudan rasvaaminen kirkastetulla voilla ennen taikinan kaatamista on hieman työlästä. Se kannattaa, sillä näin saa parhaimman rapean pinnan ja hyvän maun jokaiseen vohveliin. Jos tykkäät laittaa rasvaa taikinaan, voitelun voi hoitaa kevyemmin tai jopa jättää pois (luulisin).

Vohvelit paistuivat oikeasti kauniimmiksi, mitä tästä kuvasta voisi päätellä. Ja maku edellä mentiin taas!
Vohvelirauta tahtoo unohtua yläkaappiin turhan pitkäksi aikaa. Taas kerran päätimme tehdä näitä herkkuja pian uudelleen. Osan taikinasta voisi tehdä makeaksi välipalaksi pakastimen viimeisten marjojen kanssa. Voin vakuuttaa, että muutama kasvispitoinen ns suolainen vohveli pitää nälän poissa useamman tunnin.  


Mietin sopivia lisäkkeitä lounasvohveleille ja taisinpa valita tällä kertaa parhaat mahdolliset maut. Vohvelitaikinan tekeytyessä ja paksuuntuessa oli hyvää aikaa tehdä aina yhtä maukkaita marinoituja punasipuleita. Kesäkurpitsan loppu pääsi raikkaaksi makupalaksi lautaselle. Vesimelonikuutiot sekä murusteltu feta sopivat täydellisesti kokonaisuuteen. Nam nam! että osasikin olla maistuva lounas!


Monissa vohvelitaikinaohjeissa sanotaan, että vähintään puolet taikinaan tulevista jauhoista pitää olla vehnäjauhoja. Nämä pysyivät hyvin koossa, vaikka ei ollut yhtään vehnäjauhoja. Salaisuus saattaa olla juustoraasteessa, joka sitoo taikinaa sulaessaan.

Taikinan nesteeksi sopii myös kivennäisvesi tai vichy. Joskus olen lisännyt hieman leivinjauhetta jauhoihin, mutta nämä eivät tuntuneet kaipaavan kohottavaa ainetta.

Liian paksuksi tekeytynyttä taikinaa voi ohentaa myöhemmin tilkalla maitoa. 
Kesäkurpitsavohvelit villivihanneksilla gl (12 kpl)

2 rkl (kirkastettua) voita
1-2 salotti- tms mietoa sipulia
(1-2 valkosipulin kynttä)
n. 3/4 kesäkurpitsaa raasteena (320 g minulla)

2 dl paksua, maustamatonta jogurttia
2 dl maitoa
1 dl (kuohu)kermaa
n.1½ tl suolaa
2 dl mantelijauhoja
2-3 dl gl kaurajauhoja (Myllärin)
3 kananmunaa (minulla nyt 2 valkuaista + 2 munaa)
n. 2 dl (Emmental) juustoraastetta
pippuria ja chiliä oman maun mukaan
(n. 50 g rasvaa halutessasi, itse en lisännyt rasvaa taikinaan)
(kuivattuja villivihanneksia)

Taikinaan saa lisämakua murentelemalla siihen kuivattuja kevään villivihanneksia, jos olet oppinut käyttämään niitä. Nokkonen on juuri nyt parhaimmillaan. Horsman  alut sekä juuri maan pinnalle tulleet voikukan lehdet sopivat myös vohvelitaikinan makuun. 
  • Pese ja raasta kesäkurpitsa raastimen isommalla terällä. Jätä raaste valumaan lävikköön tai kuullota pannulla enimmät nesteet pois.
  • Silppua sipulit mahdollisimman pieneksi silpuksi ja kuullottele niitä voissa pannulla muutama minuutti käännellen. Voit kuullotella samalla pannulla hiukan valunutta kesäkurpitsaraastetta, jotta viimeisetkin liialliset nesteet haihtuvat.
  • Sekoita taikinan ainekset lukuun ottamatta juustoraastetta ja rasvaa. Älä lisää vielä kaikkia kaurajauhoja. 
  • Anna taikinan tekeytyä n. 20 min ja lisää sitten loput aineet ja loput jauhot, jos taikina tuntuu liian löysälle. (sen pitäisi olla jotakuinkin paksun vellin tai löysän puuron väliltä 😏)
  • Paista vohvelit juuri ennen ruokailua. Tähteeksi jääneet vohvelit voi lämmittää myöhemmin esim täyttämällä, rullaamalla ja lämmittämällä grillivastuksen alla. Juustoraaste ruskistuu rullatun vohvelin pinnalla herkulliseksi ja näyttää hyvälle.

Vohvelipäivä saisi olla vaikka kerran viikossa, tai no edes kerran kuukaudessa. Enpä tunne ketään, jolle vohvelit eivät maistuisi. Ensi kerralla sitten makeita vohveleita, jotka syödään ulkona herkullisin lisukkein!


Ihanaa, kun tulit käymään blogissani! Kiitos sinulle siitä, että kannustat käynneilläsi jatkamaan blogipostausten kirjoittamista. Ennustukset lupaavat nyt niin mukavia säitä, että päivät tekee mieli viettää ulkona. Illalla on sitten terve väsymyksen tunne eikä jaksaisi enää koneen ääressä naputella. Blogistani löytyy kohta 600 postausta, joten on mistä valita! Käännyn nykyään usein omien aiempien ohjeitteni puoleen, kun kaipaan varmasti onnistuvaa reseptiä. Muuttelen niitä kulloinkin kaapista löytyvien aineiden mukaan tai jos resepti tuntuu muuten kaipaavan parannusta. Toivon  näin onnistuvani tekemään aiempaakin parempaa syötävää. 


Ihania kevään tai nyt jo alkukesän päiviä sinulle! Nyt on hyvä aika nauttia luonnosta!