Ruokaohjeita

Sivut

tiistai 30. lokakuuta 2018

Gari eli marinoitu sushi-inkivääri


Innostuimme siinä määrin sushista reilu viikko sitten, että päätimme tehdä jatkossa huomattavasti aiempaa useammin tuota maistuvaa ja terveellistä ruokaa. Hillottu, pikkelöity tai marinoitu inkivääri oli meille uusi sushin lisäke, mutta maistui molemmille todella hyvin. Tiesin, että inkivääri on suositeltava raaka-aine flunssakauden iskiessä. Se on kuulema vahva luonnon lääke flunssaa vastaan. 


Inkivääri on tosiasiassa erittäin vahvan makuinen juures. Sen makuun tottuminen vie aikaa ja useita maistelukertoja. Valmistan usein 'kiinalaista' ja sen kautta omat makunystyrämme ovat hyväksyneet inkiväärin vahvan maun. 


Valmistuotteissa on väistämättä lisäaineita, mutta näissä aika kohtuullisesti.


Ostin kahden eri valmistajan hillottua inkivääriä, mutta kumpikaan ei maistunut täysin aidolle. Ei huonoja, mutta halusin testata itsetehtyä inkivääriä. Syksyllä voi löytää kaupasta muhkeita ja isokokoisia inkiväärejä. Myöhemmin talvella ne ovat usein kuivahtaneita ja vähemmän muhkeita. Löysin ohjeet Yhteishyvän ruokaliitteestä sekä Kokit ja potit -blogista. Molemmissa oli suurinpiirtein sama määrä aineita ja sama tekotapa. Sillä menin minäkin!


Valitettavasti en pysty antamaan lopullista arviota itse tehdystä hillotusta inkivääristä, koska se vaatii muutaman päivän tekeytyäkseen. Tein tätä eilen, joten se on parhaimmillaan ensi viikonloppuna. Se säilyy hyvin jääkaapissa useita viikkoja.

Hillottua inkivääriä (n. 4 dl)

250 g inkivääriä (n. 280 g ennen kuorimista)
1 rkl sokeria
1 rkl suolaa

n. 1 l vettä inkiväärien kiehauttamiseen

Mausteliemi

3/4 dl sokeria
1 dl riisiviinietikkaa
  • Kuori ja viipaloi inkivääri lastuiksi kulhoon. (kuorimaveitsellä tms)
  • Anna maustua n. ½ h sekoitettuna suolaan ja sokeriin. (kääntele välillä)
  • Kuumenna mausteliemi, mutta älä anna kiehua.
  • Kiehuta kattilassa vettä ja kippaa siihen inkiväärilastut. (Kiehuta n. 1 min ja valuta sitten vesi pois lävikössä)
  • Annostele inkiväärit purkkiin (tai purkkeihin) ja kaada kuuma mausteliemi päälle.
  • Siirrä purkit jääkaappiin jäähtymisen jälkeen. Inkiväärit ovat parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.   
Jo pienen maistelun perusteella huomasin inkiväärin maistuvan aidommalle omissa tuotteissani verrattuna kaupasta ostettuihin. Toisaalta valmis hillottu inkivääri on riittävän hyvää, jos itsellä ei riitä aikaa tai intoa alkaa hilloamishommiin.


Tänään ulkona on ollut ihan mahdottoman kylmä ja tuulinen sää. Mies teki ison urakan latoessaan talven varalle tuodut takkapuut sisätiloihin. Itse en ole pistänyt nenääni ulos koko päivänä. Tämän upean pakkasen huurruttuman ruusun kuvan sain eilen ystävältäni. Uskomatonta, kuinka hienona se on säilynyt yön yli pakkasessa. Kiitokseni kiinnostuksesta blogiani kohtaan tulevat kuvan kautta! 😘

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Mille-feuillea eli Napoleon-leivosta sanotaan myös tuhatlehdeksi

Tuhatlehtinen taitaa olla virallisempi nimi tälle joskus tuhatlehdeksi kutsutulle herkulle.
Mihin sinä käytit tänään saamasi ylimääräisen tunnin? Kellojen siirtelyä kesä- ja talvi- eli normaaliaikaan on jatkunut Suomessa 15.3.1981 alkaen eli 37 vuotta. Arvasitko, kuinka minä käytin tuntini? Tottakai sain päähäni leipoa pitkästä aikaa heti aamutuimaan,  heräsin tunteja ennen auringonnousua. 

Lehtitaikinaa, pestoa, kylmäsavulohta, katkarapuja ja kevätsipulia. Päälle reilusti mozzarellaa. 😋 
Saimme 'helpolla hyvää' suolaista syötävää aamiaisen jälkkäriksi ja lähes yhtä helpolla kahvileipää iltapäiväksi. Lehtitaikinaa tai voitaikinaa on hyvä pitää aina pakasteessa, mutta itselläni viimeiset levyt tuppaavat jäädä käyttämättä. 

Varmistin laatikon kyljestä, että taikinalla oli käyttöikää jäljellä vielä pari kuukautta.  
Paistoin leivonnaisten pohjat aamulla ja täytin iltapäivällä. Olipa helppoa sulattaa taikinalevyt, kaulita hieman ohuemmiksi, leikata paloiksi ja paistaa 200 ast. n. 12 min. Jäähtyneet pohjat leikkasin kahteen osaan terävällä veitsellä ennen täyttämistä.

Taikinapyörällä leikkaamistani reunasuikaleista olisi tullut hyvää 'muruseosta' pinnalle, mutta ei tuntunut tarpeelliselle! 
Nämä leivonnaiset olivat superhelppoja toteuttaa ja silti ihan supermaukkaita. Siis jos tykkää ylipäätänsä lehtitaikinaleivonnaisista. Minä tykkään aika monista, eniten ehkä ihan tavallisista joulutortuista. Tänään valmistin ensimmäisen kerran näitä ranskalaisia Napoleon-leivoksia eli rapeakuorisia, lehteviä herkkuja hillo- ja kermavaahtotäytteellä. Tuhatlehtinen nimi (millefoglie) tulee siitä, että leivonnaisessa sanotaan olevan 1000 kerrosta! 😂 Tuskinpa? Ranskalaiset huippuleipurit osaavat varmaankin leipoa riittävän määrän lehteviä kerroksia, mutta meille kelpasivat nämäkin.


Napoleon-leivosten viimeistely vei hieman enemmän aikaa kuin kahvin valuminen.
Googlasin muutamia ohjeita ja huomasin täytteen vaativan liivatetta yms, mutta siihen ei intoni riittänyt. Kermavaahdolla ja vaniljakiisselijauheella tuli riittävän hyvää vaahtoa. Köyhän miehen lakkahilloa eli karviais-porkkanahilloa jouduin hieman ohentamaan hedelmäliköörillä ja sekös antoi mainiota lisämakua. Päälle tullut tomusokerikuorrutus takasi leivonnaisten makeuden, mutta valuttelin silti koristeeksi suklaaraitoja. Tämän leivonnaisen saaminen suuhun onkin jo toinen juttu..


Kylmänä, mutta aurinkoisena lokakuun loppupuolen päivänä voi tapahtua kummia. Kävimme lenkillä ruoan valmistuessa "itsekseen" uunissa ja teimme aika erikoisen löydön. Lähes talloin nämä erinomaisesti säilyneet kantarellit. Onneksi vain melkein! Ja onneksi takissani oli irrotettava huppu, jolla saimme kiikutettua sienet kotiin!


Pienessä kohmeessa olleet sienet oli helppo huuhdella puhtaiksi ja pilkkoa kastiketta varren.
Eli nyt tuli todistettua, että hyviä kantarelleja voi löytyä vielä pakkasten alettua. Kastike odottaa valmiina huomista ruokaa!


Lopuksi vielä tämän päivän ateriamme kuvat. "Lentävät sardiinit" blogista löysin persimon-salaatin ja mahtavan makuisen ruoan ohjeet. Klikkaa Lempeän kodikas riisibroilerivuoka , jos kiinnostuit!


Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja lämmin kiitos vierailustasi blogissani! Kävely raikkaassa ulkoilmassa oli tosi piristävää. Pakkanen ei haittaa, kun laittaa riittävästi lämmintä päälle. Siihenkin täytyy taas totutella!

Jääpeite golfkentän pienen lammikon päällä oli aika 'cool' löytö sekin, puhumattakaan kantarelleista! 👌

perjantai 26. lokakuuta 2018

Sushi on blogini 500. julkaisu


Olen suhtautunut sushiin hieman varauksella viime viikonloppuun saakka. Söin sunnuntaina hyvää, todella tuoretta kotonatehtyä kasvissushia ja ihastuin saman tien. Olen yrittänyt syödä myös pahanmakuista, kaupasta ostettua sushia vuosia sitten. Siihen se innostus sillä kertaa loppuikin. Miten ihmeessä saman ruoan maku voi vaihdella niin paljon?


Sushin tekeminen oli paljon helpompaa kuin luulin. Nyt olen kiitollinen, että meidän nuoret pyysivät meidät lounastamaan luokseen ja tarjosivat sushia. Opettelin hieman sivusta, kuinka homma etenee. Ei näyttänyt liian vaikealle! Pääkaupunkiseudulla on useita sushiin erikoistuneita ravintoloita, mutta täällä päin Hämettä ei vielä yhtään.


Näitä kaikkia aineita tarvitaan sushin valmistuksessa. Loput riittävät vielä moneen annokseen.. Hillotut inkiväärit ovat maukkaita ja raikastavat suuta jokaisen sushipalan jälkeen. Pääsimme vertailemaan kahta eri makua, sillä en osannut päättää, kumpi on parempaa. Purkit säilyvät jääkaapissa hyvin seuraaville kerroille. Muut raaka-aineet säilyvät kuivakaapissa. Nämä merileväarkit eivät muuten tuoksuneet ollenkaan voimakkaalle, kuten etukäteen pelkäsin.

Leikkelin ainakin kaksinkertaisen määrän kasviksia, eivät loppuneet kesken!
Riisin jäähtyessä on hyvää aikaa valmistaa sisälle tulevia aineita. Laitoin hieman  kevätsipulia ja kylmäsavustettua lohta kahteen rullaan. Kaikkiin tuli tietenkin ohueksi suikaloituja kasviksia. Porkkanatikkuja pehmensin pari min mikrossa. Kurkuista kannattaa leikellä kostea keskikohta pois ennen suikalointia.




Mitä sushin teossa pitää siis osata? Riisi on tärkeä sushin raaka-aine, joten ilman onnistunutta riisiseosta on vaikea saada onnistunutta sushia. Googlaamalla useita eri sushisivustoja opin riisinkeiton salat ja sain onnitella itseäni onnistuneesta lopputuloksesta.  Wasabitahnan kanssa ei mennyt ihan niin hyvin. Wasabitahna koostuu piparjuuresta ja muutamasta muusta aineesta. Se on erittäin voimakkaan makuista tahnaa makuun tottumattoman suussa. Liikaahan sitä tuli yhteen rullaan varovaisuudestani huolimatta.



Keltaiset paprikasuikaleet olivat hyvä lisä kasviksiin. Loput kasvistikut maistuvat sellaisenaan, kun sushien täyttämä vatsa on hiukan vajonnut!


Rullana toimiva levä- eli noriarkki taipui nätisti rullalle.
'Ruokahalu kasvaa syödessä' sanonta sopii sushin valmistukseen. Seuraavalla kerralla osaan olla riittävän varovainen Wasabin kanssa ja teen täydellisiä Maki-susheja eli sushirullia. Nigireissä ei käytetä ollenkaan merileväarkkeja kuten Makeissa. Yllättävän helppotekoisia olivat nekin, kun tein kokeeksi pari nigiriä.


Sushin tekeminen on hauskaa ja haastavaa, joten sopii ainakin itselleni. Mies osallistui laskemalla riisinkeitossa tarvittavan veden määrän. Oli oikein laskettu, sillä riisiseoksen koostumus ei olisi voinut olla parempi! 😉 Eiköhän tässä tullut jo riittävästi taustatietoa, joten sitten itse reseptiin. Niitä löytyy toki netistä ja kirjoista runsaasti, mutta kerron hieman omia (ensikertalaisen, hahha) vinkkejä.


Riisiseos noin 18 makisushiin (ja kahteen lohinigiriin)

3 dl sushiriisiä
3,75 dl vettä

0,5 dl riisiviinietikkaa
1½ rkl sokeria
1 tl suolaa

  • Huuhtele riisit isossa kulhossa kylmässä vedessä niin monta kertaa, että vesi on lähes kirkasta. (6-8 kertaa) Valuta lopuksi lävikössä.
  • Kaada riisit ja vesi kattilaan (mielellään pinnoitettuun) ja käännä levy aika kuumalle lämmölle. Pidä kattilan kantta koko valmistumisen ajan päällä.
  • Käännä lieden lämpö pois päältä, kun riisi kunnolla kiehuu. Älä avaa kantta!
  • Valmista mausteliemi kuumentamalla hieman seosta, kunnes sokeri on sulanut.
  • Kun vesi on imeytynyt kokonaan riisiin, kaada se laakeampaan astiaan.
  • Valuttele liemi kuuman riisin sekaan. Liikuttele lastaa varovaisesti riisin seassa, jotta liemi pääsee kaikkialle. Älä sekoittele, sillä riisi menee herkästi rikki.
  • Jätä riisi jäähtymään ja tee sillä välin muut valmistelut.
Tarvitset kolme merileväarkkia ja mielellään bambumaton pyörittämiseen. Ota työskentelytasolle vesikippo tai työskentele lähellä vesipistettä!

  • Aseta merileväarkki bambumatolle karhea puoli ylöspäin. 
  • Ota kostutetuin sormin riisipalloja merileväarkin päälle ja tasoittele hieman yli ½ cm paksuiseksi tiiviiksi kerrokseksi. Jätä yläreunasta muutama cm ilman riisiä.
  • Tee kostutetulla kämmensyrjällä vako riisiin hieman alle arkin puolivälin. Levitä hyvin varovaisesti vähän wasabitahnaa vakoon (katso ettei jää 'mönttejä') ja levitä täytteet vaon päälle. (Älä laita liikaa täytteitä!)
  • Kastele yläreuna vedellä ja rullaa leväarkki bambumaton avulla tiukaksi rullaksi. Ei haittaa, ellei heti onnistu, maku on ihan yhtä hyvä!
  • Leikkaa terävällä veitsellä makirullan päät pois ja sen jälkeen loppurulla 6-8 osaan. Pese veitsi välillä kuumalla vedellä, jotta se on puhdas riisistä.
  • Asettele valmiit palat tarjoiluvadille tai suoraan ruokailijoiden lautasille.
Riisiä on helppo muotoilla kostutetuin sormin, joten tein kokeeksi pari lohinigiriä eli sushia ilman merilevää. Päälle tuli kylmäsavustettua lohta, jonka alapintaan sipaisin aivan aavistuksen wasabia.


Kostuta sushipalan riisipuolta kevyesti soijakipossa ja yritä saada sushi kokonaisena suuhun. Hillottu inkivääripala huuhtelee mukavasti suuta suupalojen välillä. Nigirit kostutetaan soijaan lohipalan puolelta, jotta riisit eivät leviä soija-astiaan.

Mies tykkäsi viime viikonloppuna susheista niin paljon, että ehti jo pyydellä niitä useamman kerran.
Sushien syöminen sujuu parhaiten puikoilla, jos hallitsee homman. Me harjoittelimme nuorten opastamana tätä tapaa viedä ruokaa kohti ääntä. Onnistui aika mukavasti pienen harjoittelun jälkeen.  Ymmärtääkseni susheja voi syödä myös sormien avulla ja huuhdella välillä sormia vesikipossa. (youtube-videon mukaan)
Suosittelen kaikille sushin ystäville rohkeasti kokeilemaan näiden herkkupalojen valmistusta! Jälleen kerran vakuutan, että jos onnistui minulta, osaat sinäkin! 👍💗





Loppukuvani kertovat syksyn edenneen pitkälle. Tänään oma golfkenttämme oli avoinna viimeisen kerran vuonna 2018. Innostuin mukaan, kun Mies lähti kaverinsa kanssa kiertämään puolikkaan kentän. Raikas ulkoilma mukavassa seurassa ja n. 5 km kävelylenkki antoi pirteän olon ja hyvän ruokahalun.


Tämän pikkusiskoni loppukesällä lähettämän kuvan avulla kiitän sinua siitä, että päätit lukea tämän 500. blogipostaukseni! 👀❤❤❤❤❤ En ikimaailmassa olisi uskonut, jos joku olisi sanonut helmikuussa 2017, että olen kirjoittanut jonakin päivänä näin monta postausta. Noo, meneehän se aika näinkin! Aika monta tuntia tähän on tullut käytettyä. Suurin kiitos siitä kuuluu juuri sinulle, joka luit tämänkin juttuni. Ilman lukijoita tämä olisi hukkaan heitettyä aikaa. KIITOS!!

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Monta ihanaa makua salaatissa ja hyvää suppiskeittoa


Söimme myöhäisen lounaan tänään. Keventäjän suppiskeitto ja 'sairaan hyvä' salaatti olisivat kai maistuneet pienemmässäkin nälässä. Valmistelin molemmat ateriamme ruoat lähes valmiiksi ennen harrastuksiimme lähtöä. Oli ihana tunne avata kotiovi ja tietää saavansa pian helpotusta kiljuvaan nälkään. Olin syönyt aamiaisen jälkeen  pienen palan munakasta ja puolikkaan päärynän. Kello oli neljä päästessäni ruoan kimppuun. Näin ei saisi päästä käymään, mutta joskus sitä silti tapahtuu.


Keventäjän suppiskeittoon tulee vain vähän kermaa ja sekin vähärasvaista. Makua keittoon saa lisäämällä rasvatonta raejuustoa tai fetaa ja tuoreyrttejä keittolautaselle.

Paahdettu ruisleipä juustolla on lähes pakollinen lisä keittolautasen kanssa.


Suppilovahverokeitto kuivatuista suppiksista

n. 2 dl murskattuja, kuivattuja suppiksia (tai 1 l tuoreita)
2 dl lämpöistä vettä liotukseen

2 rkl voita/öljyä
sipulia (purjosipulia minulla tällä kertaa)
valkosipulia halutessasi
½ dl vehnäjauhoja (tai vast määrä Maizena suurustetta)
n. 7 dl kasvislientä
2½ dl ruokakermaa (tai esim kuohukermaa, Koskenlaskija-juustoa)
suolaa (mikäli suolatonta kasvislientä)
mustapippuria
timjamia (kuivattua tai tuoretta) 
  • Murenna kuivatut suppikset lämpimään veteen likoamaan 15 min - 2h.
  • Pilko sipulit. Valuta sienet ja kaada liotusvesi kulhoon myöhempää käyttöä varten. Tee kasvisliemi jauheesta tai kuutioista valmiiksi.
  • Kuumenna rasva kasarissa tai rautapadassa ja lisää sienet joukkoon.
  • Kuullottele muutama minuutti ja lisää pilkotut sipulit sekaan. Kuullottele pienellä lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet. 
  • Lisää vehnäjauhot pataan ja tarvittaessa hieman rasvaa sekaan. Sekoita.
  • Kaada liotusvesi sekä kasvisliemi pataan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljalleen n. 10 min.
  • Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kerma keiton sekaan ja kuumenna.
  • Maistele tarvitseeko lisää mausteita. Lisää tuoreita yrttejä (timjami sopii hyvin) keiton pinnalle.
Tein aikoinaan suppiskeiton suuremmalla rasvamäärällä. En säästellyt pekonia, voita, kuohukermaa tai Koskenlaskija-juustoa. Hyvää ja ravitsevaa keittoa tein silloinkin, mutta nykyään olen totutellut kevyempään ruokaan, joten se maistuu paremmalle suussani. Onneksi tämä keitto maistuu myös Miehelle.

Passionhedelmien siemenet ratisivat jännästi suussa ja hiukan kirpeä maku sopi kokonaisuuteen.
Hunajapaahdetut punajuuret, mehevät päärynät, raikkaankirpeät passionhedelmät sekä uunissä kasvisliemessä kypsyneet ohrasuurimot (n. 2 dl) valikoituivat salaattiini siksi, että ne olivat valmiina. Salaattipohjaksi laitoin friseesalaattinipun sekä villirucolaa.

Pari rkl pistaasiöljyä ja hunajaa lämpimälle pannulle, hiukan murskatut pähkinät sekaan ja muutaman min paahtaminen. Ihana lisä muutenkin mainiolle salaatille!
Meidän jääkaapista löytyy useampaakin salaatinkastiketta ja silti tein taas oman lempikastikkeeni jo aamulla. ½ sitruunan mehu, 1 rkl omenaviinietikkaa, pari rkl hunajaa, hiukan suolaa ja makeaa chilikastiketta, pippuria, aavistus raastettua valkosipulia ja tietenkin sitruunan makuista oliiviöljyä n. ½ dl. Kaikki purkkiin, kansi kiinni ja kunnon hölskytys! Se on siinä! 


Olen suunnitellut jo pitkään paahtavani saksanpähkinöitä salaatin sekaan. Pistaasiöljyssä ja hunajassa muutaman minuutin ajan paahdetut pähkinät olivat ihan käsittämättömän herkullisia. Olisin voinut nauttia niitä sellaisenaan enemmänkin. Juustoista jouduin valitsemaan Auran, fetan ja mozzarellan välillä. Koska salaattiin tuli paljon vahvoja makuja joka tapauksessa, valitsin sitten Aurajuuston. Oli onnistunut ratkaisu, vaikka tuskin muutkaan olisivat pilanneet salaattia.     


Nyt alkoi tehdä niin mieli syödä tämän herkullisen salaatin jämät, että ihan pakko lopettaa postaus tähän ja kiiruhtaa keittiöön. Mutta eikös tässä jo asia tullut valmiiksi? Syökää ihmiset keittoa ja salaattia! Ne ovat ihan oikeaa ruokaa ja niistä ei tule raskasta ja väsähtänyttä oloa. Ihanaa iltaa tai päivää sinulle, joka luit tämän intoa tihkuvan ruokajuttuni!  Nyt vain suunnittelemaan omaa lempisalaattia! 😋

P.S. Huomasin juuri, että seuraava postaukseni on blogihistoriani 500. julkaisu. Huh huh, mitähän juhlavaa keksin? 😅

tiistai 23. lokakuuta 2018

Maistuuko sinulle uuniohrapuuro ja otatko ohraleipää?


"Nyt otti ohraleipä!" on tuttu sanonta. Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Lause pyöri mielessäni leipoessani pari viikkoa sitten juureen tehtyä ohraleipää. Huomasin unohtaneeni ison ohrajauhopussin kaappiini innostuttuani juureen tehdystä leivästä. Tällä kertaa ei "ottanut ohraleipä" vaan leivät onnistuivat erinomaisesti ilman hiivaa. Ohran maku vaatii ehkä pientä opettelua. Itse totuin jo lapsena syömään ohraleipää, mutta leivon useimmiten muilla jauhoilla. Ohrajauhoista puuttuu sitko, joten leipä on 'haurasta' ja mureaa, mutta oikein maukasta.




Tähän leipään yhdistelin hieman kesällä leipomani Joutsenolaisen höpsytysrieskan ja Leipävallankumous-kirjan ohjeita. Hiivattomuus vaikutti niin, että leivästä tuli jonkin verran tiiviimpää kuin höpsytysrieskasta. Itsetehty leipä on joka tapauksessa ihanaa syötävää ja maistuu meille. Ohraleivän ohjeita löytyy googlaamalla. 


Kaurajuoma oli ollut avattuna jo 5 vrk jääkaapissa ja ohrasuurimoiden 'parasta ennen' aika oli kulumassa loppuun. Ei tullut hävikkiä näistä, vaan todella hyvää ohrapuuroa. Ehdin käyttää kaurajuomaa vain pari kertaa aamukahviini, sillä  en huomannut aiemmin tarkistaa avatun tölkin säilyvyysaikaa. (kestää n. 5 vrk avattuna jääkaapissa) Toivottavasti tätä löytyy pienemmässä tölkissä, sillä pidin mausta ja tämä on suomalaista. Onneksi tölkissä luki, että juoma kestää kuumennusta.


Mutta sitten varsinaiseen asiaan eli uunissa itsestään valmistuneeseen ohrapuuroon. Miksi ja vielä kerran miksi tätä tulee tehtyä niin harvoin? Ei voi olla helpompaa tapaa valmistaa herkullista aamu-, ilta-, tai välipalaa. Marjat, hillot, mehukeitto, vaniljakastike tms lisäkkeet tekevät puurosta vieläkin maukkaampaa. Itse söin tätä lapsena maidon, sokerin ja kanelin kanssa. Tarjotaankohan tätä puuroa enää koulussa? Puuroruoat ovat kuulema nykyäänkin lasten suosikkiruokia koululounaalla, joten maistuisivat ne varmaan kotonakin.


Uunipuuro kokonaisista ohrasuurimoista 

2 dl kokonaisia ohrasuurimoita
n. 1,2 l kokomaitoa (minulla kaurajuomaa+maitoa) 
n. 1 tl suolaa
nokare voita vuoan voiteluun ja pinnalle
  • Voitele uunivuoka ja laita uuni kuumenemaan 200 ast.
  • Huuhtele ohrasuurimot lävikössä kylmällä vedellä. Kaada varmuuden vuoksi vedellä täytettyyn kulhoon ja poista pinnalle nousseet kuoriainekset tms.
  • Kaada vesi pois lävikön kautta ja laita suurimot voideltuun kulhoon.
  • Kaada maito ja suola suurimoiden sekaan ja muutama nokare voita pinnalle.
  • Paista n. ½ tuntia 200 asteessa, pienennä uunin lämpö 150 ast, sekoita ja jatka paistoa n. tunnin ajan. (Lisää maitoa vuokaan, jos näyttää liian kuivalle.)
  • Sammuta uunin lämpö ja jätä puuro vielä hautumaan n. 15 min uuniin.
  • Kokoa haluamiasi lisäkkeitä valmiiksi pöytään ja kutsu perhe syömään. Tai herkuttele puurolla itseksesi seuraavanakin päivänä lisäkkeitä vaihdellen!
Tein tällä kertaa pienen annoksen puuroa, koska olin epävarma kaurajuoman sopivuudesta nesteeksi. Minä tykkäsin ja Mies vielä enemmän tästä lounaspuurosta, joten uskallan suositella muillekin!



Meillä oli niin ihana ja mielenkiintoinen pidennetty viikonloppu pääkaupunkiseudulla, että unohdin blogin kokonaan. Onneksi napsin kuvia meidän nuorten luona syömästämme herkullisesta ateriasta. Perehdyin (sivusta katsoen) sushin tekemisen saloihin. Saattaapa olla, että blogissani opetellaan kohtapuoliin valmistamaan sushia. Mies tykkäsi niin paljon, että pyysi niitä jo tänään!  


Lisäksi saimme olla paikan päällä seuraamassa "Tanssi tähtien kanssa" ohjelmaa. Pääsimme seuraamaan tuomarien työskentelyä "takaviistosta" ja taputtamaan kätemme helliksi loistaville tanssipareille. Vappu ja Mikko osaavat hommansa juontajina, joten ei ihme, että ohjelma saa paljon katsojia su-iltaisin tv:n ääreen. 

Ihana oli nähdä myös Taikaa ja Loitsua! 💕 He nauttivat toistensa seurasta ja lämpöisestä paikasta.


Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa! Hurja syysmyrsky ei osunut kohdallemme, vaikka raskaat ja tumman näköiset pilvet näkyivät olohuoneemme ikkunoista. 
Kiitos paljon sinulle, joka satuit kurkistamaan blogini kuulumisia! Hyvää syysviikon jatkoa sinulle kylmenevistä säistä huolimatta! Onneksi Mies kävi vaihdattamassa autoomme tänään talvirenkaat, sillä viikonloppuna saattaa tulla lunta täälläkin.


"Nyt otti ohraleipä!" sanonta tarkoittaa, että asiat eivät menneet ihan nappiin. Outoa!