Kasvispitsauutuus seitankebabilla ylitti odotukset

Pitsaa seitankebabilla, paprikalla, oliiveilla, fetalla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja valkosipulilla.

Tutustuin muutama viikko takaperin uuteen kasvisruokatuotteeseen, joka sopii moneen tarkoitukseen. Nyt testasin sitä pitsaan ja yllätyin jälleen kerran iloisesti. Aiemmassa postauksessani seitan-kebab kätkeytyi tortillan sisään. 

Herkullista pitsaa voi tämän jälkeen tehdä kohtuullisen pienellä vaivalla, kun ostaa valmistaikinaa pohjaksi. Itselläni pohjataikinan tekeminen vei aikaa, koska halusin tehdä sen hiivattoma eli juureenleivottuna. Testaan tällä kertaa, miten kylmäkohotettu (4 vrk jääkaapissa) ja tavallisesti kohotettu taikina eroavat toisistaan. Valmistin taikinan tänä aamuna, joten vasta tiistaina päästään vertailuun käsiksi.

Ja tiistaipizzan kuva tässä! 

4 vrk kohonnut pizzataikina maistuu tosiaan paremmalle ja kohoaa upeasti. Tätä lisää! 😋

Seitankebabpitsa on suussasulavan herkullista

Pohjataikina (juurellaleivottu -klikkaa halutessasi)

tomaattikastiketta

creme fraichea

valkosipulinkynsiä pilkottuna

seitan-kebabia (n. puolet rasiasta)

oliiveja

suippopaprikaa

aurinkokuivattua tomaattia

fetajuustoa (muutama tunti maustumassa seoksessa, jossa öljyä, chiliä ja valkosipulia)

pitsajuustoraastetta halutessasi

Varmaan monet muutkin raaka-aineet sopisivat seitankebabin kanssa, mutta meillä oli tänään näitä. 

Uuni kannattaa lämmittää mahdollisimman kuumaksi ja käyttää lisäksi kiertoilmaa. Uunipelti lämmitetään tulikuumaksi ennen pitsan siirtämistä sille, jotta pitsan kypsyminen alkaa välittömästi. Kypsymistä on syytä seurata muutaman minuutin uunissaolon jälkeen huolella, koska ohueksi kaulitun (tai venytetyn) taikinan ruskistuminen ei kestä kauaa.

Tein tänään 'lämmittelypitsaksi' tuttuakin tutumpaa kylmäsavulohipitsaa. Tomaattikastiketta, creme fraichea, punasipuliviipaleita, oliiveja ja reilusti lohiviipaleita sekä juustoraastetta pitsan pinnalle ovat aina varma 'nakki'. Toisinaan päälle tekee mieli laittaa entisaikojen tapaan juustoa, vaikka tämäntyyppinen pitsa ei sitä välttämättä kaipaisikaan. 

Lopuksi kuva eräästä herkkujen herkusta Miehen ja itseni makuun. Koska tämä viikko on ollut monella tapaa kiireinen ja stressaava, ruokaherkuttelu piti aloittaa jo torstaina. Aina maistuvat silakkapihvit ovat näköjään blogini lähes ensimmäisiä postauksia. Niitä on ihan pakko saada muutaman kerran vuodessa. Tällä kertaa tein niitä myöhäisiltapalaksi, joten lisäkkeinä oli vain remoulade-kastiketta ja puolukkaa.

Illalla kynttilänvalossa näpätyt kuvat eivät tee oikeutta ruoalle. Korvauksena liitän postaukseeni kaksi erittäin ihanaa, talvikuvaa. Sain ne tänään siskoltani ja luvan käyttää niitä blogissani. Lämmin kiitos näistä kauniista kuvista pikkusiskoni! ❤

Kaunista ja virkistävää viikonloppua rakkaat blogini lukijat! Ihanaa, että jaksatte käydä lukemassa postauksiani! 😘 

Kaurajauhis ja uunipaahdetut viinirypäleet ovat uusia makututtavuuksia

Jauhelihapizzan monet variaatiot ovat pitäneet pintansa lukemattomien muiden pizzojen joukossa. Nopeaa, helppoa ja aina onnistuvaa ruokaa on ilo kokata. Eilen halusin testata uutuutta (itselleni), joka on tavallisen jauhelihan kasvisversio. Elovena on tullut tutuksi hyvien kaurahiutaleiden ansiosta. K-kaupan kasvisruokaosastoa tutkiessani osui silmiini Muru -kaurajauhis ja sehän pääsi saman tien ostoskärryyni.

Pastaa aioin itsekin ensin, mutta teinkin pizzaa. 

Suhtaudun joka kerta uutta raaka-ainetta testatessani aika kriittisesti tuotteeseen. Toisaalta en ole ensimmäisenä tyrmäämässä uusia innovaatioita. Tiedän tarvitsevani useamman maistelukerran, jotta makunystyräni hyväksyvät uudentyyppisen maun. Kaurajauhis tuntui ja näytti ulospäin jo valmiiksi ruskistetulle jauhelihalle eikä maistunut mielestäni sellaisenaan oikein millekään. Mausteiden ja muiden pizzaan tulevien aineiden kanssa se toimi jo ensimmäisellä kerralla. Uskallan suositella, jos haluat valmistaa kasvisruokaa.

Takana näkyvät jauhot ovat mielestäni erittäin toimivia pizzataikinassa. 

Pitkästä aikaa pizzapohjaa ilman leipäjuurta. (Olin kylässä ja leipäjuuri kotona.) Onnistui tämäkin! 

Aineet ja ohjeet yhteen pellinkokoiseen kasvispizzaan

Pohjataikina 
2 dl vettä (37 tai 42 ast riippuen hiivasta)
n. 1/5 paketti eli 10 g tuorehiivaa tai ½ pss kuivahiivaa
ripaus (1 tl) sokeria
2 rkl öljyä
½ tl suolaa
n. 5 dl vehnäjauhoja (mieluiten 00-jauhoja)

• Lämmitä vesi sopivaan lämpötilaan riippuen siitä, kumpaa hiivaa käytät. 37 ast tuorehiivalle ja 42 ast kuivahiivalle. (Omani oli viileämpää, koska kohotin taikinaa jääkaapissa muutaman tunnin ajan.)
• Lisää sokeri ja hiiva ensimmäisenä veden sekaan, sitten öljy ja suola. Vispaa jauhoja nesteeseen aluksi vispilällä ja loput käsin alustaen. Alustamista  eli vaivaamista kannattaa jatkaa sen aikaa, että taikina alkaa irrota kulhon reunoilta. Taikina tuntuu kiinteälle, kun sitkoa on muodostunut riittävästi.
• Jätä taikina kohoamaan liinalla peitettynä lämpöiseen paikkaan. Voit kylmäkohottaa taikinan jääkaapissa ja ottaa työpöydälle siinä vaiheessa, kun alat valmistella muita pitsaan tulevia aineita. 

Taikinaa ei tarvitse välttämättä kaulita vaan sen voi taputella ja pyöritellä sormenpäillä (vaatii vähän harjoittelua) riittävän isoksi pyöreäksi tai pitkulaiseksi 'lätyksi'. Taikinan hyvän sitkon ansiosta sitä on helppo käsitellä ja muokata.

Kaurajauhispizzaan tulevien aineiden valintaan vaikuttavat ovat makumieltymykset.

Meidän pizzaan valikoitui tällä kertaa

• pohjalle kauttaaltaan tomaatti-pecorino kastiketta (Barilla 400 g purkista n. 2/3) 
• valkosipulinkynsiä pieniksi pilkottuna
• kaksi punasipulia viipaleina
• 1 pss kaurajauhista pussin ohjeen mukaan paistettuna (lisäsin pari valk.sip. kynttä jauhiksen sekaan)
• yksi makea suippopaprika
• 1 mieto chili viipaloituna (poistin siemenet)
• 1 nippu pilkottua basilikaa
• n. 50 g raastettua Väterbotten juustoa (tms vahvaa juustoa)
• n. 70 g Maatilan parhaat juustoraastetta
• n. 100 g Emmental-Mozzarella juustoraastetta

Paistoin pizzan mahdollisimman kuuman uunin (250 ast) keskitasolla n. 15 min. Lopussa laitoin grillivastuksen päälle, jotta pinta sai hyvän värin.  Mies epäröi aluksi kaurasta tehtyä jauhista, mutta myönsi pizzan olevan oikein hyvää. Itselleni maku oli liiankin maukas, vaikka jauhelihapizzaa en ole syönyt aikoihin.

Rucolan ja babypinaatin lehdet viimeistelivät tämän pizzan. 

Lopuksi vielä kiva vinkkini joulunajan kasvistarjoiluun. Luin at maria's blogista, että viinirypäleitä voi paahtaa uunissa. Ihan uusi idea, jota halusin testata saman tien, mutta toteutin vasta tänä viikonloppuna.

Kasvismoussaka, monipuolinen salaatti sekä uunipaahdetut viinirypäleet ja tomaatit  olivat ihana kokonaisuus!

Valuttelin hieman oliiviöljyä ja ripottelin sormisuolaa näiden viinirypäleiden ja kirsikkatomaattien pinnalle. Kuullottelin sitten n. 20-30 min / 200 ast. Mehua tuli aika paljon, jota käytimme salaatinkastikkeena. Minä tykästyin näihin niin paljon, että teen varmaankin pian uudelleen. Maku tuskin voi näistä parantua, olivat ihania!

Poistin rypäleiden oksat ennen kuullottelua, jotta niitä on helppo lisätä salaattiin. En osaa sanoa, irtoaisiko nestettä vähemmän, jos olisin jättänyt oksat paahdon ajaksi paikoilleen.

Toivottelen hyvää joulukuun viikkoa sinulle, jolla oli aikaa käydä kurkkaamassa blogini kuulumisia. Kiitos että teit sen! 😘 Toivon tottakai, että sait jotakin vinkkiä omaan ruoanlaittoosi! Joulun aikaa lehdet ja blogit pursuavat toinen toistaan herkullisemman tuntuisia ruokia ja leivonnaisia. Omat suunnitelmani ovat vielä vaiheessa. Olisipa hienoa saada uusia ideoita ja vinkkejä maistuviin jouluruokiin. 😋😀

Perunalastupizzaa? Taas arkiruokavinkkejä!

Mozzarellaraastetta vailla oleva pizza on pian menossa kuumaan uuniin.

Pakko myöntää, että ajatus perunalastuista pizzassa tuntui itsestäkin aluksi ihan älyvapaalle idealle. Halusin siltikin eilen testata "puskista" tullutta ajatustani. Ostan erittäin harvoin perunalastuja, mutta eilen sellainen ihme tapahtui. Olimme lähdössä golfaamaan ja aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Varmistaakseni suolan- ja vedensaannin kävin ostoksilla, vettä ja perunalastupussin.

Enkä ostanut mitään puristelastuja, vaan aidoista perunasiivuista öljyn ja suolan avulla tehtyjä herkkuja. (solo patatas, aceite y sal)

"Hoh hoijaa! Ainako vaan näitä ruokajuttuja? taitaa tuumia Taika kissaneiti. Nyt nukutaan!

Ruokasuunnitelmani menivät kokonaan uusiksi, kun golfkierroksen loppupuolella suurin osa lastuista oli edelleen syömättä, vaikka olivat tosi rapeita ja herkullisia. Voisikohan niitä hyödyntää ruoanlaitossa? Ajatus siirtyi keittiöön ja aikomaani kasvis-kanawokkiin, johon tulevat aineet oli jo hankittu. Olin tehnyt aamulla jääkaappiin juurileipätaikinan paistaakseni illan mittaan Espanjan lomamme viimeisen leivän. Ei tullut leipää, vaan kolmen erityyppisen pizzan pohjat. Taikina toimi erittäin mallikkaasti tälläkin kertaa, ja ilman hiivaa tottakai!

En tiedä vedettiinkö kotiinpäin vai alkaako koti-ikävä vaivata toden teolla. Molempien mielestä kuivatuista suppilovahveroista makunsa saanut pizza saattoi olla näistä kolmesta vaihtoehdosta herkullisinta. Oliivit, sieni ja sipuli ovat aikas lyömätön kombo tomaattikastikkeen ja creme fraichen päällä. Pinnalle tuli lisäksi Emmentalraastetta.

Lähes lennosta tekaisin viimeisistä säilykepurkeista, kuivatuista suppilovahveroista, kinkkusiivuista  ja Miehen erikseen kaupasta noutamista juustoraasteista parhaita pizzoja pitkään aikaan. Ja ei ollut kuulkaa vaikeaa tai aikaavievää! Tuli kolme isoa, lähes pellin kokoista pizzaa, joita saadaan syödä vielä tänäänkin. 

Sardiinit ja simpukat ovat liemen valutuksen jälkeen käyttövalmista raaka-ainetta moneen ruokaan. Tykätään!

Sinihomejuustoa murentelin sekä kinkkupizzaan että sienipizzaan. Maku sopi molempiin! Jalopenoviipaleet olivat aika tulisia, joten jouduin nyppimään niitä pois omasta pizzastani. Mieskin joutui hörppimään kokista enimmän poltteen poistamiseksi!

Summa summarum! Tässä tulee taas vinkkejä pikaiseen, nopeaan ja helppoon ruokaan! Pizzapohjia ei ole pakko väsätä itse, koska niitähän löytyy valmiina kaupan pakastealtaista. Lisäksi ainakin Lidlissä olen nähnyt pizzataikinaan tarkoitettuja taikinarullia, jotka ovat varmaankin ihan hyvin tehtävänsä hoitavia.

Uskokaa tai älkää, mutta molempien mielestä tuo perunalastuilla lastattu puoli pizzasta oli paljon parempaa. Jännä rapeus tuntui ja maistui jokaisessa suupalassa mehukkaan täytteen lisäksi. Tästä pizzasta säästyi toinen puoli tälle päivälle.

Kinkkupizzasta jäi suurin osa jääkaappiin odottamaan tämän päivän ruokailuamme.

Yllä olevat kuvat kertovat pizzantekoni edistymisen, kirjoitan kuitenkin muutaman vinkkini. Tässä loma-asunnossamme ei ole kaulinta, joten levittelin  pehmoisen taikinan runsaalla jauhoalustalla käsin. (viinipullosta olisi tullut ihan kelvollinen kaulin) Nyt uuni toimi täydellisesti, koska pizzan paistamiseen tarvitaan tehokasta ylälämpöä. Uunin ylävastukset ovat näkyvillä ja tekivät alussa ikäviä yllätyksiä polttaen leipomusten ja ruokien pinnan. Hmm, tekeville sattuu!

Tein kolmenlaista pizzaa. Jokaisen pohjalle levittelin tomaattikastiketta, joka oli tarkoitettu pastakastikkeeksi. Valkosipulin ystävänä pilkoin sitä aika monta kynttä jokaiseen pizzaan tomaattikastikkeen päälle. Mustapippuria myllystä ja kuivattua yrttimaustetta laitoin hieman kaikkiin pizzoihin. Creme fraiche sopii erittäin mukavasti merellisen pizzan ja sipulin makuihin, joten seuraavaksi sitä. Suppispizzaan riitti n. 2/3 osaa creme fraiche purkillisesta. 

Kaapista löytyi kaksi pikkupurkillista oliiveja, joita ripottelin kinkku- ja kalapizzaan.  Molempiin tuli varhaissipulin ohueksi leikattuja viipaleita. Kinkkupizzaan laitoin lähes kokonaisen vihreän paprikan, joka oli jäänyt jääkaappiin viikonlopulta. Kinkkupizzan pinnalle ripottelin loput perunalastut ja parmesaniraasteen pussinpohjat. Oli makua ja energiaa tässäkin Miehelle tarkoitetussa pizzassa. 

Kuivatut suppikset muuttuivat 10 min vesitilkassa (kuumassa) likoamisen jälkeen käyttökelpoiseksi sienipizzan raaka-aineeksi. Suurin työ pizzanvalmistuksessa oli kuullotella suppilovahverot paistinpannulla sipulin kanssa  valmiiksi. Muut aineet pystyi latomaan pizzapohjan päälle sellaisenaan tai pilkottuina. 

Viime päivien upeat auringonnousut ja päivisin pilvettömätä taivaalta helottava auringonpaiste alkaa olla kohdaltamme taputeltu. Tosi hienoja tapahtumia on tähänkin lomaan sisältynyt pienten alkuvaikeuksien (flunssa ja sade) jälkeen. Nyt on hienoa päästä valmistelemaan kotia joulukuntoon ja nauttia mahdollisesti lumen kaunistamasta maisemasta. Aika aikaansa kutakin! sanon.

Toivottavasti sinä löysit pientä vinkkiä omiin ruokasuunnitelmiisi tästä postauksestani. Naputtelin ohjeet hieman kiireessä auringonnousun aikaan. Nyt vikkelästi ulos vastaanottamaan auringon lämpöä ja energiaa tuliaisiksi Espanjasta Suomeen!

Aika kiva idea sinisen talvitunnelman luomisesta!

P.S. En ole unohtanut lupaamaani ohjetta suolakuoren alla mehukkaaksi paistetusta lubinasta. Kuvat ovat tallella ja ohje tulossa. 

Pizza maistuu helteellä vaikka kylmänä

Ajattelin tehdä tällä kertaa sitä maailman parasta pizzaa, juureen leivottu 3 vrk kylmäkohotettu pohjataikina ja päällä lempitäytteet. Kypsennys tulikuumassa grillissä pitsakiven päällä ei kuulostanut huonolle idealle sekään. Ajatus olikin erinomainen, mutta toteutus vaati pientä säätöä. Arvostan joka kerta oman pizzaurakan jälkeen ammattilaisten ammattitaitoa. Ei kuulkaa ole helppoa arvioida täydellistä lämpötilaa ja paistoaikaa onnistuneelle pizzalle. Kokemusta on jo kertynyt, mutta joka kerta joutuu aloittamaan harjoittelun alusta. Pitäisi kai leipoa useammin pizzaa.

Ison Omenan Classic Pizzeria on ollut jo pitkään yksi lempipizzerioistamme.

Kävimme viikko sitten lastenlasten kanssa syömässä hyvin tehtyä ja paistettua pizzaa. "Kyllähän minäkin tuon osaan!" ajattelin ja suurin piirtein kuolasin jo omatekemän juureen leivotun pizzan makua mielessäni maistellen. Aika erikoinen tapa aloittaa blogipostaus, eikö? Nyt ei ole tarkoitus kehuskella täydellisellä itsetekemällä ruoalla, vaan kertoa ns "sudenkuopista" matkalla makunautinnon huipulle. Keväällähän tätä jo harjoiteltiin, kun kerroin pizzakokeiluista kahdessa perättäisessä postauksessa. Pizzan leipominen sisällä tai keskipäivän helteellä ulkonakaan ei kiinnostanut, joten nämä pizzabileet vietettiin hämärän hyssyssä.

Taikina kohoaa ilman hiivaa jääkaapissa hyvän juuren ansiosta.

Hyvä tomaattikastike kuuluu pizzaan. Mutti-tomaattimurskaa, hiukan suolaa, sokeria ja mustapippuria sekä paljon raastettuja tai pilkottuja valkosipulinkynsiä muhii liedellä jonkun aikaa. 

Tällä kertaa löytyi jääkaapistamme juustoja moneen makuun. Grana Padanoa ei tullut käytettyä.  

Kylmäsavustettu lohi ja ilmakuivattu kinkku tulevat valmiin pizzan päälle kuten rucola-salaattikin.

Onnistuneen pizzan teossa aika ja täydelliset, tuoreet raaka-aineet ovat tärkeitä. Tällä kertaa päätin panostaa kaikkeni, että söisimme kotiterassilla yhtä hyvää tai jopa parempaa pizzaa kuin Tampereen Lucassa. Ne pizzat hipoivat täydellisyyttä, kuten keväällä postaamani Capperin napolilaiset pizzat. Lucassa kävimme uudelleenkin, mutta sen kerran ruokailu oli ikimuistoinen muista syistä. Kokki joutui tekemään uuden uunin johdosta Miehelle kolme pizzaa. Ensimmäinen paloi, toinen repesi pohjasta eikä kolmaskaan ollut täydellinen. Siitä kokemuksesta viisastuneena osaan arvostaa entistä enemmän pizzan tekijää. Saimme ihanaa palvelua ja viivästyksen johdosta Mies söi talon tarjoaman pizzan. Jäi ihan 'hyvä maku' tuostakin ruokailusta.

Fenkolin lehdet sopivat mielestäni erinomaisesti lohipizzaan.

Lohipizzan valkoinen kastike valmistui kaurafraichesta. Se oli hyvää sekä rakenteeltaan että maultaan.

Tämänkertaisen pizzapostaukseni 'The Juttu' ovat juureentehty taikina ja herukat! Niiden lisääminen vuohenjuustopizzaan oli mainio oivallus. Jälkiruokapizzaksi tarkoitettua herkkua en jaksanut illalla kuin maistella, mutta siitä jäi mielettömän hyvä makumuisto. Aamukahvini saikin tänään erilaista seuraa, jääkaappikylmää herukkapizzaa. Oli raikas ja pirtsakka aamiainen tavanomaisen jogurttismoothien sijaan. Noo, on sekin toodella mieluisaa!

Puolitetut, grillissä lämmenneet limenpuolikkaat antavat hyvää makua kylmäsavulohipizzaan. 

Pizzakivi ei saa lämmetä liian kuumaksi ja grillin lämpö pitää olla todella kuuma. Tämän taas opimme.

Mozzarellajuustosta riitti sekä kuumaan että kylmään makunautintoon. Grillin lämmössä sulanut saattoi maistua herkullisemmalle, mutta tykätään molemmista.

Pizzataikinaohjeita löytyy runsaasti googlaamalla. Oma taikinani eroaa muista siinä, että en ole käyttänyt ollenkaan hiivaa eli se on tällä kertaa tehty vaaleaan hapanjuureen.

Pitsapohja vehnäjuureen (Juurellaleivottu.fi - sivuston ohje, riittää 4 pitsaan)

500g pizzajauhoja (00-jauhoja)

330g vettä (huoneenlämpöistä)

80g aktiivista juurta

9g eli reilu 1,5 tl suolaa (lisätään autolyysin jälkeen)

Sekoita kulhossa kaikki ainekset lukuunottamatta suolaa. 

Jätä lepäämään eli autolyysiin n. 30 min ajaksi. 

Lisää suola ja alusta taikinaa, kunnes irtoaa kulhon reunoista. (tätä ei ole alkuperäisessä ohjeessa, mutta itse teen näin) 

Siirrä taikina kevyesti öljyttyyn kannelliseen rasiaan (mielellään keraamiseen).

Taittele taikinaa 30 min välein vähintään 3 kertaa.

Anna taikinan levätä huoneenlämmössä puolisen tuntia kolmannen taittelun jälkeen.

Jaa taikina 4 samankokoiseksi palloksi ja siirrä ne yhteen isoon tai 4 erilliseen kulhoon. (keraaminen jälkiruokakulho on hyvä).

Kääri kulhot muovipusseihin (löysästi sidottuihin) ja jätä jääkaappiin 3-4 vrk ajaksi. Toki voit leipoa aiemminkin, mutta näin saat parhaimmat pitsapohjat.

Ota taikinat huoneenlämpöön muutamaa tuntia ennen leivontaa.

Leivo ja paista pitsat ihan tavalliseen tapaan.

Meillä käytetään nykyään granaattiomenabalsamicoa lähes kaikkiin salaatteihin. Sen maku sopi ihan todella hyvin tähän herukka-pizzaan.

Eilinen oli aika hikinen päivä! Kävelin hieman yli 10 km eli 16000 askelta. Suurin osa noista askelista tuli täydellä golfkierroksella. Pizzan tekeminen kierroksen jälkeen oli sanalla sanoen 'tuntuva' urakka. Arvaatte varmaan, että terveeltäkin tuo askellusmäärä helteellä kysyy voimia, saatikka omilta kipeiltä koiviltani. "Liike on lääke!" sanovat lääkärit ja terveyden ammattilaiset. Täytynee uskoa heitä ja toivoa kipujen helpottavan jossakin vaiheessa. Nyt lähden taas hoidattamaan lihaskalvojani pääkaupunkiseudulle. Ilmastoidussa autossa on ihan mukava ajella tällä säällä.
P.S. Pieni säätiedotus tähän väliin; meriköhän viilentää säätä pääkaupunkiseudulla, kun auton lämpömittari näytti 'vain' +33C 😉, Hämeenlinnan lähellä oli +34C! Hupsista heijaa!

Ihanaa ja mukavaa päivää sinulle eilisen lounaslisukkeen kuvan kera! Että rakastan sekä puna- että mustaherukan tuttua makua. Vesimeloni ja raejuusto ovat herkullisia nekin. Nautitaan nyt niistä ruoista, jotka helteellä parhaimmalle maistuvat!

P.S. Mikäs se tämän tarinan opetus olikaan? ihmettelet varmaankin. Hienosäätöä pizzan paistossa  pitää vielä harjoitella. Laitoimme kiven liian aikaisin kuumaan grilliin, joten ensimmäisen pizzan pohja kärtsähti (taas) ja taikina jäi päältä vaaleaksi. Se näkyy varmasti noista kuvistakin. Toinen onnistui jo huomattavasti paremmin, mutta jälkiruokapizza olikin sitten täydellinen.