Parsa-ricottapiiraassa maistuu kevät

Iki-ihanat parsat, pehmoisen täyteläinen täyte ja terveellisillä jauhoilla leivottu pohja tekevät tästä piiraasta keväisen viikonlopun suosikkiruokamme.

Kevät on edennyt kalenterin mukaan jo pitkälle. Luonto ympärillämme sen sijaan odottaa. Hennot hiirenkorvat koivuissa, ujosti mullasta nousevat tulppaanit ja vihreänä kukoistava nurmikko ovat lupaus kesästä, joka on täällä pian. Koronakuukausien jälkeen tuntuu erikoiselle, että myös kesän tulo takkuaa. Täytyy jaksaa vaan odottaa! Maailmanlaajuisesta pandemiasta on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että tietoa  Covid-19 koronavirustaudista on riittävästi kaikkien saatavilla. Tauti on joka tapauksessa vaarallinen, joten siihen pitää suhtautua vakavasti. Lisätietoa asiasta löydät halutessasi täältä.

Mansikkaheinä-blogia seuranneet ovat huomanneet pitkän hiljaisuuden postauksissa. "Aika aikaansa kutakin!" Nyt tuntui sopivalle hetkelle ottaa kone esille ja kirjoittaa tänne uusi resepti. Pakollinen kotoilu on tuonut mukanaan mielenkiintoisen ilmiön. Ihmiset joka puolella maailmaa ovat innostuneet leipomaan ja kokkaamaan, enemmän tai vähemmän pakon sanelemana! Itse kokkaan vapaaehtoisesti, koska rakastan keittiöpuuhasteluja. Meillä Mies siivoaa ja minä kokkaan, pääsääntöisesti näin. 

Instaani seuranneet ovat huomanneet, että toki siellä uusia kokkauksia vilahtelee. Joskus olen onnistunut jopa niin, että olisi tehnyt mieli naputella ohje blogiin. Nyt otin itseäni niskasta ja toteutan suunnitelmani. Tätä ohjetta toivoit ja sen saat! Toivon osaavani kirjoittaa sen verran selkeästi, että saat tästä selkoa. Kysy kommenteissa halutessasi lisäohjeita! ☺

Tarvittaessa käytä ainoastaan gluteenittomia jauhoja ja hiutaleita!  

Parsa-ricottapiiras
28 cm vuokaan, uunin lämpötila n.175-200 ast

Pohjataikina
(HimoLeipuri-blogin "Ruokaisa gluteeniton lohipiirakka" ohjetta mukaellen) 

1 dl perunahiutaleita

1 dl kokojyväjauhoja 

(esim. Gl Kaura-jauhoseos/Virtasalmen viljatuote)

1/2 dl kaurahiutaleita

1/2 dl (ruis)leseitä

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 g voita 

1, 5 dl kermaviiliä + 1,5 dl vettä 

(tai n. 3 dl jompaa kumpaa)

(suolaa ei tarvita, koska sitä on perunahiutaleissa ja juustossa)

Täyte

n. 1 puntti tuoretta parsaa 

(jäi tähteeksi muutama parsa)

1 prk (250g) ricottajuustoa

1/2 sitruunan kuoriraaste

1-2 rkl mehu

1 dl ruokakermaa 

(Valion sitruuna&pippuri minulla)

2 kananmunaa

n. 1,5 dl parmesanraastetta 

(osa pohjataikinan päälle, osa piiraan pinnalle)

1/2 tl suolaa
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä halutessasi

Pinnalle sitruunankuoriraastetta, parmesanraastetta ja pinjansiemeniä (halutessasi)

Aloita leipominen voitelemalla ja korppujauhottamalla tai leivinpaperoimalla vuoka.

Pese parsat ja napsauta niistä puinen alaosa pois. (n. 2-5 cm matkalta).

Laita uuni kuumenemaan 175 ast ja laita ritilä alatasolle.

• Sekoittele kulhossa kaikki kuivat aineet.
• Kuutioi kylmä voi (tai margar) ja nypi se sormin ryynimäiseksi seokseksi jauhojen joukkoon. (voit tehdä saman halutessasi yleiskoneen leikkurikulhossa)
• Lisää neste kulhoon ja pyöräytä taikina nopsaan tasaiseksi. Se tuntuu todella löysälle, mutta perunahiutaleet turpoavat ja taikina kiinteytyy myöhemmin.
• Kaada ja tasoittele taikina vuokaan. Vie vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun käsittelet parsat ja sekoitat täytteen.
• Kuori pestyt parsat ja halkaise ne kahtia. Suihkauta tai ripottele parsojen pinnalle öljyä (rypsiöljyä minulla) sekä ripaus suolaa. Jätä hetkeksi maustumaan.
• Pese sitruuna hyvin kuumalla vedellä ja raasta osa kuoresta kulhoon. Lisää sinne ricottajuusto, kananmunat, kerma, parmesanraaste ja suola. Sekoita aineet tasaiseksi. 
• Ota vuoka jääkaapista ja tasoittele taikina myös vuoan reunoille jauhojen avulla taputellen. Raasta parmesania pinnalle ja pistele reikiä haarukalla. 
• Siirrä vuoka 175 ast uunin alaritilälle  n. 15 min ajaksi. Suojaa reunat jo tässä vaiheessa foliolla niin, ettei taikina pääse valahtamaan pohjalle. (Itse unohdin tämän, mutta tein saman myöhemmin, koska reunat uhkasivat tummua liikaa.)
• Nosta vuoka pois uunista, siirrä ritilä keskitasolle  ja nosta lämpöä 200 ast. 
• Kaada täyte tasaisesti esipaistuneelle pohjalle ja asettele parsat pinnalle. Raasta sitruunan kuorta ja parmesania päällimmäiseksi ja siirrä vuoka takaisin uuniin.
• Paista piirasta n. 25-30 min tai kunnes pinta on ruskistunut riittävästi. Lisää pinjansiemeniä pinnalle paiston puolivälissä halutessasi 
• Anna piiraan hieman vetäytyä ennen ruokailua.

Lisäkkeeksi meille riitti lehtikaali-rucolasalaatti. Vaalea balsamicokastike (Filos) sopii mausteeksi lisämakua kaipaaville. Tämä piiras on maukas sellaisenaankin!

Folion avulla vältyt reunojen palamiselta ja sisus paistuu kauttaaltaan kypsäksi.

Huh huh! Käsittämätöntä, että olen aikoinaan jaksanut kirjoittaa blogiini ohjeita monta kertaa viikossa. Tämän helpon postauksen naputteluun sain kulumaan aikaa yli 3 h. Toivottavasti blogini 610 ohjeesta on ollut hyötyä tämän koronakurjuuden aikana. Ohjeita on ainakin katsottu ahkerasti ja lukijamäärät lisääntyneet moninkertaisiksi. Foccacia-ohjettani on katsottu kohta 12000 kertaa. Uskomatonta!

Tällaisia terveisiä tänään Hämeenlinnasta! Voikaa hyvin ystävät ja pitäkää hyvä huoli sekä omasta että läheistenne terveydestä! Kyllä tämä vaikein vaihe aikanaan loppuu ja alkaa uusin normaali. Entiseen ei ole paluuta, mutta tehdään uudesta entistäkin parempi! Ulkona liikkuminen on suomalaisten ihana etuoikeus, nautitaan siitä!

Rustiikkinen kylmäsavulohi-fenkoligalette on herkullista syötävää

Pengoin jo eilen jääkaapin viimeisiä aineksia lounasruokaa varten. Tänään keksin loistavan ruokaidean kylmäsavulohesta, fenkolista, sipuleista ja juustonlopuista. Oi että uunista tulvi mahtavan herkullisia tuoksuja jo ennen kuin galette oli paistunut riittävästi. Omaan ja Miehen makuun tämä suolainen galette oli parasta ruokaa aikoihin, tuli vielä aivan kuin puolivahingossa!

Kananmunat ja siitä tehdyt omeletit, kokkelit ja monet muut ruoat ovat olleet pelastus silloin, kun jääkaapista ei valojen lisäksi löydy paljon muuta. Säilytän  tosin kananmunat huoneenlämmössä nykyisin, joten niiden lämpötila on aina sopiva leipomuksiin tai muuhun käyttötarkoitukseen. Olen suunnitellut pitkään tekeväni uppomunia eli Benedictin munia, koska olen kuullut monen niitä kehuvan. Nyt olen testannut herkun, sillä suunnittelin niiden sopivan lohipitoisen galetten päälle. Tein itselleni munan, jossa keltuainen ei ole enää valuvaa, vaan hieman jähmettynyttä. 

Olen muistaakseni tehnyt vain kerran aiemmin galettea. Miksiköhän? Nyt olen nautiskellut jo reilun viikon Annin uunissa -kirjan herkullisista resepteistä ja kuvista. Suunnittelin suolaista leivottavaa jo viime viikonlopulle, mutta aika ei riittänyt. Kantarellipiirakka ja feta-kurpitsagalette vaikuttivat yhtä herkullisille, mutta jääkaapista löytynyt kylmäsavulohi ratkaisi asian galetten eduksi. (Annin ohje löytyy varmaankin googlaamalla ja oma aiempi galetteni täältä)

Galette on siitä hieno leivonnainen tai ruoka, että sen tekemiseen sopivat monet erityyppiset ainekset. On olemassa sekä suolaisia että makeita galetteja. Kasvikset sopivat loistavasti tällaisen avopiiraan täytteeksi. Galetten tekeminen onnistuu hyvin vähemmänkin kokkausta harrastavalta, lopputulos saa olla rouhea ja rustiikkinen. En tiedä oliko vain hyvää tuuria, mutta tämänpäiväinen galette onnistui täydellisesti. Maku oli ihmeen herkullinen lämpöisenä, mutta jäähtyneenä edelleen maukas. Pellille jääneestä puolikkaasta on mukava käydä nappaamassa pala iltanälkään! 😋

Vihreitä salaatteja ilmestyy jääkaappiimme vasta huomisella kauppareissulla. Tälle lautaselle antoivat raejuusto ja etikkapunajuuret riittävästi lisuketta. Oregano-yrtti alkaa vedella viimeisiään yrttikasvattamossani ja korianterista on vain rippeet jäljellä. Edes vesi, lämpö ja valo eivät riitä pitämään niitä virkeinä loputtomiin.

Marinoitujen punasipulien ohje löytyy esim täältä! Tänään etikkana oli tavallista väkiviinaetikkaa ja öljyn lisäsin vasta sipuleiden hieman jäähdyttyä.

Kylmäsavulohi-fenkoligalette (riittää 4-6 ruokailijalle)

Pohjataikina

n. 1 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl ruisjauhoja

n. 1 dl kokojyvävehnäjauhoja

100 g voita

½ tl suolaa

150 g leipäjuurta (tai n. 1 dl vettä+reilu 1 dl jauhoja)

½ dl kylmää vettä

1½ dl parmesanraastetta (karkealla terällä raastettua)

½ dl kokonaisia hampunsiemeniä (ei pakollisia, mutta sopivat hyvin tähän)

Olen ilmoittanut jauhojen määrän "noin", koska käytin taikinaan kahteen kertaan nostatettua virkeää hapanleipäjuurtani. Sitä tuskin löytyy jokaisen kotoa ja taikina tehdään yleensä veteen tms nesteeseen. Halusin testata leipäjuurtani tässä, koska sitä oli sopivasti saatavilla. Leivon hapanleipää lähes joka perjantai, niin tänäänkin.

(Annin feta-kurpitsagaletten pohjataikinaan tulee: 3 dl vehnäjauhoja, ½ dl ruisleseitä, 1 tl leivinjauhetta, ripaus merisuolaa, 125 g voita, 1 dl ranskankermaa ja ½ dl kylmää vettä. Kirjaa pääset kurkkaamaan tästä linkistä)

• Sekoita jauhot keskenään ja lisää niihin suola. Paloittele jääkaappikylmä voi kuutioiksi. Nypi aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. (sama hoitui kätevästi yleiskoneen leikkurikulhossa) 
• Lisää murumaiseen seokseen nopsaan sekoittaen neste, juustoraaste ja siemenet. 
• Taputtele taikina litteäksi kiekoksi ja kääri esim leivinpaperiin. Anna taikinan levätä jääkaapissa n. ½ tuntia eli sen aikaa, kun teet muut valmistelut.

Täytteen ainekset riippuvat siitä, mitä sinulla sattuu kotona olemaan. Itse pidin tänään erittäin paljon omien aineideni kombosta, oli suolaista ja hapanta, hieman makeaa ja sopivasti rouskuvaa.  Marinoidut punasipulit kokosivat jälleen kerran maut uskomattoman hyvänmakuiseksi kokonaisuudeksi. Uppomuna antoi ruoalle hieman erilasta suutuntumaa, mutta sen voi mainiosti jättää poiskin. Sitruuna raikasti koko annosta sekä kuoriraasteen että lautaselle puristetun mehun avulla.

Laita uuni kuumenemaan 220 ast! Kun galetten leipominen on loppusuoralla, laita pelti kuumenemaan uuniin, jotta pohjasta tulee rapea!

Kastike taikinan pohjalle (olisin käyttänyt smetanaa, mutta sitä ei ollut)

1 dl kermaviiliä

½ dl majoneesia (Hellmann's)

1 tl sinappia

ripaus suolaa

½ tl viinietikkaa

Täytteet

1-2 dl parmesan- tms juustoraastetta

1½ dl kermaviilikastiketta tai 120 g smetanaa
1 sitruunan raastettu kuori (muista pestä huolella ensin)

2-3 rkl hot chili saucea
ripaus pippuria myllystä

1 fenkoli ohuen ohuina siivuina

1 pkt (150-200 g) kylmäsavulohiviipaleita

n. 80 g murusteltua sinihomejuustoa

En voidellut galettea kananmunalla, mutta niinkin voi tehdä. Pinta oli kauniin rustiikkinen ilman voiteluakin!

• Kaulitse pohjataikina lähes pellin kokoiseksi kiekoksi ruis- tai kokojyväjauhojen avulla. Nosta taikina leivinpaperin päälle (kaulin on hyvä apu).
•  Lado täytteet taikinakiekon päälle aloittaen juustoraasteesta. Se auttaa pohjaa pysymään rapeana eikä pohja kostu liikaa. Jätä n. 4 cm reunoista vapaaksi. 
• Lusikoi kastike sekä chilisauce juustoraasteen päälle ja lado seuraavaksi fenkolisiivut galettelle.
• Kiepauta lohisiivut kaksinkerroin ja asettele tasaisin välein päällimmäiseksi.
• Murentele halutessasi homejuustoa (tms) lohisiivujen pinnalle.
• Taittele reunat sisällepäin rennosti ja haluamallasi tavalla. 
• Ota kuuma pelti varovasti uunista ja vedä leivinpaperin päällä oleva galette pellille leivinpapereineen!
• Paista galettea 220 ast / n. 35-40 min. Seuraa paistumista ja peitä galette leivinpaperilla, jos pinta tuntuu paistuvan liian nopeasti. Seuraa kuitenkin, että pinnalle kertyvä kosteus pääsee haihtumaan eikä pinta jää kosteaksi.

Suosittelen lukemaan galetten ohjeita netistä tai muualta. Tein tosiaan itse tätä vasta toisen kerran, joten en ole asiantuntija. Hyvällä tsäkällä onnistui kylläkin loistavasti!

5 min aiemmin pinnalla oli vielä kosteutta, mutta haihtui lopussa kokonaan.

Kiittelin tänään itseäni oivalluksesta käyttää hampunsiemeniä taikinaan. Ostin pussin muutama viikko sitten, mutta en ollut keksinyt vielä sille käyttöä. Siemenet rapsahtivat ihanasti jokaisella puraisulla. Yritin ripotella niitä pinnallekin, mutta eivät pysyneet ilman kananmunavoitelua. Ehkä seuraavalla kerralla otan voitelun käyttöön.

Tämä herkuttelu oli kohtuullisen terveellistä, joten suosittelen lämpöisesti sinullekin! Kasvisruokailijoille on kaupoissa nykyään lohen tilalle paljon vaihtoehtoja. Aikaa galetten tekemiseen kuluu reilu tunti, mutta onpa ruoka sitten sen arvoistakin. Suunnittelen jo itse tekeväni seuraaville vieraillemme galettea. Onko sinulla vinkkiä hyvistä täytevaihtoehdoista?

Punajuuripiiras suppiksilla

Joulua täytyy vielä odotella tovi, mutta minäpä leivoin juuri äsken piiraan joulun väreissä. Olen repäissyt ohjeen jostakin "Pirkasta", mutta en muista milloin, ehkä viime joulun alla. 

Reseptin avopiiras oli tehty lehtitaikinasta, omani gluteenittomasta lehtitaikinasta. Onnistuisi varmaan loistavasti itsetehdyllä piirastaikinallakin. Pinnalla juustona oli  ohjeessa fetaa, mutta minulla Valion sinihomejuustoa. Makuasioita, mutta hyviä molemmat. Tällä kertaa minulla oli hyvä syy käyttää valmistaikinaa! 😁

Ai niin! Laitoin piiraaseen sieniä, mutta ne voi jättää mainiosti pois, ellet ole sienten ystävä. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut sieniä.

Kuivattelin suurimman osan suppiksista talven varalle ja pakastin jonkun verran.

Näin paljon sieniä oli vielä aamulla käsittelemättä, vaikka osan vein jo ystävälleni. 

Kuten kuvista näkyy, minulla on ollut pientä askaretta parin vuorokauden aikana. Kerroin äskettäin blogissani, että nyt on suppilovahveroita niin runsaasti kuin kotiin jaksaa kantaa! Tai siis ainakin 'meidän omassa sienimetsässämme' niitä tuntuu olevan. Olemme syöneet suppiskeittoa ja -kastiketta yms, hieman jäi talven varallekin. 

Punajuuripiiras suppiksilla aineet ja ohjeita 

1 iso lehtitaikinalevy (tai gluteenitonta lehtitaikinaa, Fria)

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia minulla)

n. ½ l suppilovahveroita tai kantarelleja

1 punasipuli

2 valkosipulinkynttä halutessasi

n. 2 rkl voita

2 - 4 punajuurta (etukäteen uunipaahdettuja tms valmiiksi käsiteltyjä)

n. 100 g sinihomejuustoa tai fetaa

kuivattuja tai tuoreita yrttejä (rosmariinia minulla)

Voiteluun kananmunaa, pinnalle paiston jälkeentuoretta yrttiä (timjamia minulla)

Ota taikinalevy sulamaan n. 1 h ennen piiraan valmistamista.

• Hunajapaahdettujen punajuurien ohjeen löydät tämän postauksen loppupuolelta. (Voit myös paistaa ohueksi viipaloituja punajuuria hetkisen paistinpannulla öljyssä (2 rkl). Mausta ne sitten 2 rkl balsamietikkaa, 1 tl suolaa, hiukan pippuria ja 2 rkl hunajaa. Paista seosta n. 10 min, kunnes punajuuret ovat kypsiä.)
• Käsittele sienet kuullottamalla ensin tuoreista neste pois. Lisää voi ja pilkotut sipulit. Kuullottele seosta muutama minuutti ja mausta hiukkasella suolaa ja pippuria.
• Kaulitse sulanut taikinalevy uunivuoan tai -pellin kokoiseksi ja siirrä se leivinpaperoidulle pellille. 
• Voitele taikinan reunaa n. 2 cm verran kananmunalla ja taita ne kaksinkerroin. (muna toimii 'liimana', reunasta tulee näin korkeampi)
• Levitä (haarukalla pehmitetty) tuorejuusto pohjataikinalle. Lisää päälle sieniseos ja sen päälle punajuuret.
• Murustele vielä pinnalle valitsemaasi juustoa ja hiukan tuoretta rosmariinia tms yrttiä.
• Paista piirasta 200 ast / 25-30 min (ota aiemmin uunista, jos näyttää kypsälle)

Me söimme tätä piirasta iltapalana heti uunista oton jälkeen. Maku oli niin herkullinen kuin etukäteen kuvittelinkin, ehkä jopa hieman parempi. Juuri nyt suppilovahverot ja hunajapaahdetut punajuuret tuntuvat maistuvan meille molemmille oikein hyvin. Mies kehui muutamankin kerran piiraan maukkautta.

Parhaat syyskelit taitavat olla tältä vuodelta ohi. Ehdimme käydä Miehen kanssa pienellä kävelyllä ennen iltapäiväohjelmaamme. Kävimme katsomassa Olavi Virran elämästä kertovan elokuvan. Koskettava elämänkohtalo ja upea musiikki herkisti meitä, kuten muitakin katsojia. Omassa nuoruudessani Olavi Virran laulut soivat joka päivä radiossa ja hänen musiikkinsa tahdissa otettiin monen monet tanssiaskelet. Kuolleet lehdet ja Hopeinen kuu (Guarda Che Luna) kaikuvat edelleen korvissani kirjoittaessani tätä postausta ja liittäessäni pari kuvaa loppuun. 🎶🎵

Iltapalapiiras ilman hiilareita, gl

Minttu on raikas yrtti ja sopii monen annoksen koristeeksi.

Kokkailuni tärkein päämäärä nykyisin  on valmistaa suussa hyvälle maistuvaa ja mieluiten terveellistä ruokaa. Ruoan, leivonnaisten, välipalojen ja jopa aamiaisen kuuluu näyttää ja maistua kutsuvalle. Läheskään kaikki eivät ole samaa mieltä. Ruoka ei näyttele heille kovinkaan isoa roolia elämässä. Riittää, että se ravitsee ja nälkä on pois. Monille tärkein asia on terveellinen ruoka. Juuri noin! Jokainen tietää omat motiivinsa ja suhtautumisensa ruokaan, mutta kaikki eivät pysty siihen itse vaikuttamaan.  He syövät 'toisten äitien valmistamaa' suuhunpantavaa. 

Ikääntymisen mukanaan tuomia myönteisiä puolia on vapaa-ajan lisääntyminen. Aiemmin vuorokauden tunnit eivät tuntuneet koskaan riittävän mieluisiin askareisiin. Olemme rakentaneet/rakennuttaneet Miehen kanssa kaksi omakotitaloa ja täysremontoineet yhden rivarin avioliittomme aikana. Kaikilla kerroilla olen saanut suunnitella ja tilata keittiöön kuuluvat kalusteet ja koneet oman mieleni mukaan. Siitä iso kiitos Miehelle, sillä kaikki kolme ovat olleet mieluisiani ja etenkin koneet ns viimosen päälle. Nyt eläkepäivinämme muutimme valmiiseen kotiin.

Kaikki olisi hyvin, ellei keittiö olisi niin epäkäytännöllinen ja jalkavaivaiselle hankala. Tänään olen purnausmielialalla, mistä isot pahoittelut! 😘  Tulipahan vaan mieleeni, kun yritin juuri äsken kurkotella kulmakaapin uumenista muffinipeltiä. Postaukseni ei liity siihen vaan sunnuntaina tekemääni piiraaseen. Se oli hyvää ja siitä on jäljellä vielä kuvat! 

Hävikkiviikko läheni sunnuntaina loppuaan ja haeskelin viimeisiä 'ylijäämätarpeita' sienien seuraksi iltapalaamme. Selailin nettiä ja löysin blogin liittyen terveelliseen elämään ja ruokavalioon. Sieltähän se inspiraatio sitten tulikin. Vhh eli vähän hiilihydraatteja sisältävä herkullisen tuntuinen suolainen piiras houkutti. Itselläni tosin ei ole juurikaan kokemusta tuontyyppisestä ruoasta. Viime aikoina olen syönyt tavallista enemmän leipää, joten hiilarivajetta ei ole päässyt syntymään.

Sattuipa näppärästi, että löysin tämän kaalirasian pakastimesta.

Sipulit, sienet ja mustakaali kuullottuvat hieman paistinpannulla voi-öljy seoksessa. 

Vuohenjuustopaketin loput sopivat ihan täydellisesti tähän piiraaseen.

Piirakan reunat eivät päässeet ruskistumaan liikaa folioreunuksen ansiosta.

Ostin loppukesällä isoja parsa- ja kukkakaaleja, kiehautin niitä hieman ja laitoin pakastimeen vastaisen varalle. Viimeisestä rasiallisesta sain sopivasti ainesta piiraani pohjataikinaan.  'Kutsu vapauteen' -blogista löytyy todella runsaasti tietoa ja ohjeita vhh-ruokavaliosta. Tämä resepti oli mielestäni mielenkiintoinen ja onnistui hyvin.

Sieni-sipuli-juustopiiras  (26 cm vuokaan)

Pohja

n. 4 dl kukka- ja parsakaalia (keitettyä)
4 kananmunaa
1½ dl kaurajauhoa (Myllärin gl)
1½ dl mantelijauhoa
3 tl psylliumia (karkeaa)
1 tl (ruusu)suolaa

leivinpaperia sekä hiukan voita vuokaan (sipaisu voita auttaa leivinpaperia pysymään paikoillaan)

• Keitä kaalit kypsäksi ja soseuta esim sauvasekoittimella.
• Lisää seokseen muut aineet ja sekoita taikinaksi.
• Annostele taikina voideltuun / leivinpaperoituun vuokaan. 
• Esipaista n. 15 min / 200 ast uunin keskitasolla. (vahvista reunat foliolla, ettei taikina 'valahda' alas)

Tein itse ensin täytteen, joka odotti pohjan valmistumista. Voit myös valmistaa sen samaan aikaan , kun pohja esipaistuu uunissa. Sienten siivoaminen ja kuullottelu vei minulta sen verran aikaa, että katsoin viisaimmaksi valmistaa sen alkajaisiksi. Myöhemmin aion tehdä tätä kuivatuista tai pakastetuista sienistä.

Täyte

reilu ½ l tuoreita sieniä (kantarelleja, haperoita ja tatteja itselläni)
1-2 rkl voita/öljyä
1 keskikokoinen purjo
2 varhaissipulia varsineen
(runsaasti valkosipulinkynsiä minulla)
musta- tai lehtikaalia n. 10 lehteä
vuohenjuustoa (n. 70 g minulla)

2 dl (kaura) tms kermaa
3 kananmunaa
muutama dl juustoraastetta (Emmentalia minulla)
1 tl suolaa
mustapippuria
rosepippuria
(ripaus chilihiutaleita halutessasi)

Jos laitat sieniä piiraaseesi, ne kannattaa puhdista ja pilkkoa ennen muita valmisteluja. Kiehuttele tuoreita sieniä hetkinen pannulla, jotta liika kosteus haihtuu. Lisää sitten muut pannulla kuullotettavat aineet sekaan.

• Kuori ja silppua sipulit. Kuullottele niitä paistinpannulla, kunnes pehmiävät.
• Lisää pannulle loppuvaiheessa pilkotut mustakaalin palat (poista paksu lehtiruoti) ja kääntele ne muiden aineiden sekaan.
• Sekoita kerma, munat ja juustoraaste ja lisää mausteet sekaan.
• Laita täytettä esipaistetun pohjan päälle, kaada nesteseos mukaan ja paista uunin ala- tai keskitasolla n. 25 min tai kunnes piirakan pinta on kauniin ruskea. (keskitasolla, jos peitit reunat)
• Peitä piiraan reunat foliolla, jos ne näyttävät ruskistuvan liikaa.
• Tarjoile piiras, kun se on ehtinyt hieman jäähtyä ja tekeytyä.

Meille tämä piiras maistui herkullisena iltapalana ja seuraavana päivänä lämmitettynä. Oli kiva ja hieman erilainen sienipiiras. Ihan hyvällä tavalla erilainen!
Kiitos Satu mainiosta ohjeestasi! Tunsin tämän olevan terveellistä herkkua, joten aion tehdä uudelleenkin. Kiva syödä herkullista iltapalaa miettimättä koko ajan sen kaloreita.

Yrttilaatikkoni kukoistaa edelleen. Olen yrittänyt käyttää niitä monipuolisesti, mutta huomaan lempiyrttieni hupenevan ensimmäisenä. Laitoin basilikaa kaksi tainta ja silti se tuntuu olevan koko ajan lopussa. Korianteria ei ole löytynyt enää aikoihin, mutta persilja puskee yhä uutta kasvua. Kiitos tästä ihanasta yrttikesästä kuuluu pikkusiskolleni, jolta sain ystävänpäiväyllärinä yrttien siemeniä. Niistä on riittänyt iloa pitkään! ❤

Salvia on vienyt kaiken tilan samassa ruukussa kasvavilta thaibasilikoilta. Röyhkeää! 😏

Viikko on taas yli puolivälin. Hienoa loppuviikkoa sinulle ja lämmin kiitos, että tulit käymään blogissani! Toivon sinulle hyvää vointia! 💗😚

Kantarelliherkkuja sittenkin

Olin jo tyytynyt kohtalooni ja varautunut olemaan tämän syyskesän ilman tuoreita kantarelleja. Koville se otti, mutta 'tuskaa' helpotti pakastimesta löytyneet viimekesäiset sienipussukat. Mikään ei kuitenkaan voita juuri metsästä poimittujen, tuoreiden kantarellien aromia.

Kävi kuin kävikin onnelllisesti muutaman päivän runsaiden sateiden ansiosta! Mennyt kesä ja aavistus syksystä leijailevat nyt ilmassa valmistaessani ruokaa itsepoimituista kantarelleista. Ne ovat edelleen lempisieniämme helppoutensa ja lempeän makunsa ansiosta. Olemme keränneet parina päivänä n. 4 l kantarelleja ja haperoita Hämeen metsämaastosta.

Tutuissa mökkimaaston metsissä on kiva kierrellä ilman paineita 'saaliista' eli marjoista tai sienistä. Ja sittenkin suurin mielihyvä tulee siitä, kun näitä ihania keltaisia herkkuja pilkistelee sammalikosta. Löytöpaikan lähettyviltä saattaa löytyä lisää sieniä, joten 'kävelytahtia hidastaen ja silmät kohti sammalikkoa' on kulku sen jälkeen. 

Mies käväisi eilen aamulenkillään metsässä ja houkuttelin ottamaan varmuuden  vuoksi pienen pussin mukaan. Sittenkin yllätys oli melkoinen, kun hän saapui takaisin reilun tunnin kuluttua ja piilotteli takanaan 'lahjapussia metsän väeltä'.  Ihan oikeita suomalaisia kantarelleja oli pakko ensin haistella silmät kiinni ja ihailla sitten kauniin keltaista väriä. Mitähän kantarelliruokaa en ole aiemmin tehnyt? alkoi pyöriä mielessäni. Nyt teki mieli kokeilla jotakin uutta!

Ykkösherkkua ovat tottakai voin ja sipulin kanssa pannulla kuullotetut kantarellit. Maku on hyvä sellaisenaan ilman mitään kikkailuja. Saatikka sitten juuri uunista tulleiden kuumien perunarieskojen päällisinä. Ajoitus oli täydellinen! Mies toi metsästä kantarellit ja minä olin päättänyt leipoa hetken mielijohteesta perunarieskoja. Edellisenä päivänä tähteeksi jääneet, keitetyt perunat oli helppo kiehauttaa muussiksi maidon, suolan ja voin avulla. Jauhopussin ohjeen mukaan valmistui 15 pientä perunarieskaa helposti ja nopeasti.

Herkullisen välipalan ja pienten päivänokosten jälkeen oli pakko päästä itsekin metsään 'koettamaan sienionnea'. Saimme palkkion ahkeruudestamme ja keräsimme yhdessä reilun pari litraa toinen toistaan ihanamman näköisiä kantarelleja. On vaikea kuvata toiselle sitä onnentunnetta, joka valtaa mielen sienimetsällä joka kerran, kun keltaista vilkahtaa sammalten seasta. Metsä on joka tapauksessa omaa 'sielunmaisemaani' ja viihdyn erinomaisesti kulkiessani siellä ja kuunnellessani puiden huminaa.  Välillä on mukava istahtaa puunrungolle lepuuttamaan jalkoja.

Olin laittanut eilen aamulla leipäjuuren alun tekeille aikomuksena pyöräyttää illan mittaan tuore rieska. Juuri toimi taas moitteettomasti ja silloin sain uuden idean. Onnistuisinkohan tekemään sienisarvia hiivattomasta taikinasta? Tapanani ei ole jäädä haikailemaan vaan ainakin yrittää. Juureen leivotun huono puoli on siinä, että taikina vaatii monta tuntia lepoa ja taittelua. Valmiin leipomuksen paistaminen tahtoo siten jäädä yömyöhälle. Niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Vedin ensimmäisen kantarellisarvi-pellillisen uunista klo 23 jälkeen. Mutta maku palkitsi jälleen kerran vaivan. Harvoin saamme muutenkaan näin hyvänmakuista 'yöpalaa'. 

Kuvasta näkyy aika hyvin, kuinka hyvin kohonnutta taikinaa voi saada juuren avulla ja ilman hiivaa.

Itse asiassa olin varannut sekä tuorehiivaa että kuivahiivaa äkillisen leipomusinnostuksen varalle. Ne jäivät odottamaan seuraavaa leipomusta, sillä nämä kantarellisarvet olivat hyviä tällaisenaan.  Jos haluat kokeilla samaa leipomusta ilman leipäjuurta,  tämän linkin taikinalla tulee (lähes) yhtä hyvänmakuisia. 

Sarvien sisään tulevan sienimuhennoksen voit tehdä esim seuraavalla tavalla

1. Puhdista ja paloittele sienet (n. 1 l).
2. Haihduta enimmät nesteet kuumalla pannulla sienisilppua käännellen. 
3. Siirrä sienet hetkeksi toiseen astiaan ja kuullota paloiteltua pekonia kuumalla paistinpannulla. (laitoin yhden paketin)
4. Lisää pilkottua sipulia ja tarvittaessa hieman voita sekä sienisilppu pekonien sekaan. Sekoittele ja kuullota hetkinen.
5. Mausta seosta mustapippurilla ja kuivatulla timjamilla tai oreganolla. Suolaa tulee riittävästi pekoneista.
6. Halutessasi hieman 'pehmennystä' sieniseokseen, lisää esim savujuuston makuista tuorejuustoa tai ruokakermaa pannulle. 
7. Kiehuttele hiljaisella lämmöllä, kunnes seos tuntuu sopivan paksulle.

Muhennokseni ehti jäähtyä ennen sarvien leipomista. Kuumaan uuniin joutuessaan se tietenkin kuumeni ja kuohui ensimmäisen pellillisen sarvista hieman ulos. Ehkä olisi kannattanut lisätä lusikallinen vehnäjauhoja täytteeseen ennen kiehuttelua.

Leikkelin vielä muhennoksen päälle ohuelti cheddarjuustoa ennen sarviksi rullaamista. 

Voitelin sarvet kananmunalla ja ripottelin pinnalle hieman cheddarraastetta ja kuivattua oreganoa. Paistoin nämä sarvet aika kuumassa uunissa (n. 230 ast) n. 15 min.

Eihän näistä maailman kauneimpia sienisarvia tullut, mutta makuun ei ulkonäkö vaikuta. Näitä jäi muutama seuraavillekin illoille, mutta varmasti kaikki tulee syödyksi. Sanoisin, ettei ollenkaan hassumpia päähänpistojani leipomusten saralla.

Terveiset tällä kertaa luonnon keskeltä kauniista mökkimaisemista! Mukavaa viikonjatkoa sinulle!
Kuulisin oikein mielelläni sinun herkkujasi tuoreista kantarelleista! Ehtisitköhän vinkata!😋😘