Ruokaohjeita

Sivut

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kantarelliherkkuja sittenkin


Olin jo tyytynyt kohtalooni ja varautunut olemaan tämän syyskesän ilman tuoreita kantarelleja. Koville se otti, mutta 'tuskaa' helpotti pakastimesta löytyneet viimekesäiset sienipussukat. Mikään ei kuitenkaan voita juuri metsästä poimittujen, tuoreiden kantarellien aromia.


Kävi kuin kävikin onnelllisesti muutaman päivän runsaiden sateiden ansiosta! Mennyt kesä ja aavistus syksystä leijailevat nyt ilmassa valmistaessani ruokaa itsepoimituista kantarelleista. Ne ovat edelleen lempisieniämme helppoutensa ja lempeän makunsa ansiosta. Olemme keränneet parina päivänä n. 4 l kantarelleja ja haperoita Hämeen metsämaastosta.


Tutuissa mökkimaaston metsissä on kiva kierrellä ilman paineita 'saaliista' eli marjoista tai sienistä. Ja sittenkin suurin mielihyvä tulee siitä, kun näitä ihania keltaisia herkkuja pilkistelee sammalikosta. Löytöpaikan lähettyviltä saattaa löytyä lisää sieniä, joten 'kävelytahtia hidastaen ja silmät kohti sammalikkoa' on kulku sen jälkeen. 


Mies käväisi eilen aamulenkillään metsässä ja houkuttelin ottamaan varmuuden  vuoksi pienen pussin mukaan. Sittenkin yllätys oli melkoinen, kun hän saapui takaisin reilun tunnin kuluttua ja piilotteli takanaan 'lahjapussia metsän väeltä'.  Ihan oikeita suomalaisia kantarelleja oli pakko ensin haistella silmät kiinni ja ihailla sitten kauniin keltaista väriä. Mitähän kantarelliruokaa en ole aiemmin tehnyt? alkoi pyöriä mielessäni. Nyt teki mieli kokeilla jotakin uutta!




Ykkösherkkua ovat tottakai voin ja sipulin kanssa pannulla kuullotetut kantarellit. Maku on hyvä sellaisenaan ilman mitään kikkailuja. Saatikka sitten juuri uunista tulleiden kuumien perunarieskojen päällisinä. Ajoitus oli täydellinen! Mies toi metsästä kantarellit ja minä olin päättänyt leipoa hetken mielijohteesta perunarieskoja. Edellisenä päivänä tähteeksi jääneet, keitetyt perunat oli helppo kiehauttaa muussiksi maidon, suolan ja voin avulla. Jauhopussin ohjeen mukaan valmistui 15 pientä perunarieskaa helposti ja nopeasti.



Herkullisen välipalan ja pienten päivänokosten jälkeen oli pakko päästä itsekin metsään 'koettamaan sienionnea'. Saimme palkkion ahkeruudestamme ja keräsimme yhdessä reilun pari litraa toinen toistaan ihanamman näköisiä kantarelleja. On vaikea kuvata toiselle sitä onnentunnetta, joka valtaa mielen sienimetsällä joka kerran, kun keltaista vilkahtaa sammalten seasta. Metsä on joka tapauksessa omaa 'sielunmaisemaani' ja viihdyn erinomaisesti kulkiessani siellä ja kuunnellessani puiden huminaa.  Välillä on mukava istahtaa puunrungolle lepuuttamaan jalkoja.



Olin laittanut eilen aamulla leipäjuuren alun tekeille aikomuksena pyöräyttää illan mittaan tuore rieska. Juuri toimi taas moitteettomasti ja silloin sain uuden idean. Onnistuisinkohan tekemään sienisarvia hiivattomasta taikinasta? Tapanani ei ole jäädä haikailemaan vaan ainakin yrittää. Juureen leivotun huono puoli on siinä, että taikina vaatii monta tuntia lepoa ja taittelua. Valmiin leipomuksen paistaminen tahtoo siten jäädä yömyöhälle. Niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Vedin ensimmäisen kantarellisarvi-pellillisen uunista klo 23 jälkeen. Mutta maku palkitsi jälleen kerran vaivan. Harvoin saamme muutenkaan näin hyvänmakuista 'yöpalaa'. 



Kuvasta näkyy aika hyvin, kuinka hyvin kohonnutta taikinaa voi saada juuren avulla ja ilman hiivaa.
Itse asiassa olin varannut sekä tuorehiivaa että kuivahiivaa äkillisen leipomusinnostuksen varalle. Ne jäivät odottamaan seuraavaa leipomusta, sillä nämä kantarellisarvet olivat hyviä tällaisenaan.  Jos haluat kokeilla samaa leipomusta ilman leipäjuurta,  tämän linkin taikinalla tulee (lähes) yhtä hyvänmakuisia. 



Sarvien sisään tulevan sienimuhennoksen voit tehdä esim seuraavalla tavalla

  1. Puhdista ja paloittele sienet (n. 1 l).
  2. Haihduta enimmät nesteet kuumalla pannulla sienisilppua käännellen. 
  3. Siirrä sienet hetkeksi toiseen astiaan ja kuullota paloiteltua pekonia kuumalla paistinpannulla. (laitoin yhden paketin)
  4. Lisää pilkottua sipulia ja tarvittaessa hieman voita sekä sienisilppu pekonien sekaan. Sekoittele ja kuullota hetkinen.
  5. Mausta seosta mustapippurilla ja kuivatulla timjamilla tai oreganolla. Suolaa tulee riittävästi pekoneista.
  6. Halutessasi hieman 'pehmennystä' sieniseokseen, lisää esim savujuuston makuista tuorejuustoa tai ruokakermaa pannulle. 
  7. Kiehuttele hiljaisella lämmöllä, kunnes seos tuntuu sopivan paksulle.
Muhennokseni ehti jäähtyä ennen sarvien leipomista. Kuumaan uuniin joutuessaan se tietenkin kuumeni ja kuohui ensimmäisen pellillisen sarvista hieman ulos. Ehkä olisi kannattanut lisätä lusikallinen vehnäjauhoja täytteeseen ennen kiehuttelua.

Leikkelin vielä muhennoksen päälle ohuelti cheddarjuustoa ennen sarviksi rullaamista. 


Voitelin sarvet kananmunalla ja ripottelin pinnalle hieman cheddarraastetta ja kuivattua oreganoa. Paistoin nämä sarvet aika kuumassa uunissa (n. 230 ast) n. 15 min.


Eihän näistä maailman kauneimpia sienisarvia tullut, mutta makuun ei ulkonäkö vaikuta. Näitä jäi muutama seuraavillekin illoille, mutta varmasti kaikki tulee syödyksi. Sanoisin, ettei ollenkaan hassumpia päähänpistojani leipomusten saralla.



Terveiset tällä kertaa luonnon keskeltä kauniista mökkimaisemista! Mukavaa viikonjatkoa sinulle!
Kuulisin oikein mielelläni sinun herkkujasi tuoreista kantarelleista! Ehtisitköhän vinkata!😋😘

2 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika, et usko mitä hetki sitten tapahtui. Sanoin juuri, että viikonloppuna on pakko saada kantarelleja syödäkseen, kun näin pitkällä on elokuu menossa, eikä yhtään kantarelliruokaa ole vielä tehty. Suljin suuni, ja avasin blogisi, enkä meinannut silmiäni uskoa 😂 Voi mitä herkkuja! Itse en taida metsään ehtiä, mutta elättelen toivetta, josko kantarelleja torilta löytäisin 👍 Nautihan nyt siis minunkin puolestani! Ps. Jos niitä löydän, niin toivomasi vinkki tulee myöhemmin 😉 Tosin teen niistä aina ihan perinteisiä herkkuja, kastiketta tai keittoa. Eli mitään uutta ja mullistavaa ei ole lupeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskonhan toki! 💖 tämä on kai jo telepatiaa..
      Meillä päin torilta sai viime viikolla vain ulkomaisia (ei niin tuoreenoloisia) kantarelleja, en ostanut. Ihana yllätys tämä oli meillekin. 🤗
      Risotto, keitto ja kastike ovat meidänkin ykkösherkkuja kantarelleista. Nyt tuli mieli laajentaa makunautintoa ja löytää uusia innovaatioita. Kyllä tutut herkut ovat parhaita, mutta uudetkin ideat ovat tervetulleita!
      Lämpöinen kiitokseni ihanasta kommentistasi Päivi! 👋

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini.