Ruokaohjeita

Sivut

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Parhaimmat överipullat ikinä


Olen ihan aidosti uskonut osaavani leipoa niin  hyvää pullaa, ettei parempaa voi tehdä. Tänään opin kantapään kautta, että aina on vara parantaa. Miten on mahdollista saada tutuista raaka-aineista jotain niin täydellisen hyvänmakuista, pehmoista ja suussasulavaa herkkua. Alunperin tänään ei ollut edes aikomus leipoa. Tai pitäisiköhän näitä kutsua wienereiksi? Tekotapa kuin pullissa, mutta raaka-aineissa rasvaa aika runsaasti. Ehkä nämä ovat niiden molempien yhdistelmä. 


Talon Mies on kokopäiväreissulla auton kanssa ja enhän täältä ilman autoa pääse puolta kilometriä pidemmälle. Pulla maistuu parhaimmalle kahvileivälle ja edellinen satsi on hävinnyt pakasteesta jo viikkoja sitten. Niitähän päädyin sitten leipomaan.


Jotain pähkinäistä ja vaniljaista pullaa suunnittelin tekeväni seuraavaksi pari päivää sitten. Sattumalta näin leipomisohjelman, jossa tehtiin tooodella sokeri- ja rasvapitoisia pullia. Ihan niitä en halunnut, mutta kohotustapa tuntui tutulle. Olen leiponut useamman kerran hampurilaissämpylöitä vastaavalla kohotustavalla ja aina on onnistunut. Hiivapalani paras päivämäärä oli mennyt, mutta kovettuneet reunat leikattuani sisältä paljastui varsin kelvollisen näköinen pala hiivaa. Ajattelinkin tehdä vain pienen pullataikinan, joten siihen se riitti.

  
Voita, kananmunia, jauhoja, sokeria ja melkein dl kermaakin onnekseni löytyi. Vaniljaa kardemummaa sekä pussillinen manteleita oli kaappien kätköissä, joten ei hätää.

Jauhot, rasva, suola, kananmunat ja mausteet sekoitellaan lastalla ennen maidon lisäämistä.
Yleiskone sai hoitaa tänään alustuksen, joten käsiä ei tarvinnut laittaa taikinaan ennen leipomista. Helpommalla kuin tämänpäiväisellä menetelmällä tuskin pullataikinaa voi tehdä. Siis hyvää pullataikinaa. Aikaa meni kohotuksiin aika paljon. 


Aineet 9 isoon ja 9 pieneen pullaan (tai esim 15 keskikokoiseen)

3 dl hasselpähkinämaitoa (tai jotain muuta maitoa)
n. 3/4 osa palaa hiivaa (tai vastaava määrä kuivahiivaa)
1 dl sokeria

n. 6,5 -8 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita
½ tl kardemummaa
2 tl vanilja-aromia (tai 1 vaniljatangon siemenet)
½ tl suolaa

Hiivaa taisi olla liikaakin, kun kohosi todella paljon. Seuraavalla kerralla hieman vähemmän.
Ohjeet

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää sokeri ja murenneltu hiiva.
2. Sekoita ja jätä sitten n. 10-15 min huoneenlämpöön. (Seos alkaa kuohua)
3. Yhdistä muut taikinan aineet yleiskoneen kulhossa (tai muussa astiassa, jos haluat alustaa käsin)
4. Kaada maitoseos yleiskoneen kulhoon ja anna koneen käydä aluksi pienellä nopeudella. Lisää jauhoja, jos taikina tuntuu ihan vellimäiselle. Tarkoitus on tehdä löysää taikinaa ja lisätä reilusti leivonta-alustalle jauhoja. Kone saa käydä 10-15 min.
5. Jätä taikina kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan ½ tunniksi. 


Mikro / lämmittämätön uuni ovat omat takuuvarmasti vedottomat kohotuspaikkani. 
Alla oleva kuva on otettu puolen tunnin kohotuksen jälkeen. Hyvin taikina toimii!


Taikinan kohoamista odotellessa ehtii tehdä muut valmistelut. Pullat voi paistaa leivinpaperoidulla pellillä, mutta käytin tänään isokokoisia paperivuokiani. Ne ovat pyörineet kaapissani jo pikään ja tarkoitettu wienereiden tekoon. Niitä en ole ennen tehnyt. Silikoniset muffinsivuoat olivat erinomaisia pienempien pullien paistossa.


Onnekseni löytyi manteleita, koska hasselpähkinät olivat päässeet loppumaan. 
Murskasin mantelit karkeahkoksi seokseksi sauvasekoittimen silppurissa.


Mantelitäytteen aineet (tai hasselpähkinätäytteen)

150 g murskattuja manteleita tai hasselpähkinöitä
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vanilja-aromia
80 g sulatettua voita
3/4 dl kuohukermaa
2 rkl vehnäjauhoa


Sekoita aineet keskenään. Seos näyttää aika löysälle, mutta on helppo levittää normaalia pehmoisemmalle pullataikinalle. Lisäsin kerman, koska oli muuten liian tanakkaa. 

Täytettä näyttää olevan todella runsaasti, mutta hyvin upposi pullien uumeniin. Leviää hyvin lusikalla.
Muutamia vinkkejä leivontaan!

Pullien leipominen vaatii runsaan jauhotuksen. 
Taikinaa ei voi kaulita, vaan levitellään käsin.
Pitkä metallinen (paistin)lasta on hyvä apu taikinan rullaamisessa.


Lasta toimii mainiona apuna myös pullien siirtämisessä pellille.


Pullia kohotetaan 45 min liinalla peitettynä vedottomassa paikassa.


Luulin taikinani riittävän vain noin 10 pullaan, mutta sepä olikin yllättävän riittoisaa.


45 minuutin kohotuksen jälkeen voitelin pullat juuri ennen uuniin laittoa.


Voiteluseos 
2 rkl kermaa
1 kananmunan keltuainen

Pinnalle voi ripotella raesokeria tai murskattuja hasselpähkinöitä.

Paistolämpötilaan tai paistoaikaan en valitettavasti osaa antaa tarkkoja määriä. Se riippuu pullien koosta, oman uunin lämmitystehosta ja kiertoilman käytöstä.


Ensimmäiset pullat ovat paistuneet n. 5 min / 180 ast 
Nostin hieman lämpöä ja saivat vielä paistua reilut 5 min / 200 asteessa


Paistoin pullat kiertoilmalla, mutta yhden pellillisen kerrallaan. Muhkeita!!!

******************************************************************
Tässä vaiheessa sisareni sattui soittamaan ja kerroin leipomuksistani. Hän kertoi katsoneensa saman ohjelman ja muisti että pullia olisi voinut voidella puolivälissä paistoa paksulla kermalla. Tällä kertaa se oli myöhäistä eikä minulla olisi ollut kermaa yhtään enempää. Toiseen pulmaani Marke-siskollani oli ihana muistikuva. Äiti voiteli paiston jälkeen pullat kiillon lisäämiseksi runsaasti sokeroidulla kahvilla. Aamukahviani oli jäänyt jäljelle pannuun, joten niinhän käytin äidin leivontaniksiä hyväkseni. Kahvi-sokeriseos antoi todellakin hyvän kiillon. Täydellinen ajoitus siskoni soitolla. Yhdessä suunnittelimme vielä vaniljaisen kuorrutteen näille överipullille.  Kiitos paljon Marke! Asuisittepa lähempänä :))
*********************************************************************************
Halutessasi voit vielä valuttaa pullien pinnalle kuorrutteen. Näin tuli lisää makeutta :))


Kuorrutteen aineet

1 kananmunan valkuainen
2-3 dl tomusokeria
100 g vaniljan makuista tuorejuustoa
1 tl vanilja-aromia

Sekoita aineet keskenään ja valuta pullien päälle. 
Kaadoin seoksen muovipussiin, tein pienen reiän kulmaan ja sen kautta valutus sujui siististi. Kuorrutetta jäi tähteeksi, joten hieman pienempikin annos riittää.


Päiväkahvia tekisi jo mieli. Onneksi talon Mies tulee kotiin tuossa tuokiossa. Lämmin pulla kylmän maidon kanssa oli taivaallisen hyvää. Tällä kertaa uskallan mainostaa!

P.S. Suurin osa pullista on jo pakastimen uumenissa. Kahvivieraita taas odotellaan!  

Kotona tehtyä vaniljajäätelöä

Mustikat ja vaniljajäätelö on herkullinen makuyhdistelmä. Nami nami!
Aika pienellä vaivalla syntyy kunnon kermaista vanhanajan vaniljajäätelöä ilman jäätelökonettakin.  Lapsuudestani on muistikuva äidin tekemästä jäätelöherkusta, johon tuli paksua kermaa, kananmunia ja sokeria. Sitä piti vatkata ja sekoitella ahkerasti ja muistelen jossakin vaiheessa käytetyn jäähdyttämiseen ainetta, jonka nimi oli hiilihappojää. Meitä lapsia varoiteltiin koskettelemasta tuota ainetta, joka saattoi kuulema aiheuttaa palovammoja ihoon. Oudolle tuntui, että kylmä polttaa.... Taisi olla sittenkin paleltumisvammoja! Maltoin onneksi olla koskettelematta sitä!


Aineet noin ½ litraan vaniljajäätelöä

2 dl kermaa
1 dl glukoosisiirappia (tai vastaava määrä sokeria)
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria (ei vanilliini)
½ vaniljatangon siemenet
1 tl vanilja-aromia

Koristeluun  voi purkista rouhaista vaniljamursketta. Ohjeita jäätelön tekoon löytyy netistä runsaasti.

Rakastan vaniljan makua, kuten vaniljavarastoistani voi päätellä. Vaniljajauhe puuttuu vielä.
Ohjeet

1. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.
2. Vatkaa kananmunat ja glukoosisiirappi napakaksi vaahdoksi.
3. Yhdistä vaahdot ja lisää vaniljatangon siemenet ja tarvittaessa vanilja-aromia.
4. Kaada seos laakeaan pakasterasiaan ja siirrä pakastimeen.
5. Käy sekoittelemassa jäätelöä n. 15 min välein ensimmäisen tunnin aikana.


Muutamassa tunnissa jäätelöherkku kovettui valmiiksi. Useammasta sekoittelusta huolimatta seuraavana päivänä jäätelön piti lämmetä vähintään 10 min huoneenlämmössä ennen annostelua. Jäätelökauhaa kannattaa lämmittää kuumassa vedessä ennen herkun kaapaisua. Maku on täydellisen onnistunut ja vaniljainen :))


Tuoreet mustikat, vadelmat tai mansikat vaniljajäätelön kanssa. Siitä ei herkku parane!



Sain muutaman upean kuvan ystävältäni, joka saa ihailla alppiruusujen kauneutta omassa kotipihassaan. Matkustaisin tulevana viikonloppuna katselemaan kukkaloistoa Mustilan kasvitutkimuspuistoon Kouvolan Elimäelle, jos kävely sujuisi paremmin. Mutta kaikkea ei voi saada, on siihen pitänyt jo tottua tähän ikään mennessä.

Kaikkien aikojen kukkaloistoa




Kiitos Anita upeista kuvista! tullaan parin viikon päästä ihailemaan muita kukkasia ihanaan järvenrantapuutarhaanne :)) Alppiruusujen kukinta on silloin jo ohi.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Herkkukaalikääryleet nyhtökaurasta

Raikasta, mehukasta ja täyttävää kotiruokaa ilman perunoitakin.
Uudet kotimaiset kaalit olivat saapuneet kauppaan, joten nyt alkaa herkuttelu. Tuore kaali on loistavan rapea ja hyvänmakuinen salaatin raaka-aine. Kaalikääryleet ovat kuuluneet meidän molempien herkkuruokiin syyskesällä jo lapsuudenkodeissamme. Vähintään kerran kesässä pitää jaksaa väkertää noita perinnepötkylöitä. Puolukkasurvos, raejuusto ja raikas salaatti riittävät lisukkeiksi.

Tänään tekemäni nyhtökaura-kaalikääryleet olivat nopeita ja helppotekoisia. 
Tänään otin sattumalta "varaslähdön" näin aikaisin kääryleurakkaani selailtuani eilen nälissäni uusinta kokkauskirjaani. Tuli niin sanotusti himo saada kotona tehtyjä kaalikääryleitä kuvia katsellessani. Viime syksynä tein sekä kaalilaatikkoa että -kääryleitä tummasta soijarouheesta. Oli ihan hyvää, mutta nytpä keksin laittaa sisälle nyhtökauraa. Nude-versio olisi saattanut sopia parhaiten, mutta aamulla jääkaapissani oli vain tätä..

  
Itse asiassa valmista täytettä maistellessani olen sitä mieltä, että tämä maustetumpi versio saattoi olla jopa parempaa. Ehkä pitää kokeilla vielä myöhemmin Nudella.


Muita tavallisista kaalikääryleistä poikkeavia raaka-aineita olivat pakasteesta sulattamani suppilovahverot sekä puoli ruukkua herneenversoja. Ne voi mainioasti jättää pois ohjeesta maun kärsimättä. Riisin sijaan olen yleensä laittanut rikottuja ohrasuurimoita, mutta ne ovat päässeet loppumaan. Risottoriisi sopi tähän hyvin.


Varhaiskaalia oli vain puolikas kerä, joten pari käärylettä jouduin tekemään roomansalaatinlehdestä. Onnistuivat hyvin, mutta niiden maku oli miedompi. 

Pienimmät sisuslehdet voi pilkkoa täytteen sekaan.
Nuoren kaalin lehdet irtosivat toisistaan leikkattuani kaalin kannan irti. En keittänyt niitä kattilassa kiehuvassa vedessä vaan höyrytin mikrossa pienessä vesimäärässä 6 min. Paksuimmat lehtiruodot jouduin leikkaamaan pois ennen kääryleen taittelua.

  
Täytteen aineet 9 keskikokoiseen kaalikääryleeseen

1-2 rkl öljyä kuullottamiseen
2 pilkottua varhaissipulia varsineen
2 raastettua valkosipulin kynttä
n. 2 dl suppilovahveroita
n. 1 dl pilkottuja herneenversoja
1,2 dl smetanaa
n. 2 dl keitettyä risottoriisiä (ohrasuurimot sopivat hyvin)
1 pkt nyhtökauraa (tomaatti, savupaprika, lehtipersilja)
1 tl kuivattua timjamia ja meiramia
2-3 rkl tummaa siirappia
(suolaa, jos haluat)

En laittanut tällä kertaaa suolaa, sillä sitä oli nyhtökaurassa riittävästi.


Pilkoin nyhtökauran pienemmiksi paloiksi ja pehmensin täytteen makua smetanalla.


Ohjeet

1. Pilko ja kuullota sipulit öljyssä miedolla lämmöllä.
2. Lisää pannulle pieneksi pilkotut sienet, kaalin sisuslehdet ja herneenversot.
3. Kuullottele muutama minuutti ja lisää riisit, siirappi sekä smetana. 
4. Lisää pannulle pilkottu nyhtökaura ja mausteet.
5. Maistele ja lisää haluamiasi aineita tarvittaessa. (suola, pippuri, siirappi jne) 


6. Annostele sopiva määrä täytettä kaalin lehdelle ja taittele kääryleeksi.
7. Asettele kääryleet voideltuun uunivuokaan saumakohta alas päin.
8. Paista n. 175 ast / 30 min, laske lämpöä 130 ast ja anna kypsyä vielä n. 45 min.
(Jos et halua pinnalta tummia kääryleitä, suojaa foliolla tai kannella lopussa)

Halutessasi lisää voilastuja kääryleiden pinnalle. Meillä muhi tänään uunissa myös nyhtökanaa illaksi.

Ei ole kaunista ruokaa, mutta maku oli "älyttömän hyvä" myös talon Miehen mielestä.


Laitan harvoin kuvia tänne blogiini salaateistamme, mutta tänään teen poikkeuksen. Syynä on se, että keksin tehdä salaatin uuteen Pentik-vuokaani. Se on niin kaunis :))


Pieni lisäys kaalikääryleisiin 8.10.2017
Tällä kertaa tein kääryleet ihan perinteiseen tapaan. Ostin varmaankin ensimmäisen kerran naudan jauhelihaa tänä vuonna.
Tämän linkin takaa löydät ohjeen näihin herkullisiin kaalikäälikääryleisiin. Nesteenä käytin kuohukermaa, koska sitä sattui olemaan sopivasti jääkaapissani.
Sipulit kuullottelin etukäteen tilkassa voita. Lisäsin myös pari valkosipulin kynttä.

Kaalikääryleet



Samaan uuniin meni myös erittäin helppotekoinen nyhtökaura-kaalivuoka. Tein sen jäljelle jääneistä kaalinlehdistä, parista raastetusta porkkanaasta ja pätkästä purjoa. Nesteenä käytin kaalinkeittovettä ja kermaa. Mausteisiin laitoin pippurin lisäksi makeaa chilikastiketta ja yhden pilkotun chilin. Suolaa tuli 1 tl ja yrttimausteena korianteria. Hyvää tuli pitkään uunissa haudutettuna. Kiva että huomiseksi on ruoka valmiina. 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Paras jälkiruokamuistoni

Tuoreet vadelmat tekisivät tästä jälkkäristä paljon herkullisemman näköisen annoksen. Nyt mennään näillä!
Paras ja samalla herkullisin jälkiruokiin liittyvä makumuistoni aikuisena liittyy Lappeenrantaan. Sataman ja linnoituksen välimaastossa sijaitsee Wanha Makasiini Bistro ravintola. Olemme syöneet siellä useamman kerran käydessämme Etelä-Karjalan maisemissa. Bistro-nimen lisäys on tullut uusien ravintolanpitäjien myötä.
Lähtemättömän vaikutuksen teki aika tarkalleen kuusi vuotta sitten jälkiruoaksi tilaamani suklaafondantti-vadelmasorbetti-vaniljajäätelö-annos. Kaikki maut olivat niin kohdillaan!


Kerrankin minulla on riittävästi aikaa tehdä tätä jälkiruoka-annosta jäljittelevää herkkua kaikkine elementteineen. Aloitin jo eilen tekemällä vadelmasorbetin ja vaniljajäätelön valmiiksi pakastimeen. Tänään olivat vuorossa suklaafondantit.


Teen erillisen postauksen jäätelöstä ja sorbetista. Molempia löytyy tosin kaupoista ja ovat lähes yhtä herkullisia kuin itsetehdyt. Oma lempijäätelömme näihin on vaniljanmakuinen Tofu ice tai vastaava riisijäätelö. Sorbetteja löytyy myös nykyisin eri valmistajilta.

Fondantin voi tarjoilla myös vuoassaan, ellei irtoa suosiolla. Makuasia ja molempi parempi ;)
Suklaafondanteja olen tehnyt usealla eri reseptillä, mutta yleensä palaan tähän parikymmentä vuotta vanhaan reseptiini. Leikkasin ohjeen talteen jostakin lehdestä ja liimasin reseptikirjaani. Tänään kaivelin sen esille ja sekä talon Miehen että oman maisteluni perusteella onnistuivat hyvin. Mitäpä hyvää turhaan vaihtamaan.

Vuoat kannattaa voidella huolella kauttaaltaan. Kumoaminen lautaselle sujuu siten helpommin.
Aineet noin 8-12 fondantiin (riippuu vuoan koosta)

150 g leivontasuklaata/taloussuklaata
125 g voita
3 munaa (á55g)
3 munanvalkuaista
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja (kakkuvehnäjauhoja mielellään)




Ohjeet

1. Sulata voi ja suklaa kulhossa vesihauteen päällä. Älä anna veden kiehua!
2. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi sillä välin, kun teet muut valmistelut.
3. Vatkaa huoneenlämpöiset munat, valkuaiset ja sokeri napakaksi vaahdoksi.
4. Lisää suklaaseos munavaahtoon lastalla sekoitellen.
5. Lisää viimeiseksi vehnäjauhot sihdin läpi huolella sekoitellen taikinaan.
6. Kaada taikina hyvin voideltuihin uunivuokiin. (silikonivuokia ei tarvitse voidella)
7. Paista fondanteja uunin alimmalla tasolla 175 ast / 12-15 min.


Joudun itse käyttämään tässä munakelloa, jotta muistan kurkistaa uuniin ajoissa.

Leipominen voi olla taidetta. Eikö totta?

Tänään käytin kahdenkokoisia vuokia.  Silikoniset ovat pienempiä, joten pitää ottaa uunista aiemmin. 

Silikonivuoissa kypsyneet ovat jo valmiita, mutta isompien vuokien pitää paistua vielä 3-4 min. 


Nyt näyttää valmiille, koska keskellä ei ole kuoppaa. Sisällön kuuluu olla juoksevaa.

Kuuluu asiaan, että suklaaherkut lässähtävät muutaman minuutin päästä. Sama määrä silti jäljellä!


Tässä kuvassa hieman pienempi silikonivuoassa kypsynyt fondantti. Aterian päälle tämä annos kuuluukin olla pienempi kuin kahvileipänä tarjottu herkku. Makua ja silmäniloa on tässäkin ihan kiitettävästi. Meidän pakastimen viimeiset viime kesän vadelmat pääsivät tähän herkkujälkkäriin. Kohta saadaan uusia :)


Silikonivuoista pakastuneet fondantit on helppo irrottaa. Näin ne säilyvät ehjinä.



P.S. Haikailin pari päivää sitten Aulangon maisemiin. Tänään sää on aivan mahtavan aurinkoinen ja ihana muutenkin. Onneksi auto on keksitty ja sillä pääsee kiertämään Aulangon puistometsän ympäri. Muutama otos reitin varrelta tasan 2 kk ikäisen polveni tekonivelen kunniaksi. Olen onnellinen siitä, että eteenpäin mennään koko ajan. Pystyn jo nauttimaan ajatuksesta, että pääsen ehkä elokuussa marjastamaan ja sienestämään.....tai ainakin käveleksimään metsässä.



Ruusujen tuoksu oli huumaava ja lintujen laulua kuului Aulangolla joka puolella. Kyllä tänne kannattaa tulla vierailemaan kauempaakin. Mieli ja sielu rauhoittuu luonnon keskellä.   Aulangon luonnonsuojelualue