Ruokaohjeita

Sivut

tiistai 28. marraskuuta 2017

Joulukuu on lähellä Suomessa ja Espanjassa

Jouluun liittyviä valoja, koristeita, seimiä, ruokaa jne jne suorastaan tulvii vastaan jokaisessa kauppakeskuksessa täällä Espanjassa. Ei voi välttyä joulumusiikilta, jos aikoo ostoksille. Nooh, jouluhan on vain kerran vuodessa. 👶
Kuukausi tuntuu pitkälle ajalle eteenpäin katsottuna. Nyt on tunne, että näin pianko se meni. Toiseksi viimeinen ilta Espanjassa ja ensimmäiset sateet kuukauteen saapuivat. Huomiseksi luvassa vettä enemmänkin tänne, Suomeen toivottavasti lunta. Puhelimen kuvasaldoa on pakko tyhjentää, joten postaan tällä kertaa tapahtumia kuvien muodossa. Kävimme toistamiseen talon Miehen kanssa isossa kauppakeskuksessa. Se on tämän alueen uusin ja monipuolisin "ostoparatiisi".

Tämän seimiasetelman voi nähdä Zenia Boulevardin edustalla Torreviejassa.
Seimiasetelmat joka puolella ovat hyvin espanjalaista. Jokaiseen kauppakeskukseen rakenneteaan toinen toistaan upeampia seimiasetelmia joulukuun alkuun mennessä. Loppiaiseen saakka niitä saa käydä ihastelemassa. Mielestäni tämä on hyvä tapa tuoda joulun perimmäinen sanoma esille. Lapset täällä rakastavat rakennella seimiasetelmia, joihin hankitaan aina jouluksi uusia elementtejä. Hieno tapa kertoa joulun tarinaa.


Joulupukki tai joulu-ukko on myös tärkeä joulun lähestyessä. Aika veikeitä ukkoja täällä näkyykin jo hyvissä ajoin marraskuussa. Espanjalainen joulunvietto poikkeaa aika paljon suomalaisesta. Lahjat saadaan vasta Loppiaisena kolmen kuuluisan tietäjän tuomina. Aivan kuten yli 2000v sitten tietäjät toivat lahjoja Jeesus-lapselle. Jos haluat saada lisätietoa espanjalaisesta joulunvietosta, klikkaa linkkiä! 

Tyylikkään sisustusliikkeen ikkunassa oli tällainen pakkasukko.
Kävimme muutama päivä sitten toistamiseen Zenia Boulevard kauppakeskuksessa. Sinne on noin puolen tunnin ajomatka Mar Menorista. Puoliakaan kaikesta ei ehdi yhden käynnin aikana nähdä laajalle alueelle levittäytyvässä ostoskeskuksessa. 


Kipeytyvän jalkani johdosta tämän vuoden kierrokset rajoittuivat pienelle alueelle ja muutamaan kauppaan. Ruokailu ja kahvittelu veivät oman aikansa, joten useampi tunti siellä vierähti. Sää oli ihan uskomattoman kaunis, lämmin ja aurinkoinen. 💟 


Posliiniset famencotanssijattaria kuvaavat patsaat olivat taidokkaasti tehtyjä ja upeita värityksiltään. Hintakaan ei päätä huimannut, mutta ei tullut kauppoja tällä kertaa.

Kauppakeskuksen toisessa kerroksessa sijaitsevista ravintoloista on näkymät Välimerelle saakka.
Kauppakeskuksen toinen kerros on täynnä ravintoloita joka makuun. Viime marraskuussa kävimme argentiinalaisessa ravintolassa syömässä tulella grillattua lihaa. Syöjät saivat istua pöydissä ja tarjoilijat kiersivät lihavartaiden kanssa kyselemässä, josko saisi olla lisää. Paikka on lounasaikaan tupaten täynnä, joten monille tuntuu liha maistuvan edelleen. Tänä vuonna valitsimme amerikkalaistyyppisen ravintolan, jossa "tyydyimme" salaattiannoksiin ja ribseihin. Niitä emme ole aiemmin syöneet muualla tai tehneet itse, vaikka kovin suosittuja ovatkin. Nyt teki mieli maistella. Ne olivat mehukkaita, mureita ja hyvin maustettuja.

Talon Miehen salaatti oli ruokaisa cobb salad ja kastike siinäkin ihan Super! Sain maistaa :))

Omassa chicken caesarsalaatissani oli paras salaatinkastike aikoihin ja runsaasti broileria. Nam!

Nyt on tullut maisteltua amerikkalaistyyppisiä ribsejä possun-. ja lampaanlihasta. Hyvää oli!
Jälkiruokavaihtoehdot houkuttelivat, mutta halusimme käydä herkuttelemassa muualla. Toisaalta molemmat olivat liiankin täynnä jaksaakseen enää jälkkäreitä.

Jälkkärikuvasto oli houkutteleva, mutta pystyimme vastustamaan kiusausta.
Kauppakeskuskierros sai jatkua täydellä vatsalla ja vain vähän keventyneellä lompakolla. Syöminen on edullista verrattuna Suomen hintoihin ja kilpailu on täällä kovempaa. Edellisellä käynnillämme oli hauska seurata pastaravintolan sisäänheittäjien innokasta työskentelyä. Ei toimisi Suomessa sellainen, asiakkaat vaihtaisivat kadun toiselle puolelle. Täällä sisäänheitto on ihan tavallista. 

Tämän söpön valolumiukon olisin voinut ostaa lapsenlapsille, mutta oli liian isokokoinen.  


Kaupan oli sekä "krääsää" että ihan laadukkaita koristeita. Aika vähän tehtiin ostoksia, sillä matkalaukut ovat täynnä kuukauden oleskelua varten mukaan otetuista matkatavaroista. Onneksi niin, ei tule heräteostokset mieleen.

Paljon on pukkeja liikkeellä joulun alla.


Koristekaupoista selvittiin vähällä, mutta lastenvaatteita olisin halunnut ostaa vaikka kuinka paljon. Ne ovat täällä mielestäni niin ihania. Hinnat alkavat olla lähes samat kuin Suomessa, mutta valikoimaa on enemmän. Kaupoissa sai kierrellä rauhassa, sillä olimme liikkeellä torstaina. Seuraava päivä oli "Black Friday" eli amerikkalaisten (kai?) kehittelemä ostosryntäyspäivä. Hinnat ovat halvemmat ja alennuksia runsaasti, kuulemma. Välttelen itse moista ostohysteriaan joutumista.  


Lastenvaatteisiin todella panostetaan Espanjassa. Uskomattoman söpöjä vaatteita voi nähdä lasten päällä jopa arkenakin saatikka sunnuntaina. Silloin mennään syömään omaan suosikkiravintolaan koko suvun voimin parhaat päällä. Pienet lapset ovat kuin "karamelleja" ja usein myös erittäin hyvin käyttäytyviä. 

Juuri uunista vedetyt kahvileivät maistuivat herkullisille. Näitä täytyy kokeilla itsekin voitaikinasta.
Kahvitteluhetken jälkeen jaksoimme käydä parissa lastenvaatekaupassa. Sitten etsimään omaa autoa valtavan suuresta autohallista. Otan yleensä varmuuden vuoksi kamerakuvan opastamaan oikeaan kohtaan, vaikka hallit ovat selkeästi numeroitu ja värein erotettu toisistaan. Mutta eihän vara venettä kaada! Aina on osattu autollemme eikä ole tarvinnut harhailla isossa hallissa. 

Oli niin hyvä palvelu, maukkaat omenawienerit ja makoisat kahvit, että pitää laittaa paikka mieleen.

Oli aika iso laukku opasteena! Tähän olisi saanut mahtumaan paljon ostoksia ja tuliaisia. 
Lopuksi näyte kuuluisista espanjalaisista jouluvaloista. Kaikki kaupungit ja pienimmätkin kylät jaksavat panostaa hurjasti jouluvaloihin. Kiva niitä on katsella ja ihailla pimeinä iltoina. Suomessa näkee myös vuosi vuodelta enemmän jouluvaloja ja sehän on erittäin ilahduttavaa. Pimeän pitkän syksyn jälkeen saa nauttia valoista. 💝

Kaksi vuotta sitten otettu joulukatukuva Malagasta.
Oikein hyvää ja kaunista alkavaa joulukuuta kaikille blogissani viihtyneille! Onpa tosi ihanaa, että olette jaksaneet pysyä mukana tästä Espanjajaksosta huolimatta. Ihanaa päästä taas Suomeen ja
koristelemaan kotia joulun väreihin. Lapsenlapsen synttärit ja Suomi 100 vuotta juhlat ovat jo viikon päästä. Mahtavaa! 👏❤

maanantai 27. marraskuuta 2017

Helpot pikkuleivät

Pikkuleipien koristeleminen sujuu lapsiltakin paremmin kuin minulta. Makuun tomusokerikuorrutteen räpellykset eivät onneksi vaikuta.
Pikkuleivät ovat jääneet jostakin syystä omien leipomusteni vähemmistöön, vaikka ne olisivat ihan perushyvää naposteltavaa. Joulu ja pipareiden paistaminen kuuluu tottakai perinteisiin ja lusikkaleipiä teen juhliin. Jotakin viritelmää kokeilen silloin tällöin välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Täydellinen pikkuleipäresepti antaa odotuttaa itseään. Arlan sydänpikkuleivät linkistä löysin hyvän ja helpon tuntuisen ohjeen. 


Ostin täällä Espanjassa pieniä pikkuleipämuotteja ajatuksena pyöräyttää joku ilta kivoja mutustelupaloja jostakin valmistaikinasta. Muutaman päivän päästä lento Suomeen on tosiasia ja muotit olivat yhä pakkauksessaan. Alkoi olla tunne leipoa ei pakkopullaa vaan "pakkopikkuleipiä". Ostotaikinan sijaan päätin tekaista helpon taikinan itse viimeisistä jauhonrippeistä. Hunajapurkki oli sopivasti puolillaan, joten sekin tulee näin käytettyä. Mausteissa jouduin vähän joustamaan, käytin myös kardemummaa.


Taikina sai tekeytyä jääkaapissa useamman tunnin. Palatessamme reissusta se oli kovettunut, mutta taipui aika nopeasti leivontavalmiiksi. Ja kiva yllätys oli, että tämä taikina tosiaankin oli erittäin helposti kauliutuvaa. Jopa ilman kaulinta, pelkällä kahvimukilla pyörittelin.

Pikkuleipätaikina n.40 - 80 pikkuleipään (muotin koosta riippuen)

75 g hunajaa
75 g (3/4 dl) tummaa sokeria (ruoko-, muscovado-, fariini tms)
60 g voita

1 kananmuna
1-2 tl mandariinin (tai appelsiinin) kuoriraastetta
2 tl piparkakkumaustetta (kanelia, inkivääriä, muskottipähkinää, neilikkaa)
1 tl leivinjauhetta (tai ½ tl hirvensarvisuolaa)
300 g (n 4½ dl) vehnäjauhoja (kokojyvävehnäjauhot sopivat hyvin)

Kuorrutteeseen n. 3 dl tomusokeria muutama rkl nestettä. 
  • Kuumenna hunajaa kattilassa, lisää sokeri ja voi. Sekoita ja sulattele.
  • Jäähdytä (joko nopsaan isossa kylmävesiastiassa tai ½ t huoneenlämmössä)
  • Lisää kananmuna seokseen ja sekoita tasaiseksi.
  • Yhdistä kuivat aineet ensin keskenään ja lisää (älä kaikkia kerralla) taikinaan sekoittaen huolella. Taikina ei saa jäädä liian löysäksi. Liian "tönkkö" taas ei kauliudu hyvin. Lopussa sekoittele ja harkitse tarvitseeko lisää jauhoja.

Tämä pikkuleipätaikina onnistuu vaikka lapsilta varovaisuuttaa kuumennuksessa noudattaen.
  • Anna taikinan tekeytyä n. tunti ennen leipomista. (minulla oli jääkaapissa)
  • Kaulitse jauhotetulla alustalla muutaman millin paksuiseksi levyksi (älä kuitenkaan liian ohkaiseksi) ja ota muotilla pikkuleipiä.
  • Siirrä pikkuleivät leivinpaperoidulle pellille ja paista kauttaaltaan kauniin ruskeiksi   n. 180 - 200 ast / n. 8-12 min (omasta uunista riippuen)
  • Kuorruta pikkuleivät halutessasi tomusokerikuorrutteella.
  • Sekoita kuorrutetta varten appelsiinimehua, tomusokeria ja elintarvikeväriä tasaiseksi massaksi. (Voit käyttää halutessasi tuorejuustoa seokseen.)
  • Kuorrutteen voi levittää lusikalla tai esim minigrip-pussista tehdyn pursottimen avulla. 

Pieneillä muoteilla tuli yli 80 pikkuleipää.

Sininen pastaväri on vahvaa, joten kannattaa lisätä varovasti. Minulta humpsahti liikaa ;( 
Hyvänmakuisesta taikinasta tulee erittäin hyvänmakuisia pikkuleipiä. Juustojen kanssa nämä sopivat mielestäni oikein mukavasti vaikka pikkujoulutarjottaviin. 

Tämä pähkinäinen ananakselle maistuva juusto sopii tosi hyvin näihin pikkuleipiin. Saakohan tätä Suomesta?
Nykyään on aivan ihanan makuisia juustoja kauppojen juustotiskeissä sekä Suomessa että täällä Espanjassa. Suurin ongelma ainakin itselleni on valita niistä parhaimmat. Olemme talon Miehen kanssa tykänneet aina PALJON juustoista, joten niitä löytyy useampaa lajia jääkaapistamme jatkuvasti.   


Nyt meillä on muutama päivä aikaa mutustella loput pikkuleivät suihimme. Taikinasta tuli hämmästyttävän paljon valmiita pikkuleipiä. Jätin lautasen houkuttelevasti keittiön ja olohuoneen väliselle tasolle. Siitä voi napata ohikulkiessaan suuhunsa muutaman piparin. Ei tekisi mieli roskiin heittää.👍

KotiSuomessa on aikomus tehdä näitä uudelleen. 

Näin kivan näköisiä pikkuleipiä muoteilla voi tehdä, jos kärsivällisyys riittää koristeluun.


Näiden kukkasten ihailuun on aikaa vielä muutama päivä. Sää kylmenee päivä päivältä ja keskiviikoksi on luvattu sadetta. Kuinkahan meidän keskiviikkokisojen kanssa käy? Ei tekisi mieli kastella golfvarusteita lähtöä edeltävänä päivänä.


Hyvää, onnistunutta ja rauhallista viikkoa kaikille teille ihanille blogini lukijoille! 

P.S. Suunnittelen ja "pähkäilen" kovasti ensimmäisen arvonnan järjestämistä blogissani 💖 Mielelläni kuulisin mielipiteitä siihen liittyvistä toiveista 💝💟👋, kun itselle kaikki on uutta. Osallistuisikohan siihen kukaan ja mikä olisi voittajaa / voittajia ilahduttava palkinto? Kuvittelin löytäväni täältä Espanjasta jotakin persoonallista ja erilaista kokkaamiseen tai leivontaan liittyvää juttua, mutta vielä ei ole tärpännyt. Onhan tässä onneksi muutama päivä aikaa jäljellä!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ravintolaruokaa Espanjassa ja Siskonpäiväonnittelut


Musta ruoka on ollut näkyvästi esillä useiden ruokablogien postauksissa viime kuukausina. Vai olisikohan niin, että sen aika alkaa jo olla ohi. Itse en ole tehnyt kertaakaan erityisen "mustaa" ruokaa tai ruokakuvaa ennen tätä. Tämä upean värinen pataruoka oli ennen kaikkea hyvää ja jälkikäteen kuvaa katsoessa upean värinenkin.  Osaatko arvata, mikä ruoka on kyseessä?

Kylmemmät ja sateisemmat säät ovat lähestymässä ennusteiden mukaan. Nyt nautitaan näistä näkymistä.
Taivas näytti eilen aamulla klo 7.30 näin upealle ajellessamme Mar Menorin kentän ykköstiille aloittamaan golfkierrostamme. Olimme ensimmäiset lähtijät. Aamu oli puolipilvinen. Aurinko oli jo täysin noussut klo 8 mennessä, kun ensimmäiset pallot singahtivat ilmaan. Oli todella kiva kierros Ritvan ja Sepon kanssa ja kotona olimme jo ennen yhtä. Pitkä iltapäivä edessä, eikä mitään ohjelmaa valmiina. Talon Mies ehdotti tutustumista kaikkien ylistämään La Mangan alueeseen. Mar Menorista pääsee sinne hyviä teitä pitkin puolessa tunnissa. Pikkuleipätaikina ensin jääkaappiin tekeytymään ja menoksi. Postaan hyvän pikkuleipävinkin myöhemmin.


Ajelimme aina vaan eteenpäin kohti Mar Menorin eli "Pikku Meren" eteläkärkeä. Hyvä kuvaus tuosta alueesta on tämän linkin takana, jos haluat tutustua. 

La manga del Mar Menor  Löysin itsekin tuon blogin hienoinen kuvineen juuri äsken ja aion tutustua tarkemmin ajan kanssa. Vaikuttaa todella hyvälle matkablogille.


Nousimme "korkeille" vuorille ohi Caravaning La Mangan. Ihailimme huikeita maisemia auton ikkunasta. Retkeilijöitä liikkui runsaasti alueella ja omat "vuorikiipeilyajat" eli vaatimattomat opastetut retket Italian Dolomiiteilla ja Kreikan saaristoissa palasivat mieleen. Jospa mekin vielä joskus pääsisimme "huiputtamaan" uusia vuoria. Mutta asiaan! Ajeltuamme eteenpäin näimme ravintola Mar de Cañasin mainoksen. Seurasimme opasteita ja lopulta pienenevän tien päästä löysimme kiinnostavalle tuntuvan ruokapaikan parkkipaikan. Kello oli jo yli kahden ja alkoi olla nälkä. Mikäpä sen mukavampaa kuin istahtaa valmiin ruoan äärelle. 

Sisääntulo ja portaat yläkertaan. Mitähän sieltä olisi näkynyt? Ehkä otan selvän seuraavalla kerralla.
Saimme viihtyisän paikan ilman pöytävarausta. Meri ei näkynyt muualla kuin tauluissa, mutta ruokalista houkutteli tilaamaan meren eläviä. Onneksi myös talon Mies suostui ehdotukseeni maistaa mustekalaa pääruokana. Annos tehtiin kahdelle, joten ei ollut vaihtoehtojakaan. Listalla oli paljon muitakin hyvälle kuulostavia kala- ja äyriäisruokia.


Lämpöiset "Kokin Kroketit" tuotiin aika pian eteemme keittiön tervehdyksenä. Pienet suupalat maistuivat todella lupaaville. Olisi niitä mennyt useampikin, mutta tyydyimme yhteen. 

Pienessä pesässä houkuttelevasti esillä oliivit, tomaatit, sipulirenkaat, hillosipulit ja hyvin suolainen tonnikala. Nam!
Alkuruokavaihtoehdoista kiinnostavimmille tuntuivat salaatit. Tilasimme kaksi eri "salaattiannosta" ja päätimme maistella molempia.

Rakastamme molemmat sieniä lähes joka tavalla valmistettuina. Näissä sienten maku oli aidoimmillaan.
Salaatti kuulostaa vihreälle, mutta oliiveja lukuun ottamatta emme saaneet mitään kovin vihreää eteemme. Muita värejä ja makuja sen sijaan runsain mitoin. Ihan pientä epäilystä herätti meille tuntemattomien sienien väri talon Miehessä, mutta vakuutin maun korvaavan kaiken. Ihan viimeistä murua myöten meni tämä annos suihimme. Kun kokki osaa asiansa ja raaka-aineet ovat tuoreita, ruoka voi olla huikeaa. Niin nyt 👌❤

Sieniä osataan arvostaa muuallakin kuin Suomessa. Annos oli aika runsas, mutta olisi mennyt lisääkin.
Alkuruoan jälkeen oli hieman aikaa tutustua ravintolaan ja ympäristöön. Paikka viehätti entistä enemmän toisaalta vaatimattomuudellaan ja toisaalta tyylikkyydellään. Tämä ravintola oli ihan oma löytömme, sillä emme tienneet siitä etukäteen mitään. Ensi marraskuussa (jos olemme terveitä) palaamme tännekin varmasti golflomamme aikana. Matka on jo varattu!

Takaseinän hauska oivallus sisustuksesta. Aito kallio näkyy ruudun takana.
Pääruoka tuli juuri sopivasti, kun kuvat oli otettu ja vatsaan tuntui mahtuvan seuraava annos. Ja nyt tuli reilusti syötävää yhdessä padassa eteemme. Pakkohan se oli ensin kuvata. Tarjoilija oli oikein tyytyväinen kertoessani tässä vaiheessa ottavani kuvia blogiani varten. Hän itsekin otti asiakkaista kuvia ja mekin "pääsimme" tai jouduimme talon facebook-sivuille. 

Talon Mies on aina yhtä leikkisä päästessään kuvaan❤
Ravintolassa oli tosi ihana tunnelma koko vierailumme ajan. Pari lapsiperhettä, muutama nuoripari ja neljän englantilaisen seniori-ikäisen pöytäseurue vieressämme. He olivat kiinnostuneita kotimaastamme, luulivat norjalaisiksi. Noooh! sattuuhan sitä ;) ja aika lähelle meni. Jutustelu jäi lyhyeen saadessamme ruoat eteemme. Niin, tottakai hekin olivat golfareita ja rusketushan sen jo  kertoi.

Ruokaa oli niin paljon, että tiesimme jo tässä vaiheessa ettemme jaksa syödä kaikkea.
.
Leipää ei tullut missään vaiheessa pöytään. Se oli viisasta, koska olisimme täyttäneet vatsamme turhaan leivällä.

En vielä väitä syöneeni elämäni parasta ruoka-annosta, mutta taatusti mielenkiintoisimman.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tässä vaiheessa myös minussa herätti pientä epävarmuutta ruoan värimaailma. Upea ja erikoinen ulkonäkö ei vielä vakuuttanut mausta mitään. Mustaa riisä ja mustekalaa tilasimme ja juuri sitä saimme. Tiesimme senkin, että kuorrutetuilla ja öljyssä paistetuilla mustekalarenkailla ei ollut mitään yhteistä tämän ruoan kanssa. Jännä juttu tätä ruokaa syödessämme oli, että mitä enemmän sitä suuhunsa laittoi, sitä paremmalle se maistui. Olimme yksimielisiä tästä. Talon Mies jaksoi syödä suuremman annoksen riisiä, mutta "sattumat" jaettiin.

"Esto es del cielo eli This is from heaven!" kommenttini hymyilytti tarjoilijaa. Oli ihan törkeän hyvää💏
Taas kerran huomasimme, että hyvässä ravintolassa annetaan aikaa pääruoan sulattelulle ennen jälkiruokaa. Menimme koko aterian vesi ruokajuomana. Olisi ollut mielenkiintoista maistaa mustekalaa ihanan, makuun suunnitellun valkoviinin kanssa. Meidän oli pakko lähteä ajelemaan ruokailun jälkeen takaisin, jotta ehdimme kuvata auringonlaskua. Taivas oli hieman pilvessä, joten parhaimmat kuvat jäivät seuraavaan kertaan. Mutta jäi kyllä niin hyvä mieli koko ruokailusta!!


Tilasimme tottakai kaksi jälkiruokaa, jotta saimme taas maistella useampaa makua. Sorbe Mar de Cañas oli ihanaa, mutta jäi kauaksi suklaafondantin täydellisestä mausta. Raikas ja kevyt jälkiruokavaihtoehto itselleni oli oikea valinta. Olin täynnä.


Vielä parit kuvat ravintolan ulkopuolelta ja kohti vuoria sekä majapaikkaamme. Täydellä vatsalla ja tyytyväisellä mielellä oli kiva jättää reilu tippi ihanaan ravintolaan.  


Halusin ottaa kuvia jo aika alhaalta, mutta talon Mies vakuutteli parempia maisemia tulevan vielä. Hän oli oikeassa, mutta kaunis tämä ensimmäinenkin otos mielestäni on.


Oli huikea päivä ihan auringonnoususta auringonlaskuun. Näitä kuvia on kiva katsella blogista myöhemmin kotona ja muistella upeita tapahtumia.


Vielä ehdittiin käydä tekemässä pieni lenkki kahdelle kuuluisalle golfkentälle. Portin ulkopuolelta tällä kertaa ihailimme La Manga kentän sisääntuloa. Monet ovat meille mainostaneet tuon kentän olevan yksi Euroopan parhaita. Tuumattiin kyllä molemmat, että viihdymme sittenkin paremmin "ei niin ökyrikkaalle" tuntuvilla kentillä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tuonkin aidan takana lyödään joskus palloa.


Pakko minun on kertoa viimeisimmät uutiset golfrintamalta, kun asiaan pääsin...
Ottelut vastaan miehet & naiset Jauhiaisten kanssa päättyivät 3-1. Ei ole vaikeaa päätellä, kummat voittivat, jos miehet johtivat kolmen kierroksen jälkeen 2-1. Onniteltiin reilusti ja halausten kera kovahermoisia miehiä 💕 mutta luvattiin samalla seuraavalla kerralla parempaa vastusta. Jospa edelleen kipuileva jalkani paranee kokonaan siihen mennessä.

Vuosi sitten otettu kuva samalla El Vallen kentällä, jossa taaskin kisasimme.
Ja vielä siitä viime keskiviikon viikkokisasta. Pakko kertoa sekin, kun asiasta jo yhdessä postauksessa mainitsin. Yllätin eniten itseni kuullessani jälleen oman nimeni kymmenen parhaan joukossa. Peli sujui hyvin, mutta sitä en arvannut, että niin hyvin. Vaikealla el Vallen kentällä oli 80  kisaajaa, mutta loistavissa olosuhteissa voi sattua mitä vaan. Kiva kiva!

Lähellämme olevassa puussa on vaaleanpunaiset kukat. Tämä puu kukkii keltaisenaan.
Puu, jonka kerroin jo tiputtaneen kukat onkin vasta puhkeamassa kukkaan ja osittain kukkinut. Tänään aion käydä kuvaamassa kolmea lähellämme kasvavaa puuta. Aamulla kentällä ei ole vielä  pelaajia ja oma golfaikamme on vasta puolilta päivin.

Oikein hyvää ja turvallista viikkoa teille upeille tyypeille siellä "ruudun" toisella puolella! Minulla olisi kuvia vielä moneen postaukseen, mutta aika meinaa loppua kesken. 

Näitä pensaita kukkii valtoimenaan asuntomme läheisyydessä.
Lämpöiset terveisemme täältä bougainvilleain eli ihmepensaiden alta! Rakkaalle Sisko-siskolleni nimipäiväonnittelut sekä minulta että talon Mieheltä Espanjan aurinkorannikolle!