Ruokaohjeita

Sivut

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ravintolaruokaa Espanjassa ja Siskonpäiväonnittelut


Musta ruoka on ollut näkyvästi esillä useiden ruokablogien postauksissa viime kuukausina. Vai olisikohan niin, että sen aika alkaa jo olla ohi. Itse en ole tehnyt kertaakaan erityisen "mustaa" ruokaa tai ruokakuvaa ennen tätä. Tämä upean värinen pataruoka oli ennen kaikkea hyvää ja jälkikäteen kuvaa katsoessa upean värinenkin.  Osaatko arvata, mikä ruoka on kyseessä?

Kylmemmät ja sateisemmat säät ovat lähestymässä ennusteiden mukaan. Nyt nautitaan näistä näkymistä.
Taivas näytti eilen aamulla klo 7.30 näin upealle ajellessamme Mar Menorin kentän ykköstiille aloittamaan golfkierrostamme. Olimme ensimmäiset lähtijät. Aamu oli puolipilvinen. Aurinko oli jo täysin noussut klo 8 mennessä, kun ensimmäiset pallot singahtivat ilmaan. Oli todella kiva kierros Ritvan ja Sepon kanssa ja kotona olimme jo ennen yhtä. Pitkä iltapäivä edessä, eikä mitään ohjelmaa valmiina. Talon Mies ehdotti tutustumista kaikkien ylistämään La Mangan alueeseen. Mar Menorista pääsee sinne hyviä teitä pitkin puolessa tunnissa. Pikkuleipätaikina ensin jääkaappiin tekeytymään ja menoksi. Postaan hyvän pikkuleipävinkin myöhemmin.


Ajelimme aina vaan eteenpäin kohti Mar Menorin eli "Pikku Meren" eteläkärkeä. Hyvä kuvaus tuosta alueesta on tämän linkin takana, jos haluat tutustua. 

La manga del Mar Menor  Löysin itsekin tuon blogin hienoinen kuvineen juuri äsken ja aion tutustua tarkemmin ajan kanssa. Vaikuttaa todella hyvälle matkablogille.


Nousimme "korkeille" vuorille ohi Caravaning La Mangan. Ihailimme huikeita maisemia auton ikkunasta. Retkeilijöitä liikkui runsaasti alueella ja omat "vuorikiipeilyajat" eli vaatimattomat opastetut retket Italian Dolomiiteilla ja Kreikan saaristoissa palasivat mieleen. Jospa mekin vielä joskus pääsisimme "huiputtamaan" uusia vuoria. Mutta asiaan! Ajeltuamme eteenpäin näimme ravintola Mar de Cañasin mainoksen. Seurasimme opasteita ja lopulta pienenevän tien päästä löysimme kiinnostavalle tuntuvan ruokapaikan parkkipaikan. Kello oli jo yli kahden ja alkoi olla nälkä. Mikäpä sen mukavampaa kuin istahtaa valmiin ruoan äärelle. 

Sisääntulo ja portaat yläkertaan. Mitähän sieltä olisi näkynyt? Ehkä otan selvän seuraavalla kerralla.
Saimme viihtyisän paikan ilman pöytävarausta. Meri ei näkynyt muualla kuin tauluissa, mutta ruokalista houkutteli tilaamaan meren eläviä. Onneksi myös talon Mies suostui ehdotukseeni maistaa mustekalaa pääruokana. Annos tehtiin kahdelle, joten ei ollut vaihtoehtojakaan. Listalla oli paljon muitakin hyvälle kuulostavia kala- ja äyriäisruokia.


Lämpöiset "Kokin Kroketit" tuotiin aika pian eteemme keittiön tervehdyksenä. Pienet suupalat maistuivat todella lupaaville. Olisi niitä mennyt useampikin, mutta tyydyimme yhteen. 

Pienessä pesässä houkuttelevasti esillä oliivit, tomaatit, sipulirenkaat, hillosipulit ja hyvin suolainen tonnikala. Nam!
Alkuruokavaihtoehdoista kiinnostavimmille tuntuivat salaatit. Tilasimme kaksi eri "salaattiannosta" ja päätimme maistella molempia.

Rakastamme molemmat sieniä lähes joka tavalla valmistettuina. Näissä sienten maku oli aidoimmillaan.
Salaatti kuulostaa vihreälle, mutta oliiveja lukuun ottamatta emme saaneet mitään kovin vihreää eteemme. Muita värejä ja makuja sen sijaan runsain mitoin. Ihan pientä epäilystä herätti meille tuntemattomien sienien väri talon Miehessä, mutta vakuutin maun korvaavan kaiken. Ihan viimeistä murua myöten meni tämä annos suihimme. Kun kokki osaa asiansa ja raaka-aineet ovat tuoreita, ruoka voi olla huikeaa. Niin nyt 👌❤

Sieniä osataan arvostaa muuallakin kuin Suomessa. Annos oli aika runsas, mutta olisi mennyt lisääkin.
Alkuruoan jälkeen oli hieman aikaa tutustua ravintolaan ja ympäristöön. Paikka viehätti entistä enemmän toisaalta vaatimattomuudellaan ja toisaalta tyylikkyydellään. Tämä ravintola oli ihan oma löytömme, sillä emme tienneet siitä etukäteen mitään. Ensi marraskuussa (jos olemme terveitä) palaamme tännekin varmasti golflomamme aikana. Matka on jo varattu!

Takaseinän hauska oivallus sisustuksesta. Aito kallio näkyy ruudun takana.
Pääruoka tuli juuri sopivasti, kun kuvat oli otettu ja vatsaan tuntui mahtuvan seuraava annos. Ja nyt tuli reilusti syötävää yhdessä padassa eteemme. Pakkohan se oli ensin kuvata. Tarjoilija oli oikein tyytyväinen kertoessani tässä vaiheessa ottavani kuvia blogiani varten. Hän itsekin otti asiakkaista kuvia ja mekin "pääsimme" tai jouduimme talon facebook-sivuille. 

Talon Mies on aina yhtä leikkisä päästessään kuvaan❤
Ravintolassa oli tosi ihana tunnelma koko vierailumme ajan. Pari lapsiperhettä, muutama nuoripari ja neljän englantilaisen seniori-ikäisen pöytäseurue vieressämme. He olivat kiinnostuneita kotimaastamme, luulivat norjalaisiksi. Noooh! sattuuhan sitä ;) ja aika lähelle meni. Jutustelu jäi lyhyeen saadessamme ruoat eteemme. Niin, tottakai hekin olivat golfareita ja rusketushan sen jo  kertoi.

Ruokaa oli niin paljon, että tiesimme jo tässä vaiheessa ettemme jaksa syödä kaikkea.
.
Leipää ei tullut missään vaiheessa pöytään. Se oli viisasta, koska olisimme täyttäneet vatsamme turhaan leivällä.

En vielä väitä syöneeni elämäni parasta ruoka-annosta, mutta taatusti mielenkiintoisimman.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tässä vaiheessa myös minussa herätti pientä epävarmuutta ruoan värimaailma. Upea ja erikoinen ulkonäkö ei vielä vakuuttanut mausta mitään. Mustaa riisä ja mustekalaa tilasimme ja juuri sitä saimme. Tiesimme senkin, että kuorrutetuilla ja öljyssä paistetuilla mustekalarenkailla ei ollut mitään yhteistä tämän ruoan kanssa. Jännä juttu tätä ruokaa syödessämme oli, että mitä enemmän sitä suuhunsa laittoi, sitä paremmalle se maistui. Olimme yksimielisiä tästä. Talon Mies jaksoi syödä suuremman annoksen riisiä, mutta "sattumat" jaettiin.

"Esto es del cielo eli This is from heaven!" kommenttini hymyilytti tarjoilijaa. Oli ihan törkeän hyvää💏
Taas kerran huomasimme, että hyvässä ravintolassa annetaan aikaa pääruoan sulattelulle ennen jälkiruokaa. Menimme koko aterian vesi ruokajuomana. Olisi ollut mielenkiintoista maistaa mustekalaa ihanan, makuun suunnitellun valkoviinin kanssa. Meidän oli pakko lähteä ajelemaan ruokailun jälkeen takaisin, jotta ehdimme kuvata auringonlaskua. Taivas oli hieman pilvessä, joten parhaimmat kuvat jäivät seuraavaan kertaan. Mutta jäi kyllä niin hyvä mieli koko ruokailusta!!


Tilasimme tottakai kaksi jälkiruokaa, jotta saimme taas maistella useampaa makua. Sorbe Mar de Cañas oli ihanaa, mutta jäi kauaksi suklaafondantin täydellisestä mausta. Raikas ja kevyt jälkiruokavaihtoehto itselleni oli oikea valinta. Olin täynnä.


Vielä parit kuvat ravintolan ulkopuolelta ja kohti vuoria sekä majapaikkaamme. Täydellä vatsalla ja tyytyväisellä mielellä oli kiva jättää reilu tippi ihanaan ravintolaan.  


Halusin ottaa kuvia jo aika alhaalta, mutta talon Mies vakuutteli parempia maisemia tulevan vielä. Hän oli oikeassa, mutta kaunis tämä ensimmäinenkin otos mielestäni on.


Oli huikea päivä ihan auringonnoususta auringonlaskuun. Näitä kuvia on kiva katsella blogista myöhemmin kotona ja muistella upeita tapahtumia.


Vielä ehdittiin käydä tekemässä pieni lenkki kahdelle kuuluisalle golfkentälle. Portin ulkopuolelta tällä kertaa ihailimme La Manga kentän sisääntuloa. Monet ovat meille mainostaneet tuon kentän olevan yksi Euroopan parhaita. Tuumattiin kyllä molemmat, että viihdymme sittenkin paremmin "ei niin ökyrikkaalle" tuntuvilla kentillä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tuonkin aidan takana lyödään joskus palloa.


Pakko minun on kertoa viimeisimmät uutiset golfrintamalta, kun asiaan pääsin...
Ottelut vastaan miehet & naiset Jauhiaisten kanssa päättyivät 3-1. Ei ole vaikeaa päätellä, kummat voittivat, jos miehet johtivat kolmen kierroksen jälkeen 2-1. Onniteltiin reilusti ja halausten kera kovahermoisia miehiä 💕 mutta luvattiin samalla seuraavalla kerralla parempaa vastusta. Jospa edelleen kipuileva jalkani paranee kokonaan siihen mennessä.

Vuosi sitten otettu kuva samalla El Vallen kentällä, jossa taaskin kisasimme.
Ja vielä siitä viime keskiviikon viikkokisasta. Pakko kertoa sekin, kun asiasta jo yhdessä postauksessa mainitsin. Yllätin eniten itseni kuullessani jälleen oman nimeni kymmenen parhaan joukossa. Peli sujui hyvin, mutta sitä en arvannut, että niin hyvin. Vaikealla el Vallen kentällä oli 80  kisaajaa, mutta loistavissa olosuhteissa voi sattua mitä vaan. Kiva kiva!

Lähellämme olevassa puussa on vaaleanpunaiset kukat. Tämä puu kukkii keltaisenaan.
Puu, jonka kerroin jo tiputtaneen kukat onkin vasta puhkeamassa kukkaan ja osittain kukkinut. Tänään aion käydä kuvaamassa kolmea lähellämme kasvavaa puuta. Aamulla kentällä ei ole vielä  pelaajia ja oma golfaikamme on vasta puolilta päivin.

Oikein hyvää ja turvallista viikkoa teille upeille tyypeille siellä "ruudun" toisella puolella! Minulla olisi kuvia vielä moneen postaukseen, mutta aika meinaa loppua kesken. 

Näitä pensaita kukkii valtoimenaan asuntomme läheisyydessä.
Lämpöiset terveisemme täältä bougainvilleain eli ihmepensaiden alta! Rakkaalle Sisko-siskolleni nimipäiväonnittelut sekä minulta että talon Mieheltä Espanjan aurinkorannikolle!



4 kommenttia:

  1. Lämpimät kiitokset rakas isosiskoni, kiitokset myös Jussille, halit. Ihania kuvia olet saanut reissultanne ja mahtavan tuntuinen tuo ravintola. Minä tosin, olisin jättänyt nuo sienet syömättä. Musta riisiannos oli varmaan hyvää, itse täällä söin mustaa pastaa joka oli värjätty mustekalalla, elämäni paras pasta-annos, vautsi että olikin hyvää. Onnittelut sijoituksestasi golf-kisassa ja vielä tuon kipeän jalan kanssa, ONNEA vielä kerran. Ihanaa loppulomaa sinulle ja Jussille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Tuurilla se tumpelokin seilaa :)) ja mun parhaat kierrokset oli juuri noissa kilpailuissa.
      Sienet olivat ihan buenos sienten ystäville, vaikka aluksi mekin emmittiin.
      Tuota mustekalapastaa maistellaan seuraavalla reissulla. Kiitti vinkistä!
      Ihanaa viikkoa ja ahkeraa opiskelua teille. Halit!!

      Poista
  2. Nyt odotan sinun versiotasi "Kokin Kroketeista", lehtitaikina jo valmiina. En uskalla enkä osaa ilman sinun reseptiäsi. Kiitos etukäteen, nam.

    VastaaPoista
  3. Kokin kroketteja aion yrittää tehdä lähiaikoina. Eri juttu onnistuuko. Filotaikinani on vielä kaupassa, joten pari päivää vielä... Kiitos paljon, kun pyysit ohjetta! Näin niitä tulee varmimmin tehtyä. Suu napsaa jo nyt.

    VastaaPoista

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini. Otathan rohkeasti yhteyttä!