Ruokaohjeita

Sivut

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Yrttipestoa ja grilliherkkuja

Portobellosientä, yrttipestoa, fenkoli-punasipuli pikkeliä sekä broilerin sisäfileitä grillin kautta.
Samettilehtinen, hopealle häivähtävä salvia on yrtti, johon olen päässyt tutustumaan paremmin vasta tänä keväänä. Miksiköhän? Ehkä tuon suhteellisen paksulehtisen ja vahvanmakuisen yrtin viehätys on erilaisuudessa. Ensikohtaaminen ei riittänyt vakuuttamaan tämän yrtin tarpeellisuudesta ruoanlaitossani. Sitten ymmärsin yhdistää salvian muihin yrtteihin ja johan alkoi maistua. Salvian lehtien friteeraaminen on suunnitelmissani lähiaikoina.

Sitruunabasilikan maku on raikas ja hyvä. Taimet menestyvät hienosti, mutta kasvavat hitaasti.
Ostin salvian myöhemmin kuin muut yrttini, eikä se mahtunut enää yrttikasvattamooni. Sen sijaan sitruunabasilikan taimet hyväksyivät isokokoisen salvian joukkoonsa. Täytyy tarkkailla, ettei se vie valoa ja tilaa ihanilta sitruunabasilikoilta. Tänään ruukkuun tuli ilmavuutta napsiessani reilusti salvian lehtiä pestooni.

Uuden-Seelannin pinaatti on kasvanut vauhdikkaasti näin lämpimänä kesänä. 
Pikkusiskoni lähetti pari pussia yrttien siemeniä ystävänpäiväyllätykseksi ja siitä alkoi kiinnostukseni kasvattaa itse yrttejä. Käytän niitä joka tapauksessa paljon etenkin kesällä. Kuivatut yrtit eivät ole huonoja nekään (paitsi tilli), mutta tuoreet ovat parempia.

Purkillinen yrttipestoa juhannukseksi ja toinen salaatinkastiketta tämän päivän lounaalle.
Heräsin tänä aamuna 'kukonlaulun' (klo 6 meillä) aikaan, sillä olimme varanneet golfajan aamuksi. Olen saanut kuntoutettua polveani sen verran, että pystyn kävelemään ns hyvänä päivänä jo muutaman kilometrin. Golf on kiva liikuntalaji, sillä siinä pääsee välillä istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan. 

Pallo vieri tankoa hipoen parin metrin päähän reiästä. Ei sitten vieläkään hole in onea! 😀🙆😗
Hetken aikaa ehdin unelmoida elämäni ensimmäisestä holarista eli pallon menosta suoraan aloituspaikalta reikään. Aloitimme Miehen kanssa tuon joidenkin mielestä turhan harrastuksen eläkeiän kynnyksellä. Nyt se on osoittautunut täydellisen sopivaksi lajiksi nivelrikosta eli artroosista kärsiville polvilleni. Liikkuminen pehmeällä alustalla luonnossa pienine pysähdyksineen on supermukavaa. Aikaahan siihen saa kulumaan, joten harrastuksen lisääntymisen myötä blogin postaukset harvenevat. Tämäkin on osoittautunut kivaksi touhuksi, joten tuskin heti haluan kokonaan lopettaa.




Yrttipeston aineet ja ohjeita (valmista pestoa n. 2 dl)

n 1 l yrttejä (basilikaa, salviaa, Uuden-Seelannin pinaattia ja sitruunabasilikaa minulla)
2 dl parmesan-raastetta
1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
1 valkosipulin kynsi halutessasi
3/4 dl tai enemmän hyvää öljyä (extra virgin oliiviöljy)
2 rkl sitruunan mehua (halutessasi sitruunan kuoriraastetta)
n 3/4 tl suolaa
1 tl sokeria
  • Kuumenna paistinpannu ja paahda pinjansiemenet vaalean ruskeiksi. Heiluttele pannua tai kääntele lastalla, etteivät pääse kärähtämään.
  • Lisää ihan pieneksi silputtu valkosipuli pannulle loppuvaiheessa, ellet halua peston maistuvan voimakkaasti valkosipulille. Lämmitys pehmentää makua.
  • Jätä siemenseos jäähtymään ja huuhtele sekä tarvittaessa linkoa yrtit.
  • Raasta parmesan tai Grano Padano -juusto ja purista sitruunamehu. 
  • Voit tehdä peston yleiskoneen tai sauvasekoittimen leikkurikulhossa.
  • Pyöräytä ensin pinjansiemeniä hetkinen ja lisää muut aineet leikkuriin sitä mukaa kuin sinne mahtuu. (lisäsin öljyn viimeiseksi)
  • Anna koneen pyöriä hetken aikaa lopuksi, kunnes pesto sopivan sileää ja paksua.
Itsetehty pesto on niin paljon parempaa kuin kaupasta ostettu, että ensimmäisen kerran jälkeen haluat tehdä sitä uudelleen. Basilikapesto sitruunalla on edelleen oma suosikkini, mutta pestovariaatioita syntyy koko ajan lisää. Ja itsetehty on varmasti tuoretta eikä ole lisäaineita.


Juhannuksena on hyvää aikaa viettää grilli-iltaa perheen ja ystävien kanssa. Testasin tänään uutta Slice-Halloumia meidän burgerikekkereihin. Tämä juusto pysyi hyvin koossa ja ruskistui nätisti grillissä. Lisäetuna ovat sämpylän ja pihvin muotoiset palat valmiiksi leikattuina. 




Broilerin sisäfileet ovat helppoa ja hyvää grilliruokaa ja maistuvat myös lapsille. Tärkeintä on varmistua lihan riittävästä kypsennyksestä. Yleensä olen todella tarkka kypsyydestä broilerin yhteydessä ja varmistan sen ennen tarjoamista. Omalle lautaselleni 'eksyi' tänään yksi varrastikku, jossa liha ei ollutkaan kauttaaltaan vaaleaa ts kypsää. Onneksi huomasin sen, mutta ajattelin varoittaa tässä postauksessa silti teitä blogini lukijoita tuosta vaarasta. Sisäfile marinoitui itselläni kaksi vrk, joten luulin paistuvan riittävästi parissa minuutissa. Parempi siis aina varmistaa kuin kärsiä vatsakivuista! 


Sitruunaöljyllä ja suolalla maustetut portobellosienet eivät olleet alunperin tulossa tälle aterialle. Hyvälle maistuivat pestokastikkeen ja itsetehdyn salaatinkastikkeen kanssa. (kermaviiliä, majoneesia, yrttipestoa ym) Halloum-juuston ja makeiden donitsipersikoiden yhdistelmä on lyömätön. Suolainen&makea tuntuu aina vaan paremmalle. Vuohenjuusto sopii vielä paremmin makeiden hedelmien pariksi, mutta sitä ei ollut tänään jääkaapissamme.


Tämän postaukseni loppukuvat saattavat kiinnostaa sinua, joka olet innostunut ja kiinnostunut luonnosta. Kävimme eilen Miehen kanssa läheisellä Honkalanrannan lintutornilla ja luontopolulla. Aika tarkkaan vuosi sitten könkkäsin saman reissun muutama viikko aiemmin leikatulla jalallani. Kumman paljon pidempi oli matka silloin, tai ainakin tuntui sille. 






Kaulushaikara töräytti äänensä saapuessamme lintutornille ja toistamiseen lähtiessämme paluumatkalle. Muualta tulleet golfin pelaajat ihmettelevät ääntä ja saamme aina tilaisuuden 'paljastaa' heille luonnontuntemuksemme. Noo, alkuun sama ihmetys oli meilläkin. Nyt olemme tottuneet ääneen, sillä Katumajärven kaulushaikara pesii lähellä Tawast Golfin 15. väylää. 






Eilinen oli kuuma päivä, joten lampaat halusivat päästä välillä varjoon ja suojaan! Lampaat kuljetettiin keväällä kaukaa Kiuruvedeltä eli meidän molempien syntymäpitäjästä laiduntamaan Hämeeseen. Nämä villaturkkiset kotieläimet ovat tottuneet ihmisiin. Tällä kertaa ei näkynyt lapsiperheitä paikalla kuten vuosi sitten.


Kuivuus alkaa tehdä tuhojaan ja pienet purot kuivuneet jo kokonaan. Nyt saisi tulla vettä ja onneksi sitä on luvattu ensi viikolle. Lämpö ja helteet ovat ihania, mutta luonto suorastaan huutaa vettä! 


Lämpöinen kiitokseni jälleen kerran sinulle, jolla oli aikaa käydä vilkaisemassa tätä postaustani! 💖  Tulevalla viikolla on kiva päästä leipomaan juhannuksen herkkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini. Otathan rohkeasti yhteyttä!