Grillissä tirisee herkkuja

Totta puhui Pekka (mtv/meteorologi Pekka Pouta) eilisessä sääennusteessaan. Nyt Suomi saa nautiskella kahden viikon pituisesta korkeapaineesta. Elikkäs sateita ei ole luvassa ja saattaapa olla luvassa mukavan lämpöistä säätilaa.

Noo, grillattiin, mutta ruokapöytä piti kantaa terassin aurinkoiselle puolelle ja tuulensuojaan. Niin oli hyvä!

Viime kesän grillauksista viisastuneena asettelin osan kasviksista mikron kautta pehmenneinä kuumaan grilliin. Aika paksut kukkakaalikaunottaret eivät ehdi kypsyä ja pehmetä riittävästi samassa ajassa kuin kuoritut parsat. Grillatessa oppii!

Meidän ruoka oli tänään aika simppeliä, mutta kerrassaan herkullista. "Kastike sen tekee" piti tällä kertaa paikkansa, vaikka olemme enimmäkseen luopuneet kaloreita tursuavista rasvaisista kastikkeista. Kerran keväässä on aivan pakko eli must nauttia parsaa hollandaisekastikkeella. Löysin niin helpon ja hyvän tuntuisen reseptin tänä aamuna, että jopa minä uskalsin ryhtyä kastikkeen tekoon. Yleensä olen jättänyt hollandaisekastikkeen valmistamisen itseäni paljon paremmalle kokille, miniällemme. 😊

Käyhän kurkkaamassa tästä blogiosoitteesta ohjeet, jos kiinnostuit! Onnistut aika takuuvarmasti, sillä mekin saimme nautiskella tuon blogin ohjeilla ihanasta (ja lihottavasta) herkusta. Tein vain 2/3 osaa ohjeen määrästä ja laitoin sitruunamehua vähemmän. Lisäsin mukaan raastettua sitruunan kuorta. Puoletkin olisi riittänyt, mutta tuntui liian hankalalle puolittaa kananmunan keltuaisia. Blenderin pohjalle jää osa kastikkeesta joka tapauksessa.

Hosuvalle sattuu ja tapahtuu. Kebakon varsia ei ollut tarkoitus uittaa kastikkeessa. 😅

Kukkakaali tuntui juuri sopivalle herkulle ja kaveriksi parsalle tähän annokseen. Olin luvannut tenniskentän talkoissa rehkineelle Miehelle jotakin lihaisaa grilliruokaa, joten kebakot kalkkunan jauhelihasta pääsivät tuohon 'hienoon' seuraan. Ihan mukavasti pärjäsivät ja täydensivät toisiaan. Ja nälkä lähti kertasyömisellä! 

Kalkkunanjauhelihakebakot 6 kpl ja -pihvit 4 kpl

1 rkl voi-öljyä

2 salottisipulia tms

1 yksikyntinen valkosipuli

400 g kalkkunan jauhelihaa

1 kananmuna

n. 1 dl korppujauhoja (vaaleaa leipä tai vehnäj sopivat myös)

tomaattimurskaa (minulla ½ dl uunipaahdettuja minitomaatteja)

1 tl suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl Jerk-maustetta

1 tl Ras el hanout-maustetta  (tai jotakin muuta maustetta)

Laita puutikut veteen jo pari tuntia ennen muita valmisteluja. Näin tikut kestävät kuumaa grillin lämpöä kärtsähtämättä.

• Ota jauhelihan huoneenlämpöön n. ½ h ennen ruoan valmistusta.
• Kuullota (ei pakollinen) pilkotut sipulit rasvassa ja anna jäähtyä hetkisen.
• Sekoita kaikki aineet jauhelihan joukkoon ja anna tekeytyä hetkinen.
• Muotoile kostutetuin (tai öljytyin) sormin pitkulaisia ja halutessasi myös pihvin muotoisia grillattavia. 
• Pujottele kebakoiden sisään kostuneet puutikut. Grillaa sekä kebakot että pihvit kohtalaisella lämmöllä. Liian kuumassa grillissä pinta palaa ja ruoka jää sisältä raa'aksi. Haluan itse paistaa kalkkunan- kuten broilerinkin lihan kypsäksi, varmuuden vuoksi.
• Käännä kebakoita ja pihvejä vasta, kun ne ovat olleet riittävän kauan grillissä. Kunnon pitkä metallilasta on hyvä apuväline kääntämisessä. Itselläni pinta uhkaa joka kerta paistua liikaa, vaikka grillin lämpö on alun jälkeen käännetty lähes minimiin. Paistoajan pituutta on täysin mahdoton sanoa, sillä grillit ovat niin erilaisia. Kokemus ja vieressä vahtiminen ovat parhaat konstit onnistua.

Oli aika huikea tunne päästä ihan yks'kaks grillaamaan ja syömään ulkona. Vielä eilen oli niin koleaa ja tänään auringossa ja suojaisassa osassa terassia lähes liiankin kuumaa. On se niin ihme, että sama ruoka sisällä ei maistu läheskään yhtä maukkaalle kuin ulkona, vaikka vähän vilpoisemmassakin säässä.

Kebakon pinta näyttää palaneelle, mutta maku oli ihan kohdillaan.

Kukkaalin keskeltä jo viikolla leikkaamani keskiosat saivat tänään mukavan 'kylvyn' öljy-mauste-belsamico seoksessa ja ennen grilliin menoa 3 min mikrokuumennuksen. Oi että maistuivat hyvälle hollandaisekastikkeen kanssa. Oli ihan uusi makuelämys meille!

Orvokit, muratit ja pieni ikivihreä tuijan sukuinen kasvi pärjäävät jo ulkona yön yli.

Nyt vatsa on vajunut sen verran, että aikomamme luontoretki elikkäs pieni kahvipiknik luonnon keskellä voi alkaa. Toivottelen oikein ihanaa viikonloppua sinulle! Kiva, että kävit lukemassa tämän postaukseni! Toivottavasti sait tästä jotakin vinkkiä omaan alkavaan grillikauteesi! 😘

Kotijädeä

Jäätelö on suomalaisten superherkkua heti, kun sää alkaa lämmetä. Tai no, jäätelö tuntuu maistuvan yhdelle jos toiselle ympäri vuodenkin. Laktoosittomia jäätelöitä tulee pikkuhiljaa lisää, mutta niitä on edelleen aika paljon vähemmän kuin tavallisia jätskejä.

Onneksi tuohon onnettomaan tilanteeseen on ratkaisu. Laktoosi-intolerantikko, (kuten minä) voi aika helposti tehdä itse omat jäätelönsä. Rakenne ei tietenkään ole yhtä hyvä kuin jäätelötehtaiden valmistamissa, mutta makua voi säädellä mieleiseksi itselleen.

Pakastetut marjat ja myös muutamat hedelmät on helppo ujuttaa kotitekoiseen jäätelöön. Vadelmia, mansikoita ja mustikoita löytyy edelleen pakasteestamme. Ne maistuvat meille myös aamupuuron, lettujen, pannareiden, vohveleiden ja jogurtin kanssa. Viime kesän sato oli sen verran runsas, että niitä riittää edelleen. 

Vapuksi varaamistani yrteistä minttu ja sitruunamelissa kukoistivat yhä tänään. Tuli mieleeni, että niistähän voisi saada ihanaa makua kotitekoiseen jäätelöön. Pari reilua kourallista yrttejä ja muutama rkl tomusokeria tekeytyivät morttelissa hyvänmakuiseksi makeaksi yrttisoseeksi. Tein neljää eri jäätelömakua ja yrttijäde oli ylivoimaisesti oma suosikkini. 

Yrttijäätelön ja mustikkajäätelön maku  yllätti positiivisesti.

Oma jäätelökone olisi varmaan tosi ihana vempele, mutta ehkä meidän kaksihenkisessä perheessä liioiteltu hankinta. Kotijäätelötehtaita syntyy kuin sieniä sateella pääkaupunkiseudulla ja tuotteiden menekki on takuuvarma. En ihmettele!

Jogurttijäätelöä olen tehnyt aiemmin, mutta muistaakseni eka kertaa rahkajäätelöä. 

Aineet ja ohjeet neljään eri kotijäätelöön (valmista jäätelöä n. 6 dl)

2 dl appelsiinimaustettua tms rahkaa

1 dl kuohukermaa vaahdotettuna

n. ½ dl tomusokeria

mustikoita

vadelmia (paseerattuja = siemenet poistettu)

mansikoita

kourallinen sitruunamelissa- ja minttuyrttiä

(lisää tomusokeria ja vaniljaa halutessasi)

• Vaahdota kerma ja lisää siihen (appelsiini)rahka ja tomusokeri. Vatkaa hetkinen.
• Jaa seos niin moneen kulhoon kuin aiot lisätä mausteita. (4 minulla)
• Lisää jokaiseen kulhoon marjasosetta tms makua ja sekoita hieman.
• Siirrä astiat pakastimeen ja sekoittele n. ½ tunnin välein. (voit pakastaa ilman sekoittelua, mutta jäätelöstä tulee tuolloin aika kovaa)
• Annostele jäätelöä ja marjoja / yrttejä jäätelökulhoihin ja koristele haluamallasi tavalla.

Toivottavasti sää tosiaan lämpenee! Kolmosen aamuteeveessä niin luvattiin. "Pekka Pouta on puhunut" -ajatuksen innottamana aloin kehitellä jäätelöitä. Viime suvena tein jäätelöä kondensoidun maidon ja pakastetun banaanin avulla. Nyt ne tuntuvat aivan liian makeille, koska yritän noudattaa Keventäjien suosituksia. Jalkakivut jatkuvat, joten liikunta on edelleen rajoittunut. Harmin harmi! Välillä pitää silti hieman herkutella.

Valkovuokot availevat pikkuhiljaa nuppujaan. Että ne ovat kauniita kaiken maatuneen luonnon keskella tonttimme rajalla. Tänään meillä istutettiin kesäkukkia ja puhdistettiin grilli talven jäljiltä. Yhä jaksan olla kiitollinen siitä, että Suomessa on neljä eri vuodenaikaa. Tykkään luonnon seuraamisesta etenkin keväällä. 

Herkullista viikonloppua sinulle, joka satuit kurkkaamaan juuri tänään blogiini! Toivottavasti myös sinulla on aikaa seurata kevään edistymistä kesäksi. Pidän sitä lahjana, joka tulee ilman omaa ponnistelua ja puurtamista joka kevät. Se tulee "kuin Manulle illallinen" vuosi vuoden jälkeen. Kohta kevät on kääntynyt kesäksi ja sitten pääsemme nauttimaan kaikista ihanista kesän asioista. Sitä odotellen! 💞

Pehmeää maissikeittoa ja itsetehtyjä juuressipsejä

Kesä lähestyy tänä vuonna aroin askelin. Lämmittävä keitto maistuu parhaimmalle silloin, kun ulkona vihmoo vettä ja tekee mieli pysytellä sisällä takkatulen ääressä. Vapun tienoo on ollut tänä keväänä harvinaisen kolea. Mieleeni muistui talvella syömäni ihanan makuinen maissikeitto, kun selailin taas kerran "Hurmaannu vegestä"  -kirjaa. Juuressipsit ja maissikeitto on paras pitkään aikaan maistamani lounasruoka.

Usein saatuani kirjoitettua blogiin mielestäni todella onnistuneen postauksen tulee tunne, että enää en mitenkään voi keksiä uutta postausaihetta. Yritän tsempata itseäni, ettei minun tarvitsekaan 'keksiä ruutia' uudelleen. Riittää, että muistutan lukijoilleni tällaisenkin herkun olemassaolosta. Tottakai tulee kirjoitettua reseptejä, jotka maistuvat meille, Miehelle ja minulle.

Maissi ei ole kaikkien mieleen. Meidän ikäpolvi pääsi maissin makuun vasta aikuisena ja siitä huolimatta (vai siksikö juuri?) olen aina pitänyt siitä. Muistan ensimmäiset herne-maissi-paprika pakastepussit 80-luvulta. Ne olivat meidän suosikkeja ja todella helppo lisuke monelle aterialle. Niistä erityisesti maissi maistui myös lapsillemme. Itse pellolta kerätyt maissintähkät ovat olleet muutaman vuoden syyskesän superherkkua. Toivottavasti ne ehtivät tänä vuonna kypsyä valmiiksi.
Iso-Hiiden Kartano / sokerimaissi

Suorastaan outoa, että en ole aiemmin älynnyt tehdä maissikeittoa. Googlasin ja löysin useammankin maissikeiton ohjeen, mutta useimmat olivat jo muutaman vuoden takaa. Eikö maissin makuinen keitto ole tällä hetkellä trendiruokaa? Mutta tässä tulee nyt joka tapauksessa tämänpäiväisen keittoni ohje ja tästä linkistä löydät hyvän gurmee maissikeiton reseptin. Meillä tätä syötiin pääruokana lounaalla aivan ihanien juuressipsien ja edellisen postaukseni 'liian hyvän leivän' kera.

Kuva hieman hämää! Nämä juuressipsit eivät olleet palaneita vaan täydellisen onnistuneita. Ah, mitä herkkua!

Pehmeän maissikeiton aineet ja ohjeet (riittää alkuruokana neljälle, pääruokana 2-3:lle)

tilkkanen öljyä
1 salottisipuli
(halutessasi valkosipulia)
1 prk kypsää maissia n. 150 g (tai pakastemaissia)
1 palsternakka
1 pienehkö porkkana
pala bataattia
n. 3/4 tl suolaa (kannattaa maistella riittääkö)
1 dl kuohukermaa
2 tl kurkumaa tms keltaista maustetta, ellet pidä kurkuman mausta
n. 4 dl vettä (halutessasi kasvislientä ja määrä riippuu siitä, kuinka paksua keittoa haluat)
(3 keskikokoista perunaa)

• Kuori ja pilko juurekset ja perunat.
• Kullottele niitä sekä sipulia hetkinen öljyssä.
• Lisää mukaan vesi ja suola. Kiehuta n. 10 min.
• Lisää maissit kattilaan ja anna kiehua hetkinen hiljalleen.
• Soseuta aineet sauvasekoittimella. (halutessasi erityisen pehmeää ja sileää keittoa siivilöi survos)
• Mausta sose kermalla, kurkumalla tms ja tarvittaessa suolalla.
• Lisää keiton pinnalle tilkka hyvää öljyä, juuresipsejä, suolapähkinöitä tms 

Näistä paloista syntyi sekä keitto että sipsit. Perunat lisäsin vasta lopussa Miehen keittoannokseen. Itselleni keitto maistui paremmin ilman perunalisää.
Juureksia kannattaa varmaankin lisätä keittoon, jotta maissin maku tulee esille sopivasti. Parhainta keittoa syntyy tietenkin tuoremaissista, mutta niitä ei ollut nyt saatavilla. Joistakin purkkimaisseista en itse pidä, kuvassa olevat ovat eniten makuuni.

Valmistin tällä kokeilukerralla keittoni suuritöisemmin eli sihdin kautta. Sihtiin jääneet 'sattumat' maistuivat sellaisenaan pienenä alkupalana. Ei niitä kannattanut roskiin heittää! Riittävän sileää ja pehmeää keittoa tulee varmaan helpommallakin.

Kirjoitin tämän blogipostauksen alkutekstit aamulla, kun taivas näytti vielä kovin harmaalle. Kuin taikaiskusta aurinko alkoi paistaa, kotikatumme puhdistus käynnistyi ja koko maisema sai uuden ilmeen. Melkein tuntuu ihmeelle, kun muistaa eilisen päivän 'sataa kuin saavista' tunnelman. Piti lähes pelätä nuohoojan puolesta, joka joutui kiipeämään kostealle ja liukkaalle katolle puhdistamaan nokista piippua. Noo, ammattimies on tottunut, joten ei ollut mitään hätää! 👍

Ohuiden juuressiivujen kuivattamisen ansiosta sipseistä tulee rapeita ja maukkaita.

Laitanpa hieman kuvia ja ohjeita näihin yllättävän helppotekoisiin juuressipseihin. Toivottavasti et heittänyt vappumunkkien öljyä pois yhden käyttökerran jälkeen. Se on vielä oikeinkin käyttökelpoista.

Siivutin juurekset kuorima'lipsuttimella' ohuiksi siivuiksi. Veitsellä ei taida saada yhtä ohuita. Seuraavalla kerralla aion tehdä näitä suuremman annoksen. Tämä oli kokeilu ja onneksi onnistunut sellainen. 👌😋

Bataatti, porkkana, palsternakka ja sipulit ruskistuivat parhaiten.
Ohuet perunasiivut muuttuivat hetkessä liiankin ruskeiksi.

Juuressipsien valmistaminen oli helpompaa kuin uskoinkaan. En päästänyt öljyn lämpötilaa yli 180 asteen ja vahdin muutenkin reikäkauhan kanssa vieressä. Ruskistuminen tapahtuu aivan sekunneissa, joten kovin suurta määrää juureslastuja ei kannata öljyyn kerralla laittaa. Tulee muuten liian kiire noukkia niitä ajoissa pois.

Jälleen kerran muistuttaisin öljyssä paistamisen vaaroista. Sain syksyllä Espanjassa opetuksen siitä, että tulikuuma öljy syttyy todellakin helposti palamaan. (ei sattunut  pahemmin)
Viimeiseksi paistoin yhden sipulin kerroksittain ja yksikyntisen valkosipulin siivuja. Nämä maistuivat erityisen maukkaille maissikeiton kanssa.

Rutistelin sormisuolaa juuressipsien päälle heti, kun enimmät öljyt olivat imeytyneet talouspaperiin. Keiton suolan kanssa kannattaa olla varovainen, jos annoksen päälle tulee sipsejä. Liian suolainen ruoka ei maistu ainakaan meille.

Viherpeukaloni on hieman ruosteessa, joten täytyy googlailla puutarhabloggaajien ohjeita.

Kevät on kasvun ihmeen aikaa. Laitoin tänä keväänä pitkästä aikaa siemeniä itämään. Sain pikkusiskoltani ystävänpäivän yllätykseksi 'Uudenseelannin pinaatin' ja 'Sitruunabasilikan' siemeniä. Jännittää hieman, saanko näistä kasvatettua mitään kelvollista. Nyt lienee koulimisen aika elikkäs uuteen, isompaan astiaan siirtäminen.
Varmaankin mukavaa touhua, kun alkuun pääsee. Harjoittelua, harjoittelua!

Säätiedotukset lupaavat viikonlopuksi lämpenevää. Orvokkipataa ei tarvitse enää kiikuttaa yöksi sisälle, ainakaan toistaiseksi. Ihanaa viikonloppua sinulle, joka luit tämän postaukseni! Kiitos, että olet kiinnostunut ohjeistani! 💓