Punajuuricarpacciota suomalaisilla metsämarjoilla

Metsämansikat ja mustikat joutuivat 'puolivahingossa' tähän annokseen. Ei ollut paha vahinko!

Maistoin tänään punajuuricarpacciota ensimmäisen kerran elämässäni. Ja millaista carpacciota? Väriä ja makua riitti tässä yleensä alkuruokana tarjottavassa ruoassa. Olin viime viikolla reissussa 'tyttöjen' kanssa ja lounastimme Kuopiossa aika uudessa välimerellisiä makuja tarjoavassa ravintolassa. Lounas oli oikein herkullinen, mutta en tietenkään malttanut olla tutkimatta  ruokalistoja. Eniten alkoi kiinnostaa punajuuricarpaccio vuohenjuustomoussella ja silmusalaatilla. Päätin testata samantyyppistä kotona ja tällaista tuli!

Olen kuullut ja luullut, että punajuuri on sellainen juures, jota ei suositella syötäväksi raakana ts kypsentämättömänä. Toisaalta carpaccio on nimenomaan raakakypsytettyä ruokaa. Ratkaisin ongelman! Pidin lähes paperinohueksi viipaloituja punajuurisiivuja uunin lämmössä jonkun aikaa. Ne ehtivät hieman kypsyä, mutta olivat edelleen al dentemäisiä eli purutuntumaa hyvin jäljellä. Loppukypsyminen tapahtui liemessä muutaman tunnin aikana. Oli niin herkkua, etten voi ymmärtää, kuinka kuulin tästä vasta nyt. 

Googlasin tietenkin ohjetta, koska ruoka oli itselleni täysin uutta. Tykkäämme Miehen kanssa kovasti punajuurista monissa eri ruoissa sekä etikkaliemeen säilöttyinä. Nyt löytyi täysin uudentyyppinen punajuuriruoka! Vuohenjuusto on perinteisesti hyvä makupari punajuurelle. Mies tykkää vielä enemmän homejuustosta, joten testasin molempia mousseja.  Creme fraiche pehmensi hyvin annosta, joten sitä tuli molemmille sellaisenaan.

Juustot ja creme fraiche ovat herkullisia kastikkeita punajuuriannokseen.

Aineet ja ohjeet punajuuricarpaccioon (riittää hyvin kahdelle)

2 pienehköä raakaa punajuurta

n. 1 rkl (pistaasi)öljyä

Mausteliemi

1 rkl (extra virgin oliivi) öljyä

½ rkl modenalaista balsamietikkaa

1 rkl sitruunamehua

1 rkl hunajaa

½ tl suolaa

mustapippuria halutessasi

• Pese punajuuret ja kuori ne ohuelti.
• Viipaloi punajuuret hyvin ohuiksi siivuiksi. (mandoliinilla tms)
• Asettele viipaleet lämpöä kestävään vuokaa ja valuttele (pistaasi) öljyä päälle. 
• Kypsennä viipaleita kannen alla 170 ast / n. 15 min. Tee sillä välin mausteliemi.
• Yhdistä kaikki mausteliemen aineet ja maistele, onko liemen maut tasapainossa. (suolaa, makeutta ja hapokkuutta)
• Ota vuoka uunista ja kaada mausteliemi päälle. Kääntele niin, että liemi pääsee jokaiselle viipaleelle. Jätä vuoka jäähtymään ja siirrä sitten jääkaappiin muutamaksi (3-5) tunniksi kypsymään.
• Tarjoa carpaccio haluamallasi juustolla ja kasviksilla. Koristele annokset ja nauti herkullisesta alku- tai välipalasta!

Timjamin maku sopii hyvin tämäntyyppiseen ruokaan. Ostin sitä itsekin, mutta unohdin lisätä lautaselle. Toisaalta makuja ja värejä riitti ilman timjamiakin. Testaan sitä seuraavalla kerralla. Teen tätä nimittäin varmasti pian uudelleen, sillä juustoja jäi sopivasti tähteeksi.

Karpalorouhe antaa väriä ja hieman makuakin creme fraicheen. Ei huono!

Vuoan mausteliemi sopii hyvin creme fraichen värjäämiseen, joten sitä ei kannata heittää pois.

Lisäsin omaankin annokseeni marjoja, koska tuntuivat sopivan punajuuricarpaccion seuraan.

Nyt alkavat MM jalkapallo-ottelut olla siinä vaiheessa, että blogin postaaminen ottelua katsellessa 'pätkii'. Olen ollut jo kauan tasokkaan jalkapallon ystävä, mutta tosissaan innostun vasta näistä viimeisen viikon otteluista. Eurooppalaiset maat ovat tässä vaiheessa enää mukana. Ans kattoo, kuka tällä kertaa nappaa tai oikeastaan potkii kirkkaimman mitalin! Ruotsin tilanne näyttää nyt epätoivoiselle.

(P.S Ottelu loppui juuri ja Englanti voitti 2-0)

Oli unohtua annokseen joutuneiden marjojen tarina. Mies golfasi tänään ilman minua ja päätin pistäytyä lähellä olevalla harjulla vilkuilemassa löytyisikö ketunleivän lehtiä punajuuricarpaccioon. Niitä ei löytynyt, mutta hämmästyksekseni mustikat ja mansikat olivat kypsiä. Napsin niitä tietenkin suuhuni ja otin maistiaisia Miehelle, joka 'raatoi' ensin kentällä ja sitten ruohonleikkuussa. Miksipä ei? vastasin itselleni omaan kysymykseeni "Sopivatko metsämarjat raakakypsytetyn punajuuren makuun?" Etenkin mansikat olivat ihan täydellisen ihania tässäkin ruoassa.

Oikein, oikein ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle! Onpa hienoa, että ehdit kaikista ihanista kesätapahtumista huolimatta käydä kurkkaamassa blogiani. 😁  Pitäähän toki joka päivä syödä ja uudet vinkit tuovat vaihtelua kesäiseen ruokapöytään. Siksi itsekin käyn lukemassa muita ruokablogeja ja haluan postata ohjeitani sinulle! 💝

Kalakukko kätkee sisäänsä pikkumuikkuja

Itsetehty muikkukukko kultasi välittömästi lapsuuteni makumuistot. Kerrassaan herkullista perinneruokaa!

'Kalakukko' - kalaa ja kukkoa? On varmaan vaikea ymmärtää tuota savolaisen perinneruoan nimeä puhumattakaan ruoan ideaa, ellei ole kotoisin Savosta. Sain itse maistaa ruiskuoreen tehtyä, pitkään haudutettua kalakukkoa jo lapsena. Meidän vesissä kasvoi enemmän ahvenia ja särkiä kuin muikkuja. Samalla tavalla hautuvat pikkukalat ruotoineen päivineen olivatpa ne muikkuja tai ahvenia. Oliko se sitten niin hyvää herkkua, että päädyin vuosikymmenien päästä valmistamaan sitä itse? Hmm... ei se ainakaan pahaa ollut, mutta rehellisesti sanottuna ei suurinta herkkuakaan. Mitä nyt kala, liha ja leipä voi olla? Perusruokaa ilman hifistelyä.

Ostin kilon muikkuja, joista 700 g meni kukkoon ja 300 g paistoin iltapalaksi. Namskista nam!

Ajelin eilen Kuopion ohi moottoritietä pitkin ja huomasin vitostien varressa ilmoituksen. "Irene Partasen kalakukkoja myytävänä!" En malttanut pysähtyä, mutta pienen loman jälkeen ajatukset alkoivat siirtyä arkeen ja ruokablogini postaukseen. Mitä uutta ja erilaista ruokaa tekisin. Sain maistella ystävieni luona niin uskomattomia herkkuja, että omat ideat eivät tuntuneet miltään. Mukavat muistot mielessä ajelin eteenpäin.

Puumalan torilta ostetun muikkuveneen kalat olivat hyviä ja rapsakoita. Kyllä Kalakontin tytöt osaavat!

Puumalaa lähestyessäni alkoi tehdä mieli vastapaistettuja pikkumuikkuja. Nälkä kurni vatsassa monen ajotunnin jälkeen. Onnekseni muikut oli paistettu laktoosittomalla voilla. Maltoin siirtää herkuttelua mökille pääsyyn saakka, jotta Mieskin pääsi apajille. Tuoreiden Puruveden pikkumuikkujen voittaneita ei ole!

Kuopion Matkuksen Ikeasta ostettu kätevä sihti on testattu. Toimii! Kilo muikkuja mahtui hyvin tähän.

Tehokkaan jääpalapaketoinnin ansiosta valmiiksi peratut muikut olivat säilyneet raikkaina loppukotimatkan ajan. Kello lähenteli iltaseitsemää kaartaessamme auton kotipihaan! Uskomatonta, että jaksoin kuin jaksoinkin ryhtyä kalakukon tekoon. Sain ohjeen ystävältäni, joka taitaa kalakukon teon salat.  Jätin valmiin kukon hautumaan yöksi uuniin pieneen lämpöön. Jännittynein mielin maistelin juuri äsken ensimmäistä itsetekemääni kalakukkoa. Pohja oli vielä hieman kovaa, mutta kaikki muu kukossa ylitti odotukseni. Samaa mieltä oli Mieskin. Nyt kukko pääsi hautumaan sanomalehteen ja villapeitteeseen käärittynä. Lounaalla se on pehmeää, toivottavasti.

Kalakukon kuoritaikina saa olla aika kiinteää ja jopa tiukkaa.

Riisit pohjalle keräämään mahdollisen kosteuden ja kalat sekä liha kerroksittain päälle.

Jouduin kääntämään kuoren keskellä olevan kalakeon toisinpäin, sillä reunojen taittaminen päällekkäin ei olisi onnistunut muuten. (Otin kuvan vain tästä vaiheesta.)

Siinä se nyt komeilee, elämäni ensimmäinen kalakukko uunivalmiina.

Aito kalakukko kuuluu syödä (kuulema) leikkaamalla aukko kuoreen. Mutta miten se tästä jatkuu?

Kalakukon tekeminen ei ollut mielestäni ollenkaan vaikeaa tai monimutkaista. Puilla lämmitetyn leivinuunin jälkilämmössä siitä tulee toki aidompi, mutta sähköuuni paistaa ihan riittävän hyvänmakuisen muikkukukon. Todistimme asian juuri äsken.

Liian paksu ruistaikinakuori ei ole omaan makuuni. Nyt sain tehdä mieluiseni kuoren.

Aineet ja omat ohjeeni isokokoiseen kalakukkoon (Klikkaa, jos haluat alkuperäisen ohjeen)

Kuoritaikina
3½ dl vettä (alkuper. vain 3 dl, mutta lisäsin ½ dl)
2 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja (2 dl täysjyväj ja 2 dl erikoisvehnäj minulla)
3/4 dl rypsiöljyä

Täyte
700 g perattuja muikkuja tms pikkukaloja
2 pkt pekonia (tai 250 g siankylkeä)
3/4 rkl suolaa
1 rkl riisiä tai ohrasuurimoita

• Tein kuoritaikinan sekoittamalla jauhot ja suolan huoneenlämpöiseen veteen. Sekoitin taikinaa käsin ja Mies valutti lopussa öljyä sekaan.
• Napsin keittiösaksilla muikkujen peräevät pois (ei pakollista) samalla, kun Mies levitteli pekonit uunipellille. 
• Paahdoin pekonisiivuja pari minuuttia grillivastuksen alla, jolloin niistä irtosi lähes dl nestettä. (rasvaa?)
• Valutin nesteen astiaan ja lisäsin siihen suolan. Kehittelin samalla idean suolata muikut nopsaan.
• Kaadoin huuhdellut ja kuivatut muikut isompaan astiaan, kippasin nesteen mukaan ja sekoittelin. Näin suola jakautui tasaisesti kaloille ja oli näppärää sekä nopsaa.
• Kaulitsin kuoritaikinasta n. 30 x 40 cm levyn, ripottelin riisit keskelle ja pinosin muikut päälle. Soikion muotoinen levy kannattaa kaulita runsaasti jauhotetulla alustalla ja jättää keskeltä paksummaksi kuin reunoilta. (Levyn voi nostaa leivinpaperoidulle pellille tässä vaiheessa.)
• Kalakukon vaativin vaihe oli taikinakuoren sulkeminen siististi. Veden, veitsen ja kärsivällisyyden ansiosta onnistuin kohtuullisen hyvin. Nestettä ei ollut tihkunut paiston aikana kuoresta ulos, joten voinen kai olla tyytyväinen. 
• Paistoin kukkoa ensin n. 200 lämmössä reilun tunnin. Voitelin pinnan voilla ja käärin kukon sekä leivinpaperiin että folioon. Pienensin lämpöä n. 150 asteeseen ja annoin paistumisen jatkua parisen tuntia. Huom! Kukon voi paistaa Look-paistopussissakin.
• Muikkukukko oli yön yli uunissa n. 70 ast lämmössä. Aamulla käärin sen sanomalehti-villapeittokääreeseen pehmenemään. Sen kuuluisi pehmetä kolmisen tuntia, mutta leikkasin ensimmäiset palat ja otin kuvat tunnin  kuluttua. 

Kalakukkoa syödään perinteisesti voilla sipaistuna, tai oikeastaan kunnon voipalalla. Tykkään itse syödä tämäntyyppisiä kalaruokia kastikkeen kanssa, joten rikoin vähän perinnesääntöjä ja valmistin nopeatekoisen kastikkeen kukolle.

Kukon pohja pehmeni ja muuttui helpommin leikattavaksi parissa tunnissa.

Nyt saimme Miehen kanssa syödä kalakukkoa omilla makumieltymyksillä. Mies testasi voilla sipaisuakin, mutta kastikkeen kanssa oli kuulema parempaa. Tai no, "molempi parempi!" sanoi hän.

Kastike kalakukolle

1 prk smetanaa
½ dl majoneesia (Hellmanns)
n. ½ dl tillisilppua
½ sitruunan mehu
ripaus suolaa ja sokeria
ruohosipulia

• Sekoita aineet keskenään ja jätä hetkiseksi tekeytymään. 

Maakuntaruokien maistelu on mielenkiintoista. Suomessa on paljon perinteisiä herkkuja, joita en ole edes maistanut, saatikka valmistanut. Seuraavana haasteena aion yrittää uskomattoman hyvän, mutta vaikealle kuulostavan rieskan teon.

Isosiskoni tietää makumieltymykseni. Eilisellä aamupalalla oli muitakin ihania herkkuja. 

Kaurasydämet olivat saaneet siskoni tekeminä pyöreän muodon. Makukin oli täydellinen!

Ystäväni, entisen työtoverini valmistama juustokakku 'vei kielen mennessään'. Täydellistä!

Yllä muutama kuva viikon varrella syömistäni herkuista. Kohta täytynee aloittaa keventäminen, mutta ei vielä tänään. Suurin osa kalakukosta on vielä syömättä. 😋

Sydämelliset kiitokseni ystävät ennen kaikkea yhteisistä ihanista hetkistä ja tottakai kaikista herkuistakin! Olen niin kiitollinen, että kokoonnumme välillä päivittämään porukalla kuulumisia. 💞 Mieleenpainuvin hetki viikossani oli nähdä siskoni esiintyminen kesäteatterin lavalla. Minusta ei siihen olisi! 😘

Hienoa kesäistä viikonloppua sinulle blogini lukija! Minulla oli jo hieman ikävä sinua! ❤ Toivon myös sinulle unohtumattomia kohtaamisia ystävien kanssa! Puhelin on kätevä keksintö silloin, jos ei ole mahdollisuutta tavata. Vuoroja ei kannata laskea vaan tarttua 'luuriin' aina silloin, kun kaipaus iskee. Elämä ilman ystäviä olisi ikävää.

Keventävä ratatouille

Ostin joskus aikoinaan kaupasta ruokaa, jonka nimi kuulosti hienosti ranskalaiselle. Ruoka oli etiketin mukaan herkullista ja terveellistä kasvisruokaa. En ostanut koskaan toista purkkia ratatouillea.

Annos (n. 300g) ratatouillea sisältää alle 100 kcal.

Vihdoin ja viimein sain itseni pakotettua valmistamaan tuota kuuluisaa ranskalaista kasvisruokaa. Olin hieman varauksellinen vuosikymmeniä sitten saamani purkkiratatouillen perusteella. Nyt olen oikein tyytyväinen, että pystyin selättämään ennakkoluuloni. 

Meillä oli 2 punaista, mutta ei yhtään keltaista paprikaa.

Munakoiso odotteli jääkaapissa pääsyään grilliin ja siitä baba ganoush-tahnaan. Valmistin sitä viime kesänä ja totesin yhdeksi herkullisimmista tahnoista. Tällä kertaa päädyin kuitenkin ratatouilleen, koska halusin hyvänmakuista ja kevyttä ruokaa. Samalla toivoin pääseväni epäluulostani yhtä herkullisimmaksi kehuttua kasvisruokaa kohtaan. Täydensin reseptiä omin maustein ja protskulisällä. 

Tapani mukaan 'itketän' munakoison varmuuden vuoksi, koska suolakäsittelyn pitäisi poistaa mahdollinen kitkeryys tuosta mahtavasta tummasta kasviksesta. Aika pieni vaiva siitä on ja viipaleiden itkiessä ehdin käsitellä muut ruokaan tulevat kasvikset.

Soijapapu on 'uiskennellut' pikku hiljaa moniin ruokiimme runsaan proteiinimäärän ansiosta. Maku on ihan hyvä ja purutuntuma mieluinen, jos niitä ei keitetä liian pehmeiksi. 

Tomaatit kannattaa kaltata ennen lohkomista. (ristiviilto yläosaan, kuumaa vettä päälle ja kuoret vetämällä pois)

Aineet ja ohjeet ratatouilleen (riittää ainakin 6 ruokailijalle)

(halutessasi pussillinen soijapapuja + keitinvettä ja suolaa)

2-3 rkl öljyä kasvisten kuullottamiseen

1 iso munakoiso

nippu varhaissipulia tms sipulia

runsaasti valkosipulia

1-2 keskitulista chiliä

pätkä kesäkurpitsaa

1 keltainen ja punainen paprika

muutama tomaatti

2-3 dl tölkkitomaatteja (minulla oli kirsikkatomaatteja tölkissä)

½ l hyvää kasvislientä

(1-2 tl suolaa, jos kasvisliemi suolatonta, munakoisoista tulee myös suolaa)

mustapippuria ja muita lempimausteitasi

hapokkuutta ruokaan saat sitruunan mehulla, balsami- tai worcesterkastikkeen maku sopii myös tähän ruokaan

lisää pari rkl tummaa sokeria, jos ruoka tuntuu kaipaavan aavistuksen makeutta

pinnalle pari dl pilkottua ruohosipulia ja muita yrttejä

1. Varaa haluamasi kasvikset ja huuhtele sekä pilko sopiviksi paloiksi. (Itketä munakoisoviipaleet halutessasi ripottelemalla merisuolaa viipaleille.)
2. Keitä soijapavut pussin ohjeen mukaan, mutta ei liian pehmeiksi.
3. Pilko munakoisot kuutioiksi ja kuullottele ensimmäisenä kuumassa öljyssä.
4. Lisää pilkotut chilit, sipulit ja valkosipulit sekaan ja jatka kuullottelua.
5. Pilko seuraavaksi kesäkurpitsa ja paprika kasariin (tai pataan) ja jatka kuullottelua.
6.  Lisää vielä lohkotut tomaatit, tölkkitomaatit sekä kasvisliemi mukaan.
7. Viimeksi kippaa keitetyt soijapavut ja mausteet annokseen ja maistele ruokaa.
8.  Kiehuttele ruokaa varovaisesti, etteivät kasvikset pehmene liikaa. 

Ratatouille on erinomaisen maistuvaa ruokaa sellaisenaan, mutta pienen makulisän saa esim feta- tai raejuustosta sekä paksusta balsamicosta. Omat lempiyrtit kuuluvat ilman muuta tähän ruokaan. Meillä siihen sujahti basilikaa ja persiljaa sekä itselleni korianteria. Mies ei ole vielä täysin vakuuttunut korianterin sopivuudesta omaan ruokaansa.

Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että tämä omasta mielestäni maukas ruoka ei lukeudu vieläkään Miehen lempiruokiin. Kehuja tuli silti, mutta osaan lukea jo jotain 'rivien väleistä'.  Kevyt keitto viikonlopun herkuttelun jälkeen on itsekullekin tervetullut vaihtoehto. Eikö totta?

Eletään keskikesän vilkkainta aikaa. Viikonlopun tapahtumia on niin paljon, että meinaa aika loppua kesken. Tiedätkö tai  arvaatko, mistä Suomen kaupungista  löytyy kuvissa näkyvä taideteos?