Joutsenolaista rieskaa höpsyttämällä

Ei ollut sattumaa, että kerroin eilisessä postauksessani Joutsenosta. Suunnittelin jo alkuviikosta tämänpäiväisen leipomukseni. Asuimme nuorena avioparina 12 v iloisessa Etelä-Karjalassa. Opiskelujen päättyminen, lasten syntymät ja ensimmäisen omakotitalon rakentaminen töiden lisäksi aiheuttivat elämään pientä vipinää. Kokkasin jo tuolloin, mutta perinneherkun tekeminen tuntui liian vaativalle urakalle. Aito joutsenolainen ohrarieska syntyy kuulema käskopelolla, huntturmitalla ja korvakuulolla. Liian vaikeaa minulle! päättelin. Suomalainen ruokakulttuuri, ruokaperinteet ja maakuntaruoat kiinnostavat iän karttuessa aiempaa enemmän.  

Suunnittelin hankkivani lisää tietotaitoa rieskan teosta sukulaisvierailumme aikana. Höpsytysrieskaa tehdään edelleen perinnettä vaalivalla menetelmällä, jossa jauhot näyttelevät tärkeää osaa. Onkohan ohralesty-jauhoja edes myytävänä muualla päin Suomea? Eipä ole sattunut silmiini. Pullin leipomon rieskaa myydään netistä saamani tiedon mukaan jopa pääkaupunkiseudulla. Se on Etelä-Karjalaisten herkkua muillakin paikkakunnilla kuin Joutsenossa.

Yritän saada itselleni leipäjuuren Leipomo Joutsenolaisen juureen leivotun leivän viipaleista. Saas nähä, kuinka käy! 

Rieska tosiaan tehdään osin ohra- ja osin vehnäjauhoilla. Laitoin itse hieman enemmän ohrajauhoja. Rieskanteon työvaiheet eivät vie paljon aikaa, mutta taikinan ja leipien kohottamiseen pitää varata useampi tunti. Tänään oli täydellinen päivä ryhtyä rieskantekopuuhaan, sillä jalkojeni lepuuttaminen oli päivän pääteema. Sain eilen aiempaa tehokkaampaa hoitoa jalkakipuihini, joten vain vesijuoksu onnistui.

Ensimmäisen kohotuksen jälkeen leipäjuuri 'kihisi' todella runsaasti. Hiiva ja lähes valmis leipäjuureni toimivat yhdessä täydellisesti! 👌

Tällä kertaa koin leivän teon niin velvoittavaksi perinteiden osalta, että alustin käsin.

Yritin jakaa taikinan suunnilleen neljään samankokoiseen möykkyyn. (reilu 600 g)

Joutsenossa on kuulema myytävänä rieskan höpsyttämiseen tehtyjä puisia kulhoja. Ei löytynyt minulle enää, mutta Kuopion Ikeasta keksin vastaavan puukulhon. Hyvä tällä oli höpsytellä! 😉

Ihmeellisesti taikina muuttui leivän muotoon rennoilla ranteilla höpsytellessä. Oli kiva tunne huomata, että opin oikean tekniikan.

Kukaan joutsenolainen ystäväni ei ole vielä (!?) höpsytellyt rieskaa, joten jouduin etsimään tietoa netistä. Olihan siellä muutama juttu, mutta tarkat ohjeet reseptiin piti lukea 'rivien välistä'. Klikkaamalla tätä linkkiä ymmärrät, mitä tarkoitan! Ja vielä yksi tärkeä asia: En todellakaan kuvittele osaavani leipoa täydellistä joutsenolaista höpsytysrieskaa, mutta aion opetella sinnikkäästi. Olen oppimisen alkumetreillä ja into oppia lisää on kova. 

Aineet ja ohjeet leipomaani joutsenolaiseen ohrarieskaan (4 kpl)

1 l homogenoimatonta Luomu täysmaitoa tms

2 dl omaa leipäjuurtani (ei ole vielä täysin valmista)

1 pkt hiivaa (kokeneet leipojat laittavat vähemmän)

1 l (n.670g) ohralestyjauhoja (tai tavallisia ohraj)

(pari kourallista kylmää vettä)

2½ tl suolaa

n. 7½ - 9 dl vehnäjauhoja (vaikea leipoa hyvin löysästä taikinasta)

(n. ½ dl vehnäjauhoja leipomisvaiheessa)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, kaada isoon kulhoon ja murentele siihen hiiva. (lisää leipäjuuri, jos sitä omistat)
2. Lisää ohrajauhot ja vispaa taikinajuuri tasaiseksi. Peitä kulho liinalla ja jätä 'kihisemään' noin 45 min ajaksi.
3. Roiski pari kourallista kylmää vettä kulhoon, jotta 'kihinä' loppuu. 
4. Lisää vehnäjauhoja taikinaan ensin vispaten ja sitten käsin alustaen. (onnistuu varmaankin myös yleiskoneen leivontakulhossa)
5. Taikina pitäisi tässä vaiheessa olla vielä notkeaa, mutta ei liian löysää. Alustin itse n. 10-15 min välillä hieman käsiä lepuuttaen.
6. Jätä taikina taas kohoamaan n. 45 min ajaksi liinan alle.
7. Jaa taikina isolla lusikalla neljään osaan runsaasti jauhotetulle pöydälle.
8. Höpsytä kukin leipä vuorollaan puukulhossa (muovinenkin ok) ja siirrä kohoamaan jauhotetulla liinalla peitetylle syvälle lautaselle.
9. Varaa leipien kohottamiseen reilu ½ h ja paista leivät joko puilla lämmitetyn uunin arinalla tai sähköuunissa kuumimmalla lämmöllä esim pizzakivellä noin 20 min. Paisto onnistunee myös uunipellillä. (saat ohjeita googlaamalla tai linkistä)
10. Pistele leivät haarukalla tms ennen paistamista. (estää liiallisen kuoren kohoamisen)
11. Koputtele kypsää leipää päältä ja pohjasta ennen kuin otat uunista. Kypsän leivän pitäisi tavallaan 'kumista'. 
12. Nosta leivät jäähtymään ritilälle. Jossakin ohjeessa neuvottiin kääntämään leipä 'nurinpäin', mutta itselläni ne jäähtyivät pohja vasten ritilää. 

Olin 70-luvun loppupuolella katsomassa, kun Aili-täti leipoi tätä meille hyvin maistuvaa leipää. Ihailin suuresti hänen työskentelyään ja haaveilin osaavani joskus tulevaisuudessa itsekin leipoa hyvää leipää. Sämpylöitä tein tuohon aikaan vaihtelevalla menestyksellä. 

Sähköuuniin mahtuu paistumaan vain yksi leipä kerrallaan  pizzakivellä. Kahden leivän taikina kohoaa nyt hitaasti jääkaapissa. Paistan niistä rieskat huomenna ja vertailen nopean ja hitaan kohotuksen eroja. 

Tämänpäiväisen leivänteon jälkeen intoni saada oma vaalean leivän juuri toimivaksi pikapuoliin on entistä suurempi. En haluaisi kohottaa leipiäni ollenkaan hiivan avulla, tiedän sen olevan mahdollista. Tästä linkistä pääset aiempaan juurileivontaan liittyvään postaukseeni! 

Mies ei ole päässyt vielä maistamaan tätä ihanaa rieskaa. Parituntisen tennispelin jälkeen hänelle maistuisi varmaan huonompikin leipä. Ajatelkaas, kuinka hienolle tuntuu viipaloida hänelle tätä leipää iltapalaksi. 💓
P.S. Ja hän tykkäsi, todellakin tykkäsi. Tässä vielä seur. päivän leivät, jotka paistuivat samaan aikaan pellillä. Parempia rieskoja tuli eilen, mutta nämäkin tulevat varmuudella syödyiksi.

Helpolla hyvää pastakastiketta

Keittiö siirtyy näin lämpöisenä kesänä monissa perheissä ulkotiloihin. Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta grillata. Meillä suurin osa ruokailuista sujuu niin, että ruoka valmistuu sisätiloissa ja valmiit annokset kannetaan terassille.  Hyväkin ruoka maistuu paremmalle raikkaassa ulkoilmassa. Tämänkertaisen ruoan valmistukseen ei tarvinnut varata aineita eikä aikaa kovin runsaasti. 

Ihastuin tämän melonin makuun viime viikolla. Ystäväni oli laittanut sitä salaattiin. Kiitos Aira vinkistä!

Makea, aromaattinen ja aika vahvan makuinen sekä tuoksuinen meloni tekee salaatista herkullisen. Tuoreet mansikat löysivät passelin makuparin. 

Tämän kesän mansikat maistuvat erityisen maukkaille. Vai kuvittelenkohan, että ne olisivat tavallista parempia? Tuoreiden mansikoiden käyttö rajoittui aiemmin etupäässä makeisiin herkkuihin, mutta nyt niitä sujahtaa kevyesti ruoka-annoksiin. Salaattiin ja jopa pizzaan ne antavat herkullista makua ja värimaailmaa. 

Broilerin ja kalkkunan jauheliha ruskistuu hyvin kuumalla lämmöllä, kun sen antaa paistua rauhassa ja koko ajan kääntelemättä. Sipulit lisätään vasta ruskistumisen jälkeen, koska ne palavat helposti.

Uudet porkkanat kypsyivät ihan sopivan al denteksi eli napakoiksi kantarelliliemen haihtuessa.

Huhu kertoi, että kantarellit alkavat ilmestyä maastoon täällä Hämeessä. Ystäväni kävi nappaamassa eilisellä golfkierroksella reilusti yhteen munakkaaseen riittävän satsin noita keltaisia herkkuja, joten uskottava on. Viime kesä oli sen verran runsassateinen ja sienten osalta satoisa, että pakasteestamme löytyy vielä muutama pussi erinomaisen hyvin säilyneitä kantarelleja. Nyt niitä on lupa käyttää vaikka arkiruokaan. Tämänkertaiseen kalkkunanjauheliha-pastakastikkeeseen ne antoivat hyvän makulisän. Laitoin kaksi pussukkaa eli n. 4 dl omaan liemeen pakastettua kantarellisilppua.

Tämän kastikkeen teko suju keneltä vaan. Vaikein osa on mielestäni sipuleiden pilkkominen. 

Olen tykästynyt viime aikoina pikkusiskoni suosittelemaan kookoksen makuiseen ruokakermaan tehdessäni ruokaa broilerista. Tällä kertaa halusin testata uutta makua. Sienet ja kookos eivät sitä paitsi kuulosta hyvälle makuparille. Olen tainnut kertoa aiemminkin, että käytän valmiiksi maustettuja ruokakermoja silloin, kun haluan nopeasti ja helpolla hyvänmakuista ruokaa. 

Jauhelihan ei ole pakko olla kalkkunaa. Tällä kertaa olin ostanut sitä siksi, että se sattui olemaan tuoreinta jauhelihaa kaupan valikoimissa. Kastikkeen maustaminen sujuu tässä ruoassa niin simppelisti, että ihme, ellei onnistu kaikilta kokeilta.

Aineet ja ohjeet kalkkunan jauhelihasta tehtyyn pastakastikkeeseen  (3-4 hengelle)

1 rkl öljyä paistamiseen

400 g kalkkunan tms jauhelihaa

pari sipulia (esim puna- tai salottisipulia)

valkosipulia halutessasi

kantarelleja (tuoreita tai pakastettuja haluamasi määrä) 

nippu uusia porkkanoita

n.½ l kasvislientä

hieman tummaa sokeria

1 prk eli 2,5 dl ruokakermaa (maustettua halutessasi)

n. 2 rkl Maizena-kastikesuurustetta (vaaleaa)

(hieman vettä, jos kastike tiivistyy liikaa)

timjamia tms yrttejä 

(laitan itse aina balsamikastiketta antamaan hieman hapokkuutta)

suolaa, jos sitä tuntuu olevan liian vähän maistelun jälkeen

• Keitä valitsemasi pastat samaan aikaan, kun valmistat kastikkeen. Yritä ajoittaa niin, että molemmat ovat valmiita samaan aikaan!

1. Valmistele sienet; puhdista ja paloittele tuoreet tai sulata pakastetut.
2. Ota jauheliha huoneenlämpöön n. ½ h ennen paistamista.
3. Kuori ja paloittele sipulit. Pilko porkkanat.
4. Kuumenna paistinpannu ja öljy. Lisää jauheliha pannulle ja anna ruskistua rauhassa. Sekoittele ja lisää pilkotut sipulit kuullottumaan.
5. Haihduta sienten neste kasarissa tms ja pehmitä porkkanat nesteessä.
6. Yhdistä jauheliha- ja sieniseokset. Lisää kasvisliemi kasariin.
7. Mausta kastike kermalla, lisää suuruste ja kiehauta muutama minuutti. 
8. Tarjoa kastike pastan kanssa. Sopisi varmaan myös riisin, kuskusin ja jopa perunoiden kanssa. Lisäkkeksi riittää hyvä ja raikas salaatti.

Pastan päälle kuuluu perinteisesti pecorino- tai parmesanjuusto. Tämä kastike maistui niin hyvälle, että edes Mies ei kaivannut tällä kertaa juustolisää.  

Muutaman päivän poissaolo kotoa oli villinnyt yrttini hurjaan kasvuun. Nyt yritän kuivatella ja pakastaa niitä talven varalle. Yrtit ovat mielestäni helpointa mahdollista kasvatettavaa. Ne viihtyvät hyvin aurinkoisessa paikassa eivätkä tarvitse paljoa ravinteita.

Uuden-Seelannin pinaatin kukat ovat pieniä ja keltaisia.

Korianterin kukkaset ovat valkoisia ja herkän kauniita. Ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt kukkivan korianterin.

Olin jo poistamassa näitä reilu viikko sitten ottamiani kuvia puhelimestani. Toisaalta, teenhän blogiani toivein, että lapsenlapseni löytävät tämän joskus ja kiinnostuvat muustakin kuin kokkaukseen liittyvistä kuvista.

Joutseno on liitetty sittemmin Lappeenrannan kaupunkiin.

Kesällä -72 (8.7.) hurja kesämyrsky pyyhkäisi suuren osan Joutseno-nimisen paikkakunnan puista kumoon. Kurkistelin pari kuukautta myöhemmin junan ikkunasta tuota hurjaa näkyä. En arvannut löytäväni seuraavana kesänä itseäni useana viikonloppuna samalta kylältä. Tutustuimme Miehen kanssa seuraavana  talvena ja olimme aina tervetulleita kyläilemään tulevien appivanhempieni kotona. Noilta ajoilta on paljon ihania muistoja.

Tämä appivanhempieni kihlajaiskuva on täynnä rakkautta, kesää ja kukkasia. Sain Mieheltä luvan liittää kuvan tämänpäiväiseen postaukseeni. Uskon kuvan tuovan hyvää mieltä muillekin, koska se kertoo elämän tärkeimmästä asiasta. Pitäkää hyvää huolta toisistanne ja antakaa rakkauden näkyä! Minulla on varmaankin ollut maailman ihanimmat appivanhemmat!  Kiitos siitä! 💕

Överimakea gl Marianne 'jättikeksikakku' mansikoilla ja jäätelöllä

Tämänkertainen leipomukseni tuli aika puskista. Olen vähentänyt makeiden leipomista minimiin ja nyt taas sorruin. Silmiini sattui instagramista niin mielenkiintoiselle kuulostava kesäleipuri 2018 kilpailu, että heti alkoi kiinnostaa. En ole yleensä ryhtynyt kokkailemaan kilpailumielessä. Ajatus Marianne-minttukarkeilla herkullistetusta kakusta mansikoiden ja vaniljajäätelön kanssa ei jättänyt minulle rauhaa. Ostin 'ihan vain varuiksi' pari pussia Marianne karkkeja lauantaina. Tiesin jo kotiin saapuessani, miten tässä käy.

Kankaisten mansikat ja luomukananmunat ovat superlaadukkaita. Mies 'pääsi' ostoksille heti aamusta.

Leipominen poltteli niin paljon mieltäni, että sanoin Miehelle lauantai-iltana kesken jalkapallokisojen seuraamisen alkavani ryhtyä leipomaan. Mutta huh helpotusta! Olin unohtanut ostaa kananmunia, joten oli pakko malttaa aamuun saakka.

Jättikeksin tai ison keksikakun ohje oli vuosi sitten aika monessa leivontablogissa. Asia unohtui itseltäni sillä kertaa. Nyt oli juuri oikea aika testata helppoa ja herkullista isoa keksiä tai kakkua.

Googlasin muutamia herkulliselle näyttäviä ohjeita. Oma ajatukseni oli kuitenkin pehmoisempi, enemmän mudcaken tyyppinen valurautapannussa paistettu 'keksi'. Voikohan sitä kutsua enää keksiksi? Tuskin nimi kuitenkaan tätä leipomusta pahentaa. Nopeatekoisempaa ja helpompaa jälkiruokaa tai kahvileipää en keksinyt.

Aineet ja ohjeet Marianne-minttukarkeilla makeutettuun jättikeksiin (vuoka 20 cm)

n. 150 g Marianne-karamelleja (34 kpl)
1 dl tummaa sokeria (minulla kookossokeria)
½ dl tavallista sokeria
½ tl suolaa (ei pakollinen)
2 tl vaniljapastaa tms vaniljaa
100 g pehmeää voita
1 dl mantelijauhoja
1 dl Myllärin gl kaurajauhoja
½ dl Sunnuntai gl jauhoseosta
½ dl tummaa kaakaojauhetta
2 kananmuna

(Mikäli haluat tehdä kovemman ja rapeamman kakun, laita voita 60 g ja vain 1 kananmunan, lisää myös jauhojen määrää hieman. Onnistuu varmaankin tavallisilla jauhoilla suurin piirtein samoilla jauhomäärillä.)

Voitele valurautapannu voilla tai öljyllä ja lisää pohjalle pyöreä leivinpaperikiekko.

• Pehmitä voi kulhossa ja sekoita siihen sokerit, suola ja vanilja puuhaarukalla.
• Murskaa karamellit karkeaksi rouheeksi. (karkit minigrippussiin ja esim lihanuijalla paukutellen)
• Lisää kulhoon nopsaan sekoitellen jauhot, leivinjauhe, kananmuna ja Marianne-rouhe. 
• Kaada taikina paistinpannulle ja tasoittele pinta lastalla.
• Paista leivonnaista n. 180 ast / n. 20 - 25 min. (jos haluat sisältä pehmoisen, paista vain n. 20 min)

Anna keksikakun hieman jäähtyä pannulla ennen kumoamista tarjoilualustalle. Pyöräytä reunat irti veitsellä, jotta laivonnainen irtoaa helpommin.

Tekemästäni 'jättikeksikakusta' tuli aika mehevä ja sisältä pehmoinen.  

Leipomiseni osui hyvään aikaan, sillä tänään meille tuli yllätysvieraita. Onneksi emme syöneet illalla koko kakkua, minulla taisi olla 'etiäinen' mieluisista vieraista.

Pinta kannattaa suojata leivinpaperilla, jos uhkaa tummua liikaa. Tämä oli uunissa 22 min.

Testasin tänään saman jättikeksikakun pienemmällä määrällä (60 g) voita ja yhdellä kananmunalla.  Suurin osa karkeista (30 kpl) oli toffeetäytteisiä. Tällä kertaa kakku ei onnistunut yhtä hyvin, vaikkakin irtosi pannulta paremmin. Laitoin leivinpaperin koko paistinpannun alueelle.

Leipurin paras apu eli tomusokeri pelasti tämänkin kakun ulkonäön.

Tässäpä sinulle pikku vinkkejä, jos haluat uhrata ihanat Marianne-karkit tämäntyyppiseen leivonnaiseen. Onnistuisikohan tämän paistaminen muuten grillissä? Testataanko joskus?

Ups! Olihan makeaa, sitkeää ja samalla pehmeää. Mansikat tasapainottavat hieman makeutta.

Kesä on hehkeimmillään täällä ja toivottavasti myös siellä, missä sinä luet tätä postaustani! Ihanaa ja herkullista keskikesän viikkoa teille kaikille blogini lukijoille! Nautitaan tästä lämmöstä ja kaikista kesäherkuista.

Kala ei ollut syönnillään tänään iltapäivällä. Kunnon nykyjä silti nähtiin!