Patonkia, pitsaa ja suppilovahverosämpylöitä

Pimeät syysillat, kynttilänvalo ja herkkusyötäviä sekä niihin passelit juomat! Mitäpä sitä hyvän mielen saavuttamiseksi muuta tarvitsee! Lempilukeminen, musiikki tai viihdyttävä ohjelma tv:stä herkuttelun päälle antaa luvan laiskotteluun ja ruoan sulatteluun. Mistähän johtuu, että ainakin itselläni on syksyisin tarve hemmotteluun? Huomaan leipovani ilman sen ihmeellisempää syytä monta kertaa viikossa herkkuja, joita sitten mussutamme Miehen kanssa. Pimeys ja räntäsade tuntuu taas vähän helpommalle. 

On tietenkin totta sekin, että kotonaoloaikaa on paljon enemmän kuin kesällä. Mitähän useimmat tekevät kotona mieluiten silloin, kun ei ole pakko tehdä mitään? mietiskelin aloittaessani tätä postausta. Luulin kyllästyväni jatkuvaan kokkaamiseen ja leipomiseen aloittaessani ruokablogin. Kävikin päinvastoin! 😂 

Tomaattikastiketta runsaalla valkosipulilla, maissin jyviä, mozzarellaa ja tuoretta basilikaa. Nam!!

Katselin eräänä päivänä ruokaohjelmaa tv:stä. Täydellisen napolilaisen pitsan näkeminen useaan otteeseen ruudulla muutti meidän perheen ruokasuunnitelmat. Tämä taikina on tehty kuivahiivalla ja hyvällehän sekin maistui, vaikka valmistui nopsaan. Aikomaani ruokaa varten sulatetut maissintähkät maistuivat hyvälle pitsassakin!

Kasvispitsa alkaa pikkuhiljaa olla Miehenkin lempipitsaa. Hänen mielestään tämä oli parempaa kuin lohipitsa. Jes jes!

Syy saattaa olla siinä, että selailen aiempaa useammin ruokaan liittyviä sivustoja sekä lehdistä, tv:stä että netistä. Nähdessäni itseäni kiinnostavan leipomuksen tai ruoan tekemiseen liittyviä kuvia, käynnistyy 'kokkausvaihteeni'. Ymmärtääköhän tätä kukaan, Mies on joka tapauksessa erittäin tyytyväinen, vaikka yrittääkin vähän toppuuttaa. 😉

Viime kesän kuumimpien helteiden aikaan valmistunut vaalea hapanleipäjuuri on ollut leivontani suurin innoittaja jo monta kuukautta. En ikimaailmassa kuvitellut sen onnistuvan niin helposti ja vaivattomasti. Viikosta toiseen 'emojuuri' käyttäytyy juuri siten kuin toivon. Pitääkseni sen jääkaapissa elinvoimaisena ja virkeäni olen 'pakotettu' ottamaan siitä osan kulloiseenkin taikinaan ja lisäämään hieman uutta 'virtaa' emojuuripurkkiin. 

Patonkitaikina on tehty lähes kokonaan vaaleisiin vehnäjauhoihin. (n. 50 g grahamjauhoja mukana) 

Taputtelin taikinan kolmeksi levyksi ja pyörittelin 1 pitkäksi ja 2 lyhyeksi patongiksi. 

Chocochilin ohjeessa (linkki alempana)  oleva taikina sopii sämpylöiden lisäksi patonkiin. 

Huomasin tehneeni viikon sisällä patonkia, pitsaa ja sämpylöitä kirjoittamatta niistä mitään blogiini. Juuri tällä hetkellä osittain ruisjauhoihin tehty leipätaikina odottaa muovilaatikossa pääsyään pataleiväksi. Tällaista tämä nyt on! Toisaalta voisin harrastaa jotakin turhempaakin. Harmittelen välillä sitä, että keskikoulun kahden vuoden kotitaloustunnit ovat ainoat oppini kokkauksen saloihin. Kaikki muu on pitänyt opetella 'kantapään kautta', yrityksin ja erehdyksin.

Uunista tulviva herkullinen tuoksu ja lämpöisen sämpylän tms ensimmäinen puraisu on palkkio aherruksestani. Juureen tekemäni leipomukset eivät ole vielä kertaakaan epäonnistuneet. Pidän sitä ihmeenä! Alussa noudatin pilkuntarkasti ostamani kirjan (Leipävallankumous, Eliisa Kuusela) ohjeistusta, mutta nykyään luotan jo hieman itseenikin. Kerrasta toiseen jaksan ihmetellä juuren voimaa, ei hiivaa ja silti taikina kohoaa 'lähes silmissä'. Vatsani ei turpoa tai tule kipeäksi koskaan hiivattoman taikinan leipomuksista. 

Kirjoitan tähän sämpylöiden ohjeen innoitukseksi niille, jotka juuri nyt suunnittelevat oman leipäjuuren tekemistä. Ohjeita juuren tekoon löytyy sekä netistä että kirjoista! Klikkaa esim tästä ja saat lisäintoa juuren tekoon. Tuossa Chocochilin blogissa on mielestäni niin täydelliset ohjeet, että omani ovat tarpeettomat, mutta kirjoitan ne kuitenkin lähinnä oman muistini virkistykseksi.

Juureentehdyt suppilovahverosämpylät (10 isoa sämpylää)

150 g (1½ dl) vehnähapanjuurta

3 dl vettä (n. 27 ast)

3 dl (150 g) kaurahiutaleita

n. 5 dl (300 g) vehnäjauhoja (tarpeen mukaan enemmän tai vähemmän)

(n. 3 dl tai muutama kourallinen kuivattuja suppilovahveroita)

2 tl suolaa

n. 2 rkl öljyä

• Tee taikina sekoittamalla kulhossa juuri, vesi, hiutaleet, jauhot ja sienimurske.
• Anna taikinan tekeytyä n. ½-1 h ja lisää sitten suola. (Tee kostein sormin 'koloja' taikinan pinnalle ja ripottele niihin suola.) 
• Alusta taikinaa jonkun aikaa joko käsin tai koneella. (Lisään itse hieman öljyä tässä vaiheessa, jos taikinan koostumus tuntuu sitä kaipaavan.) Taikina irtoaa jonkun verran kulhon reunoista, mutta takertuu silti vielä käsiin.
• Siirrä taikina kevyesti öljyttyyn kohotusrasiaan. Peitä kelmulla tai kannella. (laitan usein astian mikroon nopean kohotuksen ajaksi)
• Taittele taikinaa parin ensimmäisen tunnin aikana 3-5 kertaa, jos se sopii aikatauluusi. (on jäänyt välillä taittelematta)  

Taikinan voi jättää myös kohoamaan jääkaappiin ns kylmäkohotukseen useammaksi tunniksi (yön yli). Itse teen aika usein leipomukset valmiiksi saman päivän aikana, pidän yön yli jääkaapissa ja paistan seuraavana aamuna. Tällä kertaa aikomukseni oli paistaa sämpylät valmiiksi iltapäivällä.

• Kun taikina on kohonnut vähintään kaksinkertaiseksi, leivo se sämpylöiksi.
• Jauhota leivinalustaa riittävästi, että taikina ei takerru kiinni. 
• Kippaa taikina alustalle ja jaa muovilastalla varovasti 10 osaan.
• Pyörittele hieman jauhotetuin käsin sämpylöitä pyöreään tai pitkulaiseen muotoon. Yritä saada haluamasi sämpylän muoto liikaa vaivaamatta vain pohjaosaa alustalla pyörittäen. (hieman vaikea selittää, tämän oppii tekemällä)
• Kohota sämpylät joko pitkällä kylmäkohotuksella tai nopeammalla kohotuksella huoneenlämmössä. Laitoin itse sämpylät jauhotetulle leivinpaperille, peitin liinalla ja vedin ne seuraavana aamuna leivinpaperin avulla paistumaan uunissa kuumenneelle pellillle.
• Laita uuni kuumenemaan n. 250 asteeseen, mutta käännä lämpö pienemmälle n. 10-15 min kuluttua siitä, kun laitat pellin uuniin. 
• Saadaksesi rapean pinnan sämpylöihin, laita uunin pohjalle (tai astiaan) kuumaa vettä. Siitä kohoava höyry tekee sämpylöiden pinnan rapeaksi.
• Paista sämpylät mahdollisimman kuumassa uunissa aluksi (n. 15 min), pienennä lämpöä ja anna paistua pinnalta ruskeiksi. (vie n. 35 min)
• Nosta valmiit sämpylät ritilälle, mutta älä peitä liinalla. Sämpylät ovat rapsakoita ja hyvänmakuisia vielä parin vrk kuluttuakin. 

Nämä sämpylät oli tarkoitus paistaa samana päivänä, kun leivoin ne. Aikataulutukseni meni uusiksi Marttaillan vuoksi, joten paistoin ne vasta aamulla. Ei käynyt kuinkaan, vaan tuli entistäkin parempia ja rapeampia sämpylöitä.

Ensikohotuksen jälkeen (n. 1h) sämpylät olivat muuttaneet muotoaan aika tavalla. 😂

Taikinan kosteuden ansiosta hiutaleet ja siemenet pysyvät hyvin sämpylöiden pinnalla.

Sämpylät kohosivat huoneenlämmössä paljon. Jouduin muotoilemaan ne uudelleen ja nostamaan jääkaappiin n. 12 tunnin kylmäkohotukseen. Olin epävarma lopputuloksesta ennen ensimmäisen suupalan puraisua. Kävi hyvä tuuri, sillä uunituoreet sämpylät maistuvat aamulla kaikkein parhaimmalle. Juureen leivottu taikina ei 'pahastunut', vaikka joutui odottelemaan paistamista aika pitkään.

Toivottelen ihan joka ikiselle blogissani vierailleelle oikein hyvää Pyhäinpäivää! Lämpöiset terveiseni sinulle ja kiitokseni siitä, että haluat lukea blogiani! 💖💖

Tänä viikonloppuna on etenkin lapsiperheiden parissa paljon hauskuutta Halloweenin ansiosta. (All Hallows' Ewe eli kaikkien pyhien aatto 31.10.) On hienoa, että syksyn pimeyttä ja kylmyyttä voi piristää pienen juhlinnan, pukeutumisen  sekä 'karkki vai kepponen' kiertelyn avulla.