Cats-musikaali, Kajo ja äitienpäivä Tampereella

Kesäkurpitsakääryleet maistuivat taivaallisen ihanille ravintola kajossa Tampereella.

Tämä on oikeastaan juhlapostaus elikkäs Mansikkaheinä-blogin 400. postaus. Huh huh! Reilu vuosi sitten en osannut unelmoidakaan saavani kokoon sellaista määrää ohjeita ja asiaa, jotka katsoisin järkeväksi kirjoittaa tänne blogiin. Toisaalta tapanani on ollut tehdä usein uutta ja aiemmin kokeilematonta ruokaa jo ennen blogin aloittamista.

Lauantaiaamun kukkaloistoa Tuuloksen Tuulosessa, jossa piipahdin aamupäivällä Miehen golfkierroksen aikana. Pääsin samalla jo hieman loman makuun!  

Leipomista on tullut harrastettua selkeästi aiempaa enemmän aloitettuani bloggaamisen. Syy taitaa olla siinä, että seuraan nykyisin uusia reseptejä, enkä malta olla testaamatta niitä, jotka vaikuttavat herkullisille. Yritä siinä sitten pitää painoa kurissa! 😅  

Meitä on hemmoteltu viime päivinä uskomattoman ihanilla kevätilmoilla. Äitienpäivää saatiin viettää parhaimmassa säässä vuosikausiin. Kyllä on ollut hauska avata terassin ovi aamuisin ja nauttia aamiaista ulkona linnunlaulun ja alkukesän viherryksen kera. Hiirenkorvat koivuissa ja muissa lehtipuissa tulivat parissa päivässä ja nyt luonnossa voi nähdä myös useita eri kevätkukkia.

Mutta sitten kivaan yllätykseen, jonka Mies järjesti täksi äitienpäiväksi. Muutaman viikon takainen vierailu lähikaupunkiin Lahteen onnistui niin hyvin, että sitä haluttiin lisää. Tällä kertaa oli vuorossa Tampere. Tykkään itse lukea matkapostauksia etenkin kotoisen Suomen ihanista kesäkaupungeista. On paljon näppärämpää piipahtaa pienellä lomasella kuin varailla ja suunnitella koko viikon reissua ulkomaille. Näin pääsee sitä paitsi tiheämmin reissuun ja piristymään.

Eipä tosiaan uskoisi, kuinka monenlaista kivaa voi kokea yhden vuorokauden aikana. Tampereen korkea maamerkki Torni-hotelli osoittautui kokemisen arvoiseksi, vaikka jouduttiin maksamaan hieman extraa näköaloista. Kannattaa kysyä länteen avautuvaa näköalaa, jolloin pääsee ihailemaan upeaa auringonlaskua omasta huoneesta!

Meille tuli hieman kiire ehtiä ruokailla ennen Cats-musikaalia. Ihailimme upeita Tornin Moro Sky barin näkymiä unohtaen ajankulun. Päätettiin syödä pikaiset pizzat menoreitin varrelta ja osuttiin mielestämme hyvään pizzeriaan (Lucaan), ehkäpä suorastaan Tampereen parhaimpaan! Olikohan kova nälkä vai Margherita peruspizza tavallista parempaa, kun teki mieli syödä viimeisetkin muruset? Mies oli myös tyytyväinen omaansa, hieman lihaisampaan pizzaan. Kelpasi lähteä seuraamaan vauhdikasta Cats-musikaalia täydellä vatsalla.

"Kissat eivät tykkää puhelimista ja kameroista!" kuulutettiin musikaalin alkajaisiksi, mutta loppukumarrusten ja runsaiden ablodien aikana napsin muutaman kuvan blogiani varten.

Musikaalin toinen puoliaika oli huomattavasti ensimmäistä parempi ja mielenkiintoisempi. Olimme nähneet saman musikaalin vuosikymmeniä sitten Helsingin kaupunginteatterissa paljon suuremmalla näyttämöllä takariveiltä. Tällä kertaa istuimme pienehkön teatterin 4. rivillä, joten oli hauska seurata kissojen ilmeitä ja eleitä.

Näyttelijöiden työskentelyä kuumissa kissavaatteissa lämpöisellä näyttämöllä on pakko ihailla. Upea musikaali, jota kannattaa käydä katsomassa uudelleenkin!

Meille taisi olla miltei reissun kohokohta seurata silmät virkeinä auringon laskua kauempana siintävään Näsijärveen. Luonnon järjestämä 'ilmainen näytäntö' oli hieno!

Heräsin aamuyöllä auringonnousuun, joka sekin näkyi 24. kerroksen huoneeseemme. Sitä en jaksanut nousta ihailemaan ja kuvaamaan. Aamiainen hotellin alakerran mielenkiintoisessa ravintolassa sujui mukavasti. Harmitteluja Saaran huonosta sijoituksesta Euroviisuissa kuului naapuripöydistä. Noo, pahempaakin voi tapahtua ja upeasti Saara joka tapauksessa esiintyi. Onneksi Suomi voitti Kanadan jääkiekossa!

Mikähän siinä on, että hotellin aamiaisella pitää muka maistella ruokaa enemmän kuin olisi tarpeen. Tällä kertaa maltoin tyytyä jälkiruokaa lukuun ottamatta kohtuulliseen ateriaan. Kotona ei tulisi mieleenkään syödä aamupuuron päätteeksi juustoja ja viinirypäleitä, puhumattakaan omena-murukakusta. Hyvälle maistui!

Tornin alakerran mainioon ravintolamaailmaan tutustuminen oli jäänyt illalla väliin, joten otimme vahingon takaisin aamiaisen päätteeksi. Tampere on musiikkikaupunki mitä suurimmassa määrin. Eppu Normaalin, Mikko Alatalon ja monen muun muusikon rekvisiittaan voi tutustua ravintolassa. Olihan mielenkiintoinen aamu, vaikka ei kehdattukaan soitella äänilevyjä tai pelata flipperiä. 😉😁

Olen kertonut aiemmin blogissani, että perheemme asui lähes 10 vuotta Hämeessä joskus ennen 2000-luvun alkua. Kävimme tiheään Tampereella ja nyt oli hauska verestää muistoja pitkästä aikaa. Pispalan harju, Pyynikin kesäteatteri ja hotelli Rosendalin läheisyydessä olevat tenniskentät olivat pysyneet lähes samanlaisina. 

Yllättävän paljon ehtii yhden aamupäivän aikana liikkua autolla. Äitienpäivän ruokailu oli varattu aivan uuteen (meille) ravintola kajoon. Tällä kertaa emme tutustuneet ruokalistaan tai muuhunkaan etukäteen, joten vähän jännäsimme. Kelpaahan meille vaatimatonkin ruoka, mutta sentään äitienpäivä!!   kajoravintola

Rose-shampanjalla aloitettu ruokailu oli positiivinen kokemus. Taustalla näkyvän Torni-hotellin silhuetti peilautui laseihimme, joten kippistettiin äitien ohella myös sille.

Tästä postauksesta uhkaa tulla liian pitkä paljoine kuvineen. Kuvat joka tapauksessa kertovat kaiken oleellisen! Tilasimme kolme eri alkuruokaa, jotka jaoimme keskenämme. Kaikki olivat erinomaisia, mutta savustetut muikut jäivät eniten mieleen. Ne olivat niin täydellisen makuisia! Seuraavalla kerralla tilaan ainakin itselleni koko annoksen. Paitsi että myös kesäkurpitsakääryleet olivat.. onkohan muuta ilmaisua sanonnalle "vei kielen mukanaan"? Osaisinkohan itse tehdä vastaavia? Joka tapauksessa aion yrittää, jos keksin kuinka saan palleron pysymään koossa.

Ruokiemme luonnonläheiset maut olivat niin mieleemme! Jokohan nokkosia ja muita luonnonyrttejä löytyy? 

Mmm..ja niin edelleen! Maistuihan hyvälle taas kerran toisten tekemä ruoka. Uskallan suositella lämpöisesti kaikille hyvää ruokaa arvostaville tätä ravintolaa. Palvelu pelastaa joskus huononkin ruoan, mutta tänään kaikki meni kohdilleen. Molemmat olivat loistavia, joten varmasti tullaan uudelleen. Kohta tulee kuulema uusi menu, joten sitähän pitää tulla testaamaan. En kyllä tiedä, onko tästä enää vara pistää paremmaksi. Kiitos!

Kastikehan se tosiaan kruunaa kaiken. Kotona ruoan on pakko maistua ilman kastikkeitakin, mutta juhlaruokailu onkin eri juttu. Hollandaise nieriän kanssa oli harvinaisen herkullista. Pienet lisukkeet kaikissa annoksissa olivat ainakin meidän makuumme. (Ruokalista löytyy lisäämästäni kajo-linkistä, joten kiinnostuneet löytävät ne sieltä.)

Nieriän rapeaksi paistettu nahka oli itselleni harvinaista herkkua. Hyvää!

Mies päätti testata liha-annosta ja oli kaiketi tyytyväinen ilmeistä päätellen. Mureaa ja kypsää näytti herkulliseksi glaseerattu liha olevan.

Jälkiruokaa emme olisi kerta kaikkiaan jaksaneet enää syödä, joten laskun (ei kovin paha) jälkeen siirryimme nautiskelemaan pienet jäätelöannokset ulkotiloihin. Kuuma aurinko porotti kirkaalta taivaalta Tammerkosken äärellä. Oli kyllä kiva lomanen naapurikaupungissa. Kaikesta jäi oikein hyvä ja makoinen maku!

Kotimaan parhaat matkakohteetja nähtävyydet -linkin kautta pääset kurkistamaan Suomen matkakohteisiin. 

Mahtavan ihanaa tulevaa viikkoa sinulle tämän blogipostaukseni lukeneelle! Ihailen sinua, jos jaksoit kahlata tämän loppuun saakka! 👍
Oma äitini ei ole enää lukemassa tätä kirjoitustani, mutta se ei estä kertomasta kuinka paljon hän minulle edelleen merkitsee. Rakastan sinua äiti nyt ja aina! 💖