Perunalastupizzaa? Taas arkiruokavinkkejä!

Mozzarellaraastetta vailla oleva pizza on pian menossa kuumaan uuniin.

Pakko myöntää, että ajatus perunalastuista pizzassa tuntui itsestäkin aluksi ihan älyvapaalle idealle. Halusin siltikin eilen testata "puskista" tullutta ajatustani. Ostan erittäin harvoin perunalastuja, mutta eilen sellainen ihme tapahtui. Olimme lähdössä golfaamaan ja aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Varmistaakseni suolan- ja vedensaannin kävin ostoksilla, vettä ja perunalastupussin.

Enkä ostanut mitään puristelastuja, vaan aidoista perunasiivuista öljyn ja suolan avulla tehtyjä herkkuja. (solo patatas, aceite y sal)

"Hoh hoijaa! Ainako vaan näitä ruokajuttuja? taitaa tuumia Taika kissaneiti. Nyt nukutaan!

Ruokasuunnitelmani menivät kokonaan uusiksi, kun golfkierroksen loppupuolella suurin osa lastuista oli edelleen syömättä, vaikka olivat tosi rapeita ja herkullisia. Voisikohan niitä hyödyntää ruoanlaitossa? Ajatus siirtyi keittiöön ja aikomaani kasvis-kanawokkiin, johon tulevat aineet oli jo hankittu. Olin tehnyt aamulla jääkaappiin juurileipätaikinan paistaakseni illan mittaan Espanjan lomamme viimeisen leivän. Ei tullut leipää, vaan kolmen erityyppisen pizzan pohjat. Taikina toimi erittäin mallikkaasti tälläkin kertaa, ja ilman hiivaa tottakai!

En tiedä vedettiinkö kotiinpäin vai alkaako koti-ikävä vaivata toden teolla. Molempien mielestä kuivatuista suppilovahveroista makunsa saanut pizza saattoi olla näistä kolmesta vaihtoehdosta herkullisinta. Oliivit, sieni ja sipuli ovat aikas lyömätön kombo tomaattikastikkeen ja creme fraichen päällä. Pinnalle tuli lisäksi Emmentalraastetta.

Lähes lennosta tekaisin viimeisistä säilykepurkeista, kuivatuista suppilovahveroista, kinkkusiivuista  ja Miehen erikseen kaupasta noutamista juustoraasteista parhaita pizzoja pitkään aikaan. Ja ei ollut kuulkaa vaikeaa tai aikaavievää! Tuli kolme isoa, lähes pellin kokoista pizzaa, joita saadaan syödä vielä tänäänkin. 

Sardiinit ja simpukat ovat liemen valutuksen jälkeen käyttövalmista raaka-ainetta moneen ruokaan. Tykätään!

Sinihomejuustoa murentelin sekä kinkkupizzaan että sienipizzaan. Maku sopi molempiin! Jalopenoviipaleet olivat aika tulisia, joten jouduin nyppimään niitä pois omasta pizzastani. Mieskin joutui hörppimään kokista enimmän poltteen poistamiseksi!

Summa summarum! Tässä tulee taas vinkkejä pikaiseen, nopeaan ja helppoon ruokaan! Pizzapohjia ei ole pakko väsätä itse, koska niitähän löytyy valmiina kaupan pakastealtaista. Lisäksi ainakin Lidlissä olen nähnyt pizzataikinaan tarkoitettuja taikinarullia, jotka ovat varmaankin ihan hyvin tehtävänsä hoitavia.

Uskokaa tai älkää, mutta molempien mielestä tuo perunalastuilla lastattu puoli pizzasta oli paljon parempaa. Jännä rapeus tuntui ja maistui jokaisessa suupalassa mehukkaan täytteen lisäksi. Tästä pizzasta säästyi toinen puoli tälle päivälle.

Kinkkupizzasta jäi suurin osa jääkaappiin odottamaan tämän päivän ruokailuamme.

Yllä olevat kuvat kertovat pizzantekoni edistymisen, kirjoitan kuitenkin muutaman vinkkini. Tässä loma-asunnossamme ei ole kaulinta, joten levittelin  pehmoisen taikinan runsaalla jauhoalustalla käsin. (viinipullosta olisi tullut ihan kelvollinen kaulin) Nyt uuni toimi täydellisesti, koska pizzan paistamiseen tarvitaan tehokasta ylälämpöä. Uunin ylävastukset ovat näkyvillä ja tekivät alussa ikäviä yllätyksiä polttaen leipomusten ja ruokien pinnan. Hmm, tekeville sattuu!

Tein kolmenlaista pizzaa. Jokaisen pohjalle levittelin tomaattikastiketta, joka oli tarkoitettu pastakastikkeeksi. Valkosipulin ystävänä pilkoin sitä aika monta kynttä jokaiseen pizzaan tomaattikastikkeen päälle. Mustapippuria myllystä ja kuivattua yrttimaustetta laitoin hieman kaikkiin pizzoihin. Creme fraiche sopii erittäin mukavasti merellisen pizzan ja sipulin makuihin, joten seuraavaksi sitä. Suppispizzaan riitti n. 2/3 osaa creme fraiche purkillisesta. 

Kaapista löytyi kaksi pikkupurkillista oliiveja, joita ripottelin kinkku- ja kalapizzaan.  Molempiin tuli varhaissipulin ohueksi leikattuja viipaleita. Kinkkupizzaan laitoin lähes kokonaisen vihreän paprikan, joka oli jäänyt jääkaappiin viikonlopulta. Kinkkupizzan pinnalle ripottelin loput perunalastut ja parmesaniraasteen pussinpohjat. Oli makua ja energiaa tässäkin Miehelle tarkoitetussa pizzassa. 

Kuivatut suppikset muuttuivat 10 min vesitilkassa (kuumassa) likoamisen jälkeen käyttökelpoiseksi sienipizzan raaka-aineeksi. Suurin työ pizzanvalmistuksessa oli kuullotella suppilovahverot paistinpannulla sipulin kanssa  valmiiksi. Muut aineet pystyi latomaan pizzapohjan päälle sellaisenaan tai pilkottuina. 

Viime päivien upeat auringonnousut ja päivisin pilvettömätä taivaalta helottava auringonpaiste alkaa olla kohdaltamme taputeltu. Tosi hienoja tapahtumia on tähänkin lomaan sisältynyt pienten alkuvaikeuksien (flunssa ja sade) jälkeen. Nyt on hienoa päästä valmistelemaan kotia joulukuntoon ja nauttia mahdollisesti lumen kaunistamasta maisemasta. Aika aikaansa kutakin! sanon.

Toivottavasti sinä löysit pientä vinkkiä omiin ruokasuunnitelmiisi tästä postauksestani. Naputtelin ohjeet hieman kiireessä auringonnousun aikaan. Nyt vikkelästi ulos vastaanottamaan auringon lämpöä ja energiaa tuliaisiksi Espanjasta Suomeen!

Aika kiva idea sinisen talvitunnelman luomisesta!

P.S. En ole unohtanut lupaamaani ohjetta suolakuoren alla mehukkaaksi paistetusta lubinasta. Kuvat ovat tallella ja ohje tulossa.