Ryynirieskaa ja ohrasuurimopuuroa aamutuimaan

Olen muistellut viime aikoina usein äitiäni ja hänen leipomuksiaan. Kaikki oli niin luonnollista ja tavallista ja juuri siksi niin kohdillaan. Meillä oli iso leivinuuni, jota lämmitettiin aamulla. "Pyöräytänpä muutaman rieskan", oli tuttu lause tuvassa. Vettä, jauhoja ja suolaa sekaisin, hiilet pois uunista ja rieskat paistumaan arinalle. Tuo on minun muistikuvani. Uunituore rieska oli niin tavallista, että tuskinpa tuli erikseen edes äitiä siitä kiiteltyä. Tulkoon tuo kiitos sitten tässä lämpiminä muistoina. ❤

Pitsaleipojaistemme jäljiltä keittiön tasolle kuivumaan jäänyt pitsakivi alkoi eilen kutkuttamaan mieltäni. Voisikohan sen avulla leipoa samantyyppistä rieskaa, jota äitini leipoi? Edulliset raaka-aineet, joten voisihan sitä ainakin yrittää. Tuskin siitä yhtä hyvää tulee, mutta vain tekemällä ja kokeilemalla oppii. Eilistäkin kipeämmällä jalalla ei tänään kotoa minnekään lähdetä, joten tuumasta toimeen. 

Hyvä, että nousin illalla vielä vuoteesta laittamaan kokonaisia ohrasuurimoita kylmään veteen likoamaan. Ostin niitä tammikuussa Knehtilän luomutilalta ja pussi oli vielä puolillaan. Pari viikkoa sitten ostamassani 'Leivo Gluteenittomat  klassikot'  -lehdessä oleva ryynirieskan ohje  kiinnosti minua joka tapauksessa. 

Onneksi kaapista löytyi vielä muutama dl tattarisuurimoita, joita lehden ohjeessa opastettiin käyttämään. Oma taikinani poikkeaa aika paljon tuosta reseptistä, mutta ryynirieskaa mikä ryynirieskaa. Ja lapsuuden muistoja mukana paljon! 💓

Aineet ja ohjeet 4 pikkurieskaan ja yhteen isompaan (vuoan halkaisija 24 cm)

2 dl maitoa (kauramaitoa minulla)

2 dl turkkilaista jogurttia

2 kananmunaa

1 tl suolaa

4 dl tattarihiutaleita

2 dl liotettuja ohrasuurimoita (n. 1dl kuivia)

2 dl juustoraastetta (Punal. Emmental)

25 g  (n. 2 rkl voisulaa)

1. Lisää kuivat aineet nesteen sekaan ja jätä turpoamaan n. 20 min.
2. Laita uuni kuumenemaan kaikkein kuumimmalle lämmölle. (250 ast)
3. Käyttäessäsi pitsakiveä, laita myös se uuniin keskitasolle.
4. Lisää taikinaan kananmunat, juustoraaste ja voisula. Sekoita tasaiseksi.
5. Annostele uunipellille tai pitsakivelle taikinaa. Jätä hieman väliä, koska taikina turpoaa jonkun verran.
6. Käännä rieskoja terävän metallilastan avulla, kun ne ovat paistuneet riittävästi pinnalta.
7. Paista vielä pari minuuttia. Tarjoile rieskat heti kuumina voin kera!

Olipa ihana kuulla, että myös Mies piti näistä rieskoista voin ja juustoviipaleen kanssa. Hänen makunystyränsä eivät täysin tykänneet aiemmin tarjoamastani ohrasuurimolisukkeesta. Minä taas lähes rakastin sitä! Ehkä olin tottunut senkin makuun jo lapsena. 😄

Lidlin leivinpaperi kastelun, rutistelun ja voitelun jälkeen on hyvä ja kaunis paistoalusta.

Lopputaikinasta päätin 'tekaista' yhden isomman rieskan. Pikkurieskojen kypsymistä piti vahtia uunin vieressä ja kääntää niitä välillä. Vuoassa leivinpaperin päällä paistamani rieska kypsyi itsekseen kuuman uunin lämmössä. (220 ast/n.30 min) Sain nauttia aamuteeni ja herkutella pikkurieskoilla kaikessa rauhassa. Lopussa laitoin grillivastuksen päälle muutamaksi minuutiksi. Se antoi viimeisen silauksen värille.

Hassua, kuinka leipäviipaleet, pannariviipaleet, pikkuleivät yms näyttävät (muka) paljon houkuttelevimmille pinottuina. Kukahan tuon aikoinaan keksi, mutta samaa kuvaustapaa näyttävät käyttävän lähes kaikki bloggaajat. Tämä rieskapino olikin aika haastava saada pysymään pystyssä, mutta onnistuinpa! 👍👌👀

Samoilla lämpimillä laitoin pienehkön annoksen uunipuuroa 'tulille' eli uunini loppulämpöön. Iltapalana se maistuu varmaankin ihan kivalle esim omenahillon ja kanelin kanssa. Pienen ripauksen voivat sokeria laittaa ne, jotka tykkäävät. Pienet maistiaiset otettiin heti..

Omenahillot oli syöty, mutta herkulliselle maistui puuro mansikkaviipaleiden ja kanelin kanssa.

Onpa aika upea sää ulkona. Pakkohan tässä on lähteä vaikka terassille paistavan auringon lämpöön hetkeksi raikkaaseen ulkoilmaan. Meidän kotona leijailee nyt uunista tulleiden leipomusten tuoksut. Pieni utupilvi erottuu ikkunoista tulvivien auringon säteiden  sillalla. Ja palovaroitin ei huutanut kuin kaksi kertaa tänä aamuna. Pitsakiveä ei saa pestyä niin hyvin, ettei se pölläyttäisi savua ilmoille tulikuumasta uunista. Onneksi siihen on taas viime päivinä totuttu. 😉

Runsas aamupala on kuulema oikea tapa aloittaa päivä. Ihan tuosta syystä maistelin vielä pari palaa isommasta rieskasta. Aamupuuro tuli tänään syödyksi leivän muodossa.

Juuston kanssa tästä saa kaksinverroin parempaa! Maistui kyllä mainiosti ilman juustoakin, mutta pieni sipaisu voita kuuman rieskan pinnalle oli 'pakollinen' lisä.

Herkulliseksi lopuksi toinen puurokuva ja pieni tarina, voisi olla jopa opetus. 😘
Tarkkaavaiset lukijani huomasivat ehkä eilen, että talon Mies oli enää pelkkä Mies isolla ämmällä (käytetään varmaan sadoissa blogeissa isolla ja pienellä ämmällä, hah). Olin sortunut tietämättäni plagiointiin. Anteeksi! Onneksi kuulin tiistaina, että Talon mies on ollut vuosia sitten loppuneen blogin keskeinen henkilö. Ilmankos nimi tuntui niin tutun turvalliselle, kun yritin keksiä yhtä jos toistakin nimeä rakkaalle aviomiehelleni Jukalle alias Jussille. Luin itsekin jonkun verran tuota blogia kymmenisen vuotta sitten, joten harmittaa huonomuistisuuteni. Ei ole kovin dramaattinen juttu, mutta sittenkin! "Sama pää kesät talvet", sanoisi äitini ja lisäisi vielä että "Kaikkea ei huoli muistaakaan!" Kyllä yli 65-vuotiaalla on muisti täyttynyt ja haku hidastunut. Eikä ollut tuo slogani sitten oma keksimäni.

Ihanaa loppuviikkoa ja huomista naistenpäivää ystävät kalliit, jotka satuitte tämän postaukseni lukemaan!  💞💟 Kiitos siitä!