Murotaikinapiiras viimeisenä iltana Espanjassa

Oikea ajoitus pelastaa monta tilannetta. Oletko kokenut joskus tapahtumien menneen just kuten pitikin ja kaikki onnistui? Noo, varmaan mieleen tulee myös täysin pieleen menneitä ajoituksia, mutta sillehän ei voi jälkikäteen mitään. Parempi onni seuraavalla kerralla. 

Keskikohta tässä piiraassa oli jäänyt hieman raaáksi, mutta maku oli täydellisen onnistunut.

Tämä ajoitusasia tuli mieleeni monta kertaa ollessamme kuukauden golfmatkalla Espanjassa. Kuinka on mahdollista, että sain nippa nappa ennen matkaani riittävät kaksi pistosta kortisonia tulehtuneeseen lonkkaani? En olisi pystynyt golfaamaan ilman noita piikkejä. Kuinka on mahdollista, että juuri se aika, jonka viivyimme Mar Menorissa sää oli sateeton ja useimmiten aurinkoinen. Viimeistä edellisenä lomapäivänä vettä tuli tosin aika reippaasti. Sekin oli mielestäni upeaa, että näimme luonnon virkistyvän silmissä. Maa suorastaan huusi jo vettä!

Mukava pelikaveri Sirpa huomasi varpaiden kastumista pelkäävät sorsat vesisateessa putken päällä.

Keskiviikkokisat sateessa eivät sopineet meille. Peli ei kulkenut, mutta hauskaa oli silti. Olipahan aikaa kuvailla sorsia, jotka eivät halunneet kastella varpaitaan. Tuli tunne, että nyt on mukava lähteä Suomeen odottelemaan lumisateita. Nappiajoitus! Tulimme kotiin torstain puolella ja perjantaina satoi lunta koko päivän. Nyt maa on ihanan valkoisen vaipan peitossa. On niin kaunista, että silmiä häikäisee. 💖

Poistelen/arkistoin viimeisiä Espanjassa otettuja kuvia puhelimestani. Huomaan monta hyvää reseptiä jääneen postaamatta. Nyt alkaa pieni kuntokuuri ja kaikki makeat herkut ovat pannassa jouluun saakka, joten uusia herkkuohjeita ei tule vähään aikaan. Tai no ehkä Sainin synttäreille leivon jotakin pientä!

Tässä viimeinen näkymä sateisen La Torre-golfkentän sisäänkäynnin läheisyydestä.

Jääkaapista löytyneet ananaksen puolikas, lähes täysi purkki makeaa marmeladia, kokonainen voipaketti sekä kaapista löytyneet ylimääräiset jauhot ja kaurahiutaleet vaivasivat mieltäni viimeisenä pelipäivänä. Mitähän nopeaa ja maistuvaa herkkua voisi vielä tehdä? Kotoa kuljettamaani silikonista kakkuvuokaa en ollut käyttänyt kertaakaan, joten siinä halusin paistaa jotakin. Resepti syntyi näistä lähtökohdista ;))

Aineet ja ohjeet nopeaan murotaikinapiiraaseen

n. 180 g voita

1½ dl kaurahiutaleita

n. 3½ dl vehnäjauhoja (kokojyväjauhoja minulla)

1 tl leivinjauhetta

1½ dl ruokosokeria tms sokeria

2 tl sitruunan kuoriraastetta

1 kananmuna

Pohjataikinan päälle 3-4 dl hilloa tai marmeladia

Kastikeaineet marmeladin päälle

1 prk creme fraichea tai kermaviiliä

1 dl kermaa

2-3 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua (+kuoriraastetta halutessasi)

• Mittaa kuivat aineet kulhon pohjalle.
• Pilko jääkaappikylmä voi paloiksi ja lisää kulhoon.
• Nypi voi kuivien aineiden sekaan, kunnes saat murumaisen seoksen.
• Lisää nopsaan kananmuna joukkoon.
• Taputtele ja tasoittele taikina piirasvuoan pohjalle.

Onneksi jääkaapista löytyi vielä kastikeaineita piiraaseen.

Vispasin kananmunat liian tarmokkaasti joukkoon, jolloin syntyi runsaasti ilmakuplia. Hrmmm...

• Lisää hillo tai marmeladi tasoitellun pohjataikinan päälle. 
• Sekoita kulhossa kastikkeen aineet. (älä vatkaa liikaa)
• Kaada kastikeaineet piirasvuokaan päällimmäiseksi.
• Paista n. 180 ast / n. 40 min. (oman uunin paistoaika voi olla eri pitkä)
• Heiluttele hieman vuokaa paiston loppuvaiheessa, jotta näet onko myös keskellä oleva seos hyytynyt. Jouduin itse kokeilemaan pari kertaa, kunnes uskoin olevan valmis. Jäi keskeltä pehmoiseksi, mutta maku saattoi olla parempi.
• Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen poisottoa silikonivuoasta. Jos teet keraamiseen, lasiseen tms vuokaan, piiraan voi tarjoilla suoraan siitä.

Tämä piiras olisi maistunut sellaisenaan, mutta ananaspalat täydensivät vielä makumaailmaa. 

Puolikkaan ananaksen kohtalo oli vielä tässä vaiheessa päättämättä. Onneksi meillä alkoi viimeinen (tänä vuonna) yhteinen illanvietto, jonne lähtöä jouduin empimään. Ajoitus aika kohdallaan polvikivun suhteen. Pelin jälkeen jalka kipeytyi käsittämättömän paljon. Onneksi levon ja leivonnan jälkeen kipu hellitti ja päästiin vielä onnittelemaan kisassa pärjänneitä ja moikkaamaan ystäviämme.

Ananaksen puolikas alkoi olla syöntikypsää.

Paloittelu ja kuutiointi sujui näppärästi, kun hedelmäliha oli mehevää.

Voi-ruokosokerikuullotetut ananakset maistuivat meille piiraan lisukkeena. 

No löytyihän sieltä jääkaapin periltä vielä Freixenetin vaaleanpunaista kuohuviiniä piiraan kyytipojaksi. Aika harvinainen iltapala 💓, mutta maistui viimeisen lomaillan kunniaksi. 

Taas tuli pitkä postaus ja aikaa kului useampi tunti. Onneksi puhelimeni muisti lisääntyy ja pääsee ottamaan uusia kuvia. Nyt jos koskaan on aika ottaa kamerat esille ja lähteä pienelle lenkille ottamaan jouluisia, lumen puuteroimia maisemakuvia. Lumentulon täydellistäkin täydellisempi ajoitus heille, jotka aikovat ottaa kauniita lumikuvia joulutervehdyksiä silmälläpitäen.

P.S. Murotaikina tehdään useimmin vatkaamalla voi ja sokeri kuohkeaksi sähkövatkaimella, mutta sitä ei ollut Espanjan asunnossamme. Kokeilin näin ja oli mielestäni ihan onnistunutta. Helppoa sitäpaitsi :))

Klo 9.30 lauantaina 2.12.2017 näytti Hämeenlinnassa näin kauniille.

Tämän pukkikuvan myötä oikein hyvää joulukuun alkua kaikille teille aivan ihanille blogiani lukeville! Eilinen päivä meni kuten lomanjälkeinen päivä menee. Onneksi käynti taitavalla Sari-kampaajallani toi pienen lepohetken hektiseen päivääni. Tänään on aikaa kaivella jouluvaloja laatikosta ja suunnitella tulevaa joulua. 🙋
                              Enkelijoulukalenterini 2. luukku

Tämän suloisen "reppasenkelin" viesti on niin totta jokaiselle.